Hyvä on

Onni, paras kannustajani ;)

Kyllähän liikuttu on, mutta tänä treenivuonna ei oikeastaan mikään ole mennyt suunnitellusti.
Voihan, voihan!
Vuoden -14 kesä jäi mieleen treenikesänä, mutta tämä kesä oli taas vaivojen kesä ja vaivat ikävä kyllä jatkuvat vaan. Kesä on hölkkäilty maastossa  4+1 rytmillä Nicehokilaisten kanssa monenlaista lenkkiä... Tarkoittaa siis, että olemme pitäneet hauskaa perhereitin etulenkilläkin, yritetty kasvattaa kuntoa. Kyllä Nicehockey näyttää kovakuntoiselta, mutta minä en :(

Vasen kankku kiristyy ja kireys vetää kantapäähän asti. On hierottu säännöllisesti, on venytelty, on pidetty taukoakin, on syöty magnesiumia ja välillä pyöräilty, mutta joku siellä nyt kirraa tuolla takalistossa.

Eilen ajattelin, että kai se nyt kunto 12 km kestää hölkätä. Hölkkäsinhän kesällä kuitenkin 22 km kokeillakseni onko minusta enää ollenkaan juoksuhommiin. Ilokseni jaksoin lenkin järven ympäri jolkotella. Ja kunto kesti tuon Nivalan Suunnistajien polkujuoksunkin yllättävän hyvin. Juuri näitä pyöräreittejä on tullut ravattua ristiin rastiin. Vaikka olenkin kohtuullisen tottunut polkujuoksuun, niin kyllä tiepätkillä nautin juoksemisesta ja se näkyi vauhdistakin, metsäpoluille siirtyminen näkyi heti yli minuutin vauhdin putoamisena kilometrillä. Ratajuoksija siis :D meitsi.
Pari kilometria ennen maalia persusta alkoi juilia ja väsymys painoi. Nousussa viimeiselle tieosuudelle mietin, että jos Jarkko on tuossa tiellä, niin hyppään auton kyytiin. Kai se ajatus vaan jotenkin unohtui sitten ja jatkoin maaliin vaikka tiesin, että nousu Pyssymäkeen on jäljellä. Polut veivät eteenpäin. Se tuossa metsäjuoksussa on niin mukavaa, että reitti etenee kuin itsestään, ei juuri tule kelloa kuikisteltua. Minun kelloni pysähtyi aikaan 1:22:24 ja olen siihen ihan tyytyväinen, näinkin huonolla kunnolla voi saada hyvän lenkin irti itsestään mukavassa syyssäässä ja hyvässä seurassa. Kantapää on vnyt saamarin kireä, jotta kai tässä pitää vuoriasanaa taas päivä harjoittaa, että antaisi pikkuisen periksi.