neljässä päivässä 60 kilsaa. Päätettiin perjantaina aloittaa Pyssymäessä, kun ei tietty onko Hiitola kunnossa. Latu gps:n mukaan kunnostuksia on tehty viime keväänä. Koska Pyssymäen baanatkin olivat melko kiviset ja vähälumiset ajateltiin ettei Hiitolassa voi hiihtää vielä ollenkaan. Kovasti semmoista ähräystähän se tämmöiselle kuntohiihtäjälle tuo Pyssiksellä hiihtely on. Lunta siellä tehdään isoksi vuoreksi ladun viereen säilöön ens syksyä varten, ei kuulemma itsestään levity laduksi tänä talvena... Tyhymiä menin kyselemään... luultavasti se levittyy sitten syksyllä itsestään?! Korjatkaa jos olen väärässä!
Hiukan suretti tämänhetkinen latuhuoltoasia, kun tänäiltana Hiitolassa hiihtelin pimeitä latuosuuksia. Pikkulenkin alamutkassa yritin heittää komean voltin, kun sokkona siellä sukseni kiveen survaisin. Tyhymää mennä ilman otsalamppua tietenkin, mutta kun luulin, että valot ovat koko 2,5 kilsan matkalla... ennen ovat olleet.
Rahaa laitetaan paljon tuonne uikkoon ja hommat siellä toimivat hienosti, mutta onko niin, että rahat menevät sinne kaikki? Kuntohiihtäjät hiihdelkööt lamppupäässä jossain mistä löytyy tasaista uraa, tuossa joellahan menee moottorikelkkauraa nykyisin koko joen leveydeltä. Näin meitä kuntohiihtäjiä täällä Nivalassa nyt arvostetaan. Hiihtokausi on ollut viime talvina niin lyhyt, että latujen tekoon en usko hirmuisia summia tuhraantuneen. Ainakaan latua järven yli pyssymäkeen ei ole vuosikausiin voinut tehdä. Joskus on voinut kehuskella hienon hienoilla hiihtomaastoilla, nyt on tilanne muuttunut.
Tästä taisi tulla vähän tällainen kärkevä purkaus, mutta hiihto on mun suosikkilaji. Ja kun sunnuntaisin menee tuonne Hiitolaan, niin huomaan ilokseni, että se on mahdottoman monen muunkin liikuntaharrastajan suosikki. Toivoisin, että olosuhteet pidettäisiin kohtuullisina kuntohiihtäjillekkin, ettei tarvitsisi lehdessä tuumailla, että lumitykin hankkiminen näkyy ehkä kymmenen vuoden päästä kansanterveyteen satsaamisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti