Masentaa

tämä märkyys ja loska.

Joulunaika herkuteltiin tietysti jouluruuilla ja suklaatilla ja glögillä ja piparkakuilla ja ja...
Tapaninaamuna tuntui jo, että pömpylämaha pitää saada liikkeelle. Kuitenkin myräkkä oli semmoinen, että jumppa sisällä oli ainoa järkevä liikkumisvaihtoehto: askelsarjat ja voimajumppa, tunti heilumista ja hiki virtasi.

Tiistaina lähdettiin tyttöjen kanssa jäähallin mailavuorolle vähän testaileen miten se kiekon kuljetus sujuisi. Kovaa hommaa oli kiekollinen luistelu, jo 45 minuutin jäälläolon jälkeen oltiin selät märkänä. Kotiin mutka evästykselle ja sitten Uikkoon uiskentelemaan... yritin kyllä antaa herkuille kyytiä, mutta perskules, kun niitä suklaita on kotona jemmassa vielä monta loovaa. Juu, annetaan herkkuelämän jatkua vielä muutamia päiviä.
Ens viikolla kai pittää miettiä vieroitusta ;)

Nop keskiviikkona käytiin tyttösten kanssa aamusella taas mailavuorolla treenaamassa, tytöillä oli selät hiukan kipeinä mailan kanssa kyyköttämisestä, mutta nyt jo puhuvat, että mennään huomenna taas.  Yhdessä perheen kanssa liikkumisella on aivan oma merkityksensä. Muksuille se on hirmuisen tärkiää.
Illalla kävin Hiitolassa taas kympin hiihtelemässä: baana oli osin roskainen myrskyn jäljiltä
ja osin sitten hiukan jäinen.

Torstaiaamu valkeni niin mukavan lumisena, mutta päivänmittaan taas lämpeni.
Keli meni ihan solskeeksi...sitten ei ennää tehenykkään mieli lavulle, tuli välipäivä; suklaatitankkauspäivä.
Huomenna jaksaa, jos vaan keli kuivahtaa.

Nautitaan

Oikein hyvää joulua ja reipasta vouhotusta sitten taas ensi vuonna 2012, ystäväni!

Kilometrien keräily

on julistettu alkaneeksi. Lumenvähyydestä huolimatta luistelubaanat ovat täällä aivan loistokondiksessa.
Maanantaina aloitin siis kuntoilun taas enemmän tosissaan ;) niin tai maanantaina ei ollut vielä sykehärpäkkeitä  mukana, kymppi silloin Karhuilla.
Totesin kuitenkin ladun niin hyväkuntoiseksi, että tiistaina läksin matkaan Madshuseilla ja sykemittarilla varustettuna.
Ajassa 1:18,00
15 km, keskisyke 153
Suvilumi tuntui nihkiältä, vaikka voideltu oli juuri keliä varten.

Tänään sitten pikkupakkasta. Luulin että viuhdoin reippaasti menemään :(
Ajassa 1:21,55
15 km, keskisyke 160
Joko laskin kierrokset väärin tai pakkanen kiristyi sen verran, että suvikelin voitelut alkoivat natista.
Mulle on sitten ylivoimaista tämä laskeminen olin sitten ladulla tai uima-altaassa :(
Ehkäpä sitä vauhtia tässä vielä tulee lissää, kun jatketaan hiihtoreeniä.
Tekis kovasti mieli sisäänajaa jo uusia fishereitä, varsinkin monoja, mutta pari senttiä lunta vielä lissää, sitten.

Tuntuu kuin olis jo joululahjat saanut kun pääsee hiihtään!
Niin 50 km kerättynä pitäiskös asentaa hiihtolaskuri?

Väsyneenä

treenistä ei ole hyötyä, luulen ma.
Tiistaina saatiin tiukkaa korkkiruuvia jo hiukan avautumaan, olin siis taas parin tunnin hieronnassa.
Todettiin vain, että syksyllä oli liian monta kuukautta hierontojen välissä. Kroppa kerkesi mennä turhan tiukaksi paketiksi. Nyt alkais olla lantio suorassa uusia haasteita varten.
Lunta on vielä himpun verran maassa, mutta enempää vesisateita ei kärsi tulla.

Viikko on mennyt joulujuhlissa rallatellessa ja vähän pikkujouluissakin.
Tänään käsky kävi Nice Hockeyn joukkuetta kuvaamaan.
Venla siis yhä kiekkokuviossakin mukana...viimetalven säikäyksestä huolimatta.

Tulin luvanneeksi itseni Nivalan saukkojen hallitukseenkin. En ole pitkään aikaan juuri missään "hallitusvastuussa" ollut, joten kai oli aika. Uinti on hieno laji ja saukot ovat tehneet kärsivällisesti hyvää nuorisotyötä. Meidän perheen voimavarat ovat painottuneet kautta aikojen jäähallin karkeloihin. Niimpä yritän omalta osaltani kantaa kortta kekoon muissa lajeissa.

Ennenkuin lähden mitään lenkkiä tekemään, ajattelin saada univelat hoideltua ja vireystaso kohdalleen.
Mitäs iloa on kuntoilusta kiireessä ja väsyneenä?

Baana auki!

Pitkä ja tuskainen odotus palkittiin. Lunta on tuprutellut siihen malliin, että tänään päätin lähteä kuikuilemaan hiihtotamineet yllä Hiitolaan. KYLLÄ hihkuin onnesta, kun huomasin, että muitakin kahjoja oli liikenteessä.
Hissukseen hoipertelin ensimmäisen kierroksen hiukan epätasaisella baanalla, mutta kun viimevuotiset luistot karhuissa pelasivat, niin tasapainokin alkoi löytyä.
Ensimmäinen hiihtokymppi siis plakkarissa tälle talvelle.
Olo on taivaallinen!
Alkoi niin jo kyllästyttää nuo jumppa, uinti ja juoksu postaukset :( Tosin täytyy mainita, että perjantai aamuna tein piiiitkästä aikaa kahvakuulajumpan (selän juonittelun takia en oo voinut oikein aiemmin tehdä) ja jumppa on kivistänyt maukkaasti lihaksia, joita en muistanut olevat olemassakaan.
Juoksukilometrit taitavat olla sen verran lähellä yhdeksää sataa kilsaa, että pitäisi vielä muutamia juoksulenkkejä tehdä tällevuodelle, että sais komeat 900 km täyteen!
Mutta malttako nyt, kun tie taivaaseen on taas auki :D

Selkä juonittelee

silläkin on jo hirmuinen tuska lajin vaihtoon.
Olen todennut, että pari juoksulenkkiä viikossa riittää. Huomenna meen taas hierontaan, jospa tämä korkkiruuvi tehomöyhennyksillä alkais suoristua. Kun oikein tiukaksi kropan päästää, niin kyllähän siihen töitä joutuu tekemään, että saa mutkat suoriksi. Eikä minun mutkiani oikaista tunnin hieronnalla; kaksi tuntia parin viikon välein tehokuurina ja parin päivän lepo päälle.
Selässä tietyt kiertoliikkeet punttiksella ja jumpassa lähettävät signaalia; tämä ei oo hyvä liike. Kökkö!

Lauantaina käväisin kuiteski hölkkäilemässä
ajassa 43:47,6
6.15 km (keskisyke 151)
Sunnuntaina vähän luistelua ja kävelyä.
Tänään aamulla jumppa (jalkatreeni) ja illalla sitten 50 min uintia.
Reipas uinti kyllä tuntuu lähentäjissä ja rintalihaksissa. Mielenkiintoista olisi tietää uinnin sykkeitä, mutta en tiiä toimisiko tuo Polari uimahallissa... HEH kepsi hauiksessa suihkis menemään... kun oon niin huono siinä laskemisessa.
Huomenna siis kieroa lantiota oikaistaan. Voiskos kaikki kaverit nyt laittaa lipaston päälle kirjoitetun toiveen "Hiitolaan lunta", jos toive konkretisoituisi ;)

Tämä juoksukamun villapaitaprojekti on pitänyt kiireisenä.

Aamujumppa huhkittu

kyllä lihaskunto on aika pian katoavaista. Näin olen saanut todeta tässä kun tuossa syksymmällä lusmuilin jumppailusta. Nyt punteilla ährääminen käy työstä ja kahden kilon puntit tuntuvat kaameilta murikoilta.
Keskiviikko- ja perjantaiaamut ovat kuitenkin siitä mukavia, että kerkiää tehdä jumpan ennen töihin lähtöä.
Maanantaina kivisti joka lihasta sunnuntain lennokkuuden jäljiltä, joten päätin käydä uimassa. Uinti verryttikin lihaksia ihanasti. Tuli vain uitua 40 min aika kovalla sykkeellä... huomasin sen sitten nukkumaan mennessä, kun ei uni tahtonut tulla silmään.
Tiistai olikin kävelypäivä ja keskivikkona lihaskuntojumppa plus kävely illalla.
Iltatyöt ovat sen verran painaneet päälle, ettei kovin myöhällä kantsi lähteä juoksemaan.
Eilisiltana pääsin jo taas juoksulenkillekkin
ajassa 1:06,29
8.96 km (keskisyke 149)
Vaikka yritin mennä hipsutteluvauhtia, niin varmaan kahdeksasta neljään tunnit näkyvät sykkeessä.
Jaaha tiuku repii sellaista vauhtia, että pitäisi kohta näyttäytyä työpaikalla.
Sitten se olisikin ensimmäinen adventtiviikonvaihde käsillä.

Lennokasta

oli juoksu tänään.
Olen koko syksyn ollut hiukan mietteissäni tämän kuntoilun kanssa; leposykkeet ovat naputtaneet jatkuvasti kuuttakymppiä. Olen uumoillut ylirasitustilaa maratonin jälkeen ja yrittänyt liikkua hiukan pienemmällä tahdilla.
Tämä kunnon kohotus se on arvoituksellinen laji, ei siitä tahdo päästä selvyyteen.
Toisaalta työrintamalla on ollut niin monensorttista muutosta, että sekin voi olla aiheuttanut muutamia lisälyöntejä. Kuitenkin innostuin tuosta kasisatasen tavoittelusta, kävin pari reippaanpaa lenkkiä ja kas leposyke alkoi laskea.

Liian pitkä oli myös lihashuoltoväli; viimeksi olen käynyt hierojalla elokuussa ennen maratonia :(
Eipä ihme, ettei kahdentunnin hieronta riittänyt alkuunkaan tiukan paketin purkamiseen. Siispä pidin kiltisti Kirsin määräämät kaksi kunnollista lepopäivää hieronnan jälkeen.
Perjantain jumppa venytyksineen teki tosi hyvää.
Lauantaille olin suunnitellut kaikenlaista verhonvaihto ynnä juoksu hommaa, mutta olin ihan tiltti. Ja tietysti alkoi ketuttaa se, ettei saanut mistään hommasta kiinni. Päätin, että antaapa olla sitten, perskutarallaa! Juostaan sitten kun hyvältä tuntuu.
Ja kas, tänään oli oikein tuska päästä lenkille.
Magee pakkanen, auringon paiste ja Niskakankaan lenkki 9,27 km
ajassa 58:08,8 (keskivauhti 6:16!)
Keskisyke160
Lopussa tietysti hoputin tossuja lennokkaanpaan menoon, kun tuntui, että poveria löytyy. JEES!
Ilmeisesti näitä tuntemuksia kannattaa kuitenkin kuunnella.
Tietystikkään ei ole hyvä jos milloinkaan ei huvita. Alan silti oppia tulkitsemaan kehoni ääniä.
Kehoni äänet kyllä huutelevat LUNTA!

Upia lenkkikeli

tänään sen kasisatasen rikkomiseen.
Eli tämän vuoden juoksukilometrit ovat nyt 804,815
Kovimmat juoksukilometrit näiden neljän juoksuvuoden aikana. Eihän se kovin paljon ole, mutta hiihtokilometrien kanssa yhteismäärään olen tyytyväinen ja vielähän tässä kerkiää juoksukilometrejä haalia, kun ladullekkaan ei pääse. Yritän hiihtokauden alussa aina suunnitella, että kävisin kuitenkin kerran pari viikossa myös juoksemassa, mutta joka talvi käy samalla tavalla, ei malta. Kun pääsee hiihtämään, niin sillon hiihdetään PISTE

Viikot huitelevat menemään ja tikutusrintamalla on riittänyt kiirusta, en ole hirmuisesti koneella joutanut istumaan.
Viikottain olen jumpannut, uinut, luistellut ja juossut; lenkit on merkkailtu ylös vain manuaalisesti ;)

Aamulla tein lihaskuntojumpan (puoli tuntia).
Iltapäivällä läksin sitten lenkkeilemään ja mukavan sään innoittamana juoksentelin savulantielle asti
ajassa 1:24,58
12.22 km
keskisyke 155
Huomenna pitkästä aikaa Kirsin rusikoitavaksi.
Kun kyseessä on kahden tunnin hieronta, täytyy varmaan oikeasti  pitää paripäivää tuumaustaukoa heilumisista.

Tiiä vaikka viikonloppuna pääsis kokeilemmaan luistaako kuura.

Pimeys

meinaa vallata ajatuksetkin.
Kun päivät takavarikoin sätkäpusseja ja sytkäreitä. Huomauttelen karkin ja purkan mäihäämisestä tunneilla. Kuulustelen ja tiukkaan syitä myöhästyviltä. Uhkailen ja kiristän. Saan vastaukseksi "vitun väliä".
Illallako menen sitten uimahalliin katselemaan samoja naamoja. Ei kiitos!
Tällä viikolla on tuntunut tältä.
Onneksi ei tunnu aina samalta!
Maanantaina kävin siis verenluovutuksessa ja kerta oli 18.
Hemoglobiini 144, siis hyvin kelpasi.
Tiistaina reippaalla kävelylenkillä.
Keskiviikolle oli kaavailtu se uinti, joka vaihtui juoksuksi
ajassa 47:34,3
6.42 km keskisyke 149...ahdisti, yritin juosta hissukseen.
Torstaina ahdisti enemmän
ajassa 44:31,8
6.32km (muuten tasan sama lenkki) keskisyke 152
Onhan se päivä vielä huomennakin...
Katsotaan joudunko pidentämään lenkkiä.