Maakuntamatkailua

Liikunta jäi taas mennä viikolla vähiin. Punnerrusohjelmaa olen saanut ylläpidettyä ja työmatkan pyöräiltyä kolmena päivänä. Keskiviikkona ohjelmassa oli tuttuun tapaan kiekkohöntsät jäähallilla. Kauhukseni huomasin nyt viikonloppuna painon nousseen lukemiin, joissa se ei ole ollut vuosikausiin. Jää pohdittavaksi, johtuvatko ylimääräiset kilot movember-viiksistä vai punnerrusohjelman kasvattamasta lihasmassasta. Muita vaihtoehtojahan ei ole, eihän?

Tuo punnerrusohjelma on mielenkiintoinen viikoittain kiristyvine setteineen. Kehityksen huomaa parempana jaksamisena. Jos joku innostuu ohjelmaa tekemään, suosittelen aloittamaan maltilliselta tasolta. Itseään ei kannata alkutestissä huijata. Itse aloitin alimmalta tasolta, vaikka alkutestissä olisi puoliväkisin saanut enemmänkin punnerruksia runtattua. Yritän pitää suoritukset puhtaina ja kunnollisina. Jos joku viikko ei kerta yrittämällä luonnistu, sitä toistetaan kunnes luonnistuu.

 

Viikonlopuksi ajelimme tyttöjen kanssa Päivikin luo Hämeenlinnaan: sattui sekä minulle että Viiville kiekkovapaa viikonloppu. Menomatka oli pienoista ekstriimiä: synkkä syksyinen ajokeli, pimeää, märkää ja mahatautipotilas takapenkillä. Takaraivossa takoi ajatus reissun hölmöydestä ja pelko siitä, että koko poppoo makaa viikonlopun vatsataudissa, mutta ikävä oman kullan luo voitti. Vatsapotilaan tauti saatiin lääkittyä kuntoon ja viikonlopusta tuli onnistunut.

 

Päivikin hehkuttama Vanajaveden lenkki katsastettiin lauantaiaamuna. Pikkaisen erilaisia oli hämäläiset lenkkimaisemat kuin lakeudet peltoaavat. Hämeen linna, kaupunginpuisto, Varikonniemi ja Vaakunan ranta tulivat tutuiksi. Polarin GPS mittasi matkaksi 7,9 km, Päivikin Sports Tracker 8,4 km. Ihmeellisiä ovat mittareiden aivoitukset. 

Iltapäivällä kaupunkilomailu jatkui shoppaillen, kahvitellen, elokuvissa (tytöt) ja glögillä (vanhemmat). Vaan eipä löytynyt Hämeenlinnan urheilukaupoista vaativalle tyttökiekkoilijalle pinkkejä hokkarinnauhoja. 

 Sunnuntaina menimme tutustumaan upeaan Hämeen linnaan. Oli restauroijat tehneet hienoa työtä. Ihme ja kumma jos vierailijalla ei syty edes pientä kipinää Suomen historiaan linnassa liikkuessa.

Linnavierailun jälkeen kaappasimme Päivikin matkaamme ja ajelimme Tampereelle herkuttelemaan ravintolaruualla. Pizzat ja pihvit nautittuamme oli haikeiden hyvästien aika. 

Lastauduimme tyttöjen kanssa autoon ja matka kohti talvista Pohjanmaata alkoi. Ajomatka sujuikin kotiin päin paljon jouhevammin: ainoa murhe oli kolmeen kertaan kahden tunnin sisään kuultu Cheekin ja Samuli Edelmanin karmea räp- ja laulukyhäelmä. Ihan tuli kulttuuriministeri Arhinmäen sanat Cheekistä mieleen. Palautetta voisi kyllä antaa Novan soittolistallekin. Novaa kuunnellaan automatkalla kompromissinä: isä ei tykkää YLeX:stä ja lapset ei tykkää Yle Puheesta.

Elämäjärven tielle kääntyessä löysimme talven ihmemaan: lumipeitteinen tie ja tien varren puiden lumiset oksat muistuttivat lähestyvästä joulukuusta.

Jokohan tulevalla viikolla pääsee hiihtämään?

Toisinaan

taas saa treenistä kiinni.
Oon pohdiskellut, ettei tää junnausjuoksu oikeen kehitä, joten yritin sitten lauantaina juosta vähän reippaammankin vitosen... Juu meni se muutaman minuutin reippaammin, kuin normisti.
Sunnuntaina tein sitten vyötäröjumpan ja maanantaina maratoonarinkin lihaskunnon. Uuh! Perslihakset kiljui riemusta.
Tiistaina kävin sitten lepyttelemässä kipeästä takamustani hipsuttelemalla pirttirannan seiskan. Eihän siinä kyllä hipsuttelussa takalistoon liike juuri kohdistu, joten piti keskiviikkona kyykkäillä Hämeenlinnan kämpässä ilman painoja. Keskiviikkona oli myös yhteislenkkipäivä. Oon innostanut opiskelukamuja kaveriksi lenkille. Kävelty ollaan reippaasti ja välillä otettu juoksupyrähdyksiä, semmoinen Päivikin juoksukoulu :)
Torstai aamu oli opiskelusta vapaa ja päätin käydä kipaisemassa aamulenkin vanajaveen ympäri.... Siinä juostessa aattelin vauhtejani ja mietin, että on tämä pahuksen tahkiaa joskus. Yritin ennen loppunousua ottaa jonkin sorttista vetoa, mutta siinäkään ei vauhdin pito mielestäni onnistunut. Tuloksena trackerin mukaan 9.55km ajassa 56.42 avg 5:56/km
Jorma Uotista lainatakseni: ei huono!
En lopulta ihmettele sitäkään, että tuntui vaikialta ;)
Jalat ovat aika ajoin olleet melkoisen tukkoiset. Olen kokeillut magneesiumvalmisteita jos minkälaisia, ja ilmeisesti imeytyminen on hyvin persoonakohtaista. Tällähetkellä on menossa jauhemainen magnesium garbonaatti- valmiste. Joka taitaa hiukan jopa imeytyä.
Paras löytö lihaksiin on ollut Relaksant-voide. Harmittaa näin jälkeen päin, kun luontaistuotekauppias Risto Oja suositteli mulle jo vuosi sitten nimenomaan tätä tuotetta, silloin kun kantapäävaivaani hänelle valittelin. Oli vaan niin kaiken maailiman linimentit siinä vaiheessa kokeilussa ja kokeiltunna, että tuntui rahantuhlaukselta ostaa lisäpurttiloita. Perskindol, Atrogel, Ojan isännän linimentti ja mitä kaikkia. Ja mitä hurjempi haju, sitä tehokkaammaksi ajattelin.
Tää relaksantti on niin miellyttävän tuoksuista ja perusvoiteenomaista, että sitä on aivan ilo levittää aamuin illoin. Jalat oikeen hykertelee ilosta.
Tennispallo on kans käytössä päivittäin hieromaan tuon jalkapohjan pinhuuseja, niitä vaan tuntuu riittävän.
Teippiä en uskalla jalkapohjista jättää pois, koska kireä kohta on kantapäässä vielä. Katsotaan jos se joskus antautuu, ehkä hiihtohommissa? Ladulle niin mieli halajais!

Marraskuu ja movember

Liikkumiset on syksyn pimeydessä jääneet vähiin. Viime viikolla jaksoin raahautua kuitenkin keskiviikkona kiekkohöntsyihin legendaarisen Wanhat Pierut -organisaation kanssa. Ei olisi kannattanut, hävittiin.
Tabata-jumpat jäivät tekemättä ja 100 pushups-ohjelmakin jäi kesken, kun perjantaina kävin Kirsin hierontapöydällä hampaita kiristelemässä: oli pää kiinnitetty aika lailla tiukasti hartioihin. Kirsihän ei suosittele heti hieronnan jälkeen liikuntaa ja hyvä niin.
Viikonlopun huilailin ihan tyystin. Oli hiukan kropassa flunssatuntemuksia, eikä olisi ollut ensimmäinen kerta, kun hieronnan päälle iskisi lentsun. Tänään tuntuu jo paremmalta, saattoi olla hyvä huilailla ja keskittyä kakun syöntiin isänpäivänä.
Tuossa punnerrusohjelmassa riittää meikäläiselle haastetta, vaikka alimmalta tasolta liikkeelle lähdinkin ja ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa sujuivat hyvin. Tällä viikolla aloitan kakkosviikon alusta ja viikonloppuna on ensimmäisen välitestin vuoro. Sen jälkeen päivitetään oma taso ja jatketaan ohjelmassa eteenpäin. Vuosia sitten tein tuota ohjelmaa edellisen kerran enkä päässyt ihan loppuun saakka: voima ja sinni loppuivat kesken. Nyt yritän malttaa edetä niin rauhallisesti portaalta toiselle, että kehitystä ehtii tapahtumaan. Katsotaanpa miten äijän käy, eipä haittasi vaikka naruihin ja rintalihaksiin hiukan patesta kehittyisi.
Omaa liikuntaa verottaa myös nuo naiskiekkoilijoiden valmennushommat. Kaksi iltaa viikossa menee harjoituksien vetohommissa. Edellisviikonlopun Kuopion reissu tiukkoine peleineen imi mehut valmentajastakin. Stressaavaa hommaa toisinaan, mutta kaikesta huolimatta hemmetin kivaa - ainakin voittoputkessa.
Hupia marraskuuhun tuo movember-kampanja. Miesten terveydestä ei puhuta turhan paljon ja hyväntekeväisyyskampanjaan hyppäsin mukaan. Toivottavasti herättää ajatuksia muissakin, hilpeyttä ainakin. Päivikki on hengessä mukana ja tuunaili hiukan partajouhiani.

Elämä on

yhtä reissaamista juuri nyt.
Viikoittain istun melkein 10 tuntia junassa... Ou jee! Ja just nyt istun linja-autossa matkalla Kuopijoon. Tälläkertaa pääsi rouvakin mukaan NiceHockeyn pelireissulle. Näin kun on viikot poissa kotoa, niin tuntuu mukavaiselta lähteä ukon mukaan reisuun. Mukana tietysti myös Vilja ja Viivi, lisäksi korpraalioppilas Venla ja miniä Noora. Tietenkin joukkueellinen muita pelinaisia, mutta meidän perhettä taitaa olla nyt iso osa tässä autossa.
Treenielämä, sitä ei kyllä tällä hetkellä ole olemassa, on vain satunnaista viikoittaista lenkkeilyä. Treenaamisen edelle on kiilannut opiskelu ja reissaaminen. Nyt kun kämppikseni jätti minut yksin selviään siellä Hämeenlinnan päässä, niin opiskelu tahtoo nielaista suurimman osan päivästä, puolensa ja puolensa; pitkän päivän jälkeen kysyy sinniä lähteä lenkille pimeyteen. Toisaalta ainakin vielä ajatuksena on suorittaa opinnot pikkuisen tiuhempaan tahtiin, joten treenielämä, se jää nyt tois- tai kolmois sijalle.
Hämeenlinnassa lenkkeily on kuitenkin maistunut niin mukavaiselta, että joka viikko tulee muutama kymppi siellä juostua.
Juoksu kyllä kulkee jo mukavasti. Aamulla kerettiin Jarkon kanssa hilipasta Kiekko-Niskakankaan lenkki 9.5 km pikkusen reilussa tunnissa 1.03:52  sportstrackerin mukaan näytti aikaa menneen.
Jarkko on aloittanut taas one hunred pushups - punnertamisen tabatan lisäksi ja minuakin alkoi houkuttaa tuo punnertaminen, kun sovelluksen näköjään voi myös ladata puhelimeen. Jos maanantaina aloittaisin. Muistaakseni viimeksi pääsin punnerruksissa johonkin neljäänkymmeneen ja sitten loppui sinni. Pitäisköhän tavoitteeksi laittaa se nelkyt, jos aloittaisin heikoimmalta tasolta, vaikka ei siitä kauan oo kun kokeilin ja viistoista sain ährättyä.
Jonkinsortin rautatankoa kaipailen sinne Hämeenlinnan kämppään, kun oon lenkkien jälkeen pikkusen kyykännyt tanko niskassa. Miten semmoisen hankkiminen onnistuu ilman mitään kulkupeliä... Vaikeesti, kyllä.
Juu, ajatuksissa kuitenkin pysyä kunnossa. Hiihtokelejä oon vähän jo haikaillut, mutta ootellaan vielä.

Jarkon jorinoita: Nastat jalkaan ja menoksi!

Aikainen ensilumi yllätti hitaan haravoijan ja peitti suuren osan maahanvarisseista lehdistä valkoisen hunnun alle jo ennen syyslomaa. Viikonlopuksi suunniteltu haravointiurakka siis siirtyi tuonnemmaksi ja viikonlopun saattoikin käyttää lepäämiseen ja pienimuotoiseen kuntoiluun.

Sunnuntaiaamuna kirkas auringonpaiste houkutteli lenkille. Lumipeite ja pelko liukkaasta tiestä laitatti jalkaan jo useamman vuoden vanhat Icebug-nastalenkkarit. Kilometrejä noille kengille ei ole juurikaan kertynyt, kun en ole kovinkaan innokas talvihölkkäilijä. Nastalenkkarit ovat kuitenkin oiva apu tavallisilla talvisilla kävelylenkeilläkin. Nykytalvina kun tiet saattavat olla jäisiä muulloinkin kuin Kaisan kaljamilla ja Liisan liukkailla.

Yhdessä Päivikin kanssa suuntasimme hölkkämme kohti Kiekon peltoaavaa. Lännen puoleine tuuli meinasi sormia kylmettää, mutta kantoi kuuluviin myös joutsenten huudot Kalajoki-varresta. Lienevätkö keräilleet joukkoja kokoon seuraava siirtymätaivalta varten pois talven tieltä?

Kymmenen lenkkeilyvuoteni aikana nuo Kiekon peltotiet ovat tulleet tutuiksi, mutta aina veri vetää sinne peltoaukealle: siellä on hienoa seurata vuodenkiertoa alkukeväästä alkutalveen eikä muu liikenne häiritse taivaltajaa, lukuunottamatta kevätkylvöjen ja rehunten aikaa, jollin leveät traktorit jyristelevät samoilla teillä. Vaikka joskus pitkät suorat tiet ja näkymä kauas jopa kilometiren päähän on masentanut väsynyttä hölkkääjää, nykyisin on oppinut kenties kääntämään ajatuksia pois jäljellä olevasta matkasta ja oppinut nauttimaan etenemisestä (hitaastakin) ja avoimesta maisemasta. Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki sujui leppoisasti auringon paisteesta ja alkutalven maisemista nauttien. Ilman nastalenkkareitakin lenkki tuntui sujuvan ilman liukasteluja, Päivikki näet luotti kesäisiin Brookseihinsa.

Lauantaina pukeuduin pitkästä aikaa seepra-asuun eli kiekkotuomarin sotisopaan. Edessä oli ankara paikallistaisto Nivala Cowboys-HaU Huskit, Haapavesi. Vauhdikkaassa pelissä tuomarikin sai sopivasti hien pintaan ja "fanikatsomon tuen" taakseen. Kaikesta huolimatta pelistä palasin kotiin ihan hyvillä fiiliksillä ja ennen saunaa tein vielä tabata-jumpan. Parin tunnin tuomarointi kävi oivasta lämmittelystä ja tabata-jumppa tuntui taas aivan erinomaiselta. Jollain tapaa tuo tiivistahtinen kuntopiiri tuntuu sopivan minun mielenlaadulle. Kahdeksalla 20 sekunnin toistolla kymmenen sekunnin palautuksin saa sykkeen korkealle, lihakset hapoille ja hengityksen huohottamaan. Kahdeksan toiston jälkeen minuutin huilailu ja uuden liikkeen kimppuun. Nyt olen puolenkymmentä kertaa tuon jumpan tehnyt kutakuinkin samoilla liikkeillä: jalkakyykky, rinnalleveto, pystypunnerrus ja vatsaliike. Tavallinen istumaannousu ei tuolla rytmillä oikein tunnu, vaan vaatii puntit vastukseksi. Olenkin tehnyt venäläistä kiertoa kahvakuula sylissä ja hyvältä (pahalta) tuntuu kyljissä. Aikaa tuohon neljän liikkeen jumppaan menee 20 minuuttia. Liikkeiden määrää vaihtelemalla voi jumpan tehokkuutta säädellä. TYKKÄÄN!


 

Aamullakin

kävimme Onnia tsemppaamassa. Hyvin oli rämäpäällä matkanteko yön yli sujunut revontulia ihaillessa. Jos kaikki menee putkeen niin 24 treenijuoksu taitaa mennä ennätystahtiin. Kuvapäivitys tilanteesta ennen kello yhtätoista aamupäivällä:

Vas Cosmos alias Onni Vähäaho, Pasi Koskinen ja Jarkko Turunen

Tuuli yltyi aamulla navakammaksi ja puhalsi välillä melkoisia puuskia. Mulla eilinen lenkki otti jo taas penikoihin, mentiin sellaista haipakkaa, joten suosiolla läksin tänään matkaan kickbikella... mukavampi sillä kantaa kamerareppuakin selässä.

Onni oli olosuhteisiin nähden hyvännäköinen ;) Sitä kun ei aina tiedä minkä näköisenä mies on reilun 16 tunnin "reippailun" jäljiltä. Ehkä Pasi oli saanut nyt mieheen malttia.

Twitteristä voipi seurata Onnin lopputaistoa, mun häätyy nyt alkaa pakkaamaan itseni matkustusvalmiiksi.

Jarkon näppikseltä: Mr Tabata sekä ultrajuoksijat Onni ja Pasi

Tämän viikon kuntoilut jäivät vähälle, mutta otsikossa mainitut herrat maustoivat viikkoa.

Japanilainen pikaluisteluvalmentaja on kehittänyt lihaskuntoharjoittelun ”miun makkuun”. Nettimaailmassa (varmaankin juoksufoorumin fb-sivuilla) törmäsin mainintaan Tabata-treenistä. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on lihaskuntoharjoite, jossa yhtä liikettä tehdään 8x20 sekuntia kymmenen sekunnin palautuksin. Liikkeiden välissä palautellaan minuutin verran. Nettikirjoittajat kehuivat menetelmää tehokkaaksi ja nopeaksi. Omenapuhelimeeni löytyi vielä sovellus, joka oli valmiiksi ohjelmoitu kyseiseen treeniin. Pitihän tuo itsekin kokea. Kyykkyjä kevyellä tangolla, pystypunnerruksia tangolla, vatsarutistuksia ja rinnalleveto  –siinä liikkeet ja kyllä maistui. Tuntui kunnon treeniltä, kun syke nousi ja hengästyi. Lihaksia poltteli aika lailla.  Kaikki tämä kotona ja lyhyessä ajassa. Liikkeitä ja vastusta vaihdellen tästä saa mahtitreenin. Suosittelen. Keskiviikkona tehty treeni tuntuu vieläkin takareisissä – kielii joko treenin tehokkuudesta tai heikosta lihaskunnosta…toivottavasti ei pelkästään jälkimmäisestä. Nyt joudun minäkin kehittelemään uusia tekosyitä, miksei lihaskuntoharjoittelu maita.

Tänään iltahämärissä Päivikki sai minut houkuteltua juoksulenkille. Tiedossa oli, että Onni alias Cosmos juoksee alkuillasta alkaen oman 24 tunnin harjoituksen Ylivieskantien varressa. Hölkkäilimme katsomaan, miten Onnin juoksu on lähtenyt kulkemaan. Olipa Onnille kertynyt muitakin kannustajia ja tukijoita. Onnin vanavedessä aika haipakkaa taivaltaessa saimme nauttia myös Onnin ”personal trainerin” ja tukihenkilö Pasi Koskisen jutustelusta ultrajuoksun maailmasta. Viime vuotisen Onnin kierroksen ja Kolme kivestä –blogin perusteella tiesimmekin Pasin melkoiseksi filosofiksi ja lyhyessä jutustelussa tämä käsitys vahvistui: taitaa olla niin, että todelliset KESTÄVYYSjuoksijat ovat myös ajattelijoita.

Tunnin lenkillä kilometrejä kertyi hiukan yli yhdeksän. Hieno lenkki ja upeaa seuraa. On mukavaa lenkkeillä välillä ilman paineita harjoitusohjelmasta tai tulevasta ”kisa”suorituksesta.

Menkäähän ihmiset kannustamaan ja tukemaan Onnia suorituksessaan. Aikaa on vielä 20 tuntia. Huomenna ultrajuoksija ihan taatusti tarvitsee tukea ja kannustusta!

Kauankos

Tässä on nyt juosta lämppästy, elokuun alusta epäsäännöllisesti?
Tää elämä on ollut niin epäsäännöllistä, että manuaalinen treenikirjanpito on jäänyt aivan hunningolle, täytyy varmaan tänä viikonloppuna yrittää päivitellä sitä.
Kuitennii nyt tuntuu siltä, että alkaa pikkuhiljaa sujumaan, ei oo enää sellaista pakkoähräys meininkiä, mitä on ollut tähän asti.
Viime viikko meni hiukan kevyemmin, kun aattelin hieronnan jälkeen vähän säästellä.

Maanantaina kipaisin kiekonlenkin ja tein vähän jalkakyykkyjä perään- paljonko lie se tanko painaa, mikä oli niskassa... Vois olla kaheksisen kiloa.
Tiistaina tein pitkästä aikaa kahvakuulajumpan, jonka jälkeen oli mukava istua junassa.
Keskiviikkona sain surullisen uutisen ja tarpeeksi sitä murehdittuani alkoi tuntua, että täytyy päästä  happea haukkaamaan, vaikka ilma oli nuhruinen ja kostea. Vuokraemäntäni ei olisi halunnut enää päästää pimeään juoksentelemaan ja käski juosta reippaasti. Minä tein työtä käskettyä: ajassa 54.59 8.9 km. Nyt tietysti harmittaa, ettei ollut sykemittari mukana, kun tuota kantamista on ollut niin kaikenlaista, etten ole sykemittaria matkassa rahdannut. Lenkki oli helpon tuntuista ja loppunousu meni aivan kepeästi.
Torstaina samantyyppinen lenkkikeli. Läksin vähän keveämmästi liikenteeseen. Kävelin alun pari kilsaa ja sitten juoksentelin loppulenkin ajassa1.04.11 8.93 km
Mahdottoman hyvilläni olen siitä, että juoksu on taas lähtenyt kulkemaan. Jalka turvallisesti teipattuna, kuinkas muuten. Näyttää teipin kanssa kuitenkin kestävän jo sellaisen reippaammankin lenkkeilyn. Voi jehna, en oo ihan rapakunnossa kun hiihtokelit alkaa!

Junassa

Taas istun. Tämä aika on niin mukava käyttää kirjoitteluun.
Kotona ollessa ei enää tunnu aika riittävän mihinkään.

Viimeviikkoisesta lenkkeilystä sen verran, että varmaankin tiistaina läksin trackerin kanssa mittailemaan edellisviikon lenkkiä. Heh, lenkin pituudeksi  tuli 9.95 km. Näin sitä saadaan lenkeille mittaa kun päättömästi juostaan vieraalla paikkakunnalla, eikä oo hajuakaan matkojen mitoista. Koska juoksulenkkini ovat olleet lyhykäisempiä ja sellaisia varovaisempia, niin kympin lenkit ja varmaan erilaiset maastotkin löivät sääret aivan tukkoon. Ajattelin, että jos näillä koivilla jatkan lenkkeilyä, niin takapakkia mennään taas kantapään kanssa. Piti hädissään pyytää jo Maradonnalta apua :)
Viikonloppuna, kun oli melkein kiekotonta- Jarkolla vain pari tuomarointia ja Viivillä yksi peli- saatiin vihdoinkin tehtyä se homma mitä oon jo parin vuoden ajan suunnitellut: räjäytettiin olohuoneen ikkunan alta kukkapenkki taivaantuuliin. Siinä ei isännänkään tarvi puhua kuntosalille menosta, kun ihan saa hyötyliikuntaa lapion varressa. Minä kannoin kiviä ja Jarkko heilui lapion kanssa. Kaivinkonetta suunniteltiin lainaan, mutta menihän tuo lihastyövoimallakin. Nyt tietenkin oletan, että Hämeenlinnassaoloaikana vallikivet löytävät paikkansa, niin saan ens viikonloppuna siirtää pionit takaisin paikalleen. Vink,vinks vaan sinne kotiin!

Eilen iltasella kävin tosiaan Maradonnan käsittelyssä ja jalat ovatkin nyt tuntuneet ihan kulkukelpoisilta... Jaa, miten lie tämän viiden tunnin istumisurakan jälkeen.
Tuosta hyötyliikunnasta kun juttelin, niin yksi tällainen liikuntamuoto on tuon repun roijaaminen. Repussa kulkee kaikensorttinen reissunaisen vaate ja muu varustus. Eilen veikkailin, että reppu saattaisi painaa jonkun kolme neljä kiloa... Aamulla lähteissä varsin sen punnitsin ja yllätys oli melkoinen kun paino oli kuusi kiloa. Ei ole ihme, että välillä on hartioissa ja jaloissa taakka tuntunut. Reippaasti olen kuitenkin kävellyt repun kanssa asemalta kouluun ja koululta kämpille yhteensä noin kuusi kilometriä, lähtöpäivinä toisinpäin, eli kouluun ja koululta asemalle. Tämähän ois hyvää harjoittelua ens talven umpihankihiihto kisaan. Löytyisikö  mulle joukkue? Täytyisi varmaan kehitellä jotain uusia tavoitteita vaikka hiihdon saralle, kilometrien kahmiminen voi olla opiskeluhommien takia hankalampaa.

Lenkkeilyt

Jatkuivat torstaina Hämeenlinnassa.
Kiertelin vuokraemäntäni avustamana kaupunginpuistonlenkin. Avustamana tarkoittaa, että vuokraemäntäni lähti reittioppaaksi pyörällä. Nyt alkaakin olla oikein mainiot lenkkipolut selvillä siellä suunnalla minne olen tässä taas parasta aikaa matkalla. Tämä junassaolo aika kuluu mukavasti, kun ottaa evästä, lukemista, virkkuun ja tabletin.
Mutta lenkkeilyyn. Harmitti, kun sports trackeri vaati uutta kirjautumista lenkille lähteissä, en saanut reittiä mitatuksi ja kartalle. Tunnin kuitenkin juoksin suhteellisen reipasta tahtia, joten veikkaisin, että vajaan kahdeksan kilometria tuli mittariin.

Perjantaina kävelin reissureppu selässä kouluun (3 km) ja koululta asemalle ( olisko 4 km) tuo vaellusreppu on osoittautunut mainioksi matkakumppaniksi, kun sillä jaksaa kantaa painaviakin matkavarustuksia... Oliskos tämä nyt sitten sitä hyötyliikuntaa?
Lauantai meni kotoutumisessa ja kai minäkin valmistauduin NiceHockeyn ensimmäiseen sarjapeliin, kun valmentaja siinä pyöriskeli hermostuneena koko aamupäivän. Tavoitteena naisilla on kuulemma Mestis... Juu, voi sitten olla vähissä kohtaamiset aviomiehen kanssa jos nousevat: minä tuun kottiin, niin Jarkko lähtee naisten kanssa reissuun :/
Sunnuntai aamuksi oli luvattu pohjoiseen kääntyvää tuulta, joten päätimme lähteä lenkkeilemään Hituraan, toiveissa nähdä muuttavien n.7000 kurjen ylilento. Sää oli kuitenkin leuto ja tuuleton, eivät olleet linnut saaneet vielä ilmaa siipien alle.
Siellä Hiturassa juoksennellessa Jarkolla tuli ajatus, että täällähän olisi hyvä paikka järjestää vuorokausijuoksuja tai Onnin testijuoksuja. Pisin reitti kaivoksen ympäri taitaa olla noin 4 km, mutta muitakin matkoja saa soratiestöstä soviteltua.
Mulla jalat olivat kuin lyijyä varmaan torstain kovasta lenkistä. Jarkko taas kipusi kevein jaloin kaivoksen kaatoaltaan nousuja. Semmoinen vajaa seiska kipaistiin. Olisin niin mielelläni laittanut lenkistä tänne kuvia, mutta linkitys ei nyt mua tottele, yritän uudestaan iltasella koulupäivän jälkeen.