Isänpäivän

viikonloppuna päästiin mieluisaan puuhaan.

Pyssymäen baanoja testaamaan.

Perjantaina tei kahvakuulaa ja lihaskuntoa, ilokseni olkapää kestää jo 8 kilon kuulalla triangelia. Treenillä se saadaan tuo olkapää vielä kuntoon.

Nyt kun toinen hiihtopäivä on takana olkapäätä meinaa hiukan juilia uusi liike, mutta eiköhän se siitä.

Hämmästelimme taas latujen ylläpitoa, kun Pyssymäessä oli ajettu puru lumenpäälle?!
Kertokaas joku viisas mikä älli siinä on?
Juu, kyllä lumi sulaa varmaankin vielä, mutta eikös nyt olis voinut ihmisten antaa nauttia sunnuntaihiihtelystä?

Meidän vilukissa sai isänpäivälahjaksi piiitkät villasukat. Tuntuu olevan lämpimät ;)

Lomaviikko

otettiin vähän rennommin, vaikka tulihan tuota jumppailtua ja juoksenneltuakin.

Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.

Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...

Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.


Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.

Saankos kavereita tähän messiin?

Uskaltaisiko

tänne näkyville kirjoittaa, että tuntuu siltä kuin juoksu alkaisi kulkea?

Sunnuntain pitkiksen jälkeen oli kyllä hiukan työlästä istua junassa, mutta silti hyvä mieli kun viikkokilometritkin alkaa kympeillä eli viimeviikon juoksukilsat 37,7.
Pikkuhilijaa on silti tarkoitus edetä ja tuo 4+1 rytmi on kyllä aika mainio sykkeiden tasoittaja.

Eilen mulla oli palautuspäivä ja kävin uima-hallilla juoksentelemassa. Vesijuoksua vajaa 50 min ja olisinko uinut kymmenisen minuuttia.

Tänään tuntui tosiaan siltä, että tämä juoksu alkaa olla rutiinia. Semmoista mukavaa ja helpontuntuista kun on, niin on vaivatonta lähtiä lenkille.
Harmittaa vaan nyt, kun puhelimen ja kellon synkronointi tökkii, enkä saa käppyröitä näkyviin :( samperi tuon tekniikan kanssa.
No ajassa 1.02.08 8.61km
Keskisyke 144 ja maksimi 161... lopun kovat nousut nostaa sykettä... seli-seli.
Running index 46
Ja olinpa oikein tyytyväinen näihin lukemiin, hjyvä fiilis!

Ja silimän iloa blogin lukijoille viimeiseltä elävänmallin maalauskerralta

Vaimo kotona

Ekstriimiä elämään todellakin: vaimo oli viikon kotona : ) No, sitten vakavoidutaan ja siirrytään asiaan.

Viime blogissani toivoin löytäväni ohjelmallisuutta treenauksen. En ole löytänyt. Vaan eipä haittaa. On ihan makiaa, kun saa itsestään hiukan irti ilman tiukkaa ohjelmaakin: pyöräilyä, juoksua, suunnistusta, muutama jumppakin ja kiekkokauden avaus keskiviikkona.

Maantiepyöräilykelit ovat tälle vuotta ohi, mutta kuitenkin kilometrejä kertyi yli 2000 ja pyörän mittarissa nyt kaikkiaan yli 5000. Taitaa olla aika viedä Bianchi Maunumäelle perushuoltoon. Hyvin on pyörä kestänyt: yksi ohjauslaakerin vaihto ja kaksi rengasrikkoa takana.

Elokuun alkupuolelta lähtien on taas juoksukin maistunut. Lenkkeily on ollut monipuolista. Mukana on ollut polkujuoksuja, 4+1 -juoksua, vetoja  ja mäkijuoksuakin kroppaa ja fiiliksiä kuunnellen.

Viime viikon ohjelmassa oli kahvakuulailua, kauden avaus Wanhojen Pierujen kiekkohöntsäilyssä ja kolme erilaista juoksu- ja kävelylenkkiä. Maanantain kahvakuulailu ja syyskylmät vetivät niskan niin jumiin, että päätä särki tiistaina. Päivikki onneksi houkutteli Pyssymäkeen ulkoilemaan ja ehdotti lajiksi sauvakävelyä, että hartiat saisivat liikettä. Tartuin syöttiin ja houkuttelin Viivin kirittäjäksi. Päivikki juoksi omia vauhtejaan ja me Viivin kanssa kävelimme reippaasti tasamaat ja alamäet, mutta juoksimme ylämäet. Olipa hieno kokemus. Sauvat rytmittivät ylämäkijuoksua aivan uudella tavalla. Treenistä tuli melkein loikkaharjoitus ja ojentajatkin saivat kunnon treenin. Mäkijuokstutreenit taidan vastedes tehdäkin sauvojen kanssa. Matkaa kertyi viitisen kilometriä, sykkeet vaihtelivat välillä 90-167 ja niskajumi hellitti. Keskisyke oli 115.
Torstaina teinkin sitten Pyssymäessä hiukan kovemman treenin. Juoksin noin 8 kilometriä sauvojen kanssa. Yläkroppaankin iski maitohappoja. Mäen huipulle kivutessa kädet olivat lujilla ja taisipa toisella kertaa päästä pari kirosanaakin. Sykkeet vaihtelivat tällä kertaa lukemissa 120-170, keskisyke oli 146.
Sunnuntaina oli viikon pitkiksen vuoro. Päivikin kanssa saimme houkutelluksi velipoikanikin  mukaan kokemaan 4+1-rytmityksen vaivattomutta. Kiertelimme Nakkaperän, Lahnajärventien, Pylkönperän ja Torpantien maisemissa parikymmentä kilometriä, aikaa kului vajaa kaksi ja puoli tuntia. Kävely rytmittää juoksua mukavasti ja pitää keskisykkeen maltillisena. Aivan mainiota pk-harjoittelua eikä rasita jalkoja samalla tavalla kuin pelkkä juoksu. Noissa maisemissa juostessa huomaa myös, että Nivalastakin löytyy korkeuseroja.
Treeni on maistunut sen verran kivasti, että mielessä siintelee taas tavoitteen asettelu ensi vuodelle. Jossain kai pitäisi käydä taas maraton juoksemassa. Keskikesän taidan kuitenkin ensi vuonnakin pyhittää maantiepyöräilylle, joten talven ja kevään aikana pitäsi viritellä hyvä juoksukunto esiin, että alkukesästä voisi taas itseään kiusata. Toivottavasti talven aikana pääsee pohjia tekemään hiihtoladulla. Maaliskuulta alkaen kun pääsisi ohjelman mukaan juoksemaan, pitäisi siedettävään kuntoon ehtiä touko-kesäkuuksi.

Treeniviikkoon

ei tullut nyt tunteja, mutta ehkä tehoja senkin eestä.

Keskiviikkona yritin JUOSTA puoli tuntia eli vitosen... Ja huh kyllä teki tiukkaa. Ihmettelin ihan miten sitä on joskus kympin päässyt alle tuntiin! Maximit oli 176 ja avgt 158 (phiuuuh) 5km ja 30 min. Lenkin jälkeen tein takapuolen kidutusta eli toiminnallisen kuntojumpan jättipallolla, jossa kyllä persus saa tiukkaa treeniä ja se lankutus pallon päällä, sitä pitää harjoitella.

Torstaina pimiä, märkä ja liukas lenkki pyssymäessä, josta potku oli hiukan vähissä. En nostanut sykettä, juoksentelin vain vajaan pari kierrosta. Paikat oli selvästi kireenä. Hyvä niin, sillä tänään oli varattunna hieronta. Pari tuntia Kirsi käytti jalkojen lihasten vaivaamiseen ja pikkuhiljaa joku kohta aukesikin. Reisien ulko-ja sisäsyrjät oli tosi tiukkana.

Huominen puhalletaan ja sunnuntaina mennään taas neliykköstä.

Nicehockeyn tämän kauden joukkuekuva

Aqua zumbassa

piiitkästä aikaa.

Ajattelin eilen, että joku palauttava olis hyvä ja menin Uikkoon Marianne Pisilän aqua zumbaan. No siellähän olikin aika reipas meiniki. Liikeitä oli muokattu niin, että ne oli helpompi vedessä toteuttaa. Viimeksi moitin tästä lajista sitä, että nopeassa temmossa ei kerennyt muuta kuin päätä pyöritellä...
Nyt tuli mukava lämmin reippaassa tanssillisessa vesizumpailussa. Uutta liikettä myös olkapäälle, jota jälkikäteen meinasi hiukan juilia, mutta ajattelen, että oli tervettä ja hyvää liikettä.
Positiivisesti yllätyin! Harmitti, kun jätin sykemittarin kotiin.

Huomenna taitaa olla joku Kuonanojan Heidin vesijumppa, olispa hauska käydä kokeilemassa pysyiskö siellä Heidin tahdissa. Onko kukaan käynyt? Kokemuksia?

Tänään kävin Pyssymäessä nostamassa sykettä. Juoksin alkuun kiekan lämmittelyksi ja kun pääsiin jyrkkiin mäkiin jäin sitten sauvattelemaan niissä ylös, kävellen alas ja taas ylös. Sauvat rytmitti mukavasti nousuja noita rynnistyksiä oli kaiken kaikkiaan 5. Maksimia en saanut kuin 181. Mutta hyvä reeni, joka kerralla syke nousi tuonne 180, viimeisessä nousussa 179. 50 min treeni.
Sykemittarikin keksi jo uudet kehumiset: Hieno harjoitus! Kehitit huomattavasti aerobista kuntoasi ja kykyäsiharjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus kehitti myös nopeuttasi ja suorituskykyäsi.

Edit. Heidin jumppa menikin sivu suun, kun oli tänään :( mielelläni kuulisin silti kokemuksia!

Tunnustan

että en tätäkään aiemmin uskonut, siis että kunto kasvaa kävelemällä. Tieten se tuo Onnikin jo jotakin harjoittelusta tietää ;)
Harjoitusmääräräni ovat pysyneet 10 tunnin tienoilla viikoittain ja siihen olen kovasti tyytyväinen. Ollaan Jarkon kanssa sunnuntaiaamuisin noita metsäpolkuja hipsuteltu 4+1 rytmillä. Ja opeteltu juoksemaan matalammilla sykkeillä.
Viimeviikon ohjelma meni näin:

Ma  Juoksu 8 km Vanajaveen ympäri
Ti Reilu tunti kävelyä (koulumatkat) ja illalla 45 min vesijuoksua (ensimmäistä kertaa Hämptonissa uimahallissa) ja noin vartti uintia

Keskiviikkona lähdettiin 4+1 rytmillä luokkakaverin kanssa hölkkäämään, ensimmäisen kierroksen (noin 7 km) jälkeen Emma sai lenkistä tarpeekseen, mutta mulla pukuhistorian esseen hyvä palaute siivitti juoksemaan lisää: yht. 15 km, kaks tuntia meni, mutta 139 keskisyke lämmitti mieltä.

Torstaina taas käveleskelin puolitoista tuntia, koska sykemittari vaati lepopäivää.

Perjantai oli junassa kököttämispäivä, joten koululta asemalle (n. 4.5 km) 8 kilon rinkka selässä kävellen. Reissaaminen junalla 10 tuntia viikossa vie oman veronsa, yleensä oon seuraavana päivänäkin vielä vähän tollisko.
Koska sunnuntaille suunniteltiin pitkää lenkkiä niin lauantaina pakastin puolukoita ja tein syyshommia pihalla. Lehtien haravointikin on aika hikistä hommaa.

Ja viikon kohokohta TÄNÄÄN:
16.83 km Miksiköhön tuota reittiä kutsuisin? Rimpinevan laitamilla juoksenteluksi, vai?
Lähdettiin Lehmilammenlaavun parkkikselta ja kartasta näkyy reitti. 4+1 rytmillä mentiin ja keskisyke TA-DAA 132 !!!! Kun juoksu kulki ja näin sykemittarista koko ajan, että sykkeet pysyy matalalla, ihmettelin vain kun ei oo tätäkään hommaa aiemmin ymmärtänyt kokeilla. Juoksuindeksi oli kovin mitä tämän mittarin olemassaolo aikana oon saanut: 53.
Fiilikset on on nyt just niin hyvät, kuin ne kuuluukin olla... kunto on noususuuntainen, sen kertoi torstai-iltana mitattu leposyke 49.

Huomenna varmaankin joko palauttava jumppa tai vesihommeli.
Sitten olis vähän rutistusta viikolle tiedossa... on nimittäin viikko kotona, yritän keräillä AHOT-pinnoja kokoon ja kai sitä pitää käydä pyssymäessä vähän sykkeitä nostamassa.

Metsälenkit

Kun ne ovat niin mukavia, niin käytiin sitten maanantainakin Pyssymäen tienoilla hölköttelemässä. Ensin Vinnurvaan latupohjaa pitkin niin pitkälle kun kuivana pääsi, sitten palattiin takaisin ja hirvenhiihtolatua pitkin Pyssiksen radalle nostaan sykettä. Kokeilin hiukan ylämäissä, että vieläkös vanahuksen syke nousee ja nousi se 183 lyöntiin korkeimmillaan. Jarkko meinas, että jos olis ollut sauvat kaverina, niin ois voinu muutaman pykälän nousta vielä korkeammalle, mene ja tiedä. Pikkusen vajaa seitsämän kilsaa ajassa 51:02. Maksimi siis 183 avg 150

Tänään kävin lämmittelylenkkinä viemässä pipon Tuiskulassa jalkapalloilijoita kaitsevalle rehtorille. Yritin pitää sellaista reipasta tahtia pikkusen vajaa neljä kilsaa tuli lenkkiä... Kiersin siis kenttää Tuiskulassa... Ööh maksimi näyttää185, joka ei nyt pidä paikkaansa, niin lujaa en höökäillyt avg 150 Mitähän tästä nyt tuumis. JA olen pessyt sykevyön tunnollisesti! Noh, tuo 150 pitää aika lähelle paikkaansa, mutta maksimi olisko  165 huitteilla. Aikaa tähän pipon kuskaukseen käytin 25 min, jonka jälkeen tein toiminnallisen jumpan käsipainoilla. Nyt onkin hyvä istua junassa, kun evväänä on lappapuuroa.

Polokujuoksua

tänään rytmillä 4+1. Juostiin sama lenkki, mikä käytiin katsastamassa muutama viikko sitten.

Järvikylän pururadalta maastopyöräreitille ja sitä pitkin jatkettiin.

9.65 km ajassa 1:20:34
Keskisyke 138, max 162
Metsässä tuntui tämä 4 min juoksua, 1 min kävelyä paljon luontevammalta, kuin noita maantielenkkejä tallatessa. Metsässä juoksu, se on kyllä niiiin mukavaa!
Tosin eilisestä kahvakuulailusta ja kyykkäilystä oli hiukan haarukset tiukkana, mutta ei silti tarvinnut puunjuuriin kompuroida tälläkertaa.
Selässä on hiukan tuntunut nyt illasta, että on eri maastossa lenkkeillyt, mutta vaan sellaista pientä erilaista, ei kipua. Niin huokailin metsässä, että kantapää kivusta on enää hailakka muisto ja nyt huomaan, että polvikipua en edes muistanut!

Tarviikos

sitä liikkua ollenkaan, jos unohtaa sykemittarin kotiin?
Meinasi ihan harmittaa eilen junassa istuissa, kun huomasin, että sykemittarin kello on kotona latauksessa.

Viimeviikonkin sain pidettyä heleposti kymmenessä tunnissa. Kun tiistaina viimeksi kirjoittelin, ettei oo tullut jumpattua, niin tuli mentyä keskiviikkona iloiseen lihaskuntojumppaan eli näitä meille opiskelijoille Hamkon tarjoamia ilmaisjumppia. Siellä pumpattiin lisää kyykkyjä ja pakaralihaksia, joten lopulta en tullutkaan kamalan kipiäksi noista jumpista, kun sillä lähti millä oli tullutkin. Torstaina taisin kiertää tuon saman vanajaveen lenkin minkä kiersin tänäänkin tunteroinen ja kahdeksan kilsaa. Siitä lenkistä en vaan saa tarpeekseni, on se niin kaunis tuo Hämeenlinna.

Viimeviikolla tuli aika pitkiä kävelylenkkejäkin, kun piti taivaltaa sarjalippujen ostoon vr:ltä ja muutakin ees taas tallustamista. Eilen toin sitten pyörän tänne, niin voi kulkea kouluun pyörällä ainakin vielä, kun ei oo kovin liukasta. Ja joutuu helpommin junaankin kun on pyörä. Kolme-neljä kilometriä kun taivaltaa melkein kymmenen kilon rinkka selässä, niin tietää taivaltaneensa.

Viikonloppuna alkoi taas nicekiekko ja mun lenkkikaveri oli sitten jo niissä hommissa lauantaina. Minä pyöräilin pyssymäkeen sieniä poimimaan. Sunnuntaina aamupäivästä käytiin Jarkon kanssa vielä reilu 40 km pyöräilemässä... Nythän nuo uhkaavat maantiepyöräkelien loppumisella, katsotaas pääseekö kohta hiihtämään..

Maanantaina mulla olikin kahdentunnin hieronta ja kyllähän noita jumituksia löytyi, mutta sain kehuja hyvästä olkalihasten kuntouttamisesta, oli kuulemma näkyviä tuloksia ;)

Tänään siis hieronnan jälkeen eka hissuttelu ilman sykemittaria...tarkistin vielä ja kas ei hassumpaa tasan sama aika 57 min meni mikä viimeviikollakin.  Miten äkkiä siihenkin on taas tottunut: sykeseurantaan, nyt tuntuu ettei pärjää ilman....