tiistai 30. marraskuuta 2010

Pitkästä aikaa

käväisin eilen juoksulenkillä.
Muutama viikko sitten väsähdin siihen lantion ripustamiseen ja kun nyt on päässyt hiihtämään, niin sitä rataa on sitten menty. Eilen oli niin paljon pakkasta vielä iltapäivällä, että ajattelin tarkenevani juosta ennemmin kuin hiihtää. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä ja helpolta, lantion asentokin pysyi ylhäällä ihan itsestään - puoli lenkkiä. Sitten alkoi taas pohkeet kirraan ja lantio valumaan. Mutta vajaa seitsämän km juoksentelin ja jäi ihan hyvä fiilis. Jospa lantio pysyy ylhäällä seuraavalla kerralla taas pikkusen pitempään.

Tänään sitten Pyssymäkeen ja hui, mikä liukkaus.
Liukas suksi on kyllä mukava ylämäkkeen liukuessa, mutta ne vauhdikkaat laskut ilman kunnollisia latuja meinaa pistää pupusia pöksyihin. Tasamaan kasvatti ei oo tottunut hirmuisiin mäkiin, mutta harjaantuu kai siinäkin vähitellen, toivottavasti!
Reilu viistoista km ja tunti ja vartti.
Ai hei! Marraskuun hiihtelyt 169, kuulenko hurrausta vai peräti aaltoja? ;D

5 kommenttia:

  1. Hienoa! Hurja saavutus jo marraskuulla. Toivottavasti pakkaset eivät ole esteenä tuhannen kilometrin tavoitteeseesi!

    VastaaPoista
  2. Aaltoja, aaltoja!
    t:Sirpa

    VastaaPoista
  3. Hurrausta! Hienoo! Mäkin pääsen vihdoin viikonloppuna alottaan hiihtokauden, kun lähdetään Vuokattiin suihkiin, jee! Kyllä tätä on odotettukin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ja kumarrus kaikille!

    Henna saanko pyytää viestiä Vuokatin laduista, vaikka oon kyllä kuullutkin, että siellä on jo tosi pistämättömät baanat.

    VastaaPoista