sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntaiaamun nautinto

on vajaa 20 km Hiitolassa.
Lunta pitäisi kyllä kohta saada hiukan lisää, muuten menee turhan haasteelliseksi hiihteleminen. Ottaa hiukan polviin ja selkään se, että joutuu varomaan. Jos malttaisi hiihtää vähemmän kerralla, niin ei ehkä ottaisi... mutta... EI MALTA!
Eilen pidin tööväyspäivän, kävin kävelyllä ja tein puolentunnin venyttelyjumpan. Ne kyllä tekivät terää.

Tuosta hiihtelystä tekisi mieleni vähän kirjoitella, kun olen nyt sekä työpaikalla, että vapaa-aikana kuunnellut kuorolaulua; kuinka se hiihto on niiiiin tympiäää.
Hiihtokunto on taas vähän eriasia, kuin mikään muu kunto (vain minun mielipiteeni).
Kun hiihtäessä käytetään voimakkaasti koko kroppaa, syke nousee helposti korkealle.
Jos ei ole hiihtokuntoa, niin pienellä muutaman kilometrin pyrähdyksellä saa sydämen poukuttamaan maksimisykkeitä ja veren maun suuhun. Myös kunnolliset hiihtovarusteet maksavat hunajata ja on tietenkin vaikeata satsata esim. kolmesataa euroa luistelusuksiin, jos ei pian viihdykään ollenkaan niiden luistelusuksien päällä. Olosuhteet on kolmas olennainen tekijä, minkä puuttuessa hiihtelystä ei tule nautinnollista.
Jos kuitenkin haluaisit hiihdellä, etkä selitellä, niin kyllä jostain kumminkaimalta kokeilusukset löytyy. Vauhti kannattaa alkuun pitää sen verran maltillisena, että jää kipinän verran tarvetta hiihdellä lisää. Siitä se lähtee pikkuhilijaa ja sitten tekeekin mieli asettaa tavoitteita, niinkuin kilometrimääriä ym. Viimetalvena toivoin pystyväni tekemään 50-60 km yhtäjaksoisen lenkin, mutta se ei toteutunut, eikä toteutunut tonnin tavoitekaan. Sairastelu ja pakkanen olivat hyviä selityksiä; kun kuulin keväällä tuttavani hiihtäneen yli 2000 km, mietin, että miksi en minäkin? Parempiin kilometrimääriin tähdätään nyt, eikä selitellä.

Vai mikä se on sinun selityksesi? ;)

4 kommenttia:

  1. Hiihto on hianoo. Kuulemma koulussa ovat monet saaneet hiihdosta tarpeekseen, syyttävät opettajia, Ainakin täällä meillä päin.
    Musta taas tuntuu, että se on se teinivuosien asenne jäänyt päälle, joillekin.

    Tänä tyalvena minäkin aion hiihrellä. Vielä ei kuitenkaan oo latuja näkynyt.

    VastaaPoista
  2. Näin se on... kaikkeen liikuntaan täytyy lähteä asenteella!
    Vai ei teilla vielä oo latuja, ei meilläkään, muhkurainen, risuinen ja kivinen luistelubaana... Jossa hiihtää vain ne kahjoimmat ;)

    VastaaPoista
  3. Minä yllätin itseni viime talvena ostamalla sukset! Pakkohan se oli, kun lunta oli valtavasti, ja oikein teki mieli ladulle. Ensimmäistä kertaa ala-asteen jälkeen.
    Hiihtotekniikka ei ole mulla kummoinen, mutta hiihtämällä se paranee - kai?

    VastaaPoista
  4. Katja, aivan totta, hiihtämällä tekniikka paranee! Eikös ole kumma, että kun hanget hohtaa ja kevätaurinko paistaa, niin silloin yleensä ihmiset ajattelevat kaiholla hiihtämistä. Sitten kun siihen höyrähtää, niin lumen ja latujen odotus alkaa jo syksyllä.
    Mukavia hiihtokilometrejä sinulle Katja!

    VastaaPoista