minut herätettiin touhukkaana; nyt ylös ja hiihtämään, vain kolmetoista astetta pakkasta!
Mukavaltahan tuo tuntui sellainen herätys. Meillä kun nyt on pakkanen paukkunut jatkuvasti yli kahdenkymmenen, joten en sitten toipilaana ole viitsinyt lähteä keuhkoja kiusaamaan. Joulupäivän hiihto nimittäin meinasi ärsyttää keuhkoissa. Täytyy vain malttaa mielensä ja odotella sopivia ilmoja.
Ja heti kun sopivalta näyttää niin sännätään intopiukkana!
Luisto oli loistava ja keli kaikinpuolin mukava, mutta maltoin mieleni tässäkin, vaikka kuinka olisin halunnut hiihtää kakskymppiä, lopetin viiteentoista. Voipi olla että illalla käväisen Viivin kanssa vitosen pertsaa kokeilemassa.
Maltillisesti hiihtelin ja yritin hiukan syventyä tekniikkankin; Hiitolassa on pitkä loiva ylämäki, jossa on hyvä harjoitella Mogrenia. Luultavasti osaavien silmissä se minun harjottelu näyttää pyryharakalta, mutta ei opi jos ei yritä. Olen uskoakseni parin talven ja parin tuhannen hiihtokilometrin jälkeen kuitenkin jonkin verran kehittynyt. Myös tasatyönnössä varpaille nousu on se jota harjoittelen; se ei suju luontaisesti... Nämä jutut vaan tulivat mieleeni, kun olen näistä tekniikoita pyrkinyt kehittämään ja niistä haluaisin keskustelua...
Siis viistoista km tänään hiitolassa tunti kymmenen min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti