Kun perheessä on kuusi sangen harrastusintoista jäsentä, niin joskus meneminen ja tuleminen on melkoista jäsentelyä. Äiti on usein se joka yrittää joustaa menemisistään ja hammasta purren menee jos pääsee. Tosin nykyisin pääsen aika usein suosiolla. Kesäkeleillä ei juuri tarvi kuljetuksista huolehtia, mutta näin talvella, kun jalkistreenit ovat n. neljänkilometrin päässä , ei viitsi laittaa tyttöjä pyörällä sinne tuppuroimaan. Tämän lauantain aikataulutus menee näin: klo 10 Venlan treenit alkaa, klo 11.30 alkaa Viivin treenit, joissa Venla koutsina. Ville kuskaa tyttöjä ja laittaa ruuan, että äiti ja iskä pääsevät hiihtolenkille samaan aikaan. Noin klo 13. melkein kaikki yhtäaikaa ruokapöydässä. Villen jäkispeli alkaa n. klo 16 mutta paikalla pitää olla kahden jälkeen. Äitin pitää käväistä nopsasti kauppareissulla, sillä iskän pitää ajella kahden jälkeen Ylivieskaan tuomariksi (tänään poikkeuksellisesti vain yksi tuomarointi). Venla tuossa juuri leipoo huomiseen futsal-turnaukseen arpajaisherkkua ja sitten hän jo pyyhältää Villen peliin toimitsijavuoroon.Viljalla ei lauantaisin menemisiä ole, mutta tällaista pyyhällystä tänään kaikilla muilla...
Viimekesänä serkkuni poika ihmetteli suureen ääneen miten voimme pysyä kaikista aikatauluista selvillä ja rehellisyyden nimissä en enää aina kaikesta selvillä olekkaan. Mutta useimmiten ruoka on ajallaan kaikille sitä tarvitseville (myös muille kuin perheenjäsenille) ja kai on tärkeintä (?), että on ruokaa ja puhtaita vaatteita.
Tänään pääsi hiihtämään pitkästä aikaa niin, ettei tarvinnut pistää kaikkia omistamiaan vaatteita päälle. Lähtiessä pakkasta vain -3 astetta. Hiihto sujui mukavasti ja luultavasti olisin hiihtänyt 25 km, jos ei olisi pitänyt olla juuri tiettyyn aikaan jo kotona ;)
Pikkuisen uusi lumi teki baanasta pehmoisen ja luisto ei ollut paras mahdollinen, mutta 20 km ajassa 1 tunti 40 min. Aurinko paistoi ja tuli kova kaipuu jo Rimpinevalle. Ehkä pian!
Ei voi kuin ihailla tuota aikataulua.
VastaaPoistaSukset on jo esillä. Ladut on vielä aukaisematta! Kävin jokirannassa kurkkaamassa, mutta pehmeä lumi esti jäälle asti menon. Olisihan siellä ollut moottorikelkan jälkiä mitä hiihdellä. Hyvä puoli teidän menoissa, että on jo kolme ajokorttia perheessä ja kaikki osaavat myös kokkihommia (pienimmät saattavat vielä päästä vähemmällä). Hyvät harrastukset ovat monella lailla tärkeitä myös meille mummeleille ne antavat arkeen voimia Tsemppiä edelleen!
VastaaPoistaKiitos ihailusta Riepunukke!
VastaaPoistaSanoppa muuta mummuli, kyllä Villen ajokortti tietysti helpottaa ja se että ruuanlaittotaitoisia on jo useampia. Jospa sinäkin pääsisit kohta ladulle.
Usein harmeilen, kun meidän pojat eivät juuri mitään välitä harrastaa, mutta helpottaapa se meidän vanhempien harrastamaan pääsyä:)
VastaaPoistaJoukkuelajit olisivat vain niin luonnetta karaisevia, oppisi ottamaan muutkin huomioon. Mutta miten saat kiinnostuksen heräämään, jos ei jaksa itsekään joukkuelajeista innostua?