sunnuntai 28. elokuuta 2011

Voi tätä elämätä

Maratonfotosta tilaamiani kuvia olen odottanut päivitystä varten, mutta nyt en jaksa odottaa, on niin paljon mielen päällä. Ensimmäisenä mielessä huoli Viljasta- hän odottaa pääsyä kyynärpään leikkaukseen  oyssissa. Haaveilija tyttäreni oli hupsahtanut eilen pyörällä ojaan... onneksi lähellä kotoa.  Viivi polki apua hakemaan, käsi sojotti niin luonnottomassa asennossa, että molemmat tyttöset hätääntyivät. Ja hätääntyi kyllä äitikin, ihmeesti sitä kuitenkin on toimintakykyinen silloin kun on hätä. Yritin vetää kättä paikoilleen, mutta eihän se pysynyt.
Enkeleitä oli taas matkassa, kun naapurissa asuva ensihoitaja sattui paikalle. Saimme avun sidontaan ja kivunlievitykseen, ennen sairaalaan pääsyä. Lääkäri totesi sittemmin käden murtuneen ja tyttö lähetettiin oyssiin leikkausta varten. Tässä odottelenkin juuri tietoa leikkauksesta. Kaikki kiireellisempi menee edelle, joten voi olla, että leikataan vasta huomenna. Minä tästä piakoin lähdenkin päästämään iskän kotiin ja menen potilaan luo.

Juoksusta palautuminen on sujunut hyvin.
Tiistaina kävin uimassa 45 min ja sain sillä hapot pois jaloista.
Pyöräilin järveä ympäri parinapäivänä ja eilen piti jo kokeilla juoksua; vitosen lenkin kävin hipsuttelemassa ja sujui ihan pois tiehensä. Lenkin jälkeen tein selkäjumpan, eikä tehnyt mieli lintsata kylkilankusta yhtään! Kyllä siihen tulokseen oon tullut, että ens talvena pistetään keskivartalo kuosiin... Muistuttakaa mua, jos meinaa unohtua! Sen verran kuitenkin sykkeet meinaa olla korkealla, että vielä pitää malttaa huilia.
Ei onnistu vielä Finlandia ens viikonloppuna.
Kunhan nyt saadaan tämä kotoelämä oikeisiin uomiinsa.
Nyt alan touhuta Ouluun lähtöä... Tarvitsemme taas niitä enkeliajatuksia!


3 kommenttia:

  1. Voihan miten harmi. Käsihän kyllä paranee ja Viljan ikäinen on aika
    nopea muutenkin toipumaan. Kumpihan käsi se mahtoi olla?
    Pikaista toipumista ja kärsivällistä mieltä niin potilaalle kuin lähimmäisillekin.
    Enkelit ovat joskus naapurissa ja tarvittaessa apuna.
    Terveisin mummuli

    VastaaPoista
  2. Olipas täällä hurjan ikäviä uutisia, varmasti kauhun hetkiä neidoille ja kaikille:( Toivottavasti leikkaus onnistuu ja käsi paranee pian. Lämpimät parantumistoivotukset ja halaukset täältä sinne sairaalaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset teille Pirkko ja Mummuli. Täällä nyt opetellaan elämistä kirpskäden kanssa.

    VastaaPoista