Mietteet maratonin jälkeen

Jännitti lauantaina ihan sikana ;) maha oli ihan kuralla ja piti jo miettiä, että mitähän tästä oikiasti tulee. Perjantain ja lauantain välisen yön kyllä nukuin kuin pieni porsas, mutta aamulla melkein yökkäytti, kun jännitys oli niin hirmuinen.
Matkavauhtia oli mietitty moneen kertaan, mutta vauhtisokeus iski kun porukka lähti vyörymään... Helppoahan se oli kymppiin ja kahteenkymppiin asti. Hiukan ennen kymppiä huomasin Marjatan menevän hiukan edelläni ja oikein säikähdin... mietin, että tämä meno saattaa vielä kostautua... Ja niin kävi, että 28 km:n jälkeen jalat tai oikeastaan oikea jalka lakkasi tottelemasta. Jouduin lyömään kävelyksi.

Siinä vaiheessa masensi ihan tosissaan, jalka alkoi kramppailla. Mielessä pyöri vain, etten pysty jatkamaan. Jotenkin kai kuitenkin pääsin kinkkaamaan eteenpäin, kun minut sai kiinni nainen joka oli Kiimingistä kotoisin ja alkoi juttelemaan. Mietin, että taisi olla enkeli ihmisasussa. Kyselin häneltä, onko viiden tunnin jänikset jo menneet. Ja hän vastasi , että "ehei, kyllä me tällä vauhdilla alle viiden mennään". Se antoi kovasti voimia jatkaa! Mua pissatti aina vähän väliä ja ainakin 5 kertaa yritin käydä pissalla, mutta ei homma onnistunut. Tuntuu, että siihen tuhraantui ainakin 5 ylimääräistä minuuttia. Ja se enkelikin pääsi karkuun vessareissun aikana :( Suolaa huusi elimistö, eikä huoltopisteillä ollut kuin urheilujuomaa ja vettä. Toinen pelastava enkeli ootti sitten mua jossain kolmenkympin tienoilla, nimittain Sirpa-serkku kannustamassa. Tiesin, että hänellä on suolarasia mukana ja siitä kun kahmaisin kourallisen suuhuni, niin jopa alkoi homma pelittää. Kohta sen jälkeen sain ensiapupisteessä kylmägeeliä jalkaani ja vettä jolla huuhdoin suolat mahaan.
Siitä jatkettuani viiden tunnin jänislauma otti minut kiinni. Kun he tsemppasivat ja sanoivat, että tällä vauhdilla mennään alle viiden tunnin, niin juoksu alkoi sujua. Juoksin jopa lauttasaaren pahimmat nousut... Olin sitten loppujen lopuksi tullut viimeisen kakstoista km nopeampaa kuin Jarkko ja Jukka :D
Odotin kyllä ainakin varttia parempaan pystyväni, mutta pikkujutuista on homma kiinni.  Kokemattomuuttani törmäsin nyt siihen maratonseinään, mulla se seinä oli jo 28 kilometrissä. Tyytyväinen olen  kuitenkin, sillä keskeyttäminen oli hilkulla. Ja kun loppuaika alkaa neljällä tunnilla, on pakko olla! Varpaat säilyivät ehjinä yhtä rakkoa lukuunottamatta ja palautuminen on päivän autossa istumisesta huolimatta ollut ihan nopsakkata. Ainut vaiva on oikean jalan polven ulkosyrjä, joka ei oikein suostu kivutta yhteistyöhön. Varmaan juuri se kramppien aiheuttaja.
Näin jälkikäteen on vain ajatus, että se puolimaraton on aika lastenleikkiä tuohon kokonaiseen verrattuna. Vuosi sitten maratonin jälkeen tuntui, että nyt loppui juokseminen vähäksi aikaa (ja loppuikin niiden kynsi ongelmien takia). Nyt mietin, että jos alkais treenaamaan enemmän  tosissaan, että oppis juoksemaan.
Höö, kai tämä jonkinlaista höppänyyttä on?

Kiitokset mahtaville tsemppiporukoille!
Mulla oli koko sisaruskaarti kannustamassa perheineen.
Ja Sirpaa ilman olis voinut käydä köpelösti.
Toivottavasti saan jotain kuvia tänne Leenalta ja maratonfoton kuvia sitten kun valmistuvat. Kiitokset myös kaikille niille jotka seurasivat facebookin päivittymistä ja olivat sieltäkäsin hengessä mukana.

Helsinki City Marathon

Sijoitus	Nro.	Sukunimi	Etunimi	Seura	Sarja	Väliajat	Bruttoaika	Nettoaika
127	3450	Turunen	Päivikki	Lakeuden Kipinä, Nivala	Naiset 40v	10 km 1:06:35 1/2 2:22:20 30 km 3:29:00	4:58:25	4:56:03

½ marathon:	2:22:20	Bruttoaika :  4:58:25 Nettoaika :  4:56:03