Reipas joukko

pyöräilijöitä tapasivat toisensa aamulla kello 8 Uikon risteyksen tietämillä, ajatuksena kiertää kaikki Nivalan kuntokamppanjan postilaatikot. Pyrimme lähtemään matkaan hyvissä ajoin, ettei tuuli haittaisi heti aamulla ja tietenkin ajatuksena oli ehtiä Suomi-Venäjä peliä katselemaan.
Mutta tuuli oli just sitä mitä odottaa saattaa, navakka heti aamusta :( tosin menomatkalla Maliskylää kohti tuuli oli myötäinen. Niin vauhdikkaasti poljimme menemään, että hurautimme ensimmäisen laatikon ohi. Maliskylän koulun kohdilla etsimme laatikkoa, joka etsintöjen jälkeen löytyi kilometri ennen koulua Liittolan tietämiltä. Matka jatkui Ruuskankylälle. Nivalan ainokaisen kyläkaupan pihasta löytyi tämä laatikko ja sakki on vielä naamat virneessä.

Hymyt hiukan hyytyivät seuraavaa etappia kohti puskiessa. Takaisinpäin Erkkiperää kohti puskimme melkoiseen vastatuuleen. Vuorovedoin ja vauhti pidettiin kohtuullisena n. 20 km/h.
Mukava yllätys oli, että meidät kutsuttiin aamukaffeelle Erkkilässä; Satulle ja perheelle suur'kiitokset. Kahvi piristi ja jaksoimme jatkaa Sarjankylälle.

Kaffipaussilla piristyi, kilometrejä takana noin 40. Vasemalta Leila, Mervi, Tarmo ja Päivikki

Niskakankaan kautta läksimme taas puskemaan vastatuuleen Padingin laatikkoa kohti.
Ja Padingista Ypyään. Ypyässä alkoi tuuli olla myöten ja meno oli helepompaa. Minulla oli juomana vain vettä ja ennen Haikaraa alkoi nälkä kurnutella mahassa. Haikaran pysäkiltä soittelinkin kotio, että pistäkäähän pöytä koreaksi, täältä tulee nälkäinen joukko. Reilun neljän tunnin reissun jälkeen puhelimesta loppui akku, eli sport trackerin päivittäminen vei paljon paristoja, dataa tuli täyteen 71 km, pikkuista ennen kuin meille saavuttiin. Meillä mun kilometrit 75.

Kaikilla meillä oli siihen mennessä päiväkilometrit paukkuneet ja vähän jännitti miten porukka jaksaa jatkaa matkaa.

Vapisevin käsin murua rinnan alle ja kappas vaan, pikku tauon jälkeen vastatuulikin tuntui tyyntyneen.
Etappi Järvikylä, Aittola, Koskenperä, Karvoskylä meni myötäisellä kuin leikiten. Tällä välillä alkoi porukan sataset paukkua ja pitihän sitä hiukan tuuletella... Että jos joku kyläläinen kuuli illakointia ja kiljuntaa, niin mehän siellä riemuittiin.
Karvoskylän jälkeen seurasi yllättäen matkan rankin pätkä; nimittäin Pahkaperällä oli juuri lanattu soratie :( voe kelevoton! Jos vielä ei juuri hartioissa pakottanut, niin kyllä tuon  neljän irtosorakilometrin jäläkeen pakotti, meleko vietävästi.
Tapio oli onneksi pistänyt grilliin murkinat meitä odottelemaan ja kyllä maistui makkarat ja kanat makoisalta tämän reissun jälkeen.
Me Tarmon kanssa oltiin hiukan ryytynyttä sakkia, kun Karvoskylältä läksimme taas kottiin puskemaan. Palatessa laitettiin Haapalan laatikkoon nimet tieteskin.
Vähän jälkeen neljän olin kotosalla mittarissa 131 km. 
Tulipahan säpinää kilometrikisaan ;) Hieno päivä!
Täällä koneella istuu muori nenänpää kärvähtäneenä, väsyneenä, mutta erittäin onnellisena; tämä on sitä Ekstriimiä Elämään! Kiitos kamut ja kiitos idean äiti! 
TT