Ilon päiviä

meidän koko sakilla.
Vilja onnistui pesispelissä eilen lyömällä elämänsä ensimmäisen kunnarin. Voi sitä riemun määrää! Pelista tuli harvinainen voittokin, joten ilo tuplaantui. Isolle veljelle terveisiä, että ilman karkkipussia nyt ei oo kottiin tulemista ;)
Minä kävin verryttämässä pumpista kankeita jäseniäni vesijuoksussa; kolme varttia juoksin ja sitten vähän uiskentelin. HUH uiminen oli kovvaa hommaa. Ei ollut uintikunto ennää kohallaan...
No ei ollut juoksukuntokaan :D ....
SIIS tänä aamuna oli aika kokeilla miten takamus kestää.
Pyöräilin Pyssymäkeen ja siellä kierroksen varovasti ja tunnustellen hipsuttelin.
JA NYT HUUDETAAN! IHANAA LEIJONAT, IHANAA... ei tehnyt kipeäää, eikä haittaa :D
ei edes se, että tunsin olevani rapakuntoinen raahustaja. Sykkeet paukutti korkialla ja jalat oli lyijyä.
Reilun 4 km raahustin, mutta tästä tie on toivottavasti ylöspäin.
Vesijuoksussa piriformiksessa oli "tuntemuksia", ei kipua, mutta jotain tuntemusta. Venytin puolentunnin vesijuoksun jälkeen vedessä lihaksiani ja jatkoin... siitä rohkaistuin miettimään juoksua. Illalla vielä Viljan pesismatsin jälkeen kokeilin tuttavan "varvastossuja" l. vibrameja. Niillä juoksentelin kentän ympäri. Pohkeet menivät aivan tukkoon, mutta ei kivun tuntemusta piriformiksessa. Meinasin haljeta riemusta! Päätin kuitenkin pitää mölyt mahassa ja kokeilla, että vieläkö tänään kestää. Nyt tuntuu siltä, että operaation piriformis on selätetty.
Venyttely on A JA O kaikessa, välillä tahtoo vain hanskat joutua hukkaan näissä hommissa.
Jarkollakin oli teippausten ansiosta kantapää aika hyvänä, mutta pumpin hypyistä ärtyi jälleen. Luulen kuitenkin, että siinäkin asiassa ollaan voiton puolella.
Tänään haettiin sitten Viivi-vauvakin leiriltä kotiin. Neljä päivää telttamajoituksessa ja vauhdikkaassa menossa veisi voimat isommiltakin. Nyt on peitot ja patjat kuivumassa ja
VALTAKUNNASSA KAIKKI HYVIN!