Perjantaina vielä käväisin hölkkäilemässä ja olin kovin hyvilläni tunteroisen lenkistä, joka melkeinstä onnistui matalemmilla sykkeillä... net tietänevät tämän hankaluuden, jotka tänne joskus ovat kurkistelleet... Niin lauantaina heräsin kaktus kurkussa. KÄÄK! No alakoipa hirviä pyristely flunssaa vastaan. Maitohappobakteeria, Carmollistippoja, kuusenkerkkiä ja tyrniä pakasteesta, Vanatallinnaa kuumana ja sitten inkivääriä, kuumana sitäkin. Mikä noista nyt olis tehokkain, sitä en osaa sanoa, mutta senpä voin sanoa, että olen voitolla. Lenkkeilemään en vielä uskalla, tosin semmoisia seitsämän kilsan kävelylenkkejä oon tehnyt päivttäin. Tuo raikas syksyinen sade tekkee hyvvää räkäisille keuhkoille. Ja kun se tuo vesisade muuttuu lumiseksi, niin sitten pitää olla iskussa, ei saa flunssapöpöt kiusata kun hiihtobaanat ovat valmiit. Eikä sykemittarista enää kurkistella, että pysyykö sykkeet matalana, heh, ei pysy kuitenkaan. Sukset on vielä vintillä, mutta kertoivat jo Kalajaskassa, jotta kohta Huhmarissa levitellään lumet hiihdeltäviksi. Jou-jou... ootellaan, ootellaan. En lie ainoa latujen oottelija ;)
 |
| viimekeväänä kestohangilla kierreltiin Rimpinevaa, Linttinevaa ja Vinnurvajärveä |
Aijaijai... noita viime talven kuvia. Tuo on kyllä yksi mun lemppari tuo Aurinkolatu. Siellä vaan on niin kiva hiihdellä :) Viimeiseen asti keväälläkin, vähän jo Vinnurvajärven ylitystä peläten, kun monot kastuu siinä vedessä, mutta silti vaan sinne mieli halajaa... Ja jes, juuri nyt ulkona meinaa sadella lunta!!!!
VastaaPoistaSiinä toivossa tässä päivä kerrallaan elämää eteenpäin mennään, että Rimpinevalle pääsis ;) Ja lunta ootellessa minä avantouintikonkari voin lähtiä myös sua uittaan joskus ;)
Poista