Lepoa ja lumienkeleitä

Lentsun jälkeen intouduin tekemään yhdeksän päivän treeniputken, jossa liikuntaa tuli 12 tuntia: lajeina sisäpyöräilyä, spinningiä, kävelyä, uintia, luistelua tuomaroinnin parissa ja hiihtoa parina vähän lauhempana päivänä. Kroppa tuntui kaipaavan keventelyä.

Perjantaina lepäilin kokonaan, ei mitään liikunta-aktiviteettia, vain penkkiurheilua. Iltasella ohjelmassa pihasauna ja HPK-Kärpät -peli Telia-tv:ssä.
Lauantaina tuomaroin pari d-junnupeliä: luistimilla siis kaksi ja puoli tuntia, mutta keskisyke vain hitusen yli 100, todella kevyttä. Iltasella taas penkkiurheilua ja pihasauna.
Lauantaina ja perjantaina ladulle lähtö kävi pariin kertaan mielessä, mutta maltoinpas. Sunnuntain pakkaslukemat eivät ulkoilemaan houkutelleet. Niinpä suuntasin aamusta kiekkohöntsyihin. Päivän mittaan nautiskelin myös penkkiurheilusta kotisohvalla.
Kolmelle lepopäivälle liikuntaakin kuitenkin lähes neljä tuntia, penkkiurheilua vielä enemmän.

- Missä se lepo sitten on? joku voisi kysyä.
Vastaan:
-Pihasaunassa.
Ihastumme pihasaunaamme uudelleen ja uudelleen. Uuden vuoden jälkeen olemme saunoneet remontoidussa sähkösaunassamme, mutta tälle viikonlopulla päätimme ottaa taas pihasaunan käyttöön.
Onhan se...rentouttavaa.
Kun tuon reilun kymmenen metriä pihan poikki hipsii ja astuu hirsisaunaamme, pääsee kokonaan uuteen maailmaan.
Hirsien tuoksu, talvi-illan hämäryys, lyhdyn valo, pehmeä lämpö.
Kiukaan kihahdus, hitaasti katosta lauteille laskeutuva lämpö.
Hikikarpalot, palavien puiden paukahdukset.
Syvä huokaus, aika pysähtyy, kiire kaikkoaa.
Emmepä arvanneet mitä vaille olimme jääneet, ennen kuin saunan hankimme.

Perjantaina vielä pakkanen pelotti sen verran, että jäähyttelyn aikana en terassia pidemmälle tohtinut, vaikka Päivikki kuinka houkutteli. Lauantaina sauna-, seinä-  ja yllytyshulluus otti vallan, ja talven ensimmäinen lumienkeli syntyi hankeen yli 20 asteen pakkasessa.

Sunnuntaina saimme myös viettää hienoa juhlapäivää perhepiirissä. Kokoonnuimme Mattilan palvelutalolle juhlimaan isän 90-vuotispäiviä. Virkeä ysikymppinen jaksoi komeasti parituntiseksi venyneen kahvitteluhetken vaimonsa, lastensa, miniöidensä, vävynsä, kahden lapsenlapsensa, veljensä, siskonsa, tämän aviomiehen ja kummityttönsä kanssa. Juhlantuntua lisäsi sattumalta kahvihetken aikana paikalle tullut tullut seurakunnan syntymäpäiväonnittelija.

Lopuksi päivitys keräystilanteeseen:
Sylva-tilille on kertynyt 1315 euroa ja kauttani yrityssponsoreilta Aamu Säätiölle ja Sylva ry:lle on tukea tullut 900 euroa.
Lupaukseni lunastamiseksi Sylva-tilille pitäisi siis tulla vielä 185 euroa ja yrityksiltä 600 euroa. Vielä ehtii hyvin mukaan. Takaraja on toukokuun loppu.

TONNI TÄYNNÄ

ei hiihtokilometrejä, vaan Sylva-tililläni lahjoituksia.

KIITOS JA KUMARRUS!

Nyt teen julkisen lupauksen:

Jos tavoite (1500 euroa) Sylva-tililläni täyttyy toukokuun loppuun mennessä ja 

jos myös firmat/yhteisöt lähtevät yhteensä vähintään 1500 eurolla tukemaan joukkuettamme, 

aloitan matkani kohti Pariisia Nivalasta. 

Pyöräilen siis ensin yksin Jyväskylään ja sieltä jatkan matkaa joukkueemme mukana, tai liityn Oulun joukkueen matkaan heidän ajaessaan Helsinkiin ilmeisesti Ylivieskan kautta.

Tämän hetkisen tilanteen mukaan lahjoituksia pitää kertyä Sylva-tilille vielä 465 euroa ja ainakin kolme pronssisponsorisopimusta pitäisi saada joukkuetta tukemaan. Kultasponsoriksikin ehtii vielä tämän viikon aikana.

Muutamalla lahjoittajalla on ollut pieniä hankaluuksia lahjoituksen teossa, joten tässäpä ohjeet.

1. Aloita klikkaamalla blogin vasemmassa reunassa olevaa Sylva ry:n kuvaketta, Ekstriimiä elämään fb-sivun linkkiä, muualla fb:ssä näkemääsi keräyslinkkiäni tai tästä. Pääset Sylva ry:n keräyssivulle, josta pääset lahjoittamaan keräystililleni.

2. Klikkaa sivustolla näkyvää lahjoita nyt -laatikkoa. Älä välitä sivulla olevasta aloita keräys -laatikosta. Jos näet nimeni ja kuvani sivulla, lahjoita nyt -laatikosta lahjoitukset löytävät keräystililleni.

3. Tee tarvittavat valinnat. Matkapuhelinnumeroa tai sähköpostia ei välttämättä tarvita, mutta jos haluat vahvistuksen sähköpostiisi, anna osoite. Huomaathan, että summaksi voit syöttää minkä tahansa summan, oletuksena on 30 €, yrityksillä 250 €. Klikkaa jatka-painiketta. 

4. Tämän jälkeen valitse oma verkkopankkisi valikosta ja toimi sieltä saamiesi ohjeiden mukaan. Verkkopankissa ei tarvitse syöttää viestikenttään mitään. Muista vahvistettuasi maksun palata myyjän palveluun.

5. Kun palaat Sylvan-sivulle, voit antaa omia yhteystietojasi Sylvalle, jos haluat.

6. Yhteystietosivun jälkeen pääset kirjoittamaan halutessasi vielä lahjoitussivulle näkyviin tulevan tekstin.

7. Lopuksi näyttöön tulee Sylvan kiitokset lahjoituksesta. Toivottavasti jaat myös kampanjaa 

eteenpäin sosiaalisessa mediassa.     

     

Treenaamiseen on nyt tullut melkein viikon tauko. Perheen naiset saivat lopulta minuunkin tartutettua sitkeän räkätaudin. Ei siis ollutkaan miesflunssaa - tällä kertaa. Yleensä minä sairastan ensin ja sitten nuo kovapintaisemmat ja vastustuskykyisemmät. Nyt tauti alkaa olla jo taltutettu, ja huomenna tai keskiviikkona uskaltanee taas aloitella treenaamista.

Ennen tautia pääsin jo vähän fiilistelemään uusilla suksilla. Hankin ennen loppiaista Atomicin karvapohjasukset. Oikein mukavat kapulat vanhalle ukolle. Pertsa on kivaa, vaikka kilometrejä kertyykin hitaanlaisesti. En aio kuitenkaan luistelutyyliäkään kokonaan unohtaa, vaan nyt mennään fiiliksen ja kelin mukaan tyylejä vaihdellen.

Vuosi 2019

alkoi tuttuakin tutummalla Iso-Sydänmaan perhereitillä. Päivikin kanssa kävelimme hyväkuntoisen polun reippaalla tahdilla ympäri. Kyllä oli perjantaisen ulkoroihukävelyn yli 250 kävelijää tampanneet polun komeaan kuntoon.

Reitti on tullut koluttua läpi kerran jos toisenkin. Joka kerta se on kuitenkin erilainen. Vuodenajan ja sään vaihtelut muuttavat reitin luonnetta joka kerta. Vuoden 2018 aikana maastossa tehdyt hakkuut muuttivat myös reittä. Mielestäni reitin aiempi hienoin kohta on nyt tylsä hakkuuaukio, mutta aika parantaneen tämänkin "haavan". Talvikelillä myöskään upea riidenliekopolku ei pääse oikeuksiinsa, mutta kesällä sitten taas. Mahtavan työn on Onni ja kumppanit tehneet, kun ovat meille hienon reitin raivanneet, merkinneet ja kosteimmat kohdat pitkostaneetkin. Kolmisen vuotta sitten perhereittikin oli vielä todellista ekstriimiä, nyt leppoisa vaellusreitti.

Vuoden vaihteessa on tapana tehdä myös yhteenvetoa menneestä. Polar V800 antaa mainiosti tietoa tehdyistä treeneistä. Vuonna 2018 tein 244 harjoitusta, joihin käytin aikaa 293 tuntia ja etenin 2400 kilometriä. Ihan jokaisessa lajissa ei matkaa tietenkään mitata. Polven vihoittelun vähennettyä juoksua murto-osaan menneistä vuosista on liikkumiseni monipuolistunut. Näiltä pohjilta uskaltanee lähteä nostamaan kuntoa kohti kesän pyöräilyponnistusta - täältä tullaan Pariisi.

Ensi vuodesta uskallan luvata, että kilometrejä tulee merkittävästi enemmän. Yksistään pyöräilykilometrejä pitäisi juhannukseen mennessä olla jo 2500 kilometriä.  Eiköhän tuntimääräkin kasva suuremmaksi.  Tarkempia tilastotietoja  menneestä vuodesta blogipäivityksen lopussa.

Usein ihmetellään tätä tilastointia ja mittarin kanssa treenaamista. Minussa kai asuu pieni insinööri, sillä itselleni mittaaminen ja vertailu edellisvuosiin tuo motivaatiota ja mielenkiintoa treeniin. Joskus jopa uskon mittaria sen varoitellessa liiallisesta treenaamisesta tai oikeammin vajaasta palautumisesta.

Joulun alla Sylva-tililleni kertyi hienosti lahjoituksia. Kohta rikkoutuu tuhannen euron raja. Hienoa! Puolisen vuotta on vielä aikaa ja tavoitteeseen matkaa 500 euroa. Uskon ja toivon tavoitteen täyttyvän. Suuret kiitokset kaikille lahjoituksia tehneille, vinkatkaa kavereitannekin mahdollisuudesta osallistua keräykseen.

Ulkona satelee hiljakselleen lunta ja sääennusteet lupailivat, että huomiseen mennessä lunta saattaisi kertyä likemmäs 20 senttiä. Toivotaan ennustuksien osuvan nappiin. Sellaisen lumentulon jälkeen pääsisi jo kotikunnan laduillekin, eikä tarvitsisi enää ajella Ylivieskan Huhmarkalliolle saakka. Saattaisinpa joutua jopa suksikaupoille. Skinien osto houkuttelee!

Hyvää ja liikunnallista vuotta 2019 kaikille!


Vuoden 2018 liikut:
harjoituksia 244 kpl, harjoitusaika 292.58, edetty matka 2404,9 km
hiihtoa 31 kertaa, harjoitusaika 32.14, edetty matka 383 km (liian vähän!!!)
juoksua 10 kertaa, harjoitusaika 8.44, edetty matka 63,3 km (joskus on juostu yli 1000 km, polvi ei kestä enää)
kävelyä/vaellusta 28 kertaa, harjoitusaika 34.26, edetty matka 198,2 km
suunnistusta 6 kertaa, harjoitusaika 6.43, edetty matka 33,7 km
pyöräilyä 56 kertaa, 74 h 21 min, 1721,4 km (sisältää myös sisäpyöräilyn)
spinning 15 kertaa, harjoitusaika 14.59
kuntosali 34 kertaa, harjoitusaika 29.54 (eikä kyllä näy missään...)
jääkiekkoa 25 kertaa, harjoitusaika 35.14
jääkiekkotuomarointia 37 kertaa, aika 59.41
lisäksi yksittäiset kerrat uintia ja ulkoliikuntaa

Lapsi yllytti

joululoman alkajaisiksi uimaan. Ja kyllähän iskän on lähdettävä, kun 25-vuotias tytär houkuttelee. Nöyrtymäänkin joutui, kun matkauinnin lomassa  keskustelimme vapaauintitekniikasta. Annon vääriä neuvoja. Nöyrästi neuvot hallilla otettiin kyllä vastaan, mutta iltasella tuli noottia todistusaineiston kera vääristä vinkeistä. Pakko oli myöntyä. Ei taida yli neljännesvuosisadan vanhat tekniikkavinkit enää olla päteviä.

Taas sen huomasi, että uintikin olisi mainio laji kestävyyskuntoiluun. Kolme varttia uintiin ja matkaakin kertyi 1,3 kilometriä. Vauhti ei hirmuinen ollut, mutta keskisyke oli 115, hyvä lyhyt pk-lenkki siis. Lihaskuntoakin samalla tuli yläkropalle treenattua. Vielä kun oppisi vapaata uimaan kunnolla ja rauhallisesti: tällä hetkellä 25 metriä menee OK, mutta jo 50 metriä nostattaa sykkeet liian korkealle ja hapot alkavat jyllätä - ei hyvä. Kannattanee kuunnella jäkikasvun tekniikkavinkit.

Niin... on se muuten tuo Nivalan Liikuntakeskuksen ylläpitämä Uikko oikein oiva kuntoilupaikka: vilskettä riitti uimahallin lisäksi niin kuntosalilla, keilaradoilla kuin jäähallissakin.


Joulukuulla treenitunteja on kertynyt kivasti huolimatta kodin remonttihulinoista ja perinteisestä jouluhässäkästä koululla arviointikeskusteluineen, väliarviointineen ja joulujuhlineen. Tähän mennessä joulukuulle on tullut lähes 29 tuntia treeniä. Sykkeet olen pitänyt  matalalla, spinningtunteja lukuunottamatta. Spinningissä on löytynyt pyörästä maksimivastus, saavat reidet kunnolla huutia. Jospa kevään aikana saisi kammen kiertymään istualtaankin maksimivastuksilla...

Remontti on tältä erää onnellisesti ohi. Helmikuulla jatketaan alakerran toisen puoliskon kimpussa: olohuone, keittiö ja alakerran makuuhuone laitetaan silloin uusiksi. Kyllä on näin jälkikäteenkin isommallakin porukalla ihasteltu taitavien Raksatekin poikien -Mikon ja Juhon- hienoa työn jälkeä.

Rynkeby-tiimillemme olen onnistunut hankkimaan uusia sponsoreita. Niistä tiedotetaan tammikuulla  tarkemmin ensin joukkueen yhteisellä infolla, sen jälkeen kerron niistä myös täällä ja muilla somekanavilla. Vieläkin ehtii isojakin sponsoreita mukaan ja hopea- ja pronssisponsorisopimuksia ehditään tekemään vielä koko kevään ajan. Tässäpä kiinnostuneille yhteenveto yhteistyömuodoista.

Oma Sylva-keräystilini on kerännyt lahjoittajia hienosti. Nyt joulun alla monet ystävät ja tuttavat ovat osoittaneet hienoa joulumieltä ja tehneet lahjoituksia, niin että tuhannen euron rajapyykki lähestyy
kovaa kyytiä.

SUURET KIITOKSET KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!

LOPUKSI TOIVOTAN KAIKILLE BLOGIN LUKIJOILLE RAUHALLISTA JA RIEMULLISTA JOULUN AIKAA! 

PS: Tulispa lunta, että pääsisi hiihtämään...

Pikkujoulutunnelmia ja haasteita

                                                                                              

Pikkujouluspinning otti voimille. Ei tullut kuuloonkaan tehdä jouluvalmisteluita ja -siivouksia sen jälkeen, kuten eräs kanssaspinnaaja kertoi fb:ssä tehneensä. Toiset on kovakuntoisia ja toiset ei. Jaksoin kuitenkin perheen naisten kanssa lähteä Ylivieskaan anoppia tervehtimään, pyykinpesuun ja peitelistaostoksille. Ilta menikin Kärppä-peliä katsellessa ja Helsingin vierasta jututtaissa. 

Polaria jos on uskominen, niin nyt voisi ottaa löysin rantein puoleen viikkoon saakka. No, sama Polar sai mitattua minulle maksimisykkeeksi 217. Tarkemmin käyrää tutkiessa huomaa tuon tietysti olevan virhelukema. Muutaman kerran syke kävi lukemissa 159. Sen ylemmäs en nyt päässyt. Omituisesti on kyllä tuo sykepiikki tullut ensimmäisen ja toisen session väliseen verryttelyosioon tai heti toisen session alkuun. Aina ei voi Polariinkaan luottaa.

Koko maratonin polki läpi kymmenkunta urhoollista ja kaikkien kolmen session ajan pyörät olivat lähes sataprosenttisesti varattuina. Hienoa! JA TOINENKIN MIES uskaltautui mukaan aamuun ensimmäiseen sessioon. Eikä tainnut Jarmolla jäädä viimeiseksi kerraksi.

               

Sunnuntaiaamuna vääntäydyin pitkästä aikaa Wanhojen Pierujen aamuhöntsyihin. Ei olisi kannattanut. Peliäly ja vähäiset taidot olivat lauantain maitohappomyrskyn huuhtomina kadonneet kokonaan. Henkistä kärsimystä oli tämä vuoro. Hiki kuitenkin virtasi. Sykekin pyrähti yllättäin peräti lukemiin 161...Noinko se ketutus vaikuttaa?

Remontti lähestyy loppusuoraa. Jäljellä on pintatöitä, lauteiden rakentaminen, kylppärin ja vessan kalustaminen sekä kodinhoitohuoneen väliaikaisten kalusteiden asentaminen. Lopulliset kalusteet kodinhoitohuoneeseen tulevat vasta keväällä remontin jatkuessa alakerran muihin huoneisiin. Jokohan ensi viikonlopuksi saadaan keskuspölynimuri hurisemaan ja pyykkikone huuhtomaan ja linkoamaan?

Joulukuun alussa heittelin haasteita Sylva-keräykseen osallistumisesta muutamaan Whatsup-ryhmään. Lupauksia keräykseen osallistumisesta onkin tullut kohtuullisen mukavasti. Lahjoittamaanhan pääset blogin vasemman palstan Sylva-linkistä tai TÄSTÄ.

Yrityssponsoreiden hankkiminen on osoittautunut juuri niin vaikeaksi kuin ennakkoon ajattelinkin. Loppuvuosi ei ole kaikkein otollisin ajankohta, ja ison näkyvyyden kultasponsorilahjoitus on monelle paikalliselle pienehkölle firmalle iso investointi. Vielä on kuitenkin reilu kuukausi aikaa löytää näitä kultasponsoreita, pienempiä sponsoreita ehtii mukaan koko kevään ajan. Kauttani pronssisponsoriksikin rupeavat saavat blogi- ja somenäkyvyyttä, vaikka joukkueen asuihin ja huoltoautoihin sillä summalla ei vielä pääsekään.

Hämmästyttää ja kummastuttaa,

mikseivät miehet innostu ja osallistu ryhmäliikuntatunneille.

Ainoa ryhmäliikunta-aktiviteetti, jossa miehiä on ollut ruuhkaksi saakka, on äijäjooga, jossa kävin parisen vuotta sitten. Kansalaisopiston jumppapiirit ovat naisvaltaisia ja niin näkyvät olevan yksityisen salinkin ryhmäliikuntatunnit. Hannu ja Matti ovat rohjenneet vierailla tankotanssitunneilla. Spinnigtunneilla olen viimeiset viikot ollut ainoa mies.

Lajina spinning kyllä sopii erinomaisesti kaikille sukupuolille.... hiki virtaa, syke nousee ja reisiä hapottaa....mainiota hommaa. Ja tunnin rankkuus riippuu ihan polkijasta itsestään: vastuksen säätäminen itselle ja päivän kunnolle sopivaksi kun käy sanan mukaisesti käden käänteessä.

Tälle viikolle poikkeuksellisesti kävinkin spinningissä jo tiistaina. Torstaina ei tunteja pidetä itsenäisyyspäivän takia. Torstai-iltana pitääkin liimautua television ääreen, että saa bongattua velipojan vaimoineen ja opettajankollegan miehineen Linnan juhlilta.

Viikon juhlapäivää kunnioittaen tänään pukeuduin Team Rynkeby - God Morgon Jyväskylä-Kuopio -tiimijäsenten höynäyttämänä sinivalkoiseen.

Lauantaina onkin sitten pikkujoulupäivä. Flowfitin spinningmaraton starttaa klo 10 ja jatkuu puoli yhteen saakka. Uskaltautukaapa ukotkin mukaan!!!

Viikonloppuna tuli treenattua ja harrasteltua ihan loihakka tuntimäärä pk-sykealueella. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kävelyä yhteensä yli kolme tuntia keskisykkeen ollessa hitusen yli 100, lauantaina ja sunnuntaina lisäksi kiekkotuomarihommia kolmessa junioriottelussa yli neljä ja puoli tuntia hippasen yli 100 lyönnin keskisykkeillä. Maanantai-illan lepäilin.

Viime tiistaisen hieronnan jälkeen liikuntaa on kertynyt yhteensä varttia vajaa 11 tuntia. Matalysykkeisen liikunnan sekaan mahtuu torstainen ja tämän päiväinen spinningtunti, joten on sitä sykettäkin kohoteltu.

Kotioloissa remontti jatkuu. On mahtavaa seurata ahkerien, taitavien ja työtään arvostavien nuorten miesten tekemistä. Tuota taitoa ja siistiä kädenjälkeä ei voi kuin ihailla. Kiitos Raksatekin Mikko ja Juho!

Malttamattomina ja kärsimättöminä odottelemme, että pääsemme nauttimaan uuden kylpyhuoneen suihkuista ja uuden sisäsaunan löylyistä. Hyvää kannattaa odottaa.

Murphyn laki vai mikä lienee, mutta nyt kun elämme yhden vessan taloudessa, vessa on aina varattu, kun minun sinne pitäisi päästä.

Kannattaa muuten lukea tämä juttu: Arvokas askel kohti uusia syöpähoitoja.

Team Rynkeby - God Morgon -hyväntekeväisyyskampanjan toinen yhteiskumppani on Aamusäätiö, jonka rahoituksesta merkittävä osa tulee kampanjamme kautta. Aamussätiölle menee erityisesti iso osa yritysten sponsorimarkoista. Yksityisten ihmisten, ehkä juuri sinunkin, lahjoitukset, joita voi tehdä blogin vasemman palkin kautta, ohjautuvat Sylva ry:lle.

Määräaikaishuolto

pitää kropan kunnossa. Välillä on hyvä antaa lihaksisto ammattilaisen käsiteltäväksi. Kolotukset ja jännitykset kaikkoavat! Hieronta, pari lepopäivää ja menoksi. Treeni sujuu taas hiukan helpommin. Kunpa aina huollon tärkeyden muistaisi!

Tänään rankan työpäivän päätteeksi sain kellahtaa hierontapöydälle. Vakiohierojistani toinen, Kirsi tuntee kroppani kolotuskohdat jo mainiosti. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen Kirsin asiakkaana suhteellisen säännöllisesti käynyt.

Tänään hierontapöydälle kivutessani ehdin jo lausumaan, ettei tänään ole mitään jännityksiä tai kolotuksia kropassa. Kummastipa niitä kuitenkin löytyi. Kaksituntinen hoitokerta ei ollut pelkkää mummon siliää tai nautiskelua, vaan välillä piti irvistää ja purra hammasta, taisipa jokunen voimasanakin mielessä vilahtaa. Lopulta kuitenkin kiristykset hellittivät.

Nyt ilta lepäillään  ja varmaan vielä huominenkin. Torstaina kuitenkin Flowfitin spinningtunti odottaa.

Toinen vakiohierojani Yläkerran Korjaamon Antti on uudempi tuttavuus hierontarintamalla minulle. Anttikaan ei kuulu maamme helläkätisimpiin hierojiin, mutta apu on löytynyt Antinkin kynsistä joka kerta. Reilu vuosi sitten vaivanneen polvikipuni Antti hoiteli kolmella-neljällä käyntikerralla kuntoon. Kuten Antti jo hoitojaksoa aloitellessamme sanoi, vika löytyi alle metrin päästä kipukohdasta: lantio vinossa ja keskivartalolihakset huonossa kunnossa. Juoksuasento oli tästä syystä valahtanut alas ja kiristellyt reisilihaksia ja lonkan koukistajia niin, että polvi kipeytyi, Kyllä näiltä "poppamiehilta ja -naisilta" rautaisia neuvoja saa, kun malttaa kuunnella. Ja ottaa opikseen.

Onpa tässä hitusen treenailtukin. Sisäpyöräilyä, höntsäkiekkoa, spinningiä, kiekkotuomarointia ja kävelyä, niistä on mennyt treeniviikko tehty.

Perjantaina kävin kehokoostumusmittauksessa, jonka tulos alla kuvallisessa muodossa. Lihasta sais hankkia.

Ollako vai eikö olla?

tuumi Tanskan prinssi Shakespearen mukaan. Sunnuntaiaamuna olin itsekin lähes elämää suuremman kysymyksen äärellä. Kävelylenkille vai kiekkohöntsyihin?

Järki voitti: kävelylenkille. Lauantaina olin luistimilla kolme ja puoli tuntia, joten viikonlopun jäähalliannos oli täynnä.  Lisäksi höntsypeleisskin syke tuppaa nousemaan liki maksimilukemiin heikkokuntoisellakin. Huilitauoista huolimatta pelailu ei oikein käy pk-kuntoilusta.

Outo valoilmiö, aurinko ja nollakeli loivat loistavat puitteet parisuhdekävelylle Kiekon ja Niskakankaan maisemissa, Kalajokilaakson kulttuurimaisemaa parhaimmillaan.

Reipasta reilun yhdeksän minuutin kilometrivauhtia puolitoista tuntia yksissä tuumin. Yhteislenkin päälle tein vielä puolen tunnin sakkoringin, joten lenkille tuli mittaan hitusen vajaa kaksi tuntia (1.56.28) ja reilu kaksitoista kilometriä (12,58 km). Sykemittari kehtaa väittää moista palauttavaksi lenkiksi. Höpsis...
Sakkoringin ja suihkun jälkeen olikin mukava istahtaa valmiiksi katettuun lounaspöytään.


On tänä viikonloppuna reuhkastu kotosallakin. Sauna, työhuone ja kodinhoitohuone on purettu. Pääsevät remonttimiehet huomisaamuna suoraan laaattojen irrotushommiin. Teineille ankara koittaa herätys, kun ilmavasarat alkavat  seitsemän jälkeen paukuttaa.

Sohvallakin ehdin hetken loikoilla somemaailmassa surffaillen. Monta hyvää kirjoitusta osui tänään silmiin. Kari Uusikylän ja Kai-Ari Lundellin opettajuuden, opettajan valinnanvapauden ja perinteisen opetuksen puolustuspuheenvuorot osuivat napakymppiin.

MUTTA ERITYISESTI  

Jani Karon kolumni: Merkintöjä lasten syöpaosastolta 

liikutti ja herätti ajatuksia. 

Upea puheenvuoro siitä, kuinka hyvin meillä Suomessa asiat ovat. Verovaroin tuotettavasta laadukkaasta hoidosta huolimatta lapsen syöpädiagnoosi, raskaat hoidot ja epävarmuus tulevasta ovat koko perheelle suuri elämänmuutos.

Team Rynkeby - God Morgonin toinen lahjoituskohde Sylva ry työskentelee juuri näiden perheiden tukena. Sinäkin voit auttaa Sylva ry:tä auttamaan näitä perheitä. Voit tehdä lahjoituksen tästä tai blogin vasemman laidan kuvakkeesta. Muistathan, että Team Rynkeby - God Morgonin kautta tehdyt lahjoitukset menevät lyhentämättöminä kohteeseen.

Liike on lääke

kaamosmasennukseenkin!

Viime viikko meni flunssaa parannellen ja treenaaminen jäi taka-alalle. Takavuosien flunssakierteiden ja vaimon ohjauksesta viisastuneena yritin nyt malttaa levähdellä ja toipua, vain pari kevyttä kävelylenkkiä koko viikolla.

Kummasti vaan vetään mielen matalaksi, kun ei pääse liikkumaan ja jatkuva pimeys painaa päälle. Aamulla töihin lähtiessä on hämärää ja illalla töistä tullessa on hämärää.

Tällä viikolla, kun on taas pääsyt liikeelle, mielialakin on paljon virkeämpi. Vaikeinta on saada lähdettyä lenkille keskelle pimeyttä, mutta aina kotiin palatessa fiilis on parempi kuin pimeyteen lähtiessä. Aina tarvi edes ulos lähteä. Eilen vedin pyöräilyvermeet päälle ja kiipesin yläkerrassa Bianchin satulaan ja poljin treenivastuksella toista tontia. Treeniseurana oli kenraali Pinochet: kuuntelin näet Areenasta pyöräilykaverini Pekan suosituksesta 12 diktaattoria -sarjaa. Monenlaista kouhoa on maan päällä asustanut! Viimeinen reilu vartti lenkistä sujui kepeämmissä merkeissä Spotifyn parissa.

Kotona puuhaa riittää muutenkin. Ensi viikolla alkaa remontti alakerran toisessa päädyssä: sauna, kylppäri, kodinhoitotilat ja Päivikin työhuone kokevat perusteellisen uudistuksen 20 vuoden käytön jälkeen.

Rynkeby-kampanja on mielessä tietysti päivittäin. Sponsoreita ja tukijoita pitäisi hankkia. Siinä hommassa en todellakaan ole omimmillani. Kontakteja on yrityksiin otettu, mutta laihahko on tulos toistaiseksi ollut. Viitalan Mika onneksi antoi myönteisen vastauksen ja Edux-ovet lähti joukkueemme pronssisponsoriksi.

Avasin viikonloppuna keräystilin Sylva Ry:lle, jossa kuka tahansa voi käydä tekemässä lahjoituksen. Tässäpä oiva kohde vaikka joulukorttirahoille - jokainen lahjoitettu euro menee lyhentämättömänä syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen. Kiitos lahjoittajille!

Lomailua, niistämistä ja sisäpyöräilyä

Syysloman alku vilahti pihatöitä tehdessä ja kuntoa kohotellen. Viikonloppuna oli ohjelmassa pk-kuntoilua sauvakävellen ja tuomarihommia kaukalossa paiskien hiukan vajaa viisi tuntia.

Maanataiaamuna olikin upea päivä rapsutella pihaa talvikuntoon. Samalla tyhjentelimme varastosta taas kerran kärryllisen tavaraa hyötyjäteasemalle kyydittäväksi. Maanantaina punttisalilla velttoilua, jostain syystä treeni ei oikein maistunut. Tiistaina olikin vuorossa Flowfitin iisispinni. Tosi iisiä! Reidet tykkäsivät.

Keskiviikkoaamuna iskikin sitten päälle lomatauti. Nokka vuoti valtoimenaan. Onneksi vaimoni on melkoinen noitatohtori ja kaapista löytyy rohtoa jos minkälaista. Rohdoilla tauti saatiin yllättävän nopeasti hallintaan. Vuotava nokka ei estänyt kuitenkaan starttaamasta kohti Rovaniemeä. Molemmat teinitkin saatiin tällä kertaa mukaan. Päivä toki vietettiin Oulussa shoppailen ja Kärppä-matsi katsoen. Oulusta löytyi majapaikaksi uusi miellyttävä tuttavuus Pikisaari Guesthouse. Suosittelen!

Torstaina matka jatjui Lapin pääkaupunkiin aikuisia lapsia tervehtimään. Teinit pääsivät isoveljelle yöksi ja aikuiset Arctic Light hotelliin. Varaamamme huoneet olivatkin loppu, mutta tilalle saimme ylemmän hintaluokan huoneen. En valittanut asiasta!
Ilta meni elokuvissa. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja oli oikeasti hyvä elokuva, kosketteli monenlaisia tuntoja.

Perjantaina retkeilimme koko perheen voimin. Ajelimme napapiirin pohjoispuolelle Vikaan. Ystävyyden siltaa pitkin ylitimme Vikakönkään ja kävelimme Vaatunkivaaran hipulle. Lintutornista avautui mukavat näköalat.

Paluumatkalla kohti Vikaköngästä oli mukava pysähtyä laavulle paistelemaan makkaraa ja nautiskelemaan retkieväistä. Retken päälle vielä kaupungilla kiertelyä ja yhteinen meksikolaisateria perheen kanssa.  Nyt saatiin töistään vapautunut miniäkin mukaan.
Edessä oli vielä pitkä ajomatka kohti talvista ja lumista Nivalaa.
Lauantai vietettiin kotona matkaväsymyksestä räkätaudin rippeistä toipuen. Sunnuntaina pääsinkin taas liikeelle: tunteroinen sauvakävelyä ja kakkosdivaripelin tuomarointi.

Mukava lomaviikko, jonka aikana liikkuminen jäi vähäiseksi, mutta nuha tuli onneksi selätettyä ja pihakin saatiin talvikuntoon ennen ensilumia.


Arkeen palaaminen loman jälkeen sujui hyvin ja maanantai-iltana aloitin uuden kuntoilumuodon. Virittelin Bianchini yläkerran aulaan ja kiinnittelin pyöräilyvastukseen. Tunnin ähkin ja hikoilin pyöräillen, matkaa eikertnyt, mutta aika monta kierrosta kampi kiersi. Aikakin kului mukavasti Yke Areenasta vanhaa Lindgren & Sihvosta kuunnellen.

PS. Torstain Nivala-lehti kannattaa lukea huolellisesti. : )