tiistai 28. syyskuuta 2010

Sopivan tiukka

punttitreeni eilen silleesti, että joka lihasta kivisti aamulla.
Ja tää nyt on vaan sellaista kotipunttitreenailua, kun oon niin armottoman laiska lähtemään salille. No nyt on ollut vähän tylsä lähteäkään, kun Vilijonkka on kovassa kuumeessa. Hirmuista kuumetautia liikenteessä. Ja hirvittävän huonolla omallatunnolla pitää lähteä töihin, kun tyttö on yksitoista v. ja lain mukaan pystyy sairastamaan yksin :(

Tänään sitten juoksukoulussa joku entinen juoksija täräytti 25 min pover pointin juoksuharjoittelusta. Luulenpa, että minun terveystiedon tunnitkin olisivat päihittäneet asiasisällöltään tuon esitelmän. Minusta on kummallista, että ajatetaan asiantuntija jostakin toistasadan kilometrin päästä puoleksitunniksi luennoimaan ja asiasisältö on sanahelinää. Tiedän, että henkilö on perehtynyt asioihin ja tietää harjoittelusta, mutta luennon valmisteluun hän ei ollut käyttänyt aikaa.
Toivottavasti jatkossa luennot ovat laadukkaampia. Jaa -toisaalta yhteislenkki pelasti illan. 5.8 km lenkki 40 min. Kukin lähti lenkkeilemään tasonsa mukaan.
Nyt pitäisi täytellä kyselylomake harjoitusohjelmaa varten. Lomakkeessa ensimmäinen kysymys on mitkä ovat tavoitteesi/odotukset juoksukoulusta. Mitähän tuohon nyt skriivailisi? Kerron sen sitten kun siihen jonkinlaisen selvän lauseen saan runoiltua.
Ensiviikon tiistaina coopperin testi. KÄÄK! Kertokaas miten siitä voi selvitä hengissä näin vanhana?

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Upea lenkkikeli

 houkutteli juoksemaan pidemmän lenkin, kuin alunperin oli aikomus.
Toisaalta siinä juostessa pohdin noita kalorimääriä, joista kirjoitin zumbajutun yhteydessä. Kalorien kulutus on tietysti yksilöllistä riippuen painosta ja sykkeestä. Mutta kun en ole noita kaloreita kovin seuraillut, niin mietin sitten perjantain kirjoittelun jälkeen, että tulikohan kirjoitettua puuta heinää.
Ja sillä ajattelin, että juoksenpa Kotilan lenkin, josta matkaa kertyy 13,5 km ja aikaakin tuhraantui 1:34. Ja tästäpä sen sitten kalorimäärät selvisi, sykemittarin mukaan 867 kcal. Eli tuhanteen kilokaloriin mun pitääkin juosta melkein kaksi tuntia. Keskisyke vaikuttaa tietysti myös, mulla se oli tällä lenkillä 156. Ei liene järkevää paljon korkeammalla sykkeellä näin pitkää lenkkiä tehdä.
No jopa helepotti, en puhunut lööperiä ;D

Kokeilu vain oli hölmöä, kun ei tietenkään ollut juomista mukana ja huomasin kympin jälkeen, että energiat ehtyy... Vähän turhan vähillä aamupalaeväillä läksin niin pitkälle.

Tämä lenkkipolku sattuu kurkien muuttoreitille. Viikko sitten näin noin viidenkymmenen kurjen parven.
Tänä aamuna sellainen toistasadan kurjen parvi otti korkeutta pääni päällä ja pitivät hirmuista metakkaa. En tiedä suuntaavatko ne Hituraan vai Pyssymäkeen, mielenkiintoista olis nähdä tuo parvi tauolla.

Tällä viikolla tuli jo hiukan juoksukilometrejäkin 33.6
Ihan hyvä... näillä varpailla

perjantai 24. syyskuuta 2010

Baila- baila

Nyt on kyllä minun juoksunjäykistämä ranka pistetty kunnolla liikenteeseen.

Pääsin vihdoinkin kokeilemaan mitä se zumbaaminen oikeen on; hirmuista lantion vatkaamista tunninverran, jo meinasi mennä kielikin solmuun kun sillä yritin vääntää.
Juu kyllä tää hauskasta liikkumisesta käy ja hien sai irti, mutta ei nyt ihan tuhatta kilokaloria tämmöinen vatkaaminen polta (joku sellaista väitti) kun mun pitää kuitenkin juosta puolitoistatuntia, että saan sen verran kulumaan.
Aluksi lämmiteltiin heiluttelemalla rummutuksen tahtiin käsiä; ja sillon tunsin itseni hiukan hölömöläiseksi... Mutta kattelin, että onhan täällä yli 20 muutakin hölömöläistä ja annoin palaa.
Ope (Marianne Pisilä) sanoi heti alkuun, ettei tekniikka ole tärkeää, vaan se, että tanssimalla saa hien pintaan.
Nopeita rytmejä ja nopsaa jalkatyöskentelyä. Olen sen verran opetellut noita sambaa ja rumbaa ym. kuumia rytmejä, että askelrytmeissä pysyin ihan hyvin kärryillä. Kuviot olivat selkeitä ja helppoja seurata.

 Open lantio kyllä vatkasi kuin tehosekoitin. Vaikeinta juuri olivat nuo lantion vatkaukset; vaikka kuinka yritin vääntää pyllyä hyllymään, niin ei irronnut. Ehkä sopiva rentous oli hukassa.(Ja kamalan jäykkis lantio.)
Aika usein pysähdyttiin juomatauolle, juuri kun oli oppinut hyvän hyppelyrytmin, niin jo taputettiin, että kiitti riitti ja juomaan. Noh, ymmärrän senkin, että ryhmässä heilui kunnoltaan hyvin monenkirjavaa sakkia. Ja hieno homma, että tällä saadaan väki heilumaan hiki otsalla!

Ei tällä jutulla ollut mun lihaskuntoon varmaan merkitystä, enkä usko löytäväni huomenna kipeytyneitä lihaksia, mutta rangan liikkuvuudelle tekee gutaa, oikeen hyvää! Nyt kun tuo pakara onneton on ollut kovasti tiukkana, niin uskonpa että tästä zumbasta sai persposki kunnon kyytiä.
Katsotaan nyt, jään jännällä odottamaan huomispäivän tuntumaa. Jokatapauksessa zumbaharrastus jatkuu... ihan piristävää heilumista tähän sateiseen syksyyn!
Voin suositella!

torstai 23. syyskuuta 2010

Asennetta

tarvitaan, jos haluaa kohottaa kuntoa.
Kuntoilusta voi niin monella tavalla luistaa; tällä viikolla monen mielestä on ollut niin kurjat lenkkikelit.
Sattaa ja tuulee ja samanlaista syysilimaa luppaa sää.
Tämä vain tuli mieleen, kun juoksukoulussa kyseenalaistettiin pakkasjuoksu, joku ei sitten tykkää vesijuoksusta ja joku taas inhoaa hiihtämistä... Juu, hiki niissä tullee kaikissa, syke nousee ja välillä henki loppuu. Kuukauden ja kaksi kun jaksaa hengästyä ja ähistä, niin huomaapa, että haluaa taas liikumaan. Ja kun kunto nousee hiihtokin muuttuu mukavaksi. Mutta kukaan muu ei voi hengästyä sinun puolestasi. Jos ei tykkää on parempi miettiä mistä hengästymisestä tykkää. Itsestäsi se on kiinni (tai joskus varpaankynsistä ;D )
Minä oon juossu lyhyempää lenkkiä joka ilta (7km) kun varpaankynnet ei vielä oikeen tykkää.

Juoksukoulussa juostaan Cooperintesti ja mittaillaan kehonkoostumusta. Ui-jui! Kauhistuttaa, mutta toisaalta on tosi mielenkiintoista. Tavoite pitäisi asettaa ja sitä olen vähän pohdiskellut... paremmaksi juoksijaksi, ehdottomasti. Ehkä aikatavoitteitakin... mietintään vielä.
Mietin kyllä näin myöhemmin, että lähdin treenaamaan maratonille liian kovaa ja siksi juhannuksen jälkeen jouduin paljon löysäämään.
Vaihtelua treeniin, sitä olikin luvassa, niinkuin toivoin.
Huomenna sitten ekku kertaa tsumpaan. Jaa-a Laura herätteli hiukan keskustelua tästä trendilajista.
Saas nähhä miten meitsi selviää ;D

tiistai 21. syyskuuta 2010

Biorytmit

eivät ole nyt kovin suosiolliset.

Käväisin kuitenkin sunnuntaina reilun 12 km:n lenkin vesisateesta huolimatta. Ja eilen oli niin upea lenkkikeli, että kävin Pirttirannan lenkin juoksentelemassa (se 6.7km). Nyt meinaa taas lonkkakin mennä tiukalle, mutta onneksi on hierontaa torstaina luvassa. Tänä iltana meen juoksukouluinfoon ja odotan sitä innolla... toivottavasti tulee sellaista sakkia joista sais lenkkikavereita!
Ja biorytmien käyrät lähtevät muutana päivän päästä nousuun, kyllä kai tämä tästä iloksi muuttuu.

torstai 16. syyskuuta 2010

Satunnainen juoksentelija

Näinhän tässä käy kun ei ole ohjelmaa, eikä pakottavaa lenkkeilytarvetta: tulee käytyä vähän silloin kun huvittaa. Toisaalta olen suonut sen itselleni, mutta kuitenkin laiskottelu hiukan pakottaa takaraivossa; "senkin vetelys, mene lenkile siitä!"  Tänä aamuna reipas Päivikki vei voiton ja kävin hölkkäilemässä vajaan seitsämän kilsaa ilman sykemitaria. Aikaa meni n. 45 minuuttia.
Ens viikolla malli muuttuu ja alkaa ohjelmallinen treeni. Liikuntakeskus ilmoitteli lehdessä ensiviikolla alkavasta juoksukoulusta ja arvelin, että sieltä voisi löytyä vaikka lenkkiseuraa. Joten sinne ensi tiistaina. Perjantaina sitten zumbaamaan ja luulenpa, että siitä edespäin viikkorytmi alkaakin päivittyä.
Talvella luultavasti juoksutreeni kääntyy hiihtopainotteiseksi ja tänä talvena kilometrit  EI VOI  jäädä alle tuhannen. Ehkä pitäisi katsella joku hiihtotapahtuma, mihin osallistuisi, niin ei sitten ne pienet 20 asteen pakkaset hidastais treenausta.
Mutta juoksukouluun nyt kun sellaista tarjotaan, kyllä!

tiistai 14. syyskuuta 2010

Aqua zumbaa

Pääsin kuin pääsinkin tuttavan peruutuspaikalle kokeilemaan tämän syksyn hittiä aqua zumbaa.
Vertailemaan en pysty esim. normi zumbaan, kun en ole vielä mihinkään ryhmään itseäni saanut mahdutetta.
Mutta täytyy myöntää, että odotin jotain tehokasta lihaskuntoliikuntaa, en vedessä heilumista :(
Rytmikäs musiikki ja vesi elementteinä olivat tosi vaikea yhdistettävä. Open jalat kyllä kuivalla liikkuivat yhtä rytmikkäästi kuin se musiikki, mutta vaikka mielestäni jonkinlaisen lihaskunnon omaan niin en joutunut mukaan liikkeisiin. Epätoivoista husimista, sitä se valitettavasti oli.
Jos vertaan tavalliseen vesijumppaan, niin kyllä hyvässä vesijumpassa saa lihaksiin rasitustuntuman.
Pöh! tunsin itseni huijatuksi. Pitää varmaan aamulla lähteä lenkille purkamaan patoutumia.
Mites nyt, kun olen aikonut kokeilla zumbaa "kuivalla maalla"... Saako siinä lihaksiin poltetta?
Olen muuten aamuisin vedellyt leukoja pitkästä aikaa. Suorilta käsiltä en sitä hommaa haltsaa, mutta kaksi menee jos kädet saa olla hiukan koukussa :) Mites Paula.. jokos kohta vedellään kilpaa niinku ennesvanhaan... Kevyenä tyttösenä tais parhaimmillaan mennä viitisentoista.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ei kerry kilometrejä

kun kympin viikossa käy hölkkäämässä. Ja kyllähän tuo juoksentelukin on aika tuskaista.
Tein niinkuin Laura kehoitti, eli aamusella hipsaisin varpailta saalaa lenkille ;) Salaa niin, että teippasin ne jo eilen illalla rakkolaastareilla ja nyt tuntuu ihan hyvältä, mutta oikeasti tiedän vasta huomenaamulla mitä varpaat tuumaavat tällaisesta salalenkkeilystä.
Juoksin Kiekko-Niskakankaan pk lenkin 9,4 km ajassa 1:04. Keskisyke 158. Ja kyllä pitäisi päästä nyt juoksentelemaan, ettei tuntuisi juoksu niin tahkialta.
Pitäisi saada vielä rouskuja suolaan, mutta mistä se nyt tuon vesisateen lykkäs.
Ehkä kuitenkin käyn iltapäiväsellä sieniretkellä.
Mahtaisiko kukaan tietää onko yhdessäkään Zumbassa tilaa ens viikolla, sitä haluaisin kokeilla, vaikken yleensä tykkääkkään näistä säännöllisistä klo se ja se jumpauksista tai pumppauksista...

lauantai 11. syyskuuta 2010

Hauskuus

päättyy aikanaan, niin myös tämäkin koulu.
Mutta ei tiedä vaikka saisimme kertauskurssin, ainakin sitä porukalla toivoimme.
Uimataitomerkki ja limpparitarjoilut saimme illalla palkkioksi reippaudesta ;)
Viimeisellä kerralla meidän piti suoriutua 200 metrin yhtäjäksoisesta uimisesta ja kokeilimme kaikensorttisia pelastushyppyjä. Sitten vielä saimme yrittää perhostelua ja yllätys, yllätys; perhosuinnin rytmi löytyi jostakin menneisyydestä... liekkö edellisestä elämästä, sillä en muista sitä ennen osanneeni. Mahdottoman iloinen olin! Vanhanakin voi oppia kaikenlaista uutta.
Uimisen voisi nyt ottaa viikko treeniksi, etteivät opitut taidot jäisi unholaan.
Pää haluaisi kovasti juoksulenkille, mutta varpaille en sitä uskalla ehdottaa... Entä jos aamulla kokeilisin.

torstai 9. syyskuuta 2010

Onnistumisen iloa

voi kokea uimakoulussa ja välillä kun pääsee mallioppilaaksi, niin oikein rinta rottingilla pörhistellään kotiin.
Rintauinnin tekniikkaa olemme harjoitelleet tälläviikolla, mikä on varmaankin yleisin uintityyli... ja tekniikkana vaikeimmasta päästä. Rintauinnin potkua olen treenannut niin napakasti, että jalkojen lähentäjät meinasivat tämän aamun dynaamisissa venytyksissä kieltäytyä yhteistyöstä. Tein aamulla punttijumpan käsille ja jalkatreenin, kun sunnuntain lenkistä taas varpaat suuttuivat, niin etten ole niitä uskaltanut enempää lenkkeilyttää.
Vielä uimakouluun palatakseni, opettelimme myös käännöstä. Mulla tahtoo mennä ilmansuunnat aivan sekaisin pyörähdyksessä, mutta siihenkään ei auta varmaan muu kuin harjoittelu. Tahtoisin kuitenkin sen kääntymisen taitaa.
Uimakoulun kaksi viikkoa on hurahtanut ihan liian nopeasti... Olemme koko sakki olleet kovasti innoissamme. Toivottavasti saamme jossain vaiheessa jatko-opintoja!



Jos jääkaapissa on vain valo, eikä viitsi lähteä kauppaan, niin silloin perheelle tarjotaan linssisoppaa.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Sunnuntai puuhaa

Aamulla juoksenneltiin 11 km lenkki ihan reippaasti pk lenkkinä. Loppukiihdytys tais vähä nostaa keskisykettä, joka oli 158. Aikaa meni 1:14.
Oli ihan juoksun tuntoista.  Viime tiistain lenkin jälkeen huomasin juosseeni jalan ulkosyrjillä varoakseni ukkovarpaita, nyt
piti keskittyä siihen, että tallaa koko jalan leveydeltä.


Lenkin jälkeen mummuli jo soitteli Järviperältä, että sieniä on metsä pullollaan, joten sinne vaan nokka kohti sienimaastoja.
Rouskuja, tatteja, kehnäsienia ja haperoita tuli koppaset täyteen. Sieniä on kyllä metsässä valtavasti, jotta kaikki kynnellekykenevät nyt hopi hopi sienimetsään!
Nyt on osa sienistä ryöpättynä suolassa ja tatti paistosta massu pullollaan. Oliskohan aika kellahtaa sohvalle töllöttämään strömsöötä.

torstai 2. syyskuuta 2010

Luulin

uimakoulun aloittaessani osaavani uida. Höö! Kaikenlaisia turhuuksia sitä luuleekin...
Uimakoulun etenemistahti on nopea; myyrästä krooliin ja kroolista selkäuintiin. Kroolitekniikkani oli auttamattoman vanhaa perua, jossa käsi on sujautettu korvan vierestä veteen. Uutta on kurottaa kädellä kauas ja nyt vaan sitkeästi yritän kauhoa käsillä pidemmälle ja pidemmälle. Pikkuhiljaa olen myös oppimassa puhaltamaan keuhkoista ilmaa myös nenän kautta veteen.
On hieno tunne, kun oppii koko ajan lisää ja huomaa, ettei mennyt uimakouluun ollenkaaan turhaan.
Meitä on altaassa monen tasoisia ja kaikki räpiköimme sulassa sovussa omaan tahtiimme onnellisina siitä, että taas opimme jotakin uutta. 45 min tuntuu joka ilta lyhyemmältä ajalta. Taas olen aivan intoa täynnä!
Mukavaa on se, että tämä on niin erilaista, kun liikumisen pitäisi olla monipuolista, ei pelkästään sitä juoksentelua. Pitäisikin alkaa suunnittelemaan syksyn treenejä, että pääsisi jonkinlaiseen rytmiin, mutta tää kahdenviikon uimakouluputki hoidellaan ensin alta pois.
Tänäaamuna en taida lähteä lenkille, vaan säästelen näitä viehkeitä varpaitani ;D

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Arvonta suoritettu

Yllättävän hissukseen liikkujat uskalsivat arvontaan osallistua.
Tai sitten pitkät villasukat hidastavat liikunnallisia riemuja, mene ja tiedä.
Vilja onnettarena ja Jarkko virallisena valvojana.
Onnellinen voittaja on Pipsa!
Viestittelemmä!