maanantai 11. maaliskuuta 2019

Lomaako?

Hiihtoloman alkupäivät vierähti remonttihommissa - tai oikeammin remonttihommia ihaillessa. 


Raksatekin ammattimiesten työtä on kiva katsoa. Monenmoista apua oli toki talonväestäkin: mukava oli miesten tulla aamuisin siistitylle työmaalle, välillä kuskattiin listoja kaupan ja työmaan väliä ja haettiin kynnyspuita tai etsittiin Aina-keittiön osia isosta kuormasta.  Parempi lomalaisen on kuluttaa aikaansa noihin kuin palkatun työmiehen.



Hyvä oli, ettemme pohjoisen rinteisiin suunnanneet. Siivoushommat olisivat kotiinpalaajia remontin jäljiltä odottaneet. Nyt saimme loppuviikon ja viikonlopun laitella tavaroita paikoilleen ja siivoilla. Iso apu oli Rovaniemeltä "lomailemaan" tulleista vanhemmista muksuista ja keskiviikkona Pohjanmaalla pyörähtäneistä savolaissukulaisista.



Talon väki on kyllä remonttiin tyytyväinen. Koti on kuin uusi. Ja aiempaa lämpimämpikin: kiitos uusien Edux-ovien ja niiden kunnollisen asennuksen. Myös lattiaan valitsemamme vinyylilankku tuntuu laminaattia lämpimämmältä.


Tällä viikolla vielä vaihdetaan etelä- ja länsipuolen auringon paahteen, tuulten ja sateiden ravistamat puuikkunat ulkopuoleltaan alumiinisiin ikkunoihin. Sitten alkaakin remontti olemaan valmis. Jokohan siinä seuraavaksi 20 vuodeksi olisi?


Tuli lomalla onneksi myös liikuttua. Maanantaista sunnuntaihin liikuntaa kertyi kaikkiaan 11 tuntia 35 minuuttia - ei paha. Lajivalikoimassa oli tällä viikolla hiihtoa, spinningiä, jääkiekkoa ja kiekkotuomarointia. Perjantain huilailin kokonaan.

Äkkiseltään saattaa tuntua, että lomalla ei ole ehtinyt ollenkaan lomailemaan, mutta ainakaan työasiat eivät pyörineet missään vaiheessa mielessä. Loma teki siis tehtävänsä.

Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että lumentulo riittäisi. Maantielle alkaa miehen mieli halajamaan. Toivotaan, että huhtikuun alussa tiet ovat jo niin sulat, että Bianchin voi nostaa työhuoneen seinältä mittaamaan asfalttia. Juhannukseen mennessä saisi olla 2500 kilometriä ajokilometrejä kerättynä.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Helmikuulta hiihtolomalle

Helmikuu on takana, talven selkä on taittunut ja päivä pitenee kovaa kyytiä. Viime viikollahan kevätkin näytti jo tulevan ja maantien reunatkin sulivat siihen malliin, että pyöräilyn himokin pääsi mielessä pilkahtelemaan. Viikonloppu kuitenkin kaiken muutti - talvi pitää edelleen pintansa.

Loma starttasi lauantaina Flowfitin maratonspinningillä, joka muodostui tälläkin kertaa kolmesta kolmen vartin tunnista. Kammenkiertoa omaan tahtiin hieman alkuun ja tuntien välissä niin, että polkemista kertyi kaikkiaan kaksi ja puoli tuntia. Oli aika hapokkaat tunnit! Jospa jerkku taas hieman reisissä kasvoi.


Spinningin jälkeen suuntasimme auton nokan koti Oulua pienelle viikonloppulomaselle. Kannustimme Kärpät rutiinivoittoon lappeenrantalaisvieraasta. Kärppien faniryhmä piti ottelun jälkipuoliskolla oikein mainiota metekkaa. Alkupuoli ottelusta meni mielenilmauksen vuoksi varsin hartaan hiljaisissa merkeissä.



Pidempään matkaan ei tällä lomalla ole aikaa. Loppuloma menee remontin viimeistelyä odotellessa, paikkoja siivotessa ja toivottavasti tavaroita paikoilleen asetellessa.Yritän toki pysyä pois Raksatekin Mikon ja Juhon jaloista. Sitten opetellaankin loppukevät löytämään tavaroita kovasti uudistuneesta keittiöstä. Keittiön ja remontin tiimoilta sain myös mukavia sponsoriuutisia, kun Aina-keittiöt lähti joukkueemme pronssisponsoriksi tukemaan Sylva ry:tä ja Aamusäätiötä.

Henkilökohtainen Sylva-tilini on saavuttanut keräystavoitteen: 1500 euroa on ylittynyt!. Suurkiitos kaikille lahjoittajille! Keräys on toki vielä auki, vielä ehtii maniosti mukaan. Yrityssponsoreita kaivataan vielä, että Bianchi aloittaa matkansa Pariisiin Nivalasta saakka.


Lomalla on tarkoitus toki myös ulkoilla. Säät näyttävät talvisilta, joten latu kutsuu. Tarkotus on pertsailla hyviä pk-lenkkejä. Oulun-matkalta mukaan tarttui myös uudet pertsasauvat. Siirryin sauvojenkin osalta Atomicin talliin.

Tätä kirjoittelen jäähallin pihalla. Vanha harrastus, naisjääkiekko, toi minut Haapavedelle. Ei toki enää valmentamaan vaan kuskaamaan. Viivin ja Viljan vakikuski lähti lomailemaan ja lentsu kaatoi Viljan petiin, niin isukin oli lähdettävä kuopusta kuskaamaan.

Yhteenvetoa helmikuun liikkumisista: 
23 liikkumiskertaa, 27 tuntia 29 minuuttia, 154,90 km, josta 
hiihtoa 12 kertaa, 13 tuntia 13 minuuttia, 152,90 kilometriä (pertsaa 1h 25min, 21,1 km), jääkiekkotuomarointia 7 kertaa, 10 tuntia 52 minuuttia,
sisäpyöräilyä 4 kertaa, 4 tuntia 46 minuuttia,
spinningiä 3 kertaa, 2 tuntia 24 minuuttia,
uintia 1 kerta, 59 minuuttia, 2 kilometriä, 
lepopäiviä 8

Maaliskuulle pitää tuntimäärään saada lisäystä selvästi, lepopäiviäkin toki kannattaa pitää. Työmatkapyöräily pitäisi myös aloittaa.

torstai 21. helmikuuta 2019

Selkäviikkojen helmihetkiä


Viikko sitten vierailin Kuopiossa Liigan ja Sylva ry:n yhteisen #erätauko-kampanjan merkeissä. Olimme joukkuekavereiden ja paikallisen syöpäyhdistyksen kanssa lipaskerääjinä KalPa-Ilves -ottelussa. Kansan käsi oli karttuisa ja kannustavia kommentteja hienosta keräyskohteesta ja mahtavasta pyöräilykampanjasta satoi sieltä ja täältä. Mukava oli nähdä joukkuekavereitani Jukkaa, Jukkaa ja Pekkaa, mutta perjantai-illan kohokohta oli kuitenkin keräyskierros Niiralan montun aitioissa ja Hannu Kapaselta saamamme lämmin vastaanotto ja erittäin suopea suhtautuminen keräykseen.


Koko reissun huippukohta oli kuitenkin ensitreffit uuden pyöräni kanssa.


Puijon Pyöräpisteen pojat olivat tämän kaunottaren koonneet minulle valmiiksi, ja sain sen lauantaina mukaani Nivalaan.



Nyt odotellaan malttamattomana kevättä, teiden sulamista ja ensimmäisiä lenkkejä. Mahtuipa viikonloppuun myös helsinkiläisnuorison vierailu maaseudulle. Pihasauna lämpeni ja Bianchia ihailtiin.


Myös viime perjantai oli hieno päivä: esikoinen tuli käymään kotona ja toi tullessaan painotuoreen kasvatustieteen gradunsa: poika on viittä vaille kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Vielä on tuoreessa muistissa sekin ilon ja onnen päivä vajaan viiden vuoden takaa kun posti toi Lapin yliopistolta kirjeen, jossa ilmoitettiin opiskelupaikan saamisesta. 




Perjantaina myös kuopuksemme tanssi Wanhojen tanssit lukiolla. Hienoa oli katsoa oman tyttären ja muiden nuorten rentoa ja hyväntuulista tanssia ilman turhaa jännitystä ja pönötystä. Kovan työn ovat nuoret ja heidän opettajansa tehneet, ja aherrus purkautui upeana ja iloisena tanssina. Meinasi isänkin mieli herkistyä - nyt ovat kaikki lapsemme tanssinsa lukion Wanhoina pyörähdelleet.



Liikuntaa helmikuun alkupuoliskolla on kertynyt maltilliset 17 tuntia. Lajeina hiihtoa, luistelua kiekkotuomaroinnin merkeissä, spinningiä ja uintia. Hiihto on ollut keleistä johtuen pääosin perinteistä, mutta pari luisteluhiihtolenkkiäkin olen päässyt tekemään. Lepopäiviä on kerytnyt jo viisi, joista neljä neljä kahdessa kahden päivän jaksossa hieronnan ja edellä mainitun Kuopion-reissun vuoksi. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta treenien kestoa venyttämään yli kahteen tuntiin, jopa kolmeen. Maaliskuun alun spinningmaratonista on hyvä aloittaa. Itselleni olen myös luvannut aloittaa taas työmatkapyöräilyn hiihtoloman jälkeen.

Keräystavoitekin on täyttymässä. Vielä kuitenkin tarvitaan lahjoituksia. Tavoitteesta puuttuu 105 euroa. Myös varmistuneita yrityssponsoreitakin puuttuu vielä pari, mutta pikkuhiljaa pitää totutella ajatukseen, että Pariisin-matkani alkaa Nivalasta. 

Kiitos kaikille jo Sylva-tiliäni kartuttaneille! 



Kotona alkaa taas myllerrys. Ensi viikolla Raksatekin pojat taas pistävät hyrskyn myrskyn ja remppaavat alakerrassamme olohuoneen, vierashuoneen ja keittiön. Kuvia remontista pääset seuraamaan varmasti blogissani, mutta myös Päivikin ylläpitämällä Villenranta Instagram-tilillä.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Skinien ja aurinkoladun lumoissa

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tuhannet timantit loistavat hangen pinnalla. Lakeudellakaan ei tuule. Työviikko on takana. Some ilmoittaa: "Aurinkolatu ajettu." Sukset autoon, äkkiä Vinnurvaan ja ladulle. Voiko hienompaa viikonlopun aloitusta ollakaan.



Rimpinevan aurinkolatu näytti tänään parastaan: komeat maisemat, hieno keli ja hyväkuntoinen latu, kuntoilijan paratiisi. Tänään hiihdimme vain reippaat 13 kilometriä: teimme lenkin Vinnurvasta alkaen. Jos lumitilanne vielä hitusen paranee ja pakkanen lauhtuu, pääsemme kiertämään saman lenkin kotiovelta alkaen: sitten matkaa kertyykin 30 kilometriä ja hiukan korkeuseroakin, kun kiipeää keskustasta Pyssymäelle. Täytyy kohotella vielä hieman kuntoa ennen tuota ponnistusta. En muuten pertsalla ole sitä vielä koskaan tehnyt, luistelemalla useinkin


Tammikuun aikana olen ihastunut vuoden vaihteessa hankittuihin Atomicin skin- eli karvapohjasuksiin.  Viime talvena taas vuosien tauon jälkeen hiihtelin hiukan perinteistä. Totesin sen olevan minulle  sopivampi tyyli pakkaskeleillä. Nihkeä luisto ei haittaa perinteisellä tyylillä lähellekään yhtä paljon kuin luistelutyylissä. Pakkanen ei pure yhtä kipakasti ja perinteist hiihtäessä voi myös pukea paksummasti vaatetta päälle hiihdon liikaa kärsimättä. Sykettäkin on huomattavasti helpompi kontrolloida ja pertsaa on helpompi hiihtää hitaasti.


Luistovoitelun sijasta päähuomio piti keskittää pitovoiteluun. Skinit poistivat tämänkin huolen. Ainakin pakkaskeleillä pitoa löytyy. Nyt on hiihtoharrastus helppoa. Menkäähän ihmiset nopsasti asiantuntevaan urheilukauppaan ja hankkikaa skinisukset. Hiihtäminen on parasta kuntoilua.


Itse kun ostin skinisukset, sain kauppiaalta takuun: sukset saa palauttaa, jolleivät ne toimi. Skinien valinta onkin tarkkaa puuhaa. Suksen profiili ja jäykkyys pitää olla juuri oikea. Päivikin Taisto-enon ja Tero-kauppiaan kanssa valinta onnistui nappiin. Ei tarvinnut Atomiceja hyllyyn palauttaa.




Yhteenvetoa tammikuun liikkumisista: 
30 liikkumiskertaa, 34 tuntia 40 minuuttia, 128,40 km, josta 
hiihtoa 9 kertaa, 9 tuntia 38 minuuttia, 106 kilometriä (pertsaa 6h 34min, 65 km), jääkiekkotuomarointia 8 kertaa, 10 tuntia 44 minuuttia,
sisäpyöräilyä 4 kertaa, 4 tuntia 46 minuuttia,
spinningiä 3 kertaa, 2 tuntia 30 minuuttia,
uintia 3 kertaa, 2 tuntia 49 minuuttia, 5,2 kilometriä, 
kävelyä 2 kertaa, 2 tuntia 47 minuuttia, 16,7 kilometriä
jääkiekkoa 1 kerta, 1 tunti 23 minuuttia,
lepopäiviä 7, joista 6 peräkkäin flunssan vuoksi.

Helmikuussa varmaankin lepopäivien tasaisempi jakautuminen olisi suotavaa...





sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Lepoa ja lumienkeleitä

Lentsun jälkeen intouduin tekemään yhdeksän päivän treeniputken, jossa liikuntaa tuli 12 tuntia: lajeina sisäpyöräilyä, spinningiä, kävelyä, uintia, luistelua tuomaroinnin parissa ja hiihtoa parina vähän lauhempana päivänä. Kroppa tuntui kaipaavan keventelyä.


Perjantaina lepäilin kokonaan, ei mitään liikunta-aktiviteettia, vain penkkiurheilua. Iltasella ohjelmassa pihasauna ja HPK-Kärpät -peli Telia-tv:ssä.
Lauantaina tuomaroin pari d-junnupeliä: luistimilla siis kaksi ja puoli tuntia, mutta keskisyke vain hitusen yli 100, todella kevyttä. Iltasella taas penkkiurheilua ja pihasauna.
Lauantaina ja perjantaina ladulle lähtö kävi pariin kertaan mielessä, mutta maltoinpas. Sunnuntain pakkaslukemat eivät ulkoilemaan houkutelleet. Niinpä suuntasin aamusta kiekkohöntsyihin. Päivän mittaan nautiskelin myös penkkiurheilusta kotisohvalla.
Kolmelle lepopäivälle liikuntaakin kuitenkin lähes neljä tuntia, penkkiurheilua vielä enemmän.


- Missä se lepo sitten on? joku voisi kysyä.
Vastaan:
-Pihasaunassa.
Ihastumme pihasaunaamme uudelleen ja uudelleen. Uuden vuoden jälkeen olemme saunoneet remontoidussa sähkösaunassamme, mutta tälle viikonlopulla päätimme ottaa taas pihasaunan käyttöön.
Onhan se...rentouttavaa.
Kun tuon reilun kymmenen metriä pihan poikki hipsii ja astuu hirsisaunaamme, pääsee kokonaan uuteen maailmaan.
Hirsien tuoksu, talvi-illan hämäryys, lyhdyn valo, pehmeä lämpö.
Kiukaan kihahdus, hitaasti katosta lauteille laskeutuva lämpö.
Hikikarpalot, palavien puiden paukahdukset.
Syvä huokaus, aika pysähtyy, kiire kaikkoaa.
Emmepä arvanneet mitä vaille olimme jääneet, ennen kuin saunan hankimme.

Perjantaina vielä pakkanen pelotti sen verran, että jäähyttelyn aikana en terassia pidemmälle tohtinut, vaikka Päivikki kuinka houkutteli. Lauantaina sauna-, seinä-  ja yllytyshulluus otti vallan, ja talven ensimmäinen lumienkeli syntyi hankeen yli 20 asteen pakkasessa.


Sunnuntaina saimme myös viettää hienoa juhlapäivää perhepiirissä. Kokoonnuimme Mattilan palvelutalolle juhlimaan isän 90-vuotispäiviä. Virkeä ysikymppinen jaksoi komeasti parituntiseksi venyneen kahvitteluhetken vaimonsa, lastensa, miniöidensä, vävynsä, kahden lapsenlapsensa, veljensä, siskonsa, tämän aviomiehen ja kummityttönsä kanssa. Juhlantuntua lisäsi sattumalta kahvihetken aikana paikalle tullut tullut seurakunnan syntymäpäiväonnittelija.


Lopuksi päivitys keräystilanteeseen:
Sylva-tilille on kertynyt 1315 euroa ja kauttani yrityssponsoreilta Aamu Säätiölle ja Sylva ry:lle on tukea tullut 900 euroa.
Lupaukseni lunastamiseksi Sylva-tilille pitäisi siis tulla vielä 185 euroa ja yrityksiltä 600 euroa. Vielä ehtii hyvin mukaan. Takaraja on toukokuun loppu.



maanantai 14. tammikuuta 2019

TONNI TÄYNNÄ

ei hiihtokilometrejä, vaan Sylva-tililläni lahjoituksia.

KIITOS JA KUMARRUS!






Nyt teen julkisen lupauksen:


Jos tavoite (1500 euroa) Sylva-tililläni täyttyy toukokuun loppuun mennessä ja 
jos myös firmat/yhteisöt lähtevät yhteensä vähintään 1500 eurolla tukemaan joukkuettamme, 
aloitan matkani kohti Pariisia Nivalasta. 


Pyöräilen siis ensin yksin Jyväskylään ja sieltä jatkan matkaa joukkueemme mukana, tai liityn Oulun joukkueen matkaan heidän ajaessaan Helsinkiin ilmeisesti Ylivieskan kautta.

Tämän hetkisen tilanteen mukaan lahjoituksia pitää kertyä Sylva-tilille vielä 465 euroa ja ainakin kolme pronssisponsorisopimusta pitäisi saada joukkuetta tukemaan. Kultasponsoriksikin ehtii vielä tämän viikon aikana.

Muutamalla lahjoittajalla on ollut pieniä hankaluuksia lahjoituksen teossa, joten tässäpä ohjeet.

1. Aloita klikkaamalla blogin vasemmassa reunassa olevaa Sylva ry:n kuvaketta, Ekstriimiä elämään fb-sivun linkkiä, muualla fb:ssä näkemääsi keräyslinkkiäni tai tästä. Pääset Sylva ry:n keräyssivulle, josta pääset lahjoittamaan keräystililleni.

2. Klikkaa sivustolla näkyvää lahjoita nyt -laatikkoa. Älä välitä sivulla olevasta aloita keräys -laatikosta. Jos näet nimeni ja kuvani sivulla, lahjoita nyt -laatikosta lahjoitukset löytävät keräystililleni.



3. Tee tarvittavat valinnat. Matkapuhelinnumeroa tai sähköpostia ei välttämättä tarvita, mutta jos haluat vahvistuksen sähköpostiisi, anna osoite. Huomaathan, että summaksi voit syöttää minkä tahansa summan, oletuksena on 30 €, yrityksillä 250 €. Klikkaa jatka-painiketta. 








4. Tämän jälkeen valitse oma verkkopankkisi valikosta ja toimi sieltä saamiesi ohjeiden mukaan. Verkkopankissa ei tarvitse syöttää viestikenttään mitään. Muista vahvistettuasi maksun palata myyjän palveluun.

5. Kun palaat Sylvan-sivulle, voit antaa omia yhteystietojasi Sylvalle, jos haluat.

6. Yhteystietosivun jälkeen pääset kirjoittamaan halutessasi vielä lahjoitussivulle näkyviin tulevan tekstin.

7. Lopuksi näyttöön tulee Sylvan kiitokset lahjoituksesta. Toivottavasti jaat myös kampanjaa 
eteenpäin sosiaalisessa mediassa.     

     



Treenaamiseen on nyt tullut melkein viikon tauko. Perheen naiset saivat lopulta minuunkin tartutettua sitkeän räkätaudin. Ei siis ollutkaan miesflunssaa - tällä kertaa. Yleensä minä sairastan ensin ja sitten nuo kovapintaisemmat ja vastustuskykyisemmät. Nyt tauti alkaa olla jo taltutettu, ja huomenna tai keskiviikkona uskaltanee taas aloitella treenaamista.

Ennen tautia pääsin jo vähän fiilistelemään uusilla suksilla. Hankin ennen loppiaista Atomicin karvapohjasukset. Oikein mukavat kapulat vanhalle ukolle. Pertsa on kivaa, vaikka kilometrejä kertyykin hitaanlaisesti. En aio kuitenkaan luistelutyyliäkään kokonaan unohtaa, vaan nyt mennään fiiliksen ja kelin mukaan tyylejä vaihdellen.



tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuosi 2019


alkoi tuttuakin tutummalla Iso-Sydänmaan perhereitillä. Päivikin kanssa kävelimme hyväkuntoisen polun reippaalla tahdilla ympäri. Kyllä oli perjantaisen ulkoroihukävelyn yli 250 kävelijää tampanneet polun komeaan kuntoon.


Reitti on tullut koluttua läpi kerran jos toisenkin. Joka kerta se on kuitenkin erilainen. Vuodenajan ja sään vaihtelut muuttavat reitin luonnetta joka kerta. Vuoden 2018 aikana maastossa tehdyt hakkuut muuttivat myös reittä. Mielestäni reitin aiempi hienoin kohta on nyt tylsä hakkuuaukio, mutta aika parantaneen tämänkin "haavan". Talvikelillä myöskään upea riidenliekopolku ei pääse oikeuksiinsa, mutta kesällä sitten taas. Mahtavan työn on Onni ja kumppanit tehneet, kun ovat meille hienon reitin raivanneet, merkinneet ja kosteimmat kohdat pitkostaneetkin. Kolmisen vuotta sitten perhereittikin oli vielä todellista ekstriimiä, nyt leppoisa vaellusreitti.



Vuoden vaihteessa on tapana tehdä myös yhteenvetoa menneestä. Polar V800 antaa mainiosti tietoa tehdyistä treeneistä. Vuonna 2018 tein 244 harjoitusta, joihin käytin aikaa 293 tuntia ja etenin 2400 kilometriä. Ihan jokaisessa lajissa ei matkaa tietenkään mitata. Polven vihoittelun vähennettyä juoksua murto-osaan menneistä vuosista on liikkumiseni monipuolistunut. Näiltä pohjilta uskaltanee lähteä nostamaan kuntoa kohti kesän pyöräilyponnistusta - täältä tullaan Pariisi.

Ensi vuodesta uskallan luvata, että kilometrejä tulee merkittävästi enemmän. Yksistään pyöräilykilometrejä pitäisi juhannukseen mennessä olla jo 2500 kilometriä.  Eiköhän tuntimääräkin kasva suuremmaksi.  Tarkempia tilastotietoja  menneestä vuodesta blogipäivityksen lopussa.


Usein ihmetellään tätä tilastointia ja mittarin kanssa treenaamista. Minussa kai asuu pieni insinööri, sillä itselleni mittaaminen ja vertailu edellisvuosiin tuo motivaatiota ja mielenkiintoa treeniin. Joskus jopa uskon mittaria sen varoitellessa liiallisesta treenaamisesta tai oikeammin vajaasta palautumisesta.

Joulun alla Sylva-tililleni kertyi hienosti lahjoituksia. Kohta rikkoutuu tuhannen euron raja. Hienoa! Puolisen vuotta on vielä aikaa ja tavoitteeseen matkaa 500 euroa. Uskon ja toivon tavoitteen täyttyvän. Suuret kiitokset kaikille lahjoituksia tehneille, vinkatkaa kavereitannekin mahdollisuudesta osallistua keräykseen.

Ulkona satelee hiljakselleen lunta ja sääennusteet lupailivat, että huomiseen mennessä lunta saattaisi kertyä likemmäs 20 senttiä. Toivotaan ennustuksien osuvan nappiin. Sellaisen lumentulon jälkeen pääsisi jo kotikunnan laduillekin, eikä tarvitsisi enää ajella Ylivieskan Huhmarkalliolle saakka. Saattaisinpa joutua jopa suksikaupoille. Skinien osto houkuttelee!

Hyvää ja liikunnallista vuotta 2019 kaikille!


Vuoden 2018 liikut:
harjoituksia 244 kpl, harjoitusaika 292.58, edetty matka 2404,9 km
hiihtoa 31 kertaa, harjoitusaika 32.14, edetty matka 383 km (liian vähän!!!)
juoksua 10 kertaa, harjoitusaika 8.44, edetty matka 63,3 km (joskus on juostu yli 1000 km, polvi ei kestä enää)
kävelyä/vaellusta 28 kertaa, harjoitusaika 34.26, edetty matka 198,2 km
suunnistusta 6 kertaa, harjoitusaika 6.43, edetty matka 33,7 km
pyöräilyä 56 kertaa, 74 h 21 min, 1721,4 km (sisältää myös sisäpyöräilyn)
spinning 15 kertaa, harjoitusaika 14.59
kuntosali 34 kertaa, harjoitusaika 29.54 (eikä kyllä näy missään...)
jääkiekkoa 25 kertaa, harjoitusaika 35.14
jääkiekkotuomarointia 37 kertaa, aika 59.41
lisäksi yksittäiset kerrat uintia ja ulkoliikuntaa








lauantai 22. joulukuuta 2018

Lapsi yllytti

joululoman alkajaisiksi uimaan. Ja kyllähän iskän on lähdettävä, kun 25-vuotias tytär houkuttelee. Nöyrtymäänkin joutui, kun matkauinnin lomassa  keskustelimme vapaauintitekniikasta. Annon vääriä neuvoja. Nöyrästi neuvot hallilla otettiin kyllä vastaan, mutta iltasella tuli noottia todistusaineiston kera vääristä vinkeistä. Pakko oli myöntyä. Ei taida yli neljännesvuosisadan vanhat tekniikkavinkit enää olla päteviä.

Taas sen huomasi, että uintikin olisi mainio laji kestävyyskuntoiluun. Kolme varttia uintiin ja matkaakin kertyi 1,3 kilometriä. Vauhti ei hirmuinen ollut, mutta keskisyke oli 115, hyvä lyhyt pk-lenkki siis. Lihaskuntoakin samalla tuli yläkropalle treenattua. Vielä kun oppisi vapaata uimaan kunnolla ja rauhallisesti: tällä hetkellä 25 metriä menee OK, mutta jo 50 metriä nostattaa sykkeet liian korkealle ja hapot alkavat jyllätä - ei hyvä. Kannattanee kuunnella jäkikasvun tekniikkavinkit.

Niin... on se muuten tuo Nivalan Liikuntakeskuksen ylläpitämä Uikko oikein oiva kuntoilupaikka: vilskettä riitti uimahallin lisäksi niin kuntosalilla, keilaradoilla kuin jäähallissakin.


Joulukuulla treenitunteja on kertynyt kivasti huolimatta kodin remonttihulinoista ja perinteisestä jouluhässäkästä koululla arviointikeskusteluineen, väliarviointineen ja joulujuhlineen. Tähän mennessä joulukuulle on tullut lähes 29 tuntia treeniä. Sykkeet olen pitänyt  matalalla, spinningtunteja lukuunottamatta. Spinningissä on löytynyt pyörästä maksimivastus, saavat reidet kunnolla huutia. Jospa kevään aikana saisi kammen kiertymään istualtaankin maksimivastuksilla...





Remontti on tältä erää onnellisesti ohi. Helmikuulla jatketaan alakerran toisen puoliskon kimpussa: olohuone, keittiö ja alakerran makuuhuone laitetaan silloin uusiksi. Kyllä on näin jälkikäteenkin isommallakin porukalla ihasteltu taitavien Raksatekin poikien -Mikon ja Juhon- hienoa työn jälkeä.






Rynkeby-tiimillemme olen onnistunut hankkimaan uusia sponsoreita. Niistä tiedotetaan tammikuulla  tarkemmin ensin joukkueen yhteisellä infolla, sen jälkeen kerron niistä myös täällä ja muilla somekanavilla. Vieläkin ehtii isojakin sponsoreita mukaan ja hopea- ja pronssisponsorisopimuksia ehditään tekemään vielä koko kevään ajan. Tässäpä kiinnostuneille yhteenveto yhteistyömuodoista.

Oma Sylva-keräystilini on kerännyt lahjoittajia hienosti. Nyt joulun alla monet ystävät ja tuttavat ovat osoittaneet hienoa joulumieltä ja tehneet lahjoituksia, niin että tuhannen euron rajapyykki lähestyy
kovaa kyytiä.




SUURET KIITOKSET KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!




LOPUKSI TOIVOTAN KAIKILLE BLOGIN LUKIJOILLE RAUHALLISTA JA RIEMULLISTA JOULUN AIKAA! 




PS: Tulispa lunta, että pääsisi hiihtämään...


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Pikkujoulutunnelmia ja haasteita


                                                                                              
Pikkujouluspinning otti voimille. Ei tullut kuuloonkaan tehdä jouluvalmisteluita ja -siivouksia sen jälkeen, kuten eräs kanssaspinnaaja kertoi fb:ssä tehneensä. Toiset on kovakuntoisia ja toiset ei. Jaksoin kuitenkin perheen naisten kanssa lähteä Ylivieskaan anoppia tervehtimään, pyykinpesuun ja peitelistaostoksille. Ilta menikin Kärppä-peliä katsellessa ja Helsingin vierasta jututtaissa. 


Polaria jos on uskominen, niin nyt voisi ottaa löysin rantein puoleen viikkoon saakka. No, sama Polar sai mitattua minulle maksimisykkeeksi 217. Tarkemmin käyrää tutkiessa huomaa tuon tietysti olevan virhelukema. Muutaman kerran syke kävi lukemissa 159. Sen ylemmäs en nyt päässyt. Omituisesti on kyllä tuo sykepiikki tullut ensimmäisen ja toisen session väliseen verryttelyosioon tai heti toisen session alkuun. Aina ei voi Polariinkaan luottaa.



Koko maratonin polki läpi kymmenkunta urhoollista ja kaikkien kolmen session ajan pyörät olivat lähes sataprosenttisesti varattuina. Hienoa! JA TOINENKIN MIES uskaltautui mukaan aamuun ensimmäiseen sessioon. Eikä tainnut Jarmolla jäädä viimeiseksi kerraksi.
               

Sunnuntaiaamuna vääntäydyin pitkästä aikaa Wanhojen Pierujen aamuhöntsyihin. Ei olisi kannattanut. Peliäly ja vähäiset taidot olivat lauantain maitohappomyrskyn huuhtomina kadonneet kokonaan. Henkistä kärsimystä oli tämä vuoro. Hiki kuitenkin virtasi. Sykekin pyrähti yllättäin peräti lukemiin 161...Noinko se ketutus vaikuttaa?

Remontti lähestyy loppusuoraa. Jäljellä on pintatöitä, lauteiden rakentaminen, kylppärin ja vessan kalustaminen sekä kodinhoitohuoneen väliaikaisten kalusteiden asentaminen. Lopulliset kalusteet kodinhoitohuoneeseen tulevat vasta keväällä remontin jatkuessa alakerran muihin huoneisiin. Jokohan ensi viikonlopuksi saadaan keskuspölynimuri hurisemaan ja pyykkikone huuhtomaan ja linkoamaan?


Joulukuun alussa heittelin haasteita Sylva-keräykseen osallistumisesta muutamaan Whatsup-ryhmään. Lupauksia keräykseen osallistumisesta onkin tullut kohtuullisen mukavasti. Lahjoittamaanhan pääset blogin vasemman palstan Sylva-linkistä tai TÄSTÄ.

Yrityssponsoreiden hankkiminen on osoittautunut juuri niin vaikeaksi kuin ennakkoon ajattelinkin. Loppuvuosi ei ole kaikkein otollisin ajankohta, ja ison näkyvyyden kultasponsorilahjoitus on monelle paikalliselle pienehkölle firmalle iso investointi. Vielä on kuitenkin reilu kuukausi aikaa löytää näitä kultasponsoreita, pienempiä sponsoreita ehtii mukaan koko kevään ajan. Kauttani pronssisponsoriksikin rupeavat saavat blogi- ja somenäkyvyyttä, vaikka joukkueen asuihin ja huoltoautoihin sillä summalla ei vielä pääsekään.








tiistai 4. joulukuuta 2018

Hämmästyttää ja kummastuttaa,

mikseivät miehet innostu ja osallistu ryhmäliikuntatunneille.

Ainoa ryhmäliikunta-aktiviteetti, jossa miehiä on ollut ruuhkaksi saakka, on äijäjooga, jossa kävin parisen vuotta sitten. Kansalaisopiston jumppapiirit ovat naisvaltaisia ja niin näkyvät olevan yksityisen salinkin ryhmäliikuntatunnit. Hannu ja Matti ovat rohjenneet vierailla tankotanssitunneilla. Spinnigtunneilla olen viimeiset viikot ollut ainoa mies.

Lajina spinning kyllä sopii erinomaisesti kaikille sukupuolille.... hiki virtaa, syke nousee ja reisiä hapottaa....mainiota hommaa. Ja tunnin rankkuus riippuu ihan polkijasta itsestään: vastuksen säätäminen itselle ja päivän kunnolle sopivaksi kun käy sanan mukaisesti käden käänteessä.

Tälle viikolle poikkeuksellisesti kävinkin spinningissä jo tiistaina. Torstaina ei tunteja pidetä itsenäisyyspäivän takia. Torstai-iltana pitääkin liimautua television ääreen, että saa bongattua velipojan vaimoineen ja opettajankollegan miehineen Linnan juhlilta.

Viikon juhlapäivää kunnioittaen tänään pukeuduin Team Rynkeby - God Morgon Jyväskylä-Kuopio -tiimijäsenten höynäyttämänä sinivalkoiseen.


Lauantaina onkin sitten pikkujoulupäivä. Flowfitin spinningmaraton starttaa klo 10 ja jatkuu puoli yhteen saakka. Uskaltautukaapa ukotkin mukaan!!!

Viikonloppuna tuli treenattua ja harrasteltua ihan loihakka tuntimäärä pk-sykealueella. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kävelyä yhteensä yli kolme tuntia keskisykkeen ollessa hitusen yli 100, lauantaina ja sunnuntaina lisäksi kiekkotuomarihommia kolmessa junioriottelussa yli neljä ja puoli tuntia hippasen yli 100 lyönnin keskisykkeillä. Maanantai-illan lepäilin.

Viime tiistaisen hieronnan jälkeen liikuntaa on kertynyt yhteensä varttia vajaa 11 tuntia. Matalysykkeisen liikunnan sekaan mahtuu torstainen ja tämän päiväinen spinningtunti, joten on sitä sykettäkin kohoteltu.


Kotioloissa remontti jatkuu. On mahtavaa seurata ahkerien, taitavien ja työtään arvostavien nuorten miesten tekemistä. Tuota taitoa ja siistiä kädenjälkeä ei voi kuin ihailla. Kiitos Raksatekin Mikko ja Juho!



Malttamattomina ja kärsimättöminä odottelemme, että pääsemme nauttimaan uuden kylpyhuoneen suihkuista ja uuden sisäsaunan löylyistä. Hyvää kannattaa odottaa.

Murphyn laki vai mikä lienee, mutta nyt kun elämme yhden vessan taloudessa, vessa on aina varattu, kun minun sinne pitäisi päästä.




Kannattaa muuten lukea tämä juttu: Arvokas askel kohti uusia syöpähoitoja.

Team Rynkeby - God Morgon -hyväntekeväisyyskampanjan toinen yhteiskumppani on Aamusäätiö, jonka rahoituksesta merkittävä osa tulee kampanjamme kautta. Aamussätiölle menee erityisesti iso osa yritysten sponsorimarkoista. Yksityisten ihmisten, ehkä juuri sinunkin, lahjoitukset, joita voi tehdä blogin vasemman palkin kautta, ohjautuvat Sylva ry:lle.