Kaipaan silti

juoksulenkkejä... Ruikuti, ruikuti...
Blogini on päiväkirjani ja silloin kun pännii, saan ruikuttaa. Olokaa lukematta, jos teitäkin alkaa pänniä.
Sunnuntaina hiukan oikea nilkka oli kireä ja selässä tiukkuutta, mutta yllättävän vähän sellaisen lenkin jälkeen. Tein toiminnallisen venyttelyn dvd:ltä ja sen jälkeen nilkan kipu hellitti.
Maanantaina seurattiin Katvalassa Viljan pesistä.(Jotta sellainen urheilupäivä)

Tiistaina oli jo niin kova tuska juoksulenkille, että pyöräilin Pyssymäkeen ja kipaisin siellä kierroksen ympäri. Pakarakipu tuntui, mutta juoksemaan pystyi. Sainpahan juoksuntuskan sammutettua.
Oli kyllä hirmuisen mukava ja monipuolinen lenkki,vaikka juoksu olikin sellaista hipsuttelua.

Tänään kiersin sitten Järvikylä-Aittola-Koskenperä-Jokikylä-Karvoskylä-reitin, mikä on kyllä tosi kaunis ja mukavan mäkinen pyöräilyreitti. Yllättäen kilometrejä ei tullut kuin vajaa 42.

Ajassa 1.42;14  41.73km
Keskivauhti 24.49 (yksi puhelupyssäys hidasti) Max 41.13
Tyytyväinen olen omaan vauhdin "kehittymiseen".
Ja heeei! Kilometrikisassa mulla kilometrejä 530.

Pitäs kuulemma lähteä Terwalle viikonloppuna katkerana haistelemaan juoksuhajuja... jaa-a...
Onkohan minusta kannustajaksi :(

Reipas joukko

pyöräilijöitä tapasivat toisensa aamulla kello 8 Uikon risteyksen tietämillä, ajatuksena kiertää kaikki Nivalan kuntokamppanjan postilaatikot. Pyrimme lähtemään matkaan hyvissä ajoin, ettei tuuli haittaisi heti aamulla ja tietenkin ajatuksena oli ehtiä Suomi-Venäjä peliä katselemaan.
Mutta tuuli oli just sitä mitä odottaa saattaa, navakka heti aamusta :( tosin menomatkalla Maliskylää kohti tuuli oli myötäinen. Niin vauhdikkaasti poljimme menemään, että hurautimme ensimmäisen laatikon ohi. Maliskylän koulun kohdilla etsimme laatikkoa, joka etsintöjen jälkeen löytyi kilometri ennen koulua Liittolan tietämiltä. Matka jatkui Ruuskankylälle. Nivalan ainokaisen kyläkaupan pihasta löytyi tämä laatikko ja sakki on vielä naamat virneessä.

Hymyt hiukan hyytyivät seuraavaa etappia kohti puskiessa. Takaisinpäin Erkkiperää kohti puskimme melkoiseen vastatuuleen. Vuorovedoin ja vauhti pidettiin kohtuullisena n. 20 km/h.
Mukava yllätys oli, että meidät kutsuttiin aamukaffeelle Erkkilässä; Satulle ja perheelle suur'kiitokset. Kahvi piristi ja jaksoimme jatkaa Sarjankylälle.

Kaffipaussilla piristyi, kilometrejä takana noin 40. Vasemalta Leila, Mervi, Tarmo ja Päivikki

Niskakankaan kautta läksimme taas puskemaan vastatuuleen Padingin laatikkoa kohti.
Ja Padingista Ypyään. Ypyässä alkoi tuuli olla myöten ja meno oli helepompaa. Minulla oli juomana vain vettä ja ennen Haikaraa alkoi nälkä kurnutella mahassa. Haikaran pysäkiltä soittelinkin kotio, että pistäkäähän pöytä koreaksi, täältä tulee nälkäinen joukko. Reilun neljän tunnin reissun jälkeen puhelimesta loppui akku, eli sport trackerin päivittäminen vei paljon paristoja, dataa tuli täyteen 71 km, pikkuista ennen kuin meille saavuttiin. Meillä mun kilometrit 75.

Kaikilla meillä oli siihen mennessä päiväkilometrit paukkuneet ja vähän jännitti miten porukka jaksaa jatkaa matkaa.

Vapisevin käsin murua rinnan alle ja kappas vaan, pikku tauon jälkeen vastatuulikin tuntui tyyntyneen.
Etappi Järvikylä, Aittola, Koskenperä, Karvoskylä meni myötäisellä kuin leikiten. Tällä välillä alkoi porukan sataset paukkua ja pitihän sitä hiukan tuuletella... Että jos joku kyläläinen kuuli illakointia ja kiljuntaa, niin mehän siellä riemuittiin.
Karvoskylän jälkeen seurasi yllättäen matkan rankin pätkä; nimittäin Pahkaperällä oli juuri lanattu soratie :( voe kelevoton! Jos vielä ei juuri hartioissa pakottanut, niin kyllä tuon  neljän irtosorakilometrin jäläkeen pakotti, meleko vietävästi.
Tapio oli onneksi pistänyt grilliin murkinat meitä odottelemaan ja kyllä maistui makkarat ja kanat makoisalta tämän reissun jälkeen.
Me Tarmon kanssa oltiin hiukan ryytynyttä sakkia, kun Karvoskylältä läksimme taas kottiin puskemaan. Palatessa laitettiin Haapalan laatikkoon nimet tieteskin.
Vähän jälkeen neljän olin kotosalla mittarissa 131 km. 
Tulipahan säpinää kilometrikisaan ;) Hieno päivä!
Täällä koneella istuu muori nenänpää kärvähtäneenä, väsyneenä, mutta erittäin onnellisena; tämä on sitä Ekstriimiä Elämään! Kiitos kamut ja kiitos idean äiti! 
TT

Tervetullut

pitkä vapaa.
Eilen illalla käpäisin pikkulenkin pyörällä, siis kiersin järven (n.22 km).
Hieronnan jäljiltä olin kuin piesty ja takamusta vihloi ja jomotti ;)
Olin kuitenkin päättänyt lähteä tämänpäiväiseen S-market ajoon, joten verrytellä piti etukäteen.
Vihlomisista huolimatta sain itsestäni irti mukavavauhtisen lenkin. Matka taisi taittua ennätysaikaan n. 53 min.
Tänään sitten läksin viittäkymppiä kokeilemaan.
Mietinnässä matkakestävyys ja tietenkin näiden kaikkien vaivojen sietämiskyky.
Ja niin vain kävi, että unohtui vaivat sen tien, kun porukka lähti matkaan. Suuri pettymys oli kun matkan pituus oli vain 45 km :(
Ajassa 1:53,34  45 km, keskivauhti 23,7 km/h
Lopun kovahko vastatuuli hidasti keskivauhtia, toisaalta jos olis ollut vaikka kaveri viimeisen kympin aikana olis ehkä pystynyt lujempaa sinnittelemään. Harmitti vähän, kun en viitsinyt laittaa sykemittaria.
Tämän lenkin jälkeen tuntui jo ihan kuin olisi tehnyt kovan treenin. JOU!
Ja lauantaina saa sitten kilometrejä niin paljon kuin jaksaa, kun lähdetään porukalla "laatikkokierrokselle".  Kaveriporukalla päätettiin kiertää Nivalan kuntolaatikot. Lauantai-aamusella lähdetään matkaan ja tarkoitus saada kilometrejä kasaan noin 110 -> 

Että vapaapäivä olisi täydellinen, otin ja laskin kajakin vesille.

Järvellä oli melkoiset vaahtopäät.

Kelevoton meno

jatkuu :(
Vatsakivut ja flunssan oireilu pitivät otteessaan koko viikon. Tiistaina tein kotosalla askelsarjat- jumpan ja keskiviikkona vihdoin alkoi yrjö lentää. Jee!
Tauti vei naiselta jalat täysin, kaks päivää retkotin aivan kuolleena sängynpohjalla. Perjantaina könköilin töihin, mutta kuntoilemaan minusta ei ollut. Sängynpohjalla surkuttelin kun ei kerry kilometrejä ja muut pääsevät karkuun. Ai-jai, ajatuksestakin olo tuli vielä kurjemmaksi.
Mutta kun tsekkasin tänään listan, huomasin ettei hätä ole vielä tämän näköinen. Bianchi on vähän päässyt karkuun, mutta muiden tuntumassa pysyn hyvin. Enemmänkin listalle pyöräilijöitä mahtuisi kilometrejä keräämään.
Jotennii tuntuu, ettei nyt onni suosi ;) Piriformis oireilee ja olen tehnyt kaikki maaliman akrobatiatemputkin esim. pesäpallon pyöritystä pyllyn alla :D jotta pääsisin pinhuusista, mutta ei!
Maradonna MITÄ MÄÄ TEEN? No, menen kyllä taas tiistaina hierojalle... että katotaan,
mutta kun se pittäis saada itse irti.
Räkäisen olon takia en tänään vielä uskaltanut lähteä puskemaan vastatuuleen Ylivieskaan, mutta sieltä poies pääsi myötäiseen.

Mummulille käytiin laulaa luikauttamassa. Tässä naparetkeläinen lähdössä kotia kohti.Vaatetta mahottoman palijo päällä. Mutta joo, oon oikiasti noin leviäharteinen :(

Kiertelin Niemelänkylän kautta ja Sports Trackerin dataa täällä. Reilu 37 km. Pisin yhtäjaksoinen pyöräilymatka tähän mennessä. Torstaina olis s-marketin ajo 50 km, toivoisin niiin, että voisin siihen osallistua. Toivokaapa muutkin!
Välillä toivon myös pääseväni juoksulenkille, toisinaan taas kiukuttaa (esim. tiistaina, kun yritin juosta) ja ajattelen, että paskat (anteeksi kiroilu äiti) en juokse ennää ikinä!

Puolikkainen työviikko edessä. OUUU-JEEE! Jokohan parempi elämä voittais?
Meinasin julkaista Kilometrikisan taulukon täällä, mutta ajattelin kuitenkin ensin kysäistä, että HAITTAAKSE? Mitä mieltä on Kipinän "pomot"? ;)

Toipumistilassa

täällä kituutetaan.
Keskiviikkona kävin hierojalla ja koska oli vain tunti aikaa, keskityttiin jalkoihin, jotka olivat "hiukan" jumissa. En vain taaskaan muistanut, että hieronnan jälkeen olis äärimmäisen tärkeää LEPO. No töihin on mentävä, kun tuntilistassa niin lukkee, mutta pakkoko on lähteä illalla myrskyyn veuhtomaan kirjastoon, HÄH?
Seuraukset: torstaina viluinen olo, kurkussa kutkutusta ja päässä tukkoisuutta. Mikä lie "vatsaflunssa" liikkeellä, kun mahakin tuli karmaisevan kipiäksi. Vilja alkoikin oksentaa torstai-iltana. Tuntui kyllä, että minäkin olisin mielelläni oksentanut, että olisi saanut sen kamalan kivun pois. Perjantai-iltapäivästä helpotti, kun sai otettua pikku unoset töiden jälkeen ja kävinkin järven kiertämässä pyörällä.
Lauantain työpäivästä ei kuitenkaan oikein tullut mitään, kipu kouristukset ovat aaltomaisia, tulevat ja menevät mielensä mukaan. Viivikin alkoi oksentaa lauantai-iltana ja yötä valvottiin pitkään. Tänään oli sitten pyjamapäivä pitkälle puoleenpäivään saakka. Vatsa kouristuksia tulee aika-ajoin.
Pyöräily on siitä mukavaa, että hiukan puolikuntoisenakin pystyy käymään ja se jopa virkistää.
Nyt illasta kiertelin kolmisen kymppiä sellaista toipilasvauhtia.
Nii, että kilometrikisa on kohdaltani alkanut kehnonlaisesti, mutta vieläpä tässä kerkiää kilometrejä kerätä. Juoksusta on enää outo muisto vain... Ossaankohan etes ennää? :(

Piriformis

taitaa olla vuorostaan tiukalla.
Lakeuden Kipinän oma kuntohoitaja teki diaknoosia juoksukauden avajaisissa ;) Terveisiä ja kiitoksia vain munkkikaffeista ja muusta huolenpidosta!
Eilen kipaisin taas Pirttirannan lenkin... ja pystyn kyllä juoksemaan, mutta itsensä kiusaamista se on.
Jouduin siis laistamaan kauden avauslenkin (harmi), mutta pyöräilin kuitenkin myötäiseen mutkitellen 20 km. Päätettiin siellä pika-pikaa osallistua Kipinäläisinä kilometrikisaan, joten minultakin saa osallistumiskoodia sähköpostitse. Kaikensortin Kipinä-pyöräilijät nyt kilometrejä kahmimaan!
Työmatkakilometrejä mulla tulee päivittäin 8 (2 km matka, 4 kertaa päivässä, kun käväisen hyppärillä kotona syömässä). Huomenissa siis vähintään se 8km. Pääsen piiitkästä aikaa hierojallekin, jospa tästä kiristyksiä saadaan hiukan vähemmäksi.
JA kyllä sitten lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että venyttelen ahkerasti joka päivä, jos en niin möröt minut vieköön ja syököön!

Niin vielä, ollaanhan me täällä fiilistelty kesän 20-vuotis hääpäivämatkalla. Patikointia ja pilatesta Cinque terressa. Uuuuh, ei tahtoisi jaksaa odottaa! Vaelluskengät pitäisi hankkia ensitilassa, oiskos kellään kokemuksia niistä ;) Siks vaan, kun blogineuvot oli niin hyviä tuon pyörän oston suhteen!

Kehvatsu vieköön

puhisin itsekseni, kun tänä aamuna pyöräilin vastaviimaan Ylivieskaa kohti, kyllä juoksussa vastatuuli ei tunnu läheskään näin hankalalta.
31,59 km ajassa  1:49, 39 avg 17,44 vertaa myötätuuleen
29,97 km ajassa  1:04,20  avg 27,96 ( max vauhti 40,77)
Lyhyempi paluumatka johtuu siitä, että ensimmäisestä munkinsyönti paikasta siirryin autolla seuraavaan herkuttelupaikkaan, mutta hyvällä omalla tunnolla!
Tänään siis jo yli 60 km:n pyörälenkki, tosin munkinsyöntitauolla varustettuna.
Eilen oli niin hieno ilma, etten voinut vastustaa mullan tuoksua. Täytyi käydä retuperällä olevan puutarhan kimppuun. Kesä aikaa saada piha kuntoon ennen seuraavia ylioppilasjuhlia.

Viikot hurahtavat

niin joutuisasti, ettei juuri koneelle ehdi istahtaa.
Tai no joo, istunhan minä Wilmassa ja Norlicissa päivät pitkät.
Maanantaina kävin pikkulenkin pyöräilemässä siellä "siniveristen mailla" Pääkönperän aukeilla. Kävin ystävän kanssa muuttolintuja katselemassa ja kuuntelemassa. Aikalailla kymppi matkaa tuli suuntaansa eli 20 yhteensä.
Tiistaina patistin itseni juoksentelemaan vajaan seitsämän kilometriä... ja voi että oli tahkiaa juoksua :(
Pikkuisen sain loppulenkistä vauhtia lisättyä. Sitten lenkin lopuksi nostin sykettä kahvakuulalla (yllättävästi syke nousi!) ja lisäksi vielä niitä hyppyskä hyppyjä.

Keskiviikkona oli kaunis pyöräilykeli ja saman Raudaskylän lenkin hurautin kuin sunnuntaina. Harmikseni vain sain jonkun ötökän silmään ja piti pysähdellä sitä kaivelemaan. Joo, pakko on jonkinlaiset pyöräilylasit hankkia.

Eilen sitten piti olla kipinäläisten mäkivedot Karvoskylällä ja me reippaat puskimme hirmuiseen vastatuuleen vajaan 16 km pyörillä. Siellä lenkkarit jalkaan ja Pikkamäkeen juoksemaan. Ei kyllä ollut muuta väkeä juurikaan mäkeä kipuamassa, mutta väliäkö tuolla.
Myötätuuleen oli melkoisen mukava päästellä kotiinpäin, keskinopeus aika liki kolmeakymppiä :)
Hyvä yhdistelmätreeni, mutta joku nyt otti selkään, liekkö noin 110 km pyöräilyä 4 päivän sisällä?
No tänään lepuuttelen ja teen kohdevenyttelyt. Pakarakin meinaa kirrata. ÄRRR!

Huomiseksi Pekka Pouta lupaili meillepäin rankkoja sadekuuroja, joten voipi olla juoksua ohjelmassa.

Uutta puhtia

pyörästä ja tästä ihanasta auringonpaisteisesta päivästä!
Eilen reipas viitonen ajassa 34:36,3 ja päälle puolentunnin voimajumppa2- just sitä keskivartalo treeniä.
Nyt sitten kun oon pitkää juoksulenkkiä tahkonnut sunnuntaisin, niin vaihtelun vuoksi läksin pidentään pyörälenkkiä. Haikara-Välikylä-Padinki- reitti on tullut tutuksi postiauton ratissa, joten nyt tutkailemaan olivatko laatikon edustat jo sulaneet.
Mietiskelin siinä pyöräillessä, että ei tämäkään laji aivan kehnokuntoisten hommaa ole. Sen verran jalkatyötä joutuu tekemään. Mielessä kävi myös Jaanaban jutut pyöräilyn vaaratilanteista, kun tuli kävelijä koiran kanssa vastaan. Irtosi klossit lukoista melko liukkaasti... Nou hätä, koira ei perustanut minusta ollenkaan ;)
Reitti olikin oikein sopevasti pidempi, noin 30 km. Ajassa 1:17,49
29.89 km (keskinopeus 23,05; keskisyke 134)
Tämän reitin kun pariin otteeseen kiertää, niin uskaltaa taas lähteä pidentään lenkkiä. Vois vaikka ens viikonvaihteessa pyöräillä Ylivieskaan jos kelit ovat suotuisat... Jokohan siellä mummuli on kotomaisemissa sitten?
Tässähän on jo mukavasti pohjia kilometrikisaan, olikohan se 1.5. aloituspäivä?
No täytyy varmaan pyöräillä Karvoskylälle juoksukauden avajaisiin samana päivänä ;)

Jäät hurahtivat kesysti ohi tänäkeväänä, meidän kohdalla virtaa joki jo jäistä vapaana.

 

Kehonkoostumus

antoi pientä iloitsemisen aihetta, kun muuten elo on tuntunut haastavalta.

Tällä viikolla Nivalalaisia "lellittiin" ilmaisella kehonkoostumusmittauksella maakunta liikkeelle-hankkeen puitteissa. Paljon olisi ollut halukkaita kehonkoostumuksen mittaukseen, viikon ajat menivät päivässä. Nopeat söivät hitaat. Hieno juttu, että oman kehon koostumus kiinnostaa.
Vietin perjantai-iltapäivän Kipinäläis punnitsijana, mikä oli kyllä mukavaa vaihtelua viikon arkirutiineihin. Ikäjakauma oli reilusti yli 40 (siis perjantaina) olisiko se ikä jolloin ihmiset alkavat pohtimaan eloaan ja oloaan? No, tämä mielipide painottuu nyt vankasti omakohtaiseen kokemukseen. Jonkinlaista herätystä ihminen tarvitsee eri elämänvaiheissa. Tämä oli hieno herättäjä nivalalaisille!

No, omassa kehonkoostumuksessa oli iloitsemista viskeraalisen rasvan humpsahtaminen melkein 30 yksikköä (neliösenttiä, viimeksi arvo pikkuisen yli 70). Siinä siis suunta on hiRRRveen hyvä ;)
En tiedä voiko vaikutusta olla silläkin, että olen tätä keskivartalo kuntoon- projektiani painottanut.
Ilmeisesti talven liikkumisten monipuolistaminen on tehnyt tehtävänsä. Nimittäin keskivartalon lihasmassa oli kasvanut ja on nyt tasapainossa muuhun vartaloon nähden. Jumpaa, jumppaa... jos ei innosta ryhmät, niin olohuoneessa sitten niinku mää! HuRRRjan iloinen tuosta tuloksesta.

Siinä mielessä mukava vertailla, että edellinen inbody- mittaus on tehty juoksukoulussa vuosi sitten keväällä, joten näin tämän talven liikkumisten jälkeen lihastasapaino on parempi, kuin edellisen.
Mainittakoon nyt sekin ilonaihe, että rasvaprosenttikin oli tippunut (nyt 23,4).
Kesän treenin jälkeen uskoisin näiden asioiden olevan hyvin hanskassa... (viimekesän treeni onnistui minusta varsin hyvin). Mutta, että talven jälkeen tulokset ovat tässä. Hiukan tuuletella täytyy :D!!

Täytyy nyt vielä hiukan hymistellä sille ajatukselle, että viimekertaisen mittauksen jäljiltä savu nousi korvista, kun ylävartalon suhde muuhun kehoon oli yli... Pihisin ja päätin, etten tee käsivarsilla enää minkäänsorttista treeniä ;) ... noo se päätös oli tieten mennyt "huonosti", sillä molempien käsivarsien lihasmassa oli kasvanut. Mutta koko keho on mittausten mukaan tasapainoinen.  Hulavannetta kun oppisi pyörittämään, niin saisi tuo vyötärön naiselliseksi.
Juu, eipä tässä, jostakin kun saisi ostaa juoksuvauhtia ja intoa ens kesäksi, niin alkaisi olla homma kohillaan!