Lomaako?

Hiihtoloman alkupäivät vierähti remonttihommissa - tai oikeammin remonttihommia ihaillessa. 

Raksatekin ammattimiesten työtä on kiva katsoa. Monenmoista apua oli toki talonväestäkin: mukava oli miesten tulla aamuisin siistitylle työmaalle, välillä kuskattiin listoja kaupan ja työmaan väliä ja haettiin kynnyspuita tai etsittiin Aina-keittiön osia isosta kuormasta.  Parempi lomalaisen on kuluttaa aikaansa noihin kuin palkatun työmiehen.

Hyvä oli, ettemme pohjoisen rinteisiin suunnanneet. Siivoushommat olisivat kotiinpalaajia remontin jäljiltä odottaneet. Nyt saimme loppuviikon ja viikonlopun laitella tavaroita paikoilleen ja siivoilla. Iso apu oli Rovaniemeltä "lomailemaan" tulleista vanhemmista muksuista ja keskiviikkona Pohjanmaalla pyörähtäneistä savolaissukulaisista.

Talon väki on kyllä remonttiin tyytyväinen. Koti on kuin uusi. Ja aiempaa lämpimämpikin: kiitos uusien Edux-ovien ja niiden kunnollisen asennuksen. Myös lattiaan valitsemamme vinyylilankku tuntuu laminaattia lämpimämmältä.

Tällä viikolla vielä vaihdetaan etelä- ja länsipuolen auringon paahteen, tuulten ja sateiden ravistamat puuikkunat ulkopuoleltaan alumiinisiin ikkunoihin. Sitten alkaakin remontti olemaan valmis. Jokohan siinä seuraavaksi 20 vuodeksi olisi?


Tuli lomalla onneksi myös liikuttua. Maanantaista sunnuntaihin liikuntaa kertyi kaikkiaan 11 tuntia 35 minuuttia - ei paha. Lajivalikoimassa oli tällä viikolla hiihtoa, spinningiä, jääkiekkoa ja kiekkotuomarointia. Perjantain huilailin kokonaan.

Äkkiseltään saattaa tuntua, että lomalla ei ole ehtinyt ollenkaan lomailemaan, mutta ainakaan työasiat eivät pyörineet missään vaiheessa mielessä. Loma teki siis tehtävänsä.

Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että lumentulo riittäisi. Maantielle alkaa miehen mieli halajamaan. Toivotaan, että huhtikuun alussa tiet ovat jo niin sulat, että Bianchin voi nostaa työhuoneen seinältä mittaamaan asfalttia. Juhannukseen mennessä saisi olla 2500 kilometriä ajokilometrejä kerättynä.

Helmikuulta hiihtolomalle

Helmikuu on takana, talven selkä on taittunut ja päivä pitenee kovaa kyytiä. Viime viikollahan kevätkin näytti jo tulevan ja maantien reunatkin sulivat siihen malliin, että pyöräilyn himokin pääsi mielessä pilkahtelemaan. Viikonloppu kuitenkin kaiken muutti - talvi pitää edelleen pintansa.

Loma starttasi lauantaina Flowfitin maratonspinningillä, joka muodostui tälläkin kertaa kolmesta kolmen vartin tunnista. Kammenkiertoa omaan tahtiin hieman alkuun ja tuntien välissä niin, että polkemista kertyi kaikkiaan kaksi ja puoli tuntia. Oli aika hapokkaat tunnit! Jospa jerkku taas hieman reisissä kasvoi.

Spinningin jälkeen suuntasimme auton nokan koti Oulua pienelle viikonloppulomaselle. Kannustimme Kärpät rutiinivoittoon lappeenrantalaisvieraasta. Kärppien faniryhmä piti ottelun jälkipuoliskolla oikein mainiota metekkaa. Alkupuoli ottelusta meni mielenilmauksen vuoksi varsin hartaan hiljaisissa merkeissä.

Pidempään matkaan ei tällä lomalla ole aikaa. Loppuloma menee remontin viimeistelyä odotellessa, paikkoja siivotessa ja toivottavasti tavaroita paikoilleen asetellessa.Yritän toki pysyä pois Raksatekin Mikon ja Juhon jaloista. Sitten opetellaankin loppukevät löytämään tavaroita kovasti uudistuneesta keittiöstä. Keittiön ja remontin tiimoilta sain myös mukavia sponsoriuutisia, kun Aina-keittiöt lähti joukkueemme pronssisponsoriksi tukemaan Sylva ry:tä ja Aamusäätiötä.

Henkilökohtainen Sylva-tilini on saavuttanut keräystavoitteen: 1500 euroa on ylittynyt!. Suurkiitos kaikille lahjoittajille! Keräys on toki vielä auki, vielä ehtii maniosti mukaan. Yrityssponsoreita kaivataan vielä, että Bianchi aloittaa matkansa Pariisiin Nivalasta saakka.

Lomalla on tarkoitus toki myös ulkoilla. Säät näyttävät talvisilta, joten latu kutsuu. Tarkotus on pertsailla hyviä pk-lenkkejä. Oulun-matkalta mukaan tarttui myös uudet pertsasauvat. Siirryin sauvojenkin osalta Atomicin talliin.

Tätä kirjoittelen jäähallin pihalla. Vanha harrastus, naisjääkiekko, toi minut Haapavedelle. Ei toki enää valmentamaan vaan kuskaamaan. Viivin ja Viljan vakikuski lähti lomailemaan ja lentsu kaatoi Viljan petiin, niin isukin oli lähdettävä kuopusta kuskaamaan.

Yhteenvetoa helmikuun liikkumisista: 

23 liikkumiskertaa, 27 tuntia 29 minuuttia, 154,90 km, josta 

hiihtoa 12 kertaa, 13 tuntia 13 minuuttia, 152,90 kilometriä (pertsaa 1h 25min, 21,1 km), jääkiekkotuomarointia 7 kertaa, 10 tuntia 52 minuuttia,

sisäpyöräilyä 4 kertaa, 4 tuntia 46 minuuttia,

spinningiä 3 kertaa, 2 tuntia 24 minuuttia,

uintia 1 kerta, 59 minuuttia, 2 kilometriä, 

lepopäiviä 8

Maaliskuulle pitää tuntimäärään saada lisäystä selvästi, lepopäiviäkin toki kannattaa pitää. Työmatkapyöräily pitäisi myös aloittaa.

Lomailua, niistämistä ja sisäpyöräilyä

Syysloman alku vilahti pihatöitä tehdessä ja kuntoa kohotellen. Viikonloppuna oli ohjelmassa pk-kuntoilua sauvakävellen ja tuomarihommia kaukalossa paiskien hiukan vajaa viisi tuntia.

Maanataiaamuna olikin upea päivä rapsutella pihaa talvikuntoon. Samalla tyhjentelimme varastosta taas kerran kärryllisen tavaraa hyötyjäteasemalle kyydittäväksi. Maanantaina punttisalilla velttoilua, jostain syystä treeni ei oikein maistunut. Tiistaina olikin vuorossa Flowfitin iisispinni. Tosi iisiä! Reidet tykkäsivät.

Keskiviikkoaamuna iskikin sitten päälle lomatauti. Nokka vuoti valtoimenaan. Onneksi vaimoni on melkoinen noitatohtori ja kaapista löytyy rohtoa jos minkälaista. Rohdoilla tauti saatiin yllättävän nopeasti hallintaan. Vuotava nokka ei estänyt kuitenkaan starttaamasta kohti Rovaniemeä. Molemmat teinitkin saatiin tällä kertaa mukaan. Päivä toki vietettiin Oulussa shoppailen ja Kärppä-matsi katsoen. Oulusta löytyi majapaikaksi uusi miellyttävä tuttavuus Pikisaari Guesthouse. Suosittelen!

Torstaina matka jatjui Lapin pääkaupunkiin aikuisia lapsia tervehtimään. Teinit pääsivät isoveljelle yöksi ja aikuiset Arctic Light hotelliin. Varaamamme huoneet olivatkin loppu, mutta tilalle saimme ylemmän hintaluokan huoneen. En valittanut asiasta!
Ilta meni elokuvissa. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja oli oikeasti hyvä elokuva, kosketteli monenlaisia tuntoja.

Perjantaina retkeilimme koko perheen voimin. Ajelimme napapiirin pohjoispuolelle Vikaan. Ystävyyden siltaa pitkin ylitimme Vikakönkään ja kävelimme Vaatunkivaaran hipulle. Lintutornista avautui mukavat näköalat.

Paluumatkalla kohti Vikaköngästä oli mukava pysähtyä laavulle paistelemaan makkaraa ja nautiskelemaan retkieväistä. Retken päälle vielä kaupungilla kiertelyä ja yhteinen meksikolaisateria perheen kanssa.  Nyt saatiin töistään vapautunut miniäkin mukaan.
Edessä oli vielä pitkä ajomatka kohti talvista ja lumista Nivalaa.
Lauantai vietettiin kotona matkaväsymyksestä räkätaudin rippeistä toipuen. Sunnuntaina pääsinkin taas liikeelle: tunteroinen sauvakävelyä ja kakkosdivaripelin tuomarointi.

Mukava lomaviikko, jonka aikana liikkuminen jäi vähäiseksi, mutta nuha tuli onneksi selätettyä ja pihakin saatiin talvikuntoon ennen ensilumia.


Arkeen palaaminen loman jälkeen sujui hyvin ja maanantai-iltana aloitin uuden kuntoilumuodon. Virittelin Bianchini yläkerran aulaan ja kiinnittelin pyöräilyvastukseen. Tunnin ähkin ja hikoilin pyöräillen, matkaa eikertnyt, mutta aika monta kierrosta kampi kiersi. Aikakin kului mukavasti Yke Areenasta vanhaa Lindgren & Sihvosta kuunnellen.

PS. Torstain Nivala-lehti kannattaa lukea huolellisesti. : )

Lomaviikko

otettiin vähän rennommin, vaikka tulihan tuota jumppailtua ja juoksenneltuakin.

Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.

Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...

Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.


Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.

Saankos kavereita tähän messiin?

Treenin makuun

Hiihtohommat menivät tältä talvelta ohi. Normaalisti näihin aikoihin on ahnehdittu kilometrejä Rimpinevaa kiertäen keväthangista nauttien, mutta tänä vuonna ei.

Rimpinevalla maaliskuussa 2013.

Helmikuun puolivälissä suuntasin katseeni kesän juoksutapahtumiin ja aloin etsiä sopivaa treenihoukutinta itselleni. Terwamaraton toukokuun lopulla sattui silmiini ja sitä kohti on nyt aloitettu treenaaminen. Flunssan ja muiden ikävien tapahtumien vuoksi treenaaminen pääsi käyntiin vasta reilu viikko sitten ja ohjelmaksi valikoitui tuttu Juoksufoorumin neljän tunnin ohjelma. Sen verran insinööriä asuu minussakin, että treenaaminen pitää olla hyvin suunniteltu ja harkittu.
Aikataulu ei enää salli yhtään sairastumista tai vaivoja, mutta jos sellainen eteen tulee, sitten etsitään uusi juoksutavoite alkukesältä. Alkukesällä maratonin haluaisin juosta, että lämpimät kuukaudet voisi keskittyä maantiepyöräilyyn.
Juoksufoorumin ohjelma alkaa todella terävästi: jo ensimmäisellä viikolla on ohjelmassa maravauhtisia vetoja ja kahden tunnin pitkis. Pääseepä heti treenin makuun, tykkään.
Lenkkien järjestystä joudun jonkin verran soveltamaan muiden menojen vuoksi, mutta treenimääristä ja pitkistä lenkeistä on tarkoitus pitää kiinni.
Ensimmäiselle treeniviikolle sattui hiihtoloma ja lepopäivälle laskettelua lasten kanssa Vuokatissa. Kolme tuntia rinteessä ja reilu kilometri uintia tekivät kyllä siitäkin päivästä treenipäivän. Illalla Kajaanin sotilaskodissa rouva alikersanttia tervehtiessä munkkikahvit maistuivat reippailun päälle.
Jalat olivat melkoisen kipeät treeninaloituksen ja laskettelun jälkeen, mutta hölkkäilyllä ja venyttelyllä aukesivat. Uintikin tuntui käsissä vielä monta päivää myöhemmin. Lihaskuntotreeni on taas pyhistä lupauksistani huolimatta jäänyt tekemättä. Naamakirjassa kiertävään lankutushaasteeseen olen toki tarttunut, soveltaen tälläkin kertaa. En kiirehdi eteenpäin, vaan jokainen porras pitää saada suoritettua kunnolla ennen seuraavaan siirtymistä.
Loppuviikoksi matkasimme Päivikin luo Hämeenlinnaan, sainpa lenkkiseuraakin. Ensimmäisen pitkiksen tein Hämeenlinnan kaupunkia kierrellen. Koska juoksutuntumaa on vähänlaisesti, kevensin rasitusta tekemällä kahden tunnin lenkin juoksu-kävelyrytmityksellä: 8 minuuttia juoksua ja 2 minuuttia kävelyä. Samaa aioin jatkaa vielä yhden tai kahden pitkiksen ajan.
Ensimmäisten lenkkien aikana on tullut taas huomattua, kuinka kummallinen kokonaisuus ihmisen kroppa onkaan. Ensimmäisellä lenkillä sykkeet eivät meinanneet pysyä kontrollissa lainkaan: vauhti oli todella hidasta. Takana oli erittäin huonosti  nukuttu viikko ja kaksi erittäin kirvelevään tasapeliä naisjoukkueellemme, jotka todellakin valmentajan mielialaa nakersivat. Vajaa viikko myöhemmin samantyyppinen lenkki kulki alemmilla sykkeillä 45 sekuntia/kilometri reippaammin. Takana oli virkistävä lomaviikko: kyllä hyvät unet ja hyvä mieli parantavat suorituskykyä.

Maakuntamatkailua

Liikunta jäi taas mennä viikolla vähiin. Punnerrusohjelmaa olen saanut ylläpidettyä ja työmatkan pyöräiltyä kolmena päivänä. Keskiviikkona ohjelmassa oli tuttuun tapaan kiekkohöntsät jäähallilla. Kauhukseni huomasin nyt viikonloppuna painon nousseen lukemiin, joissa se ei ole ollut vuosikausiin. Jää pohdittavaksi, johtuvatko ylimääräiset kilot movember-viiksistä vai punnerrusohjelman kasvattamasta lihasmassasta. Muita vaihtoehtojahan ei ole, eihän?

Tuo punnerrusohjelma on mielenkiintoinen viikoittain kiristyvine setteineen. Kehityksen huomaa parempana jaksamisena. Jos joku innostuu ohjelmaa tekemään, suosittelen aloittamaan maltilliselta tasolta. Itseään ei kannata alkutestissä huijata. Itse aloitin alimmalta tasolta, vaikka alkutestissä olisi puoliväkisin saanut enemmänkin punnerruksia runtattua. Yritän pitää suoritukset puhtaina ja kunnollisina. Jos joku viikko ei kerta yrittämällä luonnistu, sitä toistetaan kunnes luonnistuu.

 

Viikonlopuksi ajelimme tyttöjen kanssa Päivikin luo Hämeenlinnaan: sattui sekä minulle että Viiville kiekkovapaa viikonloppu. Menomatka oli pienoista ekstriimiä: synkkä syksyinen ajokeli, pimeää, märkää ja mahatautipotilas takapenkillä. Takaraivossa takoi ajatus reissun hölmöydestä ja pelko siitä, että koko poppoo makaa viikonlopun vatsataudissa, mutta ikävä oman kullan luo voitti. Vatsapotilaan tauti saatiin lääkittyä kuntoon ja viikonlopusta tuli onnistunut.

 

Päivikin hehkuttama Vanajaveden lenkki katsastettiin lauantaiaamuna. Pikkaisen erilaisia oli hämäläiset lenkkimaisemat kuin lakeudet peltoaavat. Hämeen linna, kaupunginpuisto, Varikonniemi ja Vaakunan ranta tulivat tutuiksi. Polarin GPS mittasi matkaksi 7,9 km, Päivikin Sports Tracker 8,4 km. Ihmeellisiä ovat mittareiden aivoitukset. 

Iltapäivällä kaupunkilomailu jatkui shoppaillen, kahvitellen, elokuvissa (tytöt) ja glögillä (vanhemmat). Vaan eipä löytynyt Hämeenlinnan urheilukaupoista vaativalle tyttökiekkoilijalle pinkkejä hokkarinnauhoja. 

 Sunnuntaina menimme tutustumaan upeaan Hämeen linnaan. Oli restauroijat tehneet hienoa työtä. Ihme ja kumma jos vierailijalla ei syty edes pientä kipinää Suomen historiaan linnassa liikkuessa.

Linnavierailun jälkeen kaappasimme Päivikin matkaamme ja ajelimme Tampereelle herkuttelemaan ravintolaruualla. Pizzat ja pihvit nautittuamme oli haikeiden hyvästien aika. 

Lastauduimme tyttöjen kanssa autoon ja matka kohti talvista Pohjanmaata alkoi. Ajomatka sujuikin kotiin päin paljon jouhevammin: ainoa murhe oli kolmeen kertaan kahden tunnin sisään kuultu Cheekin ja Samuli Edelmanin karmea räp- ja laulukyhäelmä. Ihan tuli kulttuuriministeri Arhinmäen sanat Cheekistä mieleen. Palautetta voisi kyllä antaa Novan soittolistallekin. Novaa kuunnellaan automatkalla kompromissinä: isä ei tykkää YLeX:stä ja lapset ei tykkää Yle Puheesta.

Elämäjärven tielle kääntyessä löysimme talven ihmemaan: lumipeitteinen tie ja tien varren puiden lumiset oksat muistuttivat lähestyvästä joulukuusta.

Jokohan tulevalla viikolla pääsee hiihtämään?