Helteiset lomapäivät

voisi varmasti viettää leppoisamminkin, mutta minkäs teet, kun on hiukan höyrähtänyt. Viime viikkoon, lauantaista lauantaihin, ei tullut ainuttakaan liikunnatonta päivää: pyöräilyä, juoksua, suunnistusta ja kuntopiirin poikanenkin mukaan mahtui.

Yksi kesän mieleenpainuvimmista pyöräilykokemuksista tuli viime viikonlopun lauantaina. Lähdettiin Herrasen Pekan kanssa ukkosrintamia pakoon kohti Sieviä ja Sieviin asti saatinkin ajella hyvässä kelissä. Sievissä Toholammintien varren teollisuusalueella otettiin pienet mäkikirit ja palailtiin kotia kohti. Nivalan suunnalla olikin uhkaavan tumma taivas ja tuuli puhalsi navakasti ja uskomatonta kyllä myös kylmästi vastaan. Sievin Jokikylällä taivas repesi. Eipä tarvinut peesaajan paljon juomapullolla käydä, kun vettä tuli joka suunnalta naamalle. Pahimmat ukkosrintamat onnistuimme väistämään ja selvisimme kotiin ehjin nahoin mutta kuin uitettuina. Matkaa kertyi vajaa 57 kilometriä.  Kotiväki oli onneksi laittanut sauna lämpiämään. Sunnuntaiaamupäivänä kiersimme rauhallisella tahdilla Autiorannan lenkin (noin 47 km)Päivikin kanssa. Iltasella tein vielä nurmikolla tabata-jumpan: 5 liikettä, 6x20 sek (palautus 10 sek).

Ajatuksenani on ollut tehdä pari juoksulenkkiä viikossa pyöräilyn oheen. Maanantaina päätinkin tehdä VK-lenkin oikein Tuiskulan kentän spurtanilla. Hölkkäilin 15 minuuttina lämmittelyksi (hellettä 25 astetta jo aamusta!), sen jälkeen 5x2 minuuttia rennon kovasti (palautus hölkäten 2 minuuttia) ja jokaisella vedolla edellistä lujempaa. Suunnitelma piti, mutta kylläpä oli vauhdit hukassa. Hyvin tarkeni kuitenkin. Matkaa kertyi kaikkiaan vajaa 8 kilometriä.

Tiistaina olikin suunnistupäivä. Kalajokilaakson iltarastit järjestettiin tutussa Pyssymäen maastossa. Uskaltauduimme muutamien kuntosuunnistuskokemusten rohkaisemina mukaan. Varusteetkin olivat viimosen päälle, kun Päivikin Taisto-eno antoi peukalokompassinsa lainaksi. On kyllä ehdoton peli. Lajin idea taitaa olla minulla vielä hakusessa: minulla kun tuppaa metsässä menemään kauemmin kuin muilla ja matkaakin kertyy pidemmästi. Hauskaa silti. Neljän ja puolen kilometrin radalla kuljin seitsemän kilometriä ja aikaa meni reilusti toista tuntia. Eipä ole kummoiset kilometrivauhdit, mutta syke on korkealla. Taitaa käydä hyvästä treenistä myös hölkkäilijälle. Tein kyllä alkuradasta karmaisevan pummin: tutulla lenkkipolullani ja tutulla kartalla erehdyin polusta ja harhaannuin vartiksi etsimään rastia aivan väärästä supasta. Kokeneemmat (lue: oikeat) suunnistajat selvisivät tuosta reitistä puoli tuntia nopeammin, eikä se ero suinkaan tule juoksuvauhdissa - suunnistus on taitolaji. Jospa sitä pikkuhiljaa oppisi. Erinomaista oppia saa jälkikäteen itsekin karttaa tutkimalla, mutta myös kokeneempien kanssa jutellessa.

Keskiviikko kapusimmekin taas pyörän satulaan ja kampea kiertämään. Edellsillan kovan suunnistusrupeaman päälle teimme Päivikin kanssa rauhallisen lenkin Aittoperän ja Padingin maisemiin. Matkaa kertyi noin 45 kilometriä ja sykkeet pysyivät maltillisissa läskinpolttolukemissa.

Torstaiaamuna Pekka houkutteli taas pyörän selkään, matkaan siis. Autiorannan lenkki ja lisäksi hiukan kiertelyä niin, että mittariin tuli 50 kilometriä. Vauhtia oli sopivasti. Illan kuntorasteilla Pyssymäessä jaloissa alkoi painamaan ja hellekin imaisi tehokkaasti mehut miehestä. Juoksu ei loppumatkasta kulkenut, mutta tällä kertaa olin aikamoisen tyytyväinen suunnistukseen: vain yksi isompi harhailu, mutta vaikeassa paikassa ja pitkällä rastivälillä. Kaikki reitinvalinnat eivät kyllä olleet ihan viimmoisen päälle.

Perjantaina pyöräilin itsekseni viiskymppisen: Padingin kautta Ylivieska-Haapavesi -tielle ja Vähällekankaalle, josta tiilitehtaan kautta kotiin. Nyt yritin pitää vauhdin reippaana, mutta kyllä painoi reisissä eikä oikein jaksanut.

Tänään tytöt pääsivät Jukuparkiin Kalajoelle Johanna-serkun seuraksi. Veimme tytöt mummulaan Ylivieskaan ja pyöräilimme Päivikin kanssa Kalajoen pohjoispuolen teitä Kalajoen keskustan kautta Tapion Tuvalle lauantailounaalle. Matkanteko oli tarkoituksellisesti hidasta, mutta vastatuulen vuoksi yllätävänkin raskasta. Lounaan jälkeen jälkiruokajäätelöt Hiekkasärkillä ja kohti Ylivieskaa valtatien reunassa säikkyen läheltä hujahtelevia loma-autoilijoita. Alavieskan jälkeen kurvasimme pienelle Niemelänkyläntielle. Paluumatka taittuikin joutuisasti myötätuulen avittamana. Päivikki jäi odottelemaan tyttöjä ja minä lähdin vielä pyöräilemään kotia kohti. Myötätuulen innoittamana päätin ajaa kotimatkan vauhdikkaasti. Hyvin kulki. Nesteen risteyksessä vilkaisin kelloa ja totesin ehtiväni kotiin hyvin alle tunnissa, ellei mitään yllättävää ilmene. Kolme sataa metriä ja PUM! Takarengas sihisi tyhjäksi - kävelyksi meni, kun en viitsinyt tien pientareella alkaa renkaanvaihtopuuhiin. Matkaa oli enää reilu kilometri jäljellä.

Tähän mennessä heinäkuulla on ollut viisi liikunnatonta päivää, nyt niitä tuleekin ainakin neljä lisää. Huomenna lähden Nivala-Pesiksen C-tytöille leirikuskiksi Seinäjoelle. Seuraavan kerran lenkkarit jalkaan ja kompassi käteen torstain kuntorasteilla.
Heinäkuun liikut: 675 kilometriä pyöräilyä, 3 suunnistuskertaa (matkaa noin 20 km ja aikaa yli  4 tuntia), kaksi juoksulenkkiä (yhteensä noin 14 kilometirä), 3 kuntopiiriä. Jospa loppukesäsätä saisi kehiteltyä jotain ohjelmallisuutta liikkumiseen., nyt on tehty mitä mieleen juolahtaa.

Jarkon jorinoita: Nastat jalkaan ja menoksi!

Aikainen ensilumi yllätti hitaan haravoijan ja peitti suuren osan maahanvarisseista lehdistä valkoisen hunnun alle jo ennen syyslomaa. Viikonlopuksi suunniteltu haravointiurakka siis siirtyi tuonnemmaksi ja viikonlopun saattoikin käyttää lepäämiseen ja pienimuotoiseen kuntoiluun.

Sunnuntaiaamuna kirkas auringonpaiste houkutteli lenkille. Lumipeite ja pelko liukkaasta tiestä laitatti jalkaan jo useamman vuoden vanhat Icebug-nastalenkkarit. Kilometrejä noille kengille ei ole juurikaan kertynyt, kun en ole kovinkaan innokas talvihölkkäilijä. Nastalenkkarit ovat kuitenkin oiva apu tavallisilla talvisilla kävelylenkeilläkin. Nykytalvina kun tiet saattavat olla jäisiä muulloinkin kuin Kaisan kaljamilla ja Liisan liukkailla.

Yhdessä Päivikin kanssa suuntasimme hölkkämme kohti Kiekon peltoaavaa. Lännen puoleine tuuli meinasi sormia kylmettää, mutta kantoi kuuluviin myös joutsenten huudot Kalajoki-varresta. Lienevätkö keräilleet joukkoja kokoon seuraava siirtymätaivalta varten pois talven tieltä?

Kymmenen lenkkeilyvuoteni aikana nuo Kiekon peltotiet ovat tulleet tutuiksi, mutta aina veri vetää sinne peltoaukealle: siellä on hienoa seurata vuodenkiertoa alkukeväästä alkutalveen eikä muu liikenne häiritse taivaltajaa, lukuunottamatta kevätkylvöjen ja rehunten aikaa, jollin leveät traktorit jyristelevät samoilla teillä. Vaikka joskus pitkät suorat tiet ja näkymä kauas jopa kilometiren päähän on masentanut väsynyttä hölkkääjää, nykyisin on oppinut kenties kääntämään ajatuksia pois jäljellä olevasta matkasta ja oppinut nauttimaan etenemisestä (hitaastakin) ja avoimesta maisemasta. Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki sujui leppoisasti auringon paisteesta ja alkutalven maisemista nauttien. Ilman nastalenkkareitakin lenkki tuntui sujuvan ilman liukasteluja, Päivikki näet luotti kesäisiin Brookseihinsa.

Lauantaina pukeuduin pitkästä aikaa seepra-asuun eli kiekkotuomarin sotisopaan. Edessä oli ankara paikallistaisto Nivala Cowboys-HaU Huskit, Haapavesi. Vauhdikkaassa pelissä tuomarikin sai sopivasti hien pintaan ja "fanikatsomon tuen" taakseen. Kaikesta huolimatta pelistä palasin kotiin ihan hyvillä fiiliksillä ja ennen saunaa tein vielä tabata-jumpan. Parin tunnin tuomarointi kävi oivasta lämmittelystä ja tabata-jumppa tuntui taas aivan erinomaiselta. Jollain tapaa tuo tiivistahtinen kuntopiiri tuntuu sopivan minun mielenlaadulle. Kahdeksalla 20 sekunnin toistolla kymmenen sekunnin palautuksin saa sykkeen korkealle, lihakset hapoille ja hengityksen huohottamaan. Kahdeksan toiston jälkeen minuutin huilailu ja uuden liikkeen kimppuun. Nyt olen puolenkymmentä kertaa tuon jumpan tehnyt kutakuinkin samoilla liikkeillä: jalkakyykky, rinnalleveto, pystypunnerrus ja vatsaliike. Tavallinen istumaannousu ei tuolla rytmillä oikein tunnu, vaan vaatii puntit vastukseksi. Olenkin tehnyt venäläistä kiertoa kahvakuula sylissä ja hyvältä (pahalta) tuntuu kyljissä. Aikaa tuohon neljän liikkeen jumppaan menee 20 minuuttia. Liikkeiden määrää vaihtelemalla voi jumpan tehokkuutta säädellä. TYKKÄÄN!


 

Jarkon näppikseltä: Mr Tabata sekä ultrajuoksijat Onni ja Pasi

Tämän viikon kuntoilut jäivät vähälle, mutta otsikossa mainitut herrat maustoivat viikkoa.

Japanilainen pikaluisteluvalmentaja on kehittänyt lihaskuntoharjoittelun ”miun makkuun”. Nettimaailmassa (varmaankin juoksufoorumin fb-sivuilla) törmäsin mainintaan Tabata-treenistä. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on lihaskuntoharjoite, jossa yhtä liikettä tehdään 8x20 sekuntia kymmenen sekunnin palautuksin. Liikkeiden välissä palautellaan minuutin verran. Nettikirjoittajat kehuivat menetelmää tehokkaaksi ja nopeaksi. Omenapuhelimeeni löytyi vielä sovellus, joka oli valmiiksi ohjelmoitu kyseiseen treeniin. Pitihän tuo itsekin kokea. Kyykkyjä kevyellä tangolla, pystypunnerruksia tangolla, vatsarutistuksia ja rinnalleveto  –siinä liikkeet ja kyllä maistui. Tuntui kunnon treeniltä, kun syke nousi ja hengästyi. Lihaksia poltteli aika lailla.  Kaikki tämä kotona ja lyhyessä ajassa. Liikkeitä ja vastusta vaihdellen tästä saa mahtitreenin. Suosittelen. Keskiviikkona tehty treeni tuntuu vieläkin takareisissä – kielii joko treenin tehokkuudesta tai heikosta lihaskunnosta…toivottavasti ei pelkästään jälkimmäisestä. Nyt joudun minäkin kehittelemään uusia tekosyitä, miksei lihaskuntoharjoittelu maita.

Tänään iltahämärissä Päivikki sai minut houkuteltua juoksulenkille. Tiedossa oli, että Onni alias Cosmos juoksee alkuillasta alkaen oman 24 tunnin harjoituksen Ylivieskantien varressa. Hölkkäilimme katsomaan, miten Onnin juoksu on lähtenyt kulkemaan. Olipa Onnille kertynyt muitakin kannustajia ja tukijoita. Onnin vanavedessä aika haipakkaa taivaltaessa saimme nauttia myös Onnin ”personal trainerin” ja tukihenkilö Pasi Koskisen jutustelusta ultrajuoksun maailmasta. Viime vuotisen Onnin kierroksen ja Kolme kivestä –blogin perusteella tiesimmekin Pasin melkoiseksi filosofiksi ja lyhyessä jutustelussa tämä käsitys vahvistui: taitaa olla niin, että todelliset KESTÄVYYSjuoksijat ovat myös ajattelijoita.

Tunnin lenkillä kilometrejä kertyi hiukan yli yhdeksän. Hieno lenkki ja upeaa seuraa. On mukavaa lenkkeillä välillä ilman paineita harjoitusohjelmasta tai tulevasta ”kisa”suorituksesta.

Menkäähän ihmiset kannustamaan ja tukemaan Onnia suorituksessaan. Aikaa on vielä 20 tuntia. Huomenna ultrajuoksija ihan taatusti tarvitsee tukea ja kannustusta!