sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pääsin

kuin pääsinkin hierontaan pitkästä aikaa. Sairastumisien ja muiden sattumusten takia on hierontaväli pääsi venähtämään turhan pitkäksi. Kävinpäs tälläkertaa sellaisella hierojalla, joka kävi läpi nämä soivat ;) lihaskalvot... voi itku ja hammasten kiristys. Pari päivää meni sen jälkeen huokaillessa.
Lauantaina vasta pääsin ladulle, kun loppuviikko oli niin kiireinen.
25 km ajassa 1.48,50... harmitti, kun oli vain vesipullo mukana, enkä sitten sen veden takia viitsinyt pysähtyä. Pari tuntia on vähän liikaa ilman mitään suuhupantavaa. Loppu paukut viimeisillä kiekoilla.
Eikä kantapääkään suorastaan iloinnut tämän lenkuran jälkeen :/
Tänään päivällä pöperössä kävin kympin hivuttelemassa. Tympäsi niin ajamaton latu, että päätin illalla kokeilla uudelleen. JOO... Latukone löysin Hiitolan noin seisämän tietämissä OU JEE! Ketähän varten yöksi latu ajetaan?  ÄRRR!
Siis kaksi kymppiä tänään kahteen eri otteeseen, vaikka jäikin vähän paskan maku suuhun ajamattomista laduista, niin kantapää ei oo kiree ja se pistää hommat plussalle.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Vauhdikkaasti

alkoi tämä viikko.
En kyllä tarkoita parakkikotsaa- joka oli mulle ihan uus laji- voi kauhistuksen kanahäkki ;)
Mutta oppilaiden rustaama tiramisu siivitti hyvään vauhtiin Hiitolassa.
15 km ajassa 1.02,38 juup, taas parani pikkusen. Tunnin rajapyykki lähestyy ja jos tänä talvena siihen pystyn, niin sitten kyllä saatte pistää sellaiset aallot tulemaan, että hyrskyn myrskyn vaan!

Tuo matkamittaus noilla härpäkkeillä on kyllä epäluotettavaa. Onneksi tietää, että Hiitolassa lyhyt kierros on 2,5 km ja pitkä 5 eivätkä ne muutu vaikka trackeri näyttäisi eiliselle matkanteolle mittaa 14.84 tai kun viimeksi viiletin 15 km aikaan 1.03,11 matkaksi trackeri näytti 15.53.  Aika iso ero samalle matkalle... se taas vaikuttaa keskivauhtilaskelmiin ym.
Toisaalta en pääse edes heti matkaan puhelimesta trackerin käynnistettyäni: siinähän pittää räpeltää hanskat ja sauvat kätteen. Siinä mielessä sykemittari olis käytännöllisempi...No se näistä härpäkkeistä.

Tänään viis kilsaa pitemmästi eli 20 km ajassa 1.23,46
Pakkanen varmaan alkoi vähän kiristyä, kun viimeinen vitonen meni nihkiäksi.

Pääsenköhän huomenna jo sinne hierontaan, mihin tässä on muutama viikko yritetty!


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Aina ei

luisteluhiihtokaan ole pelkkää kyydin ottoa.
Eilen uudellalumella nihkiää räpellystä kympin verran ja aikaakin meni jotain 47 min...
nii, että hirviän hiasta.
Tänään sitten uusi lumi ei luistanut kummoisemmin vaikka pakkanen oli sitä kovettanut.
18 km ajassa 1:19... että ei ole tänä viikonloppuna saanut vauhdin hurmassa tuuletella.
Auttaisikohan jonkinlainen pikavoide näihin keleihin?

lauantai 19. tammikuuta 2013

Eilen

pääsin kokeilemaan hyviä pertsasuksia ja kyllähän se niin on, että hyvillä suksilla homma onnistuu. Ei kuitenkaan ihan heti tarvi suksikaupoille sännätä, kun saan nyt noilla pertsoilla hiihdellä niin kauan, että lainaaja kuntoutuu hiihtoladuille jälleen. (Tsemppiterveiset typykälle vaan, jos satut tänne eksymään!)

Hiihtotyylit herättävät niin kovasti intohimoja puolesta ja vastaan. Mun juttu on luisteluhiihto.
Perinteisen painonsiirto on vaikeampaa, kun sitä on vähemmän hiihdelly. Paljon tekniikka on suksistakin kiinni. Siksi minusta olisi tärkeää, kun suksia ostaa, että niitä saisi kokeilla ensin. Yhdet suksiostokset on mennyt pöpelikköön ja viimetalven tuskailin, kun ei passannut monot jalkaan, eikä kulkenut... Vika oli toissa kevään suksiostoksessa... kun sai niin halavalla :/ halpa ja hyvä harvoin kohtaavat!
Kannattaa bongailla noita kilpahiihtäjien jäämistöjä, sieltä saa hyviä pelejä. Nuo uudet Salomonit ovat osoittautuneet oikein toimiviksi ja monotkaan eivät tunnu kaltereilta ollenkaan, kun on hyvät sukset alla. Tekniikan myötä sitten vauhtikin paranee. Tosin luulen, että viimekesän pyöräily ja kyykkääminen pumpissa on lisännyt massaa reisissä, tieten sekin sitten parantaa vauhtia.

Eilen 10 km pertsaa ajassa n. 56 min.
Kantapäätä juilii enemmän tuo perinteinen hiihto.
Luistelumonot pakottavat jalan sellaiseen asentoon, että kantapää siitä enemmän tykkää.
Oon jo aivan luopunut toivosta, että ens kesänä mittään joustais. Täytyy vaan mietiskellä pyörälenkkejä ja tähdätä botniapyöräilyn ajan parannukseen.


tiistai 15. tammikuuta 2013

Tuota, tuota

kehuskelen täällä siis vain oman vauhtini kehittymisestä, mikä ei ollenkaan tarkoita mitään kilpavauhtia. Sitä nyt vain saattaa hetkellisesti hurmaantua siitä, että pysyy 15 km oman miehen perässä ladulla.
Hiihtäminen on ihan paras liikuntamuoto mitä tiedän, eikä sitä passaa enää tässä iässä pilata millään kilpahiihdolla.
Kerronpa esimerkin miten minun ja niiiiiin monen muun hiihtointo on pilattu vuosikausiksi.
Ala-asteella meillä talvisten liikuntatuntien ohjelma meni tällä kaavalla: Joka ikinen tunti parin kilometrin latu hiihdettiin kilpaa. Suksien huolto ei ollut kummoista ja varmaan edellisvuoden voiteilla mentiin pitkälle talveen ja kun perinteisestä hiihtotyylistä on kyse, tuskin koskaan sain kokea minkäänlaista elämystä siitä, että hiihto olisi mukavaa. Tuskaista ja tympeää, sitä se oli!
Vasta tähän Malisjoen varteen muuton jälkeen kevättalvisin alkoi tuntua siltä, että joelle pitää päästä nauttimaan aurinkoisista kevätsäistä; hiihtoilimoista.
Kun tähän kuvioon yhdistetään enoni, jolta löytyi minulle sopevaiset luistelusukset (ne karhut joilla joka talvi vieläkin hiihtelyt aloitan). Hyvillä välineillä alkoi hiihtely maistua- kauankohan siitä on, kymmenisen vuotta sitten.

Kirjotan tätä nyt siksi, että mielestäni hiihto on helppo tapa aloittaa kuntoilu, varsinkin jos ei koskaan ole harrastanut aktiivisesti juuri mitään heilumista (eikä varsinkaan kilpaurheilua, niinku en siis minäkään). Terveisiä kaikille niille reippaille, jotka ovat nyt sen neljä kilometriä käyneet sivakoimassa. Kun liikenteeseen lähtee maltilla, intoa riittää keväthangille asti.

Tänään hissukseen 21 km ajassa 1:27... ja jotain. Muutamalla pyssäyksellä.
Jaa, kilometrejä kysellään jatkuvasti: niitä on kasassa noin kaks ja puolisattaa. Laitan laskurin kohtapuolin... jos laitan ;)


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tulipa taas

vouhkastua tänään.
Läksin mehuevästyksin Hiitolaan ajatuksena hiihdellä 25-30 km hissukseen. Luisto oli mukavainen ja huomasin toisen kierroksen jälkeen sauttavani hiihtäjän kuin hiihtäjän. Aavistus oli ettei oo se HISSUKSEEN vauhti nyt onnistunut.
Kun 11 km:n jälkeen pysädyin autolle mehutankkauseen oli aikaa mennyt 45 min. Ihan hirmuista vouhotusta. Ärsytti, etten osannut pitää vauhtia sopivana pitkänmatkan vauhtina. Hyvävoimaisena jatkoin kuitenkin lenkkiä ja mietin, että voisi vaikka 30 km pistellä menemään. Hiitola on kuitenkin sellainen paikka, jossa on paljon hiihtäjiä... ja tästä oon maininnut ennenkin: kun miehet huomaa, että tämmöinen lettipää "tyttö" yrittää jättää, nii jopas isketään kantaan kiinni. Näitä perskärpäsiä kun yrittää karistaa, niin saa väliin pinkoa melkoista vauhtia menemään. Sports trackerin mukaan siinä 16-18 km:n paikkeilla oon viuhtonut noin kolmen ja puolen min kilometrivauhdilla, mikä mulle on suhteellisen kovaa. En kyllä tuon trackerin paikkaansa pitävyyteen täysin uskalla luottaa.
Kun olin noin 22 km hiihdellyt ja ajattelin, että kierros vielä menee, ni eikös yksi jo kertaalleen karistettu setä oikassu ladunpoikki kantaani kiinni, eikä enää oikein riittäny paukut jättämiseen. Sitten ei enää riittänyt into uudelle kierroksellekaan. Sain sedältä kuitenkin kehuja, että "kylläpä oot kova tyttö hiihtään!" ja juttelimma sitten mukavista hiihtokeleistä :)
Siis 25 km tänään ajassa 1:46:59
Tämän viikon kilometrit 81. Pikkuhiljaa lähestytään sataa viikkokilsoissa. Kantapää on aika ärjynä, mutta huomenna vien sen hierojalle, jospa se siitä leppyisi.

Torstaina tein kyllä venyttelyjumpan, mutta ehkä olisi syytä taas venytellä enemmän.
Perjantaina, kun pakkasta oli yli 15 astetta; käytiin pertsailemassa. Päivällä vielä tein kyykkyjä tanko niskassa, niin johan on ollu koivet maitohapolla. Paremmat perinteisen sukset vain pitäisi hankkia, nykyiset ovat liian löysät, eikä pertsahiihdosta jää mukava maku suuhun ollenkaan. Muksut kyllä irvistelevät, kun äiti kaupassa suksihyllyjen välissä huokailee... "Joo, äitille taas SUKSET!"

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kehityskelpoinen

vaivoista huolimatta, väittäisin.
Vai onko sitten purkamattomia patoumia tuolta syksyltä mene ja tiedä... mistä siis puhun: hiihtovauhdista ;)

Loppuvuosi työhommissa söi naista niin kovin, että päätin olla stressaamatta blogipäivityksillä itseäni.
Tämänhän kuitennii pitäisi olla rento harrastus. Syksyllä vaivojen myötä päivittäminen  alkoi maistua puulta. Lopettaminen on ollut mielessä, jostakin luinkin, että 3 vuotta on keskimääräisen blogin ikä. Jos nyt olen laskuissa pysynyt, niin marraskuussa ekstriimiä on kirjoiteltu 3 vuotta.
Niin mukavaa on kuitenkin klikata sivupalkista vaikka tunnistetta hiihto ja mietiskellä mites ne viimetalven hommat menivät, että potkin itseäni taas jatkamaan. Päiväkirjamaisesti.

145 km on tällähetkellä talven kilometrit. Kymppiä ja viittätoista oon vasta ährännyt. Ennen joulua muutamat Pyssymäkihiihdot, siellä on vain mäkiä kiivetessä kunto kovilla ja kilometrejä tulee hitaasti :/ No siinä se tuli, tunnustus: kilometrien kahmiminen on taas mielessä... Mihinkä sitä koira karvoistaan...
No mennäänpä eiliseen lenkkiin ja siihen hiihtovauhtiin. Lähettiin Jarkon kanssa Hiitolaan mietteissä noin kympin lenkki, riippuen kelistä. Yleensä lähdetään omia vauhteja pyörimään rataa (5 km) ympäri. Kuitenkin luisto oli sen verran mukava, että päätin roikkua ukon kannassa niin kauan kuin sinniä riittää. Ihmeesti vauhti riittikin ja luulin, että Jarkko ottaa rauhallisesti siksi, että pysyisin kelkassa. Kympin jälkeen huutelin, että kierrellään vielä yks "mee vaan omaa tahtia"... mikä sai ukon ärtymään, että tässä tarvi yhtään lujempaa...
15 km ajassa 1:04,35 OH-HOH! Ehkä minusta tullee isona hiihtäjä ;D
Voe että olin hyvilläni! Ja vielä vanhoilla Madshuseilla hiihtelin, kun Salomoneissa on plussakelin voiteet. Tänään pistettiin vielä minuutti ajassa paremmaksi, enkä osaa kuin ihmetellä???
Ehkä tuo joulun suklaakonvehtitankkaus on edesauttanut hiihtovauhtini kehittymisessä.
Sivuseikkana mainittakoon kantapäästä sen verran, että se yrittää ärhenellä tuommoisille vauhdeille, mutta iltaohjelmassa venyttely-lepyttely. Alan oppia elämään pienenkin ärhentelijän kanssa.
Uusi vuosi on alkanut aika mukavissa merkeissä, toivottavasti muillakin yhtä mukaivaisesti!

Kortin tekoa ja muita joulukiireitä; siis blogipostaukset jäivät paitsioon