maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pääosassa

viikonvaihteessa oli tulviva joki.


Talomme on suhteellisen turvallisella paikalla, mutta näköjään kerran kymmenessä vuodessa joki järjestää meille jännitystä elämään. Vaikka muutamavuosi sitten istutetut kuuset ja männyt tulivät jyrätyiksi,  niin en kehtaa murehtia. Omenapuut säilyivät ja marjapensaat näyttävät nousevan.


Lauantai-iltapäivän operaatio oli työntää jäätelit liikenteeseen marjapensaiden päältä. Jarkolta lähti talviturkitkin samalla kun jäälautalta laski persliukua ;)
Lauantai-iltana kävin 5 km juoksemassa. Sunnuntaina otettiin pyörät esiin ja Raudaskylänlenkki (30 km) käytiin polkaisemassa.
Matt Robertsin Juoksemaan kirjan ohjelmia oon tutkiskellut.
Puolikas ois edelleen tähtäimessä alle kahden tunnin... katsotaan nyt. Kantapää ei vielä oo täysin juoksukuntoinen, mutta toiveikas olen edelleen paranemisen suhteen.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kaikkien

muuttorulianssien jälkeen olemme saaneet tänä viikonloppuna hiukan rentoutua.
Viikolla monet paineet purkautuivat melkoisin piukahduksina ja pamahduksina. Katsotaanpa jos nämä purkaukset riittäisivät vähäksi aikaa.

Treenaushommia aloiteltiin perjantaina kahvakuulalla. Ja lauantaina sitten TA-DAA! vuorossa juoksukokeilu 2,5 km oikiat lenkkarit jalassa. Jarkko juoksi kilometrin enemmän ;) Minä en uskaltanut vielä niin pitkästi... Ennen lenkkiä päätin jo, että pienestäkin kivun tuntemuksesta heitän kävelyksi. Ei tarvinnut!
Lenkin jälkeen tehtiin venyttely.
Hiukan se on arka tuo kantapää, kun olen sitä jyrännyt golf-pallolla, mutta kipua siinä ei ole.

Tänään kahvakuulailua ja toiminnallinen venyttely.
Hitsin kovaa se on tämä kuntoilun aloittaminen. Käytiin tuossa iltakävelyllä tervehtimässä vanhuksia uudessa kodissaan ja molemmat käveltiin sellaista dressman-kävelyä, kun reidet ja persaus huusi hoosiannaa. Ei mee 30 km:n hiihdosta reidet ollenskaan näin tukkoon.

Viikko vielä kulijaillaan ja hoidellaan hieronnalla kantapäätä. Voiskos sitä sitten miettiä jos jotain ohjelmaa aloittelis, no ei ehkä juoksuohjelmaa, mutta treenisellaista.
Tässä vaiheessa heitän hyvästit tämän kevään piikille; siihen ei kerkiä.
Muille juoksuille en vielä...

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kohtuullisuutta

kuulemma pitäisi opetella?
Aiks...Yritän tulkuttaa, etten ole edes liikkunut tänä talvena, kuin kerran pari viikossa... JUU, JUU ne kolmenkympin lenkit ei sitten oo kohtuullisia raihnaselle :(
Viime torstaina maailma meinas romahtaa, kun vihdoin maltilla hoideltu vasen kantapää alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, niin salama iski oikeaan kantapäähän. Paniikki, paniikki!
Hädissäni aloin heti tunnustella sääriluun sisäpuolella olevia lihasten kiinnityskohtia ja sieltähän se löytyi; nuppiluun takaa lähtevä lihas oli niin kiriällä, että vinkuna kuului kun sitä peukalolla soittelin. Möyhensin lihasta niin paljon kuin omat voimat riitti ja Jarkko jatkoi vielä irroittelemalla kiinikkeitä sääriluun sisäpuolelta koko matkalta. Hyvä ensiapu, sillä lauantaina kipu ei enää tuntunut.

Tässä sitä taas jauhetaan tätä kantapääasiaa, mutta haluan nämä asiat tarkkaan muistiin, mikä kohta ja missä kipu, millä irtoaa.


Tänään olin taas Kirsin möyhennyksessä ja jalat alkavat olla aika pehmoiset.Viimeksi sain reseptin laittaa etikkaa kantapäähän, joka poistaisi kalkkikertymiä. Viikonverran pidin etikkalappua kantapäässä öisin, kunnes kantapää kuoriutui nahoistaan. Piti lopettaa se homma. Mutta tänään kantapäässä ei enää ollut yhtä kovia möykyröitä, kuin aiemmin. Koko ajan homma menee parempaan suuntaan.

Olen nyt päättänyt olla maltillinen. Nuo jäiset pyörätiet eivät houkuttele "kokeilemaan" kantapään kestävyyttä. Joten nyt ollaan hissun kissun.

Anteeksi äksyilyni, mutta olemme elämänvaiheessa, jolloin meistä alkaa tulla omien vanhempiemme kaitsijoita ja se tahtoo ottaa voimille molemmin puolin.
Vaikka haluaisi näistä purkaa mieltään kirjoittamalla, ei tosiaankaan voi.
Patti tilanne.
Tänä aamuna luin Kalevasta talvisesta telttaretkeilijästä, joka kertoi retkeilyn olevan joskus meditaatiotakin syvempää pään nollausta. Jotakin sellaista tarvisin juuri nyt!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Oliskos aika


aloittaa jonkin sortin treeni, nyt kun on tuo hiihtotonnikin tuli täyteen.

Yllättäen tänä talvena tekniikka hiihdossa on loksahdellut kohilleen ja vauhti on parantunut huomattavasti. Tekniikassa tietenkin huomattava vaikutus on uusilla hyvillä välineillä, mutta uskon, että syksyn kova kyykky- ja punnerrustreeni on myös antanut uutta potkua. Vaikka en ole päivittäisiä lenkkejä pystynytkään tekemään, niin pitkät lenkit ovat tänä talvena lisääntyneet. Kun viimetalvina kolmikymppisiä oon hiihdellyt puolenkymmentä lenkkiä, niin tällevuodelle yli 30 km lenkkejä on tähän mennessä kymmenkunta. Käsien voimaa olen oppinut myös käyttämään, kun käsivarsissa alkaa olla tavaraa millä lykkiä.
Siitä 15 km alle tuntiin tavoitteen täyttymisestä olen jotenkin erityisen tyytyväinen. Tämä tonni ei nyt tunnu niin kummoiselta, nää kelithän vielä jatkuu ja hiihtelykin jatkuu.

Niin se vain on, että elämme aikaa jolloin muiden huolien kantaminen on niin iso osa elämää, ettei rahkeet tahdo riittää muuhun kuin "pääntyhjennyslenkkeilyyn".
Jospa kevät ja juhlajärjestäminen toisivat iloa ja valoa.
Valoa toi  tämä pääsiäinenkin ja serkku, jolle sai huojentua ;)

Millä ilveellä saisin rahdattua itseni salille?