keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tarviikos

tämän elämän niin helppoa ollakkaan?

Kuva Pyhäjärven sanomat
Tässä nainen, joka elää viimeiset viikot ennen kisaa kivun ja sietokyvyn äärirajoilla. Viimeisimmät kuulumiset hän viestittää toppapuku päällä hytisten. Nukkuu säpsähdellen ja unelmoi siitä, että saa taas syödä. Ihan omasta vapaasta tahdostaan, kyllä, mutta ollakseen kaunein ja sopusuhtaisin fitness-nainen. Ja sitähän Heidi on!
Heidi tarvitsee nyt ihan hurjaa tsemppausta tähän viimeiseen rutistukseen ja toivon sydämestäni, että tännekkin blogin kommenttilootaan niitä tsemppauksia tulisi.
Oot kovakuntoisin nuorinainen mitä maa päällään kantaa; rakastamme kamalia rääkkijumppiasi.
Päihität ne kaikki kilpasiskot huikeasti trimmatulla kropallasi.
Ihailen sinnikkyyttäsi, vilpittömästi!
Kilpailijaesittelyssä Heidi Kuonanoja
täällä netistä seurataan kisakuulumiset.

Ja käännetääs nyt nuo edellispostauksen negatiiviset jutut positiivisiksi:
on se onni, että mulla on hyvä kerros tätä omaa ihraa, ni ei tarvitse kovasti palella ;)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Oravanpyörässä

on kipitetty.
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.

Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:

MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa

Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!



sunnuntai 19. elokuuta 2012

Helteinen työviikko

tuntui hiukan tylsältä, kun sitä lämpöä on kesä odotettu ja sitten se ryökäle tulee töiden alkaessa :(

Maanantaina lämmin ilma innosti kuitenkin pitkään ja suhteellisen reippaaseen pyörälenkiin: Autiorannankautta n. 49 km ajassa 1.47 eli keskivauhti oli reippaasti yli 26. Vaikka juttelin pitkän pätkän karvoskylällä puhelimeenkin. Lenkin jälkeen tein tanko niskassa pari 50 kyykkysarjaa ja pystypunnerruksia. Ja tämä kyllä verotti sitten tiistain pumpissa. Tuntui nimittäin melko tuskalta pumpin kyykyt ja punnerrukset.

Nyt ehkä pitäisi miettiä jonkunlaista rytmitystä tähän viikottaiseen treeniin. Pitäisi olla kovempia viikkoja ja sitten välillä hiukan löysempiä. Lepopäivä ei välttämättä tunnu levolta, kun on töissä kahdeksasta kahdeksaan :(

Torstaina vesijuoksua 40 min.
Lisäksi reilu 20 min rintauintia, joka alkoi sekin jo sujumaan ja rytmi löytymään.

Perjantaina, kun lämmintä ilmaa vielä vaan piisasi, käytiin Jarkon kanssa Maliskylänlenkki 34 km.
Lauantaina olinkin sitten aivan tollisko. Olin kyllä suunnitellut joko juoksua ja jumppaa tai pyssymäki pyöräily-juoksua, mutta töiden aloitus vei omat veronsa, en jaksanut innostua juoksusta. Niimpä pyöräilin melko löysän Raudaskylänlenkin 30 km.

Tänäaamuna kuitenkin uusi elämä, joten pyöräilin pyssymäkeen ja siellä juoksentelin kaksi kierrosta eli kahdeksan kilometriä. Ja KRRRRR! Arvatkaapas toimiko se saamarin sykevyö? Lähtiessä pelasi ihan moitteetta, mutta kun pääsin kiipiämään kohti pyssymäen huippua, niin tämä näyttää 00
Meinas päästä rumia sanoja, kun oikeen reippaasti ähräsin ensin menemään ja ajattelin kattoa, kuinka korkealle saan sykkeet nousemaan. Lenkissä meni aikaa 1:03,10. Ennen nousuja kävelin pätkänmatkaa ja tasasin sykettä, sama nousujen jälkeen, piti vähän puuskutella.

Viikkoon reilu kahdeksan tuntia liikkumista, joista lauantain pyöräily ei ollut teholtaan mitään treenausta. Muuten tehot kohillaan.

Jarkko ryökäle meni tänä aamuna pyöräringin lenkille ja tekivät sen verran pitkän lenkin, että pääsi nyt mun ohi kilometrillä kilometrikisassa PÖH! Noh, minusta on mukavaista juoksennellakkin ;)

Eilen oli hiukan haikea olo, kun netistä seurattiin HCM:n etenemistä. Vieläköhän tästä joskus maratonille pystyisi?
Urheiluruudussa oli aika erikoinen juttu HCM:stä keskiluokan elitistisenä "näytön paikkana". Taannoin kuulin myös tuttavan toteavan, että se maratonjuoksu on nyt niin muodikasta. Muodikasta tai ei, koukuttavaa se on. Ja onkos se nyt suuri vääryys olla treenauksen myötä pikkuisen paremmassa kunnossa, kuulostaa nuo jutut taasen katkerien ihmisten panettelulta, vai mitä?!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

2001 km

toukokuun alusta pyöräilyä.
Olen sitä mieltä, että kyllä tuli maantiepyörän hankinta oikeaan saumaan. Pyörä on nyt "hintansa haukkunut" ja helpottanut paljon tätä meikäläisen liikuntaelämää.
Eilen Raudaskylänlenkki pienillä lisämutkilla höystettynä, jotta sain tuon 2000 km täyteen.
Jarkko piti reipasta tahtia ja keskivauhti taisi olla lähellä 27.

Nyt on ihmeellinen tunne myös tästä takamuksen kiristyksestä, oliskohan se taakse jäänyttä elämää?
Tänään vuorossa Kiekko-Niskakankaan juoksentelu.
Ei sujunut yhtään hullummasti:
9.26 km
ajassa 1:05,24 (avg.7.03)
keskisyke 152 ... tähän tietysti kello laskee huu-haa sykkeitä, jotka näyttivät lenkin alkuun 200... että se siitä pesusta ja patterin vaihdosta ja huollosta :(

Täytyy vielä sen verran jutella tuosta piriformis-vaivasta tähän loppuun, kun se on pyörälenkeilläkin muistuttanut olemassa olostaan, mutta pumpin jälkeen on aina ollut niin "joustava" olo, ettei perässä oo tuntunut mitään kiristystä. Pumpissa ollaan tehty niin paljon kyykkyjä ja potkuja ym. että ne ymmärtääkseni ovat irroittaneet kiristäneen lihaksen. Niimpä olen jatkanut samoilla linjoilla pyöräilyn jälkeen eli eilenkin tein yli sata kyykkyä kahdessa sarjassa ja punnerruksia välillä. Mikähän sen tähän lujaan kalloon takos, että se yhensortin junnaus pistää paikat tukkoon. Täytyy löytyä halua monipuolisuuteen, muuten ei tällä naisella hommat onnistu.

Treeniviikko meni lähes niinkuin pitikin, tunteina vaan 8, mutta hyvä alku.
Nyt tosin meidän kotoinen "työleirimme" alkaa olla lopuillaan ja aika siirtyä työmaalle hästäämään.

perjantai 10. elokuuta 2012

Ohjelman mukaan

täällä on eletty, tosin viimeiselle lomaviikolle piti sijoittaa hiukan humputteluakin.
Maanantaina reipas 35 km pyörälenkki... keskivauhti lähellä 26, keli suosi.

Tiistaina pumppi, jossa taas kerran ajattelin, etten ikinä ennen ole ollut näin hikimärkä.
Jarkon kohdalla oli sellainen hikilammikko, jossa saattoi käydä polskuttelemassa pumpin lomassa ;)
Hikiliikuntaa, kertakaikkiaan!
Keskiviikkoon sijoittui työkavereihin orientoitumista ja humpsuttelua Kalajoella.

Torstaina vesijuoksua 40 min ja muutama veto kroolia ja rintauintia.

Tänään vuorossa pyöräily pyssymäelle ja siellä juoksentelua. Haluaisin niin liittää lenkistä sportstrackerin raportin tähän, mutta kun en ossaa! Ammiii, apuva!
Tiesin, että Ammilta saa apua. Kiitti paljon!
Kun klikkaan tuolta exportista, niin tallentuu koneelle gpx tiedostona, enkä saa sitä muutettua?!
Toinen harmi tuossa sportstracerissä, ettei sykemittari käy iphonen kanssa yksiin :(



No kuitennii juoksentelin Pyssymäessä 7,24 km ja juoksun keskivauhti oli jotakin 7:07 min/km.
Juoksu tuntui JUOKSULTA. Vaikka olikin niin kommeita mustikkapuskia, että oli ihan pakko hyökätä niiden kimppuun välillä :D
Ajattelen nyt, että maltti oli valttia! Viime viikon juoksuista sain nimittäin aika mageesti kivistävät penikat, mutta niitä hieroin ja hoidin perskindolilla ja atrogelillä, niin antoivat periksi! Nyt viikon perästä ei kivistyksiä ollenkaan! OI-JOI, viikko sitten 4 km jälkeen tuntui, että äkkiä pois täältä. Tänään keviästi toiselle kierrokselle.
Huomenna rikon sen kakstonnisen, tullee sitten vaikka isoja mummuja taivaan täydeltä!


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Vaativia

ovat nämä vanhat lihakseni ;)
Venyttelystä ei nyt lintsata, ei pätkääkään.
Perjantaina pidin huilipäivän. Ajattelin, että rauhallisesti täytyy tämän juoksuasian kanssa edetä.
Mutta niin jäi kutkuttamaan, että jo lauantaille suunnittelin uutta lenkkiä.
Lauantaina lyhyt Pirttirannan vitonen ja jalkatreenijumppa siihen päälle.
Sykemittarin vyö piiputti heti lähtiessä ja kepsi ilmoitti patterin loppuneen kolmen kilometrin jälkeen. Faktat siis jäi lenkistä saamatta, mutta hyvä niin, eihän tuo vielä juoksulta tuntunut.

Tänäaamuna kierrettiin Jarkon kanssa Padinki-Raudaskylä-Järvikylä-Aittola-Haapala, lähes 55 km tuli matkaa. Mulle vauhti oli ihan reipasta, keskivaudiksi mun mittari sanoi n. 25,5. Märkä oli keli ja rapa roiskui, mitenkähän tuo lie kannattaako pyörää pestä, kun ei ole ollenkaan parempia kelejä luvassa. 1918 km näytti kilometrikisa mun kilometrit tänään, joten ens viikolla sitten tonnit paukkuu :D jee-jee!
Tämän viikon treenit näyttävät nyt syksyä ajatellen oikein mukavalta, noin 9 tuntia viikkoon ja monipuolisuutta... onko tämä nyt sitä mitä tätitreeniksi juoksufoorumilla nimitetään?
Viikko menisi suurinpiirtein näin:
Ma pyöräily 1,5h
Ti   pumppi 1h
Ke Vesijuoksu/Uinti 1h
To  Pyöräily+ Juoksu 2h/juoksu+lihaskunto 2h
Pe  lepo
La  Juoksu+jumppa 1,5h
Su  pyöräily 2-3h
Tämä nyt näyttää muodostuvan hyväksi viikkorytmiksi.
Jos ja kun pumppiin ilmeisesti tulee taukoa, niin sitten tilalle punttis tai punttijumppaa.
Katsotaan nyt miten homma lähtee pyörimään, monta vuotta tässä on opeteltu treenausta, enkä tiedä oonko oppinut mitään. Jatkammapa opettelua.



torstai 2. elokuuta 2012

Ilon päiviä

meidän koko sakilla.
Vilja onnistui pesispelissä eilen lyömällä elämänsä ensimmäisen kunnarin. Voi sitä riemun määrää! Pelista tuli harvinainen voittokin, joten ilo tuplaantui. Isolle veljelle terveisiä, että ilman karkkipussia nyt ei oo kottiin tulemista ;)
Minä kävin verryttämässä pumpista kankeita jäseniäni vesijuoksussa; kolme varttia juoksin ja sitten vähän uiskentelin. HUH uiminen oli kovvaa hommaa. Ei ollut uintikunto ennää kohallaan...
No ei ollut juoksukuntokaan :D ....
SIIS tänä aamuna oli aika kokeilla miten takamus kestää.
Pyöräilin Pyssymäkeen ja siellä kierroksen varovasti ja tunnustellen hipsuttelin.
JA NYT HUUDETAAN! IHANAA LEIJONAT, IHANAA... ei tehnyt kipeäää, eikä haittaa :D
ei edes se, että tunsin olevani rapakuntoinen raahustaja. Sykkeet paukutti korkialla ja jalat oli lyijyä.
Reilun 4 km raahustin, mutta tästä tie on toivottavasti ylöspäin.
Vesijuoksussa piriformiksessa oli "tuntemuksia", ei kipua, mutta jotain tuntemusta. Venytin puolentunnin vesijuoksun jälkeen vedessä lihaksiani ja jatkoin... siitä rohkaistuin miettimään juoksua. Illalla vielä Viljan pesismatsin jälkeen kokeilin tuttavan "varvastossuja" l. vibrameja. Niillä juoksentelin kentän ympäri. Pohkeet menivät aivan tukkoon, mutta ei kivun tuntemusta piriformiksessa. Meinasin haljeta riemusta! Päätin kuitenkin pitää mölyt mahassa ja kokeilla, että vieläkö tänään kestää. Nyt tuntuu siltä, että operaation piriformis on selätetty.
Venyttely on A JA O kaikessa, välillä tahtoo vain hanskat joutua hukkaan näissä hommissa.
Jarkollakin oli teippausten ansiosta kantapää aika hyvänä, mutta pumpin hypyistä ärtyi jälleen. Luulen kuitenkin, että siinäkin asiassa ollaan voiton puolella.
Tänään haettiin sitten Viivi-vauvakin leiriltä kotiin. Neljä päivää telttamajoituksessa ja vauhdikkaassa menossa veisi voimat isommiltakin. Nyt on peitot ja patjat kuivumassa ja
VALTAKUNNASSA KAIKKI HYVIN!