Ei auta

hartaat rukoukset... ehkä ne pitää säilyttää tärkeämpiä asioita varten.
Viikonlopun pidin rokulia, lauantaina oli Ylivieskassa tyttökiekkotapahtuma eli Viivillä kartoitus. Viimeisessä illan pelissä Jarkon kanssa pohdittiin, että jos lähdetään vielä Isr kiertään yötä vasten, mutta kotiin ajellessa alkoi laiskottaa ja ryhdyttiin saunan lämmitykseen.

Maanantaina olikin ihan eri fiilikset punttiksella treenatessä. Vaikka väkeä oli salin täydeltä, sain silti tehtyä treenin hyvällä keskisykkeellä. Enpä ole aiempina talvina saanut näin pitkää lihaskuntotreeniputkea itsestäni irti... Kiittääkkö pakkasta vai syyttää...
Tiistai-iltana saatiin sitten päähämme lähteä Isr:lle hölkkäämään. Päätettiin lähteä Vinnurvasta, kun pakkanen näytti kiristyvän (-24), mutta ihmeesti tarkeni. Alussa mulla hiukan paleli naamaa ja käsiä, mutta matkan edetessä paikat lämpeni. Niin vain näkyi Vinnurvajärvelläkin joku lamppupäässä hiihtelevän, se jos mikä on kylmää touhua. Lenkin jälkeen oli hyvät fiilikset. Jarkko meinas vaan, että "on se hyvä, että perheessä on toinenki hölömö"... jotta näin :D
Eilen illalla kahvakuulailin ja verryttelin maanantain salilla kipeytyneitä pakaroita. Tänä iltana ne menevät varmaan taas hapoille. Katellaan.

Liikkeellä

on oltu, vaikka olosuhteet ulkona eivät ole kovin suosiolliset. Moneen kertaan kai olen sen todennutkin, että olen ulkonaliikkuja. Pakkanen teki minun LUV-projektistani torson. Loppua kohen siis hyydyin, mutta melkein kaks tuntia päivässä, mitä lähdin tavoittelemaan.

Hiihtokilometrejä on kovin vaatimattomat 114 tällähetkellä. Torstaina viimeisin raastokymppi Vinnurvajärven hyytävässä viimassa. Punttista ja vesijuoksua, hiihdon ohessa tälläviikolla. Jarkko lähti ISR:lle hölkkäileen. Minun kantapää on taas häijyssä vaiheessa, enkä viitsi sitä juoksulla ärsyttää. Fiilikset meinaa taas mennä matalapaineisiksi, eikä innosta tännekkään vaivoista kirjoitella.
Pieni rukous yläkertaan: antakaa mulle hiihtokelit!

Ylistys Uikolle

meidän hienolle, uudelle koko kansan olohuoneelle.
Näin pakkaspäivinä Uikkoon kun menee, niin törmää aika moneen muuhunkin, jotka tulevat hakemaan mielenvirkeyttä liikkumisesta. Tällaisina päivinä minä mielummin kyllä olisin vaikka hiihtämässä, mutta maitohappoiset reidet halusivat vesijuoksua. Siellä altaassa porskuttaessa törmäsin ylivieskalaisiin jotka kehuivat käyvänsä meidän Uikossa jopa 4 kertaa viikossa! Oli pakko kysyä, että miksi? On kuulemma niin paljon siistimpää meidän hallissa! Toivon siis, että kiitokset menisivät meidän Uikon siivoojillekkin, mahdottoman tärkeää ja hyvää työtä tekevät.
Koko kansan olohuoneeksi nimittäisin sen tähden, että konaisuudesta on tullut erittäin viihtyisä ja toimiva: Keilahalli näkyvillä ja yhdistämässä sekä jäähallin ja uimahallin toiminnan, näkyvyys houkuttelee liikkumaan niitäkin, joiden liikuntaharrastaminen on vasta alullaan. On mukava huomata, että nivalalaisten keilaamisen aloittamisen kynnys ei ole korkea. Myös viihtyisä kahvio ja snooker-pöytä näyttää kutsuvan väkeä viihtymään.
Meidän perheen viihtymispaikka on se jäähallin puoli, jossa juuri tällähetkelläkin treenaa kaksi tytärtä, mutta myös uikon kuntosalia käytetään melkein koko perheen voimin nykyisin.
Sanoisin, että ISO peukutus hienolle liikuntapaikka satsaukselle!

LUV-projektissa menossa neljäs päivä. Ensimmäisenä LUV-päivänä kierrettiin Jarkon kanssa ISR:n perhereitti kävellen parissa tunnissa. Koska selän nitkahtaminen oli ikävänä muistikuvana takaraivossa ja pakkasviikko luvissa, päätin, että painotan lihaskuntoon. Toisena päivänä siis puolitoista tuntia lihaskuntoa ja maitohappoisilla käsivarsilla hiihtoa tunti Vinnurvajärven jäällä. Kolmanteen päivään heräsin kivistystä reisissä ja käsivarsissa. ÄH! 17 astetta pakkasta, mitä ohjelmaan? Päätettiin käydä juoksentelemassa tunti Jarkon kanssa. Juoksun jälkeen loppui Jarkon LUVi siihen, alkoi nousta kuume, kehveli vieköön. Minä kävelin sitten iltasella kauppaan hakemaan potilaalle inkivääriä ja hunajaa.
Tänään jatkoin lihaskunnolla tunnin ja sen jälkeen läksin tunniksi tosiaan uikkoon rentouttamaan maitohappoisia reisiä. Huomenna patikoisin taas mielelläni ISR:llä, mutta kaveri ei oo patikkakunnossa :(
Mitähän sitä sitten, katsotaan.

Päivän kysymys

on ollut, joko oot käynyt hiihtämässä? No en oo, mutta oon yrittänyt...
Sunnuntai aamuna kierrettiin Jarkon kanssa Pyssis ja Hiitola, mutta ei ollut baanoja ajettu, eikä viitsitty sitten lähteä luistelusuksilla tuppuroimaan. Ei auta kuin odottaa.
Piti mun pitää sellainen tuumailu tauko, että sain nuo yölliset yskänpuuskat loppumaan. Yllättäen olen nyt innostunut tekemään pitkiä kävelylenkkejä. Maanantai-iltana, kun oli niin mukava pakkaskeli, päätin kävellä Kullaan lenkin reilu 11 km ja vajaa pari tuntia. Kaikin keinoin oon yrittänyt vältellä punttiksella menoa ;) Eilen illalla kuitenkin päätin lähteä ja oli ihan hyvä reissu. Punttisalilla on ihan mukava, kun väkeä on sen verran vähän, että saa tehdä oman rytmin mukaan.
Juoksin matollakin sen parikymmentä minuuttia, eikä nyt kiristä kantapäätäkään. Höh, missä lie taika? Varmaan Mervin uusissa kalevalaisopeissa? Nyt ei takamus kiristä. Kiitos vaan :)
Nyt kun keli meni liukkaaksi taitaa olla parein keskittää menot Uikkoon: vesijuoksua ja punttista. Nastakengät on niin tylsät, että ne eivät enää pure jäähän, täytyis ostaa uudet. Suosituksia?

Jumppa

On taas jäänyt hiukan vähemmälle, niin tärkeää kun se oliskin.

Eilen höökäilin vielä omenoitten kimpussa ja kai siinä oli sata muutakin rautaa tulessa, minä kun päätän pistää töpinäksi niin yleensä sitten tapahtuu.
Kerkesin siinä vielä illan päälle käydä Raudaskylän pyörälenkin suhteellisen reippaasti yksin polkien... Jarkon kanssa tulee aina jokunen kilometri tunnissa lujempaa. Hieno sää olis ollut pyöräilyyn tänäänkin, mutta leposykettä oon seuraillut ja siitä päättelin, että tänään olis palauttavan jumpan aika.
Puolentunnin normi kahvakuulajumppa ja sitten samalla dvd:llä toiminnallinen jumppa jättipallolla, jota en oo aiemmin tehnyt... Voi juukeli vieköön!  Toinen jalka pallon päälle ja toisella jalalla kyykkyä, kyllä hoosiannaa huusi pakaralihas tai molemmat vuorollaan. Huomenna taas koululla muistaa rappuja kiivetessä kolmanteen kerrokseen, että tulipa tehtyä lihastreeniä. Kyllä se tuo pallo antaa taas keskivartalolle oman annoksensa puristusta. Kokeilkaapa vaikka lankkua pallon kanssa! Minä, joka oon suhteellisen hyvä lankuttaja, en tahtonut pallon päällä saada itseäni pidettyä. Juup, kyllä pitäisi aika ajoin yrittää tehdä erilaista treeniä ja löytää uusia treenaamattomia lihasryhmiä.  Huomenna voin sitten kertoa teille mistä kaikkialta niitä löytyy ;)

Upiat ulkoiluilmat

ovat pistäneet vipinää reissunaisen rutiineihin, niin että on saanut viikkotunnit säilymään vielä entisellään. Tämän viikon tunnit näyttäisi 9 tuntia 57 min.
Maanantaina pidin täyslepopäivän pitkän lenkin palautumiseen.
Tiistaina sitten juoksin Pirttirannanlenkin vajaa 7 km, jonka jälkeen lihaskuntoa eli kyykkyjä sillä 8 kg:n tangolla 30x30x30, nostoja hiukan vähemmän, lankkua 2x2 min ja punnerruksia. Tämän rypistyksen jälkeen saattoi hyvillä mielin istahtaa junaan viideksi tunniksi. Olipa se muuten taas ankaraa kököttämistä tuo junassa junnaaminen, huh-huijaa!
Keskiviikkona sainkin jo huijattua osan opiskelijakamuista lenkkeileen. Juostiin (ja osittain käveltiin) kuutisen kilsaa Vanajaveen ympäri. Minä jatkoin sitten vielä hiukkasen juoksentelua, joten matkaa tuli lopulta yhteensä vähän yli 12 kilsaa.
Torstainakin sain kavereista lenkkiseuraa ja käpäistiin 9 km juoksentelemassa. Tämän lenkin jälkeen sykemittari meinasi, että pitäisi palautua välillä, joten perjantaina kotiin saavuttuani käväisin vain tunteroisen kävelyllä.
Lauantaina oli monta rautaa tulessa: Omppuja soseeksi päivällä ja iltapäivällä saalistamaan sieniä.
Metsässä olin tulla ihan höperöksi, tatteja, rouskuja ja kehnäsieniä ihan mielettömät määrät, myös mustikoita ja puolukoita. Kivilammen laavulle suunnattiin retkieväitten kanssa ja samalla otettiin talteen metsän antimia.

Kivilammen laavun tunnelmaa Jarkon kuvaamana

Tänä aamuna päästiin vielä pyöräilemään, joten viikonvaihde oli aika täydellinen. Käytiin Autiorannan lenkki hyristelemässä (47 km) loistokelissä aikaan 1.49. sellaista mukavan reipasta 26 km:n keskivauhtia.

Näin siis alkoi opiskelut reippaissa merkeissä...
Ensviikolle samat tavoitteet ja mietintään saadaanko alastonmalliksi seuraavalla kertaa nainen vai mies ;)

Viikon liikut

Ma juoksulenkki + kyykkäys 56 min
Ti jumppa + uinti 1 h 34 min
Ke lepopäivä pesiksen parissa Seinäjoella
To pyöräily eränkävijöiden majalle ja suunnistus 1 h 47 min
Pe hölkkä 1 h 12 min
La Pyöräily+maratoonarin lihaskuntojumppa+ venyttely 3 h 15 min
Su Pyöräily Tiitonrannalle 2 h 21 min

Yhteensä 10 tuntia 47 min ja kaks aktiivisuusmuistutustakin mahtui sitten keskiviikolle, kehveli. Kauheasti se tuo kello patistaa heilumaan koko ajan, ei hetken rauhaa!

Olen ajatellut näin, että nyt kun pohjakuntoa tässä yritän itselleni luoda, niin opettelisin myös juoksemaan matalemmilla sykkeillä. Siksi perjantaina juoksin tosi hitaasti Kiekko-Niskakankaan lenkin 9.37 km keskisykkeellä 137. Suunnitelmassa jotakuinkin onnistuikin, mutta lopuksi piti yrittää olla juoksijan näköinen, kun Tuiskulan ohi erehdyin huhkimaan ja nuoriso oli tullut Justimusta kuulemaan.

Lauantaina tein hiukan testiluontoisesti maratoonarin lihaskuntojumpan... Testinä siinä mielessä, josko reidet ja takamus kestää koko jumpan ilman itkuja ;) Ja kestihän tuo. Lihaskuntoakin alkaa siis pikkuhiljaa löytymään. Lankuttaminen on vielä olkapäälle pahasta, huomasin sen, kun Tiitonrannalla tänään soratietä jyristeltiin pikkupätkä, olkapää oli arka ja ärtyi tärryytyksestä entisestään.

Tämä kymmenisen tuntia viikossa yritetään pitää ohjemassa elokuun loppuun asti.
Nais-liikkujilla olis coopperi ens perjantaina, mutta ei taida mulla siihen vielä löytyä juoksukuntoa. Silloin olis myös rajalta rajalle melonta... jos soutuporukan sais kasaan, niin voisin lähteä sinne, mutta melomaan ei taida olkapäästä vielä niin pitkälle matkalle olla.

Maakuntamatkailua

Liikunta jäi taas mennä viikolla vähiin. Punnerrusohjelmaa olen saanut ylläpidettyä ja työmatkan pyöräiltyä kolmena päivänä. Keskiviikkona ohjelmassa oli tuttuun tapaan kiekkohöntsät jäähallilla. Kauhukseni huomasin nyt viikonloppuna painon nousseen lukemiin, joissa se ei ole ollut vuosikausiin. Jää pohdittavaksi, johtuvatko ylimääräiset kilot movember-viiksistä vai punnerrusohjelman kasvattamasta lihasmassasta. Muita vaihtoehtojahan ei ole, eihän?

Tuo punnerrusohjelma on mielenkiintoinen viikoittain kiristyvine setteineen. Kehityksen huomaa parempana jaksamisena. Jos joku innostuu ohjelmaa tekemään, suosittelen aloittamaan maltilliselta tasolta. Itseään ei kannata alkutestissä huijata. Itse aloitin alimmalta tasolta, vaikka alkutestissä olisi puoliväkisin saanut enemmänkin punnerruksia runtattua. Yritän pitää suoritukset puhtaina ja kunnollisina. Jos joku viikko ei kerta yrittämällä luonnistu, sitä toistetaan kunnes luonnistuu.

 

Viikonlopuksi ajelimme tyttöjen kanssa Päivikin luo Hämeenlinnaan: sattui sekä minulle että Viiville kiekkovapaa viikonloppu. Menomatka oli pienoista ekstriimiä: synkkä syksyinen ajokeli, pimeää, märkää ja mahatautipotilas takapenkillä. Takaraivossa takoi ajatus reissun hölmöydestä ja pelko siitä, että koko poppoo makaa viikonlopun vatsataudissa, mutta ikävä oman kullan luo voitti. Vatsapotilaan tauti saatiin lääkittyä kuntoon ja viikonlopusta tuli onnistunut.

 

Päivikin hehkuttama Vanajaveden lenkki katsastettiin lauantaiaamuna. Pikkaisen erilaisia oli hämäläiset lenkkimaisemat kuin lakeudet peltoaavat. Hämeen linna, kaupunginpuisto, Varikonniemi ja Vaakunan ranta tulivat tutuiksi. Polarin GPS mittasi matkaksi 7,9 km, Päivikin Sports Tracker 8,4 km. Ihmeellisiä ovat mittareiden aivoitukset. 

Iltapäivällä kaupunkilomailu jatkui shoppaillen, kahvitellen, elokuvissa (tytöt) ja glögillä (vanhemmat). Vaan eipä löytynyt Hämeenlinnan urheilukaupoista vaativalle tyttökiekkoilijalle pinkkejä hokkarinnauhoja. 

 Sunnuntaina menimme tutustumaan upeaan Hämeen linnaan. Oli restauroijat tehneet hienoa työtä. Ihme ja kumma jos vierailijalla ei syty edes pientä kipinää Suomen historiaan linnassa liikkuessa.

Linnavierailun jälkeen kaappasimme Päivikin matkaamme ja ajelimme Tampereelle herkuttelemaan ravintolaruualla. Pizzat ja pihvit nautittuamme oli haikeiden hyvästien aika. 

Lastauduimme tyttöjen kanssa autoon ja matka kohti talvista Pohjanmaata alkoi. Ajomatka sujuikin kotiin päin paljon jouhevammin: ainoa murhe oli kolmeen kertaan kahden tunnin sisään kuultu Cheekin ja Samuli Edelmanin karmea räp- ja laulukyhäelmä. Ihan tuli kulttuuriministeri Arhinmäen sanat Cheekistä mieleen. Palautetta voisi kyllä antaa Novan soittolistallekin. Novaa kuunnellaan automatkalla kompromissinä: isä ei tykkää YLeX:stä ja lapset ei tykkää Yle Puheesta.

Elämäjärven tielle kääntyessä löysimme talven ihmemaan: lumipeitteinen tie ja tien varren puiden lumiset oksat muistuttivat lähestyvästä joulukuusta.

Jokohan tulevalla viikolla pääsee hiihtämään?

Jarkon jorinoita: Nastat jalkaan ja menoksi!

Aikainen ensilumi yllätti hitaan haravoijan ja peitti suuren osan maahanvarisseista lehdistä valkoisen hunnun alle jo ennen syyslomaa. Viikonlopuksi suunniteltu haravointiurakka siis siirtyi tuonnemmaksi ja viikonlopun saattoikin käyttää lepäämiseen ja pienimuotoiseen kuntoiluun.

Sunnuntaiaamuna kirkas auringonpaiste houkutteli lenkille. Lumipeite ja pelko liukkaasta tiestä laitatti jalkaan jo useamman vuoden vanhat Icebug-nastalenkkarit. Kilometrejä noille kengille ei ole juurikaan kertynyt, kun en ole kovinkaan innokas talvihölkkäilijä. Nastalenkkarit ovat kuitenkin oiva apu tavallisilla talvisilla kävelylenkeilläkin. Nykytalvina kun tiet saattavat olla jäisiä muulloinkin kuin Kaisan kaljamilla ja Liisan liukkailla.

Yhdessä Päivikin kanssa suuntasimme hölkkämme kohti Kiekon peltoaavaa. Lännen puoleine tuuli meinasi sormia kylmettää, mutta kantoi kuuluviin myös joutsenten huudot Kalajoki-varresta. Lienevätkö keräilleet joukkoja kokoon seuraava siirtymätaivalta varten pois talven tieltä?

Kymmenen lenkkeilyvuoteni aikana nuo Kiekon peltotiet ovat tulleet tutuiksi, mutta aina veri vetää sinne peltoaukealle: siellä on hienoa seurata vuodenkiertoa alkukeväästä alkutalveen eikä muu liikenne häiritse taivaltajaa, lukuunottamatta kevätkylvöjen ja rehunten aikaa, jollin leveät traktorit jyristelevät samoilla teillä. Vaikka joskus pitkät suorat tiet ja näkymä kauas jopa kilometiren päähän on masentanut väsynyttä hölkkääjää, nykyisin on oppinut kenties kääntämään ajatuksia pois jäljellä olevasta matkasta ja oppinut nauttimaan etenemisestä (hitaastakin) ja avoimesta maisemasta. Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki sujui leppoisasti auringon paisteesta ja alkutalven maisemista nauttien. Ilman nastalenkkareitakin lenkki tuntui sujuvan ilman liukasteluja, Päivikki näet luotti kesäisiin Brookseihinsa.

Lauantaina pukeuduin pitkästä aikaa seepra-asuun eli kiekkotuomarin sotisopaan. Edessä oli ankara paikallistaisto Nivala Cowboys-HaU Huskit, Haapavesi. Vauhdikkaassa pelissä tuomarikin sai sopivasti hien pintaan ja "fanikatsomon tuen" taakseen. Kaikesta huolimatta pelistä palasin kotiin ihan hyvillä fiiliksillä ja ennen saunaa tein vielä tabata-jumpan. Parin tunnin tuomarointi kävi oivasta lämmittelystä ja tabata-jumppa tuntui taas aivan erinomaiselta. Jollain tapaa tuo tiivistahtinen kuntopiiri tuntuu sopivan minun mielenlaadulle. Kahdeksalla 20 sekunnin toistolla kymmenen sekunnin palautuksin saa sykkeen korkealle, lihakset hapoille ja hengityksen huohottamaan. Kahdeksan toiston jälkeen minuutin huilailu ja uuden liikkeen kimppuun. Nyt olen puolenkymmentä kertaa tuon jumpan tehnyt kutakuinkin samoilla liikkeillä: jalkakyykky, rinnalleveto, pystypunnerrus ja vatsaliike. Tavallinen istumaannousu ei tuolla rytmillä oikein tunnu, vaan vaatii puntit vastukseksi. Olenkin tehnyt venäläistä kiertoa kahvakuula sylissä ja hyvältä (pahalta) tuntuu kyljissä. Aikaa tuohon neljän liikkeen jumppaan menee 20 minuuttia. Liikkeiden määrää vaihtelemalla voi jumpan tehokkuutta säädellä. TYKKÄÄN!


 

Jarkon näppikseltä: Mr Tabata sekä ultrajuoksijat Onni ja Pasi

Tämän viikon kuntoilut jäivät vähälle, mutta otsikossa mainitut herrat maustoivat viikkoa.

Japanilainen pikaluisteluvalmentaja on kehittänyt lihaskuntoharjoittelun ”miun makkuun”. Nettimaailmassa (varmaankin juoksufoorumin fb-sivuilla) törmäsin mainintaan Tabata-treenistä. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on lihaskuntoharjoite, jossa yhtä liikettä tehdään 8x20 sekuntia kymmenen sekunnin palautuksin. Liikkeiden välissä palautellaan minuutin verran. Nettikirjoittajat kehuivat menetelmää tehokkaaksi ja nopeaksi. Omenapuhelimeeni löytyi vielä sovellus, joka oli valmiiksi ohjelmoitu kyseiseen treeniin. Pitihän tuo itsekin kokea. Kyykkyjä kevyellä tangolla, pystypunnerruksia tangolla, vatsarutistuksia ja rinnalleveto  –siinä liikkeet ja kyllä maistui. Tuntui kunnon treeniltä, kun syke nousi ja hengästyi. Lihaksia poltteli aika lailla.  Kaikki tämä kotona ja lyhyessä ajassa. Liikkeitä ja vastusta vaihdellen tästä saa mahtitreenin. Suosittelen. Keskiviikkona tehty treeni tuntuu vieläkin takareisissä – kielii joko treenin tehokkuudesta tai heikosta lihaskunnosta…toivottavasti ei pelkästään jälkimmäisestä. Nyt joudun minäkin kehittelemään uusia tekosyitä, miksei lihaskuntoharjoittelu maita.

Tänään iltahämärissä Päivikki sai minut houkuteltua juoksulenkille. Tiedossa oli, että Onni alias Cosmos juoksee alkuillasta alkaen oman 24 tunnin harjoituksen Ylivieskantien varressa. Hölkkäilimme katsomaan, miten Onnin juoksu on lähtenyt kulkemaan. Olipa Onnille kertynyt muitakin kannustajia ja tukijoita. Onnin vanavedessä aika haipakkaa taivaltaessa saimme nauttia myös Onnin ”personal trainerin” ja tukihenkilö Pasi Koskisen jutustelusta ultrajuoksun maailmasta. Viime vuotisen Onnin kierroksen ja Kolme kivestä –blogin perusteella tiesimmekin Pasin melkoiseksi filosofiksi ja lyhyessä jutustelussa tämä käsitys vahvistui: taitaa olla niin, että todelliset KESTÄVYYSjuoksijat ovat myös ajattelijoita.

Tunnin lenkillä kilometrejä kertyi hiukan yli yhdeksän. Hieno lenkki ja upeaa seuraa. On mukavaa lenkkeillä välillä ilman paineita harjoitusohjelmasta tai tulevasta ”kisa”suorituksesta.

Menkäähän ihmiset kannustamaan ja tukemaan Onnia suorituksessaan. Aikaa on vielä 20 tuntia. Huomenna ultrajuoksija ihan taatusti tarvitsee tukea ja kannustusta!

Alokasflunssan

kävi lääkintämies viikonvaihteessa kotiin heittämässä, nyt täällä nuuskutan ja yritän taistella sitä vastaan.
Eilisillan pumppi peruuntui ja Jarkko huokasi syvään.
Piti sitten jumppailla itekseen; tein askelsarjat. Niiden jälkeen rautaa niskaan ja kyykkäämään.
Tein toistoja parissa erässä reilun sata,  hauista, ojentajia ja olkia tein sarjoina hiukan vähemmän.

Sittenpä jouduimmekin hyvin Kipinämaratonin ja 24tunnin juoksun päätöspalaveeraukseen. Mietintämyssyyn jäi ensivuoden kisojen järjestäminen. Kisaorganisaation vastuita pitäisi laajentaa ettei rasittuisi liikaa yhdet ja samat ihmiset. Minusta tuntuu, että innostunutta väkeä löytyisi, sellaisia joita ei ole arvattu kysellä. Pistäkääpäs lukijat mietintämyssyyn, pystyisittekö sitoutumaan vuodenpäästä järjestettävien kisojen organisaatioon. Jos mieltä kutkuttelee halu osallistua, niin töräytelkääpäs vaan rohkiasti ilmoille. Minusta näin hienon tapahtuman siemen pitää laittaa maahan kasvamaan... eiköstä vain?

Eilettäin porukassa vähän piti märehtiä tätä epätoivoista treenausta ja tasavauhtisia pyörälenkkejä. Niimpä kaveri antoi vinkin, ettei sen vedon tarvitse olla kuin minuutti ja sekin on jo jotain! Kas, ei kummempaa kehoitusta tarvitse... Tänään läksin sykemittarin kanssa pyöräilemään, ajatuksena ainakin muutama minuutin veto. Niin innostuin sitten minuutin vetojen jälkeen puolentoista ja kahden min. vetoihin. Jee! Hyvä minä. Kiitos Tarmo tyrkkäyksestä!

Täällä me nyt pohditaan, että pitääkö sadan kilsan pyörä"lenkkiin" tankata?
Kovempikuntoisen varmaan pitää... mulle varmaan riittäis suklaatankkaus... Paitsi, että on hiukan alkanut rieppoa nuo pelastusrenkaat tuossa vatsan seutuvilla. Täytyis tieten ryhdistäytyä. Hankey Bannisterin kanssa täällä juuri nenävuotoa yritän korjailla... remppakin alkaa olla loppusuoralla, joten menköön nyt tämän kerran. Cin Cin!

Sata lasissa

paiskittiin töitä viimeviikko, jotta nyt vois viettää rentoa LOMAAA!
Mahtikelit olisi ollut hiihtoon, mutta joki oli veden vallassa ja auto illat menossa, etten sitten päässyt hiihdolla itseäni rassaamaan.
Työhommista taisi kertyä oikein kunnollinen univelkakin, kun eilen illalla menin kahdeksalta nukkumaan ja heräsin aamulla puoli kahdeksalta :D tulipa maksettua velat pois oikein kunnolla.

Viikkoon tuli muutama juoksulenkkikin, kun en siis päässyt ladulle. Juoksu on alkanut jo sujua ihan mukavasti. Perjantaina piti juosta nastalenkkareilla, kun oli suhteellisen liukkaat kelit.

Viikon liikut meni kutakuinkin näin:

Ma lepo
Ti   selkä kuntoon 1, pilates yhteensä tunti
Ke  Hölkkä 6.51 km ajassa 49.46 keskisyke 144
To  lepo (edellis yön valvomiset verotti)
Pe  Reisi-peppu treeni ja lenkki 6.37 km ajassa 45:16 keskisyke 147
      ja illan satavuotis pippalot taas verottivat lauantain urheiluja
La  nuokkumispäivä ;)
Su  Aurinkolatu kotoota luistellen 30 km

Tänään ihan mahti keli ja luisto sen mukainen.
Eniten hämmästystä herätti se, ettei hiihtolomalaisille ollut ajettu edes järven toiseltapuolen latua pyssymäkeen :( Meinas lievästi nyppiä! Oon joskus kehuskellut tämän paikkakunnan latujen kunnolla, mutta pari viimeistä talvea ei enää ole antanut aihetta kehuskeluun MUR! Liikaa hiihtopaikkoja, olis syytä tehdä jonkunmoista karsintaa.
Noo, ens viikko hiihdellään ja lasketellaan ja otetaan rennosti!

Aurinkolatu kutsui

tänään ja minä vastasin huutoon.
Vielä en uskaltanut niin pitkälle lenkille lähteä uusilla fishereillä, vaikka olenkin tälläviikolla niitä kovasti sisään ajanut. Superloonia vaatii monot, niin ei tuu nuppiluihin rakkoja... käyhän se niinkin.
Litra sitruuna-hunaja urheilujuomaa selkään  ja letku paidan sisään, ettei juoma jäädy ja menox.
Hiukan nihkeä oli uusi lumi, mutta ajattelin hiihdellä rauhallisesti, ettei vastatuulessa tule noutaja.
Ihan mukavasti riitti voimat ja ensimmäinen kolmikymppinen tälle talvelle urakoituna :)

Viikko on mennyt liikkumisten osalta näin:
ma 30 min lihashuoltojumppa + 14 km hiihtoa golfkentällä
ti    30 min corepallojumppa + 15 km hiihtoa Hiitola
ke   n.1h vesijuoksu+uinti
to   10 km hiihtoa fishereillä Hiitolassa
pe   15 km hiihtoa fishereillä Hiitolassa
la   8 km pertsaa (vesihiihtoa joella) + puolen tunnin pilates (dvd)
su   30 km Aurinkolatu kotoa

Heh... hiihto tarkoittaa luistelua ja pertsa on pertsaa ;)
Huomenna pitäs malttaa pitää lepopäivä, mutta jos aurinko paistaa joutuu varmaan pienen hiihtolenkin tekemään.

Sitä saa

mitä tilaa :(
Joo, kyllä ne varmasti ovat jo suo ja järvi jäässä.
Että tämä liki 30 asteen jatkuva pakkanen nyt mulle piisais.
Harmittaa jo lukia toisten hiihtopäivityksiä :(

Tämä viikko on keskitytty si-nivelen ympärillä olevien lihasten "löytymiseen" ja kuntouttamiseen.
Löysin tämmöiset sivut, jotka on koonnut kuntohoitaja Timo Maaranen. Hyvää ja selkeää tietoa vaivoista ja niistä eroon pääsemisestä.
Sitten juutuupista löytyi tällainen pätkä:

Hyvää asiaa siinäkin juuri tuosta manipulaatiosta, jossa minäkin siis Kaustisella kävin.

Maanantaina tein siis lihaskuntojumpan, jossa keskityttiin juuri noihin pyrstölihaksiin; kylkilankkua ja muuta mukavaa. Lisäksi sitten voimajumppa 2 jossa enemmän ylävartalotreeniä, yhteensä 1 tunti. Voi hitsi, että oon ollu kipiä noiden jäljiltä.
Tiistaina täytyi shoppailla Venlan kanssa viimeisiä vanhojentanssi varustuksia, joten illasta en saanut ryhdyttyä muuhun kuin lumitöihin.
Keskiviikkona sitten rintauintipotkun opettelua tunti, vaigeeta, on niin vaigeeta. Sen verran kuitenkin vauhdikasta, että altaassa tuli jano. Nyt muutamalla viimeisellä kerralla olen huomannut, että uimassakin olis syytä pitää juomapullo altaalla. Jaa, lopuksi piti hiukan harjoitella perhosteluakin.  
Tänään kävin juoksentelemassa. Pakkasmittari huiteli noin -23 asteessa, mutta juostessa kylmyys ei minua niin haittaa. 7 km  tosi hissukseen 48 min meni ja keskisyke 145. Juoksu tuntui nyt paremmalta kuin viimeksi. Juoksin nastalenkkareilla, joten silläkin on oma vaikutuksensa lenkin kulkuun, ei tarvinnut varoa liukkauksia.
Huomisaamuna hyristelemme taas Kajaaniin, kuulemaan poikasemme sotilasvalaa.

Tiukalle niskalle

aamuinen punttijumppa tekin oikein hyvää. (Voimajumppa 2)
Keskiviikon aamujumpasta yritän pitää kiinni. Tosin kunhan saan Saukkojäsennyyteni kuntoon, minulla olisi keskiviikkoisin mahdollisuus käydä myös aamu-uinnilla. Katsotaan.
Onhan mulla ostettuna niitä punttiskäyntejäkin, siihen en jotenkin pääse kiinni, mikä ihme siinä on?

Iltasella käytiin 15 km taas hiihtelemässä
ajassa 1:15, keskisyke 158
Luisto oli ihan hyvä; Jarkko voiteli uudenlumen voiteella lähteissä.
Mutta hidasta silti meno. Mukava kuitenkin hiihdellä kun ladulla on lunta ja pehmeyttä.

Vietimme

kaunista syyssunnuntaita Lehmilammen laavulla retkeillen ja makkaraa paistellen.

Lehmilammen laavulle on tehty aika ylelliset "pitkospuut."

Näyttäisi ihan lenkkeilykelpoiselta maastolta.

 

Treeniviikko on mennyt vanhan kaavan mukaan. Sunnuntaina 7 km juoksulenkki.

Maanantaina tunti punttisalilla.

Tiistaina 40 min uintia.

Keskiviikkona balletino ja askelsarjat

1h jumppaa.

 Päivittäin olen myös tehnyt venyttelyä, koska selkä on juonitellut. Varsinkin keskiviikkoiltana selkä sanoi, että ei lähdetä lenkille :( Päätin kuunnella kiltisti. Ajattelin myös, että tööväilen syysloman loppuun ja treenailen alkuviikosta tuntemusten mukaan tällä samalla kaavalla, jospa sitten syysloman jälkeen aloittaisin vaikka ohjelmallisen treenin. Kassotaas.

 Oli muuten paljon väkeä retkeilemässä.

Tuttavamme oli säikähtänyt väenpaljoutta ja luullut, että laavulla on joku tapahtuma.

Hienoa, että meille on tälläinen retkipaikka suotu.
Väki läheltä ja kauempaa HOI!
Syyslomalle ihanteellinen retkeilykohde!

Kiriällä

meinaa taas olla selkä ja pakarat.
Itseään saa syyttää; maratonin jälkeen ei oo viitsinyt moneen kunnon venyttelyyn aikaansa uhrata. Viikonlopun juoksentelu pakotti ottamaan venyttelyt ohjelmaan.
Maanantaina pidin lepopäivän.
Tiistaina oli punttisalin vuoro. Tunti treenia aikalailla tasapuolisesti ylä-ala ja keskivartalolle.
Tänään sitten aamulla selkäjumppa puolituntia, toiminnalliseen venyttelyyn meni varmaan 40 min.
Illalla vielä tunti uintia. Nyt kun hiukan yritin laskeskella, niin siinähän taitaapi tulla lähes 2 kilometriä, kun reippaasti puhaltaa menemään. Lähinnä rintauintia, välillä hiukan kroolia ja selkäuintia.

Olen iloinen kun treenaaminen on monipuolistunut. Etenkin hämmästelen, että saan itsestäni irti tuon tunnin uinnin viikossa: edistystä havaittavissa. Punttikselle lähteminen on alkuviikosta ihan ok, mutta kun pitkät työpäivät painottuvat loppuviikkoon, niin punttis torstai-iltana ei väsyneenä iske, ei millään. Toinen punttiskerta pitäisi kuitenkin pikkuhiljaa saada viikko-ohjelmaan sopimaan. Noh, tälle totuttautumiselle annan itselleni aikaa. Pitäisi alkaa tutkia myös noita viimesyksyn juoksuohjelmia, löytyisikö niistä mitään millä aloittelisi.
Luin eilettäin jotain tammikuun päivitysta ja oe-voe kun tuli hiihtelyä ikävä ;)

Rokulia

ihan pakosta.
Alkoi elimistö piiputtaa.
Flunssan oireita ihan jatkuvasti ja selkäkipuja. Myös leposyke on ollut korkealla.
Päätin sitten, että nyt otetaan kunnon lepo; viimeviikko menikin lonkkaa vetäessä.
Viime lauantaina kävin 6.6 km hölkkäilemässä (Pirttiranta). Sunnuntain vielä huilin.

Tällä viikolla aloitin varovaisen treenin ja nyt hiukan kuulostelen miltä alkaa tuntua.
Maanantaina juoksin alkuverryttelyksi punttikselle, siellä 40 min aika kevyehköt sarjat, keskittyen vatsaan ja selkään. Loppuverryttelyn juoksin kotiin. Noin 4 kilsaa yht. juoksua.
Tiistaina käväistiin Viljan kanssa oyssissa poistattamassa kipsi ja olipa tyttösen käsivarsi kaventunut. Liikkumaan saa ruveta, kunhan vain ensin alkaa liikeradat löytyä. Käsi on vieläkin kipsausasennossa ja Vilja ihan selvästi arkailee käden liikuttamista, mutta jospa se liikkeelle taas saadaan.

Iltasella kävin sitten 45 min uimassa rintauintia. Myös muutamia altaanmitallisia kroolia ja selkäuintia. Luin jostain, että selkäuinti olisi hartioille hyväksi.
Tänä aamuna olen sitten tehnyt vyötäröjumpan (puoli tuntia) ja toiminnallisen venyttelyn (puoli tuntia) ja illalla taidan käydä kurkkaamassa Pyssymäessä tuleeko Kipinän väkiä yhteislenkille.
Muuten on ollut niin kiihkiätä tämä elämänmeno, etten oikeen ole kerennyt koneelle. Ja sillä ajattelinkin jättäytyä heiaheiasta. Mulle riittää kun kirjoittelen tänne fiilikset liikkumisista ja manuaalisesti sitten pidän kirjaa kaikesta tärkeästä. Ei ollut heiaheia mua varten.

Maratonfotoa piti jo uhkailla kuluttajasuoja-asiamiehellä, kun rahat kelpas, mutta kuvia ei alkanut kuulua... ja kuvan laatu sitten... oli tämä.
No ei tarvitse niihin enää vähiä rahojaan tuhlailla :(

Voi tätä elämätä

Maratonfotosta tilaamiani kuvia olen odottanut päivitystä varten, mutta nyt en jaksa odottaa, on niin paljon mielen päällä. Ensimmäisenä mielessä huoli Viljasta- hän odottaa pääsyä kyynärpään leikkaukseen  oyssissa. Haaveilija tyttäreni oli hupsahtanut eilen pyörällä ojaan... onneksi lähellä kotoa.  Viivi polki apua hakemaan, käsi sojotti niin luonnottomassa asennossa, että molemmat tyttöset hätääntyivät. Ja hätääntyi kyllä äitikin, ihmeesti sitä kuitenkin on toimintakykyinen silloin kun on hätä. Yritin vetää kättä paikoilleen, mutta eihän se pysynyt.
Enkeleitä oli taas matkassa, kun naapurissa asuva ensihoitaja sattui paikalle. Saimme avun sidontaan ja kivunlievitykseen, ennen sairaalaan pääsyä. Lääkäri totesi sittemmin käden murtuneen ja tyttö lähetettiin oyssiin leikkausta varten. Tässä odottelenkin juuri tietoa leikkauksesta. Kaikki kiireellisempi menee edelle, joten voi olla, että leikataan vasta huomenna. Minä tästä piakoin lähdenkin päästämään iskän kotiin ja menen potilaan luo.

Juoksusta palautuminen on sujunut hyvin.
Tiistaina kävin uimassa 45 min ja sain sillä hapot pois jaloista.
Pyöräilin järveä ympäri parinapäivänä ja eilen piti jo kokeilla juoksua; vitosen lenkin kävin hipsuttelemassa ja sujui ihan pois tiehensä. Lenkin jälkeen tein selkäjumpan, eikä tehnyt mieli lintsata kylkilankusta yhtään! Kyllä siihen tulokseen oon tullut, että ens talvena pistetään keskivartalo kuosiin... Muistuttakaa mua, jos meinaa unohtua! Sen verran kuitenkin sykkeet meinaa olla korkealla, että vielä pitää malttaa huilia.
Ei onnistu vielä Finlandia ens viikonloppuna.
Kunhan nyt saadaan tämä kotoelämä oikeisiin uomiinsa.
Nyt alan touhuta Ouluun lähtöä... Tarvitsemme taas niitä enkeliajatuksia!

Reippaita tyttöjä

olimme Venlan kanssa eilen aamulla, kun jo ennen kahdeksaa suuntasimme Pyssymäkeen mäkivetotreeneihin.
Pyysin Venlaa mukaan vauhdittamaan vedoissa ja tunnustan, että pelottaa hirrviästi juosta yksin siellä kun tänäkesänä on niitä karhuja nähty ihan minunkin lenkkimaastoissa.
Alkuverryttely 15 min ja mäkivedot 8 X 1 min parin minuutin palautuksella.
Venlan räjähtävä nopeus kyllä äitivanhusta hiukan kajehuttaa; ensimmäisellä vedolla kun tyttö ampaisi menemään ja kun huomas, etten rinnalla juoksekkaan, niin kääntyi ja huuteli: "no niin, alahan tulla sieltä nyt!" ;)
Kuitenkin taisi kokemus ja kestävyys mennä loppupeleissä edelle.
Ajassa 59:42
6,29 km
keskisyke 143, maksimi 180
Ihan kova treeni, kun läpötilakin kerkesi kivuta n.23 asteeseen varhaisesta ajankohdasta huolimatta.

Tänäaamuna ohjelmassa 5 km ja kuntopiiri.
Ja nyt kun en ollutkaan niin aikaisin liikenteessä, lenkki tuntui kovin tahmealta ja raskaalta.
(Normaalisti mäkivetojen jälkeen kevyen tuntoista) 25 astetta mittarissa kai pisti taas sykkeeseen muutamia lyöntejä lisää.
Kyllä tänä kesänä on tullut treenattua hellejuoksua. Jaa, mikäs se on helteen raja, taitaa olla 26 astetta, joten eihän tässä missään helteessä oo juostu.
Ajassa 37:56,5
5.38 km
keskisyke 145
Puolentunnin punttitreeni päälle ja voitte vaan kuvitella kuinka hiki virtasi.
Huomenna taisi olla maravauhtinen kymppi ja sunnuntaina se kolmetuntia... eikä kukaan oo vielä ilmottautunut vapaaehtoiseksi kaveriksi. Onkohan Kipinällä pitkä lenkki sunnuntaina tällaisille taaperoille?