Lepoviikko

Kolmella edellisviikolla tuli ajeltua kolmesataa kilometriä per viikko. Niinpä nyt olikin paikallaan hiukan kevennellä ja tällä viikolla olen käynyt lenkillä vain kerran. Eilen taisteltiin Pekan kanssa puuskaisessa tuulessa yli 50 kilometriä. Koulussa toukokuun viimeinen viikko on perinteisesti työntäyteinen ja senkin puolesta lepoviikko lenkkeilystä oli paikallaan. Myös säänhaltijat ovat viime päivinä olleet selkeästi sitä mieltä, että kuntoilijoiden kannattaa pysytellä sisätiloissa.

Toki tällekin viikolle 200 kilometriä ylittyy, kun sunnuntaina pyöräilemme joukkueen kanssa Kallaveden kierroksella Kuopiossa 150 km. Saanpa taas hyvää harjoittelua ryhmäajoon. Toivotaan kuivempaa, tyynempää ja lämpimämpää keliä kuin juuri nyt täällä Pohjois-Pohjanmaalla.

Hienoja uutisiakin on hyväntekeväisyyskampanjamme tiimoilta kuulunut. Koulujuoksussa koululaiset eri puolilla maata keräsivät Aamusäätiölle 164 019 euroa. Huikea potti! Nivalan yhdeksän koulun keräämä potti selvinnee ensi viikolla.

Joukkueemme sai myös ensimmäisen nivalalaisen tiimisponsorin, kun mainostoimisto AltAvanti lähti avustamaan joukkueemme matkaa. Tiimisponsoreiden tuella hankimme varusteita, ruokaa ja juomaa matkallamme.

Oman Sylva-keräykseni saldokin on noussut jo yli 1700 euroon. Vieläköhän tuo kasvaisi? 2000 euroa olisi komea tasasumma! Keräykseen voit osallistua  blogin vasemman reunan kuvalinkistä tai tästä

Kapteenimme antoi tavoitteeksemme pyöräillä toukokuussa 1000 kilometriä. Sekin tavoite täyttyi osaltani. Treenaus on hyvällä mallilla. Treenin kokonaistavoitteeksi asetettu 2500 kilometriä täyttyy juhannukseen mennessä ellei viime hetken sairastumisia tapahdu. 

Pikkuhiljaa olen suunnitellut ajoreittiäni Jyväskylään. Matkanihan alkaa kotipihalta 24.6. ja ensimmäinen etappi tullee olemaan yli 150 km päättyen Kannonkoskelle Piispalaan. Sieltä onkin sitten Jyväskylään tiistaina poljettavana vain reilu satanen. Hyviä yöpymispaikkoja voi toki ehdotella tai tarjota asuntoautoa vuokrattavaksi. Suunnitelmathan on tehty muuteltavaksi.

Joukkueemme reittiin kohti Pariisia pääse tutustumaan täällä.

Lopuksi kuukausiyhteenveto toukokuun liikkumisista. Varsin yksipuoleinen lajivalikoima.... Työmatkat olen kyllä useammin pyöräillyt, mutta ne ovat olleet osa pidempää maantiepyörälenkkiä.

Kuukausiyhteenveto huhtikuun liikkumisista: 

25 liikkumiskertaa, 43 tuntia 34 minuuttia, 1026,4 km, josta

spinningiä 1 kerta, 2 tuntia 27 minuuttia,

uintia 1 kertaa, 45 minuuttia, 1,5 km,

maantiepyöräilyä 21 kertaa, 38 tuntia 12 minuuttia, 1004,2 km

työmatkapyöräilyä 1 kerta, 42 minuuttia, 13,5 km

vaellusta 1 kerta, 1 tunti 27 minuuttia, 7,1 km

lepopäiviä 12

Tuhannen ja yhden kilometrin tarinoita

Äitienpäivänaaton lenkki päättyi pettymykseen kotikoneen ääressä yhteenvetoa tehdessä: tuhannen kilometrin rajapyykki jäi viitisen kilometriä vajaaksi. En sentään lähtenyt enää Kuoppalan risteykseen polkemaan tavoitteen täyttämiseksi.

Maanantaina Korpirannalla työmatkalla tuo maaginen rajapyykki sitten paukahti rikki. Pyöräilin koululle Järvikylän ja Aittoperän kautta. Kotimatkalla kiersin Autiorannalta Töllinperän ja Korpirannan kautta kotiin: työmatkaa kertyi yli 55 kilometriä.

Tätä kirjoitellessa palaudun vaihteeksi Kirsin käsittelystä eli  hieronnasta. Kirsin suureksi ihmeeksi takareiteni ei ollut perinteiseen tapaan viulunkielenä. Olen muuten salaa venytellyt viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin vuosiin. Uusia kireyksiä sen sijaan löytyi: koskaan ei niskan ja kaulan lihakset ole olleet niin tiukkana kuin nyt. Osansa lienee ajoasennolla, mutta myös koleahkoilla ja tuulisilla keleillä. Nyt huilaillaan tämä ilta ja huominen. Sitten taas kilometrejä keräämään. Juhannukseen mennessä pitäisi vielä lähes 1500 kilometriä kertyä.

Juhannuksen jälkeen maanantaina 24.6. on aikomus startata kotipihalta kohti Pariisia. Jos suunnitelmani toteutuu, ajelen Reisjärven, Lestijärven ja Kinnulan kautta Kannonkoskelle, josta jatkan tiistaina Jyväskylään. Jyväskylästä starttaamme joukkueen kanssa keskiviikkona 26.6. (Jarkon päivänä!) kohti Helsinkiä.

Tähän Nivalasta starttaavaan prologiin minut innostivat kaikki ne lahjoittajat, jotka ovat Sylva-tililleni lahjoittaneet jo yli 1700 euroa, ja joukkuettamme tukevat pronssisponsorit, jotka olen saanut houkuteltua mukaan kampanjaamme:

     

Mukaan Sylva ry:tä ja Aamusäätiötä tukemaan ehtii vielä, niin yksityiset ihmiset kuin yrityksetkin. Yksittäisiä lahjoituksia voi tehdä Sylva-tililleni (oma.sylva.fi/1009) ja yritykset voivat lähteä vielä hopea-, pronssi- tai tiimisponsoreiksi. Tervetuloa mukaan! 

Toukokuun alussa Nivalasta osallistui yhdeksän alakoulua noin 900 oppilaan voimalla Team Rynkeby - God Morgon Koulujuoksuun, jonka avulla kerätään varoja Aamusäätiölle syöpätutkimuksen rahoittamiseksi. Oppilaat juoksivat tunnin aikana yhteensä lähes 2700 kilometriä. Lopullinen lahjoitussumma, jonka oppilaat juoksullaan sponsoreiltaan keräsivät, selviää toukokuun lopulla. Lahjoittajilla on aikaa maksaa sponsorointisummansa toukokuun 24. päivään saakka.

On ollut hienoa valmistautua kesän koitokseen, kun mukanaeläjiä ja hankkeesta kiinnostuineita tulee päivittäin vastaan.

Takatalvi

sattui nyt sopivaan saumaan. Tänään oli hierontapäivä, ja nyt on helppo malttaa lepäillä pari päivää. 

Maaliskuun viimeisenä päivänä kävimme kävelemässä Iso-Sydänmaan perhereitillä. Kyllä täytyy kiitellä Nivalan Polku ry:n aktiivista porukkaa, joka pitää polun läpi talven kävelykunnossa. Oli mahtava ulkoilukeli pakkasyön jälkeen ja lumikengillä poljettu polku kantoi hienosti. Nastalenkkareilla oli hyvä kulkea. 

Ensimmäisen lenkin maantiepyörällä pääsin tekemään jo maaliskuun puolella. Vaikkei hyvältä tuntunutkaan navakan tuulen ja hieman uudenlaisen ajoasennon vuoksi, niin mukavaa oli ja hyvin Bianchi rullasi.

Viime viikonlopun keväisinä päivinä pääsin jo kunnolla maantiepyöräilyn makuun. Kevään kolmas ja neljäs lenkki uudella pyörällä alkoivat jo vähitellen tuntua kunnon kammenkäännöltä. Ennen sunnuntain lenkkiä tein pieniä säätöjä satulan asentoon - eikä ainakaan huonompaan suuntaan ajoasento muuttunut. Vielä on pohdinnassa lyhyemmän stemmin vaihto, mutta katsellaan nyt onko toimenpiteelle tarvetta. Kokonaiskilometrimäärä meni jo yli sadan, enää vajaa 2400 kilometriä pitäisi ennen starttia kerätä. Täytyy vähän tahtia tiivistää.

Youtubesta muuten löytyy aivan loistava Velogi - Pyöräilevä videoblogi, josta löytyy oivia vinkkejä kaikille pyöräilyharrstajille pyörän säädöistä ja huollosta. Linkki vie vlogiin, jossa kerrotaan maatinepyörän ajoasennon säädöistä. Suosittelen. 

Reilu viikko takaperin tällä Rynkeby-pyöräilijällä oli joulu. Sain tiimin ajokamppeet kotiin. Kyllä on komiaa ja keltaista. Nyt näkyy kaivolta kotiin saakka! Liikenteessäkään ei pitäisi nyt jäädä huomaamatta.

Vajaa kuukausi on enää aikaan TEAM Rynkeby - God Morgon -koulujuoksuun, johon Nivalassakin osallistuu kahdeksan alakoulua ja yli 900 oppilasta. Koululaisilla on mahdollisuus kerätä pikkusponsoreita ja juosta tai kävellä tunteroinen ennakkoon määrätyllä reitillä. Sponsorit maksavat sovitun sponsorisumman Aamusäätiön tilille. Kiitos Erkkilän, Junttilan, Haikaran, Järvikylän, Karvoskylän, Malilan, Kyösti Kallion ja Haapalan koulut! 

Koko Suomessa koulujuoksuun osallistuu 121 koulua ja 30333 oppilasta. 

Materiaalit ja juoksijoiden mehut ovat jo Nivalaan saapuneet, lähipäivänä jaan ne kouluille. Toivotaan, että juoksijat saavat sponsoreita mukaan: pienistä summista tällä joukolla kasvaa merkittävä lahjoitus Aamusäätiön työhön. 

Lopuksi perinteinen kuukausiyhteenveto maaliskuun liikkumisista: 

31 liikkumiskertaa, 36 tuntia 49 minuuttia, 231,50 km, josta

hiihtoa 13 kertaa, 14 tuntia 11 minuuttia, 159,10 km (vapaata 3 h 20 min, 47,1 km),

jääkiekkotuomarointia 4 kertaa, 6 tuntia 23 minuuttia,

spinningiä 5 kertaa, 5 tuntia 45 minuuttia,

uintia 3 kertaa, 2 tunti 30 minuuttia, 4,9 km,

maantiepyöräilyä 1 kerta, 1 tunti 1minuuttia, 24,1 km

työmatkapyöräilyä 1 kerta, 57 minuuttia, 15,7 km

jääkiekkoa 1 kerta, 1 tunti 27 minuuttia

kävelyä 3 kertaa, 4 tuntia 31 minuuttia, 27,9 km

lepopäiviä 6

Helmikuulta hiihtolomalle

Helmikuu on takana, talven selkä on taittunut ja päivä pitenee kovaa kyytiä. Viime viikollahan kevätkin näytti jo tulevan ja maantien reunatkin sulivat siihen malliin, että pyöräilyn himokin pääsi mielessä pilkahtelemaan. Viikonloppu kuitenkin kaiken muutti - talvi pitää edelleen pintansa.

Loma starttasi lauantaina Flowfitin maratonspinningillä, joka muodostui tälläkin kertaa kolmesta kolmen vartin tunnista. Kammenkiertoa omaan tahtiin hieman alkuun ja tuntien välissä niin, että polkemista kertyi kaikkiaan kaksi ja puoli tuntia. Oli aika hapokkaat tunnit! Jospa jerkku taas hieman reisissä kasvoi.

Spinningin jälkeen suuntasimme auton nokan koti Oulua pienelle viikonloppulomaselle. Kannustimme Kärpät rutiinivoittoon lappeenrantalaisvieraasta. Kärppien faniryhmä piti ottelun jälkipuoliskolla oikein mainiota metekkaa. Alkupuoli ottelusta meni mielenilmauksen vuoksi varsin hartaan hiljaisissa merkeissä.

Pidempään matkaan ei tällä lomalla ole aikaa. Loppuloma menee remontin viimeistelyä odotellessa, paikkoja siivotessa ja toivottavasti tavaroita paikoilleen asetellessa.Yritän toki pysyä pois Raksatekin Mikon ja Juhon jaloista. Sitten opetellaankin loppukevät löytämään tavaroita kovasti uudistuneesta keittiöstä. Keittiön ja remontin tiimoilta sain myös mukavia sponsoriuutisia, kun Aina-keittiöt lähti joukkueemme pronssisponsoriksi tukemaan Sylva ry:tä ja Aamusäätiötä.

Henkilökohtainen Sylva-tilini on saavuttanut keräystavoitteen: 1500 euroa on ylittynyt!. Suurkiitos kaikille lahjoittajille! Keräys on toki vielä auki, vielä ehtii maniosti mukaan. Yrityssponsoreita kaivataan vielä, että Bianchi aloittaa matkansa Pariisiin Nivalasta saakka.

Lomalla on tarkoitus toki myös ulkoilla. Säät näyttävät talvisilta, joten latu kutsuu. Tarkotus on pertsailla hyviä pk-lenkkejä. Oulun-matkalta mukaan tarttui myös uudet pertsasauvat. Siirryin sauvojenkin osalta Atomicin talliin.

Tätä kirjoittelen jäähallin pihalla. Vanha harrastus, naisjääkiekko, toi minut Haapavedelle. Ei toki enää valmentamaan vaan kuskaamaan. Viivin ja Viljan vakikuski lähti lomailemaan ja lentsu kaatoi Viljan petiin, niin isukin oli lähdettävä kuopusta kuskaamaan.

Yhteenvetoa helmikuun liikkumisista: 

23 liikkumiskertaa, 27 tuntia 29 minuuttia, 154,90 km, josta 

hiihtoa 12 kertaa, 13 tuntia 13 minuuttia, 152,90 kilometriä (pertsaa 1h 25min, 21,1 km), jääkiekkotuomarointia 7 kertaa, 10 tuntia 52 minuuttia,

sisäpyöräilyä 4 kertaa, 4 tuntia 46 minuuttia,

spinningiä 3 kertaa, 2 tuntia 24 minuuttia,

uintia 1 kerta, 59 minuuttia, 2 kilometriä, 

lepopäiviä 8

Maaliskuulle pitää tuntimäärään saada lisäystä selvästi, lepopäiviäkin toki kannattaa pitää. Työmatkapyöräily pitäisi myös aloittaa.

Selkäviikkojen helmihetkiä

Viikko sitten vierailin Kuopiossa Liigan ja Sylva ry:n yhteisen #erätauko-kampanjan merkeissä. Olimme joukkuekavereiden ja paikallisen syöpäyhdistyksen kanssa lipaskerääjinä KalPa-Ilves -ottelussa. Kansan käsi oli karttuisa ja kannustavia kommentteja hienosta keräyskohteesta ja mahtavasta pyöräilykampanjasta satoi sieltä ja täältä. Mukava oli nähdä joukkuekavereitani Jukkaa, Jukkaa ja Pekkaa, mutta perjantai-illan kohokohta oli kuitenkin keräyskierros Niiralan montun aitioissa ja Hannu Kapaselta saamamme lämmin vastaanotto ja erittäin suopea suhtautuminen keräykseen.

Koko reissun huippukohta oli kuitenkin ensitreffit uuden pyöräni kanssa.

Puijon Pyöräpisteen pojat olivat tämän kaunottaren koonneet minulle valmiiksi, ja sain sen lauantaina mukaani Nivalaan.

Nyt odotellaan malttamattomana kevättä, teiden sulamista ja ensimmäisiä lenkkejä. Mahtuipa viikonloppuun myös helsinkiläisnuorison vierailu maaseudulle. Pihasauna lämpeni ja Bianchia ihailtiin.

Myös viime perjantai oli hieno päivä: esikoinen tuli käymään kotona ja toi tullessaan painotuoreen kasvatustieteen gradunsa: poika on viittä vaille kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Vielä on tuoreessa muistissa sekin ilon ja onnen päivä vajaan viiden vuoden takaa kun posti toi Lapin yliopistolta kirjeen, jossa ilmoitettiin opiskelupaikan saamisesta. 

Perjantaina myös kuopuksemme tanssi Wanhojen tanssit lukiolla. Hienoa oli katsoa oman tyttären ja muiden nuorten rentoa ja hyväntuulista tanssia ilman turhaa jännitystä ja pönötystä. Kovan työn ovat nuoret ja heidän opettajansa tehneet, ja aherrus purkautui upeana ja iloisena tanssina. Meinasi isänkin mieli herkistyä - nyt ovat kaikki lapsemme tanssinsa lukion Wanhoina pyörähdelleet.

Liikuntaa helmikuun alkupuoliskolla on kertynyt maltilliset 17 tuntia. Lajeina hiihtoa, luistelua kiekkotuomaroinnin merkeissä, spinningiä ja uintia. Hiihto on ollut keleistä johtuen pääosin perinteistä, mutta pari luisteluhiihtolenkkiäkin olen päässyt tekemään. Lepopäiviä on kerytnyt jo viisi, joista neljä neljä kahdessa kahden päivän jaksossa hieronnan ja edellä mainitun Kuopion-reissun vuoksi. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta treenien kestoa venyttämään yli kahteen tuntiin, jopa kolmeen. Maaliskuun alun spinningmaratonista on hyvä aloittaa. Itselleni olen myös luvannut aloittaa taas työmatkapyöräilyn hiihtoloman jälkeen.

Keräystavoitekin on täyttymässä. Vielä kuitenkin tarvitaan lahjoituksia. Tavoitteesta puuttuu 105 euroa. Myös varmistuneita yrityssponsoreitakin puuttuu vielä pari, mutta pikkuhiljaa pitää totutella ajatukseen, että Pariisin-matkani alkaa Nivalasta. 

Kiitos kaikille jo Sylva-tiliäni kartuttaneille! 

Kotona alkaa taas myllerrys. Ensi viikolla Raksatekin pojat taas pistävät hyrskyn myrskyn ja remppaavat alakerrassamme olohuoneen, vierashuoneen ja keittiön. Kuvia remontista pääset seuraamaan varmasti blogissani, mutta myös Päivikin ylläpitämällä Villenranta Instagram-tilillä.

Lepoa ja lumienkeleitä

Lentsun jälkeen intouduin tekemään yhdeksän päivän treeniputken, jossa liikuntaa tuli 12 tuntia: lajeina sisäpyöräilyä, spinningiä, kävelyä, uintia, luistelua tuomaroinnin parissa ja hiihtoa parina vähän lauhempana päivänä. Kroppa tuntui kaipaavan keventelyä.

Perjantaina lepäilin kokonaan, ei mitään liikunta-aktiviteettia, vain penkkiurheilua. Iltasella ohjelmassa pihasauna ja HPK-Kärpät -peli Telia-tv:ssä.
Lauantaina tuomaroin pari d-junnupeliä: luistimilla siis kaksi ja puoli tuntia, mutta keskisyke vain hitusen yli 100, todella kevyttä. Iltasella taas penkkiurheilua ja pihasauna.
Lauantaina ja perjantaina ladulle lähtö kävi pariin kertaan mielessä, mutta maltoinpas. Sunnuntain pakkaslukemat eivät ulkoilemaan houkutelleet. Niinpä suuntasin aamusta kiekkohöntsyihin. Päivän mittaan nautiskelin myös penkkiurheilusta kotisohvalla.
Kolmelle lepopäivälle liikuntaakin kuitenkin lähes neljä tuntia, penkkiurheilua vielä enemmän.

- Missä se lepo sitten on? joku voisi kysyä.
Vastaan:
-Pihasaunassa.
Ihastumme pihasaunaamme uudelleen ja uudelleen. Uuden vuoden jälkeen olemme saunoneet remontoidussa sähkösaunassamme, mutta tälle viikonlopulla päätimme ottaa taas pihasaunan käyttöön.
Onhan se...rentouttavaa.
Kun tuon reilun kymmenen metriä pihan poikki hipsii ja astuu hirsisaunaamme, pääsee kokonaan uuteen maailmaan.
Hirsien tuoksu, talvi-illan hämäryys, lyhdyn valo, pehmeä lämpö.
Kiukaan kihahdus, hitaasti katosta lauteille laskeutuva lämpö.
Hikikarpalot, palavien puiden paukahdukset.
Syvä huokaus, aika pysähtyy, kiire kaikkoaa.
Emmepä arvanneet mitä vaille olimme jääneet, ennen kuin saunan hankimme.

Perjantaina vielä pakkanen pelotti sen verran, että jäähyttelyn aikana en terassia pidemmälle tohtinut, vaikka Päivikki kuinka houkutteli. Lauantaina sauna-, seinä-  ja yllytyshulluus otti vallan, ja talven ensimmäinen lumienkeli syntyi hankeen yli 20 asteen pakkasessa.

Sunnuntaina saimme myös viettää hienoa juhlapäivää perhepiirissä. Kokoonnuimme Mattilan palvelutalolle juhlimaan isän 90-vuotispäiviä. Virkeä ysikymppinen jaksoi komeasti parituntiseksi venyneen kahvitteluhetken vaimonsa, lastensa, miniöidensä, vävynsä, kahden lapsenlapsensa, veljensä, siskonsa, tämän aviomiehen ja kummityttönsä kanssa. Juhlantuntua lisäsi sattumalta kahvihetken aikana paikalle tullut tullut seurakunnan syntymäpäiväonnittelija.

Lopuksi päivitys keräystilanteeseen:
Sylva-tilille on kertynyt 1315 euroa ja kauttani yrityssponsoreilta Aamu Säätiölle ja Sylva ry:lle on tukea tullut 900 euroa.
Lupaukseni lunastamiseksi Sylva-tilille pitäisi siis tulla vielä 185 euroa ja yrityksiltä 600 euroa. Vielä ehtii hyvin mukaan. Takaraja on toukokuun loppu.

Liike on lääke

kaamosmasennukseenkin!

Viime viikko meni flunssaa parannellen ja treenaaminen jäi taka-alalle. Takavuosien flunssakierteiden ja vaimon ohjauksesta viisastuneena yritin nyt malttaa levähdellä ja toipua, vain pari kevyttä kävelylenkkiä koko viikolla.

Kummasti vaan vetään mielen matalaksi, kun ei pääse liikkumaan ja jatkuva pimeys painaa päälle. Aamulla töihin lähtiessä on hämärää ja illalla töistä tullessa on hämärää.

Tällä viikolla, kun on taas pääsyt liikeelle, mielialakin on paljon virkeämpi. Vaikeinta on saada lähdettyä lenkille keskelle pimeyttä, mutta aina kotiin palatessa fiilis on parempi kuin pimeyteen lähtiessä. Aina tarvi edes ulos lähteä. Eilen vedin pyöräilyvermeet päälle ja kiipesin yläkerrassa Bianchin satulaan ja poljin treenivastuksella toista tontia. Treeniseurana oli kenraali Pinochet: kuuntelin näet Areenasta pyöräilykaverini Pekan suosituksesta 12 diktaattoria -sarjaa. Monenlaista kouhoa on maan päällä asustanut! Viimeinen reilu vartti lenkistä sujui kepeämmissä merkeissä Spotifyn parissa.

Kotona puuhaa riittää muutenkin. Ensi viikolla alkaa remontti alakerran toisessa päädyssä: sauna, kylppäri, kodinhoitotilat ja Päivikin työhuone kokevat perusteellisen uudistuksen 20 vuoden käytön jälkeen.

Rynkeby-kampanja on mielessä tietysti päivittäin. Sponsoreita ja tukijoita pitäisi hankkia. Siinä hommassa en todellakaan ole omimmillani. Kontakteja on yrityksiin otettu, mutta laihahko on tulos toistaiseksi ollut. Viitalan Mika onneksi antoi myönteisen vastauksen ja Edux-ovet lähti joukkueemme pronssisponsoriksi.

Avasin viikonloppuna keräystilin Sylva Ry:lle, jossa kuka tahansa voi käydä tekemässä lahjoituksen. Tässäpä oiva kohde vaikka joulukorttirahoille - jokainen lahjoitettu euro menee lyhentämättömänä syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen. Kiitos lahjoittajille!

Kehveli vieköön

kun melkein innostuin tänne kirjoittelusta, niin avot, teräsnaiseen meinaa iskeä flunssa.
Perjantaina vielä käväisin hölkkäilemässä ja olin kovin hyvilläni tunteroisen lenkistä, joka melkeinstä onnistui matalemmilla sykkeillä... net tietänevät tämän hankaluuden, jotka tänne joskus ovat kurkistelleet... Niin lauantaina heräsin kaktus kurkussa. KÄÄK! No alakoipa hirviä pyristely flunssaa vastaan. Maitohappobakteeria, Carmollistippoja, kuusenkerkkiä ja tyrniä pakasteesta, Vanatallinnaa kuumana ja sitten inkivääriä, kuumana sitäkin. Mikä noista nyt olis tehokkain, sitä en osaa sanoa, mutta senpä voin sanoa, että olen voitolla. Lenkkeilemään en vielä uskalla, tosin semmoisia seitsämän kilsan kävelylenkkejä oon tehnyt päivttäin. Tuo raikas syksyinen sade tekkee hyvvää räkäisille keuhkoille. Ja kun se tuo vesisade muuttuu lumiseksi, niin sitten pitää olla iskussa, ei saa flunssapöpöt kiusata kun hiihtobaanat ovat valmiit. Eikä sykemittarista enää kurkistella, että pysyykö sykkeet matalana, heh, ei pysy kuitenkaan. Sukset on vielä vintillä, mutta kertoivat jo Kalajaskassa, jotta kohta Huhmarissa levitellään lumet hiihdeltäviksi. Jou-jou... ootellaan, ootellaan. En lie ainoa latujen oottelija ;)

viimekeväänä kestohangilla kierreltiin Rimpinevaa, Linttinevaa ja Vinnurvajärveä

Upiat ulkoiluilmat

ovat pistäneet vipinää reissunaisen rutiineihin, niin että on saanut viikkotunnit säilymään vielä entisellään. Tämän viikon tunnit näyttäisi 9 tuntia 57 min.
Maanantaina pidin täyslepopäivän pitkän lenkin palautumiseen.
Tiistaina sitten juoksin Pirttirannanlenkin vajaa 7 km, jonka jälkeen lihaskuntoa eli kyykkyjä sillä 8 kg:n tangolla 30x30x30, nostoja hiukan vähemmän, lankkua 2x2 min ja punnerruksia. Tämän rypistyksen jälkeen saattoi hyvillä mielin istahtaa junaan viideksi tunniksi. Olipa se muuten taas ankaraa kököttämistä tuo junassa junnaaminen, huh-huijaa!
Keskiviikkona sainkin jo huijattua osan opiskelijakamuista lenkkeileen. Juostiin (ja osittain käveltiin) kuutisen kilsaa Vanajaveen ympäri. Minä jatkoin sitten vielä hiukkasen juoksentelua, joten matkaa tuli lopulta yhteensä vähän yli 12 kilsaa.
Torstainakin sain kavereista lenkkiseuraa ja käpäistiin 9 km juoksentelemassa. Tämän lenkin jälkeen sykemittari meinasi, että pitäisi palautua välillä, joten perjantaina kotiin saavuttuani käväisin vain tunteroisen kävelyllä.
Lauantaina oli monta rautaa tulessa: Omppuja soseeksi päivällä ja iltapäivällä saalistamaan sieniä.
Metsässä olin tulla ihan höperöksi, tatteja, rouskuja ja kehnäsieniä ihan mielettömät määrät, myös mustikoita ja puolukoita. Kivilammen laavulle suunnattiin retkieväitten kanssa ja samalla otettiin talteen metsän antimia.

Kivilammen laavun tunnelmaa Jarkon kuvaamana

Tänä aamuna päästiin vielä pyöräilemään, joten viikonvaihde oli aika täydellinen. Käytiin Autiorannan lenkki hyristelemässä (47 km) loistokelissä aikaan 1.49. sellaista mukavan reipasta 26 km:n keskivauhtia.

Näin siis alkoi opiskelut reippaissa merkeissä...
Ensviikolle samat tavoitteet ja mietintään saadaanko alastonmalliksi seuraavalla kertaa nainen vai mies ;)

Viikkotuntimäärä

jäi alle seitsämän tällä viikolla, mutta ei harmita. Viimeviikon kovat vedot pakottivat löysäämään kierroksia. Toki jos pyöräilemään ois päässyt, niin määrät olis mukavammat, mutta sade rajoittaa mun pyöräilyinnokkuutta.
Perjantai-iltana kävin hölkkäilemässä Pirttirannan lenkin kankein jaloin. Kahdeksan kilon kahvakuulaan siirtyminen oli tehnyt tehtävänsä. Selän ja lantion seudulla tuntui niinkuin olisi treenin tehnyt torstaina. 145 oli keskisyke vajaan seitsämän kilsan lenkillä. Tälläkertaa en vilkuillut sykemittaria, vaan ajattelin hölkkäillä tuntemusten mukaan.

Eilisiltana vietettiin Viivin kummitusten kanssa venetsialaisia... Perinteisesti meillä venetsialaiset ovat olleet viikkoa aiemmin  Viivin syntymäpäivän vuoksi. Leijonalapseni, Viivi-vauvani täytti jo 13 vuotta.

Tänään kävimme Jarkon kanssa tutkailemassa uusia lenkkipolkuja. Viime viikonloppuna Jarkko oli värvättynä maastopyöräkisoissa liikenteenvalvojaksi Torpantielle ja oli siellä tutkaillut samalla lenkkipolkuja. Järvikylän kuntopolkua pitkin lähdimme patikoimaan pyörämaastot ja lenkkipoluiksi sopevat reitit.

Kivilammella alkumatkasta

Otin mukaan marjanpoimurin ja ajattelin, että iltapalaksi rahkamustikat poimin. Mustikoita oli niin paljon, että harmitti, kun en ottanut ämpäriä mukaan. Muovipussi oli taskussa, mutta siihen piti kerätä haperoita, kun niitäkin oli niin mahdottomasti.
Parin tunnin reippailu metsäpoluilla tutkaillen hienoja maastopyöräreittejä, reilu kahdeksan kilsaa tuli patikointia. Mustikoita oli pakko syödä välillä, kun poimuriin ei enempäänsä mahtunut.
Tosi mukava sunnuntai-iltapäivä, sääkin suosi ja lämmin tuli käveleskellessä.

Arki on alkanut

ei auta pyristely, kesästä on enää lämmin mukava muisto.
Kouluhommiin tahtoo katse kääntyä väen vängällä; tietsikalla istuskellaan pukuhistorian powerpointteja tutkien ja muistiinpanoja tehden.
Aika tuntuu menevän turhan joutuusti, pitäisi jostain keksiä päiviin enemmän mittaa. Herukkapensaat on nyt tyhjennetty ja mehustettu, vadelmasato alkaa ehtyä, mutta omput kypsyvät vielä puussa, niissä on urakkaa ehkä ensviikon loppupuolelle.

Sääret vihoittelivat mulle viimeviikon vetotreeneistä, joten niitä piti yrittää lepytellä maanantaina. Ajattelin, että tykkäisivät vesijuoksusta ja uinnista. Yhteensä varmaan tunteroinen meni vedessä, pyöräilyä sitten siihen puolituntinen lisäksi. Kävin myös kylmäaltaassa sääriä viilentämässä... vanha avantouimari ei meinannut muistaa miten kylymää se vesi oikiasti on.

Tiistaille suunnittelin pyöräilyä, mutta sadepäivä muutti suunnitelman pullanleipomuspäiväksi. Sitten, kun aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta, pitikin jo olla pesiskentän kioskilla kahvin keitossa. Sinne kävelin ja hölkkäsin Katvalasta kottiin pelin jälkeen. Sääret eivät vieläkään olleet pehmenneet vaikka niitä pilatesrullalla olin aamusella möyhentänyt. Illalla sitten hieroin sääriin relaxanttia ja tein Kirsiltä oppimaani Kalevalaista lihaksen avaamista eli tavallaan puristin säärilihasta ja liikutin jalkaterää koukistaen ja ojentaen. Tämä liike on varmaan ihan parhaita lihaksen avaamisliikeitä mitä tiedän, ei tunnu yhtään mukavalle, mutta on hyvä avaava liike.

Keskiviikkona jalat sai lepoa, tönötin vain marjapensailla ja kävelin ystävän luo syömään kermaisia kääretorttu leivoksia :)
Niin vain tuntui tänäaamuna, että jalat vosivat olla lenkkikunnossa, joten Kiekon lenkin kävin hölkkäämässä. Koska olen päättänyt opetella uusia juoksurutiineja, niin sykkeet pidin alhaalla. Tarkoittaa siis, että en juossut vaan hipsuttelin. Keskisyke reilun seitsämän kilsan lenkillä 138, maksimi 147, on muutes mulle kehitystä tää!

Juoksun jälkeen nostatin sitten sykettä kahvakuulajumpan verran puoli tuntia ja pystyi jo tekemään jumpan 8 kg:n kuulalla kokonaan eli ylävartalon lihaksetkin alkaa olla taas kondiksessa. Täytyy varmaan ostaa Hämptoniin sitten myös kahvakuula, ettei lihakset pääse löystymään... vai löytyisköhän tuolta joku kahvakuulajumppa/ryhmä johon vois osallistua?

Viikko täys

vähän liiankin, kun piti olla se vaan viis kertaa.
Olen joskus aiemmin töppäillyt verenluovutuksen jälkeen ja vetänyt seuraavana päivänä hirmuisia sykekierroksia ihan vaan siksi, että jalat tuntuvat luovutuksen jälkeen kovin kevyeltä. Sama höpsäys meinasi tapahtua taas, mutta tuon puoliskon toimesta. Lähdettiin tiistaina pyörälenkille ja Jarkkohan lähti vetämään, niinkuin viimeistä päivää... Minä en halunnut itseäni ylikuntoon ja annoin äijän mennä.

Maanantaina siis Raudaskylän pyörälenkki 30 kilsaa ja sen jälkeen 21. verenluovutus.
Tiistaina sama lenkki.
Keskiviikkona lepopäivä.
Torstaina suunnistus: b-reitti 2,4 km, jota minä höökyilin 5 kilsan verran gps:n mukaan. Maks syke 167 ja min 87 keskisyke 144. Kesto 1:22 kun unohtui vielä sykemittarin sammutus.
Perjantaina palauttavaa jumppaa tunti; kävelijän lihaskunto ja voimaa ylävartaloon.
Lauantaina lähes viidenkympin pyörälenkki Järvikylä-Aittoperä-Koskenperä-Autioranta-Karvoskylä, koska pyöräilyvauhtini on tällähetkellä mitä on, en vielä laita speksejä tänne. Mun ensin pittää kasvattaa kuntoa ;)
Sunnuntaina sama lenkki kymmenen minuuttia nopeammin, kun Jarkko oli vetämässä, mutta vähän oli takkuinen lenkki. Alkoi tuntua siltä, että lepopäivä olis paikallaan.

Pyöräilyn pitkäkestoiset ja matalasykkeiset lenkit ovat olleet tosi hyviä kunnonkohottajia. Juoksu jää hiukka vähemmälle, kun en hirviästi tykkää hellejuoksusta ja pyöräily helteellä taas on mahdottoman mukavata.
Ens viikolla olis iltarastit Pyssymäessä, uskaltaisikohan sinne jo mukaan? Tutussa maastossa saattaisin selvitäkkin. Suunnistusvarusteitakin pitäisi alkaa ostella; kompassi ja emit olis ehdottoman tärkeitä... jos jollakulla lojuu sellaisia ylimääräisenä, niin tulkaapa tarjoamaan!

Pääsiäisenä retkeiltiin

Luovutin

verta maanantaina, tein viikon hyvän työn heti alkuviikosta. Edelliskerrasta olikin aivan liikaa aikaa, kohta kuusi vuotta. Miten lie aika vierähtänytkin noin - polvioperaation jälkeen jotenkin jäänyt luovuttamtta. Ihan paikallaan oli luovuttaminen tälläkin kertaa. Hemoglobiini oli 163. Kohtahan tässä jäisi starttilupa saamatta hiihtokilpailuihin ja maakuntaviestitkin on vasta tulossa....: )
Sikäli ajankohta oli otollinen, että mitään kovaa treenirutistusta ei ole menossa. Joskus takavuosina luovutuksen jälkeen olo meni niin vetämättömäksi, ettei treeni maistunut. Syy tosin taisi olla siinä, että liian äkisti luovutuksen jälkeen tein "kovaa" treeniä ja lipsahti jonkinlaisen ylirasituksen puolelle ja kroppa sekosi sairastamaan.

Viikonloppu oli liikunnan ja jälleen kerran myös jääkiekon täyteinen. Lauantaiaamuna sain kerättyä itseni sängyn pohjalta kohtuu aikasin ja läksin lenkille. Hölkkäilin matalalla sykkeellä kympin pikkaisen reiluun tuntiin, kyllä tuntui hyvältä. Pajusuvannolla en ole aiemmin talvikeleillä lenkkeillytkään. Iltapäivällä pukeuduin raitapaitaan ja vihelsin kaksi kiekko-ottelua jäähallissa. Luistimien päällä hitusen reilu neljä tuntia. Tällä kertaa säästyin raitapaidassa suuremmitta moitteitta. Yksi nuori herra päätti vaihtaa lajia kesken kiekko-ottelun siirtyen nyrkkeilyyn. Hänethän piti ohjialla sievästi suihkun puolelle ennen aikojaan ja sehän tiesi raitapaidallekin vielä kirjallisiakin töitä. Tuomarihommista, tuntemuksista kaukalossa ja saadusta palautteesta kirjoittelisi helposti kyllä yhden blogikirjoituksen.
Hiukan alkoi luistelussa tuntua pitkä päivä liikunnan parissa ja yöllä uni maittoikin makoisasti.

Sunnuntaina laiskottelin omien liikkumisien osalta, mutta valmennushommissa ahersin. Tai oikeammin sain tällä kertaa nautiskelle NiceHockeyn hyvästä esityksestä hyvää vastustajaa vastaan. Voitimme 4-1. Aina on mukavampi voittaa! Iltasella vielä hetken ehdin seurailla Villenkin peliä. Poika oli pari maalia pistänyt vastustajan verkkoon ennen kuin minä ehdin hallille...hiukan harmitti, kun jäi näkemättä.

Tiistaina - päivä verenluovutuksen jälkeen - en malttanut olla lähtemättä lenkille. Olinkohan hölmö? Vaan minkäpä sitä itselleen voi. Alunperin olin suunnitellut hölkkäävänä maanantaina parituntisen pitkikisen, mutta verenluovutus muutti suunnitelmaa. Hipsuttelin rauhallisen 7,5 kilometriä korkaten omalta osaltani uuden alikulun ja Hourupuhdon tien.
Juoksu ei ollut kovinkaan kevyttä, vaikka vauhti oli hiljainen. Syke huiteli  5-10 pykälää normalia korkeammalla. Onko seuraajilla kokemuksia verenluovutuksen vaikutuksista treeniin? Maltoin kuitenkin pitää vauhdin ja sykkeet matalalla enkä urakoinut kilometrejäkään.

Tänä iltana taidan käydä hiukan kiekkoilemassa hyvässä äijäseurassa. Ainakin tuntemukset on sen oliset, ettei verenluoivutus vaikuta juurikaan. Loppuviikon treenien osalta kuulostellaan kroppaa...

Viikonloppuna liikut jää kotimaan bussimatkailun jalkoihin. Lauantaina 5.30 startataan NiceHockeyn Etelä-Suomen kiertueelle kohti Loimaata ja Espoota. Kotiin palataan vajaa kaksi vuorokautta myöhemmin maanantaiaamuyönä. Espoossa ei paljon säälitty pitkänmatkalaisia ja peli alkaa sunnuntaina vasta klo 17.10. Harrastukset on mukavia!

Onneksi Päivikki kotiutuu jo tänään! Ehditään pari päivää taas asua saman katon alla ennen tuota reissua ja Päivikin uutta opiskeluviikkoa.

Miten

tuo lie olis elämä ykstotista ilman tätä harrastavaa mukulakatrasta.
Täällä ollaan taas lauantaista oltu syän sykkyrällä, kun Vilja sai polvilumpioonsa melkoisen tällin: pesäpallon. Treeneissä harmiton heittotilanne, joka sitten nasahti suoraan polvilumpioon.
Seurailtiin viikonloppu, mutta kun ei jalka alkanut pelata, piti maanantaina käydä päivystyksessä.
Ei murtumaa ja huokaistiin helpotuksesta, kunnes eilen illalla jalkaterä turposi ja meni ihan kylmäksi.
Hätäännyin kyllä hiukan, että mitäkäs nyt.
Aamulla taas päivystykseen ja meidät passitettiin Oyssiin epäilynä valtimotukos. Ääks!

Yhteispäivystys toimi tällekertaa suhteellisen mutkattomasti ja kirurgille päästiin jo 40 min jonotuksen jälkeen. Ihmettelihän tuo kirurgi moista ilmiötä ja totesi, että jos olisi kyseessä tukos, niin kipu olisi todella kova.
Neste on päässyt jalkaan kertymään, mutta vähäisen liikkeen takia se ei pääse jalasta pois... Näin pohdiskeltiin asiaa ja meidät laitettiin kotiin... Jospa jalka alkaisi pikkuhiljaa liikkua.
Meinasi lääkäriäkin hymyilyttää, kun luki Viljan sairaskertomuksia... Tuskin edes näkee kaikkia, niinkuin syksyllistä varpaitten "murskaantumista". Hoh-hoijaa ja huh-huijaa!

Pidin maanantaina lepoa hiihdosta, kun sunnuntain kolmikymppinen veti ihan maitohapoille ja rakotkaan ei oikeen olleet ystävällisenä  :(
Tiistaina kävinkin rusikoitavana taas.
Ja jokohan kertoisin muutamista pienen pienistä hipsutteluista... Jos kerron niin kaikki menee pian mönkään. Kyseessä on oikiastaan uus laji: Stepping into the barefoot world :D 

 Jätän teidät vielä jännitykseen siltä osin!

Kaipaan silti

juoksulenkkejä... Ruikuti, ruikuti...
Blogini on päiväkirjani ja silloin kun pännii, saan ruikuttaa. Olokaa lukematta, jos teitäkin alkaa pänniä.
Sunnuntaina hiukan oikea nilkka oli kireä ja selässä tiukkuutta, mutta yllättävän vähän sellaisen lenkin jälkeen. Tein toiminnallisen venyttelyn dvd:ltä ja sen jälkeen nilkan kipu hellitti.
Maanantaina seurattiin Katvalassa Viljan pesistä.(Jotta sellainen urheilupäivä)

Tiistaina oli jo niin kova tuska juoksulenkille, että pyöräilin Pyssymäkeen ja kipaisin siellä kierroksen ympäri. Pakarakipu tuntui, mutta juoksemaan pystyi. Sainpahan juoksuntuskan sammutettua.
Oli kyllä hirmuisen mukava ja monipuolinen lenkki,vaikka juoksu olikin sellaista hipsuttelua.

Tänään kiersin sitten Järvikylä-Aittola-Koskenperä-Jokikylä-Karvoskylä-reitin, mikä on kyllä tosi kaunis ja mukavan mäkinen pyöräilyreitti. Yllättäen kilometrejä ei tullut kuin vajaa 42.

Ajassa 1.42;14  41.73km
Keskivauhti 24.49 (yksi puhelupyssäys hidasti) Max 41.13
Tyytyväinen olen omaan vauhdin "kehittymiseen".
Ja heeei! Kilometrikisassa mulla kilometrejä 530.

Pitäs kuulemma lähteä Terwalle viikonloppuna katkerana haistelemaan juoksuhajuja... jaa-a...
Onkohan minusta kannustajaksi :(

Kelevoton meno

jatkuu :(
Vatsakivut ja flunssan oireilu pitivät otteessaan koko viikon. Tiistaina tein kotosalla askelsarjat- jumpan ja keskiviikkona vihdoin alkoi yrjö lentää. Jee!
Tauti vei naiselta jalat täysin, kaks päivää retkotin aivan kuolleena sängynpohjalla. Perjantaina könköilin töihin, mutta kuntoilemaan minusta ei ollut. Sängynpohjalla surkuttelin kun ei kerry kilometrejä ja muut pääsevät karkuun. Ai-jai, ajatuksestakin olo tuli vielä kurjemmaksi.
Mutta kun tsekkasin tänään listan, huomasin ettei hätä ole vielä tämän näköinen. Bianchi on vähän päässyt karkuun, mutta muiden tuntumassa pysyn hyvin. Enemmänkin listalle pyöräilijöitä mahtuisi kilometrejä keräämään.
Jotennii tuntuu, ettei nyt onni suosi ;) Piriformis oireilee ja olen tehnyt kaikki maaliman akrobatiatemputkin esim. pesäpallon pyöritystä pyllyn alla :D jotta pääsisin pinhuusista, mutta ei!
Maradonna MITÄ MÄÄ TEEN? No, menen kyllä taas tiistaina hierojalle... että katotaan,
mutta kun se pittäis saada itse irti.
Räkäisen olon takia en tänään vielä uskaltanut lähteä puskemaan vastatuuleen Ylivieskaan, mutta sieltä poies pääsi myötäiseen.

Mummulille käytiin laulaa luikauttamassa. Tässä naparetkeläinen lähdössä kotia kohti.Vaatetta mahottoman palijo päällä. Mutta joo, oon oikiasti noin leviäharteinen :(

Kiertelin Niemelänkylän kautta ja Sports Trackerin dataa täällä. Reilu 37 km. Pisin yhtäjaksoinen pyöräilymatka tähän mennessä. Torstaina olis s-marketin ajo 50 km, toivoisin niiin, että voisin siihen osallistua. Toivokaapa muutkin!
Välillä toivon myös pääseväni juoksulenkille, toisinaan taas kiukuttaa (esim. tiistaina, kun yritin juosta) ja ajattelen, että paskat (anteeksi kiroilu äiti) en juokse ennää ikinä!

Puolikkainen työviikko edessä. OUUU-JEEE! Jokohan parempi elämä voittais?
Meinasin julkaista Kilometrikisan taulukon täällä, mutta ajattelin kuitenkin ensin kysäistä, että HAITTAAKSE? Mitä mieltä on Kipinän "pomot"? ;)

Kehoa pittää kuunnella

on nimittäin  pari päivää viluttanut ja tuntunut siltä, että ei kiinnosta... mikään muu kuin se pyörän hankinta ;) ja voi kamaluus kuin sellainen voi viedä energiaa. Eilen ajeltiin Karvoskylälle kokeilemaan 44 cm Bianchia ja todettiin porukalla, että se on mulle liian pieni. Alkaa lähestyä totuutta tuo mitta. Varmaan ajelemme Kälviälle lauantaina pyöräkauppoja hieromaan, jos ei nyt tule mitään esteitä. (Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullee pyörän ostaja) Vielä kun tuo Bianchi oli maantiepyörä, niin piti alkaa pohtimaan, että kumpi?
Jostain vanhasta Tekniikan maailman jutusta Jarkko lueskeli, että cyclo olis helpompi "käsitellä" vasta-alkajalle ja maantiepyörä on kiikkerämpi. No, en silti epäile, etten oppis maantiepyörällä ajamaan. APUUVA! Kokemuksia?
Tuuliviirinä täällä molemmat pyöritään, nyt Jarkko on cyclon kannalla ja minä... ÄH! en tiiä.

No kuitennii, parin päivän tööväilyn jälkeen maistui lenkki.
Cosmoksen neuvojen ;) mukaan suunnittelin noin puolen kilsan vetoja Kiekolla.
Pari kilometriä ensin lämmittelyä, sitten 5 vetoa parin min palautuksella.
Tää oli vähän sellainen ekstempore, jota ei siis ohjelmoitu sykemittariin.
Neljäs veto meni "häneksi" kuralillinkejä väistellessä, mutta viidennessä sain sykkeen nostettua 186.
Ajassa 1:00,25
8.81km (keskisyke 154, max 186)
Maximi vauhti 3:18... mene ja tiedä sitten.
Persauksen tiukka paikka vaan paukkui vetoja tehdessä, nyt olis varmaankin kohdevenyttelyn aika.
Niin muutes kurkia Kiekolla kymmenkunta. Tuttava puhui myös, että hanhia jo kovasti päivystetään.

Maailmanloppu

tai tuomionpäivä. Voiko tätä nyt muuten kuvailla?
Sen hankaluuden takia, mikä selässä on ollut elokuusta lähtien, päätin lähteä käymään Kaustisella.
Olen lukenut Voi hyvin-lehdestä Karola Känsälästä (valitettavasti artikkelia ei enää löytynyt netistä, Voi hyvin 2/2011). Ajattelin, että jos selässä sama tuntemus jatkuu, juoksuni on juostu.
Karola istutti minut tuolille, ihan samalla tavoin kuin Kirsi. Pisti peukalot si-nivelen molemmin puolin ja totesi lantioni olevan kierossa (... tätähän minä täällä olen hokenut). Kumarrutti minua kaksi kertaa peukalot si-nivelessä ja sanoi, "nyt se on suorassa". Olin varmaan kuin puulla päähän lyöty, että näinkö tämä homma meni. Hän kertoi, että nivel on niin löysä, että vaatii tarkkuutta saada pysymään se paikoillaan; ei pehmeitä istuimia, ei sohvalla rönöttämistä, kovat tuolit! Siirryttiin oikeaan polveen josta ilmeinen vika löytyi... en ole varma oikeista termeistä... polvilumpion vasemmanpuoleinen "nivelpussikohansenytoli" kiinni. Polvenkiertoliikkeet kielletty! Kyyneleet silmissä yritin selittää, että luisteluhiihto on mun elämä, ei armahtanut Karola. Kolme päivää totaalista liikkumiskieltoa ja sitten voi hiljokseen käydä pertsailemassa tai uimassa tai kävelyllä.
Näin nyt hullusti on asiat.
Tässä kotona nyt istun puisella jakkaralla ja takapuolessa tuntuu, niinkuin olisin piiskaa saanut. Enemmän vielä henkisesti.
Täällä mietin miten pääsisin tästä yli, varmaan nyt joutaisin vaikka lahdattavaksi. ITKU!

Rennosti

syyslomaillen on mennyt viikko.
Loppuviikosta pulikoitiin Eedenissä ja taivallettiin pk-lenkkiä Haaparannan Ikeassa -huh!

Pitkästä aikaa tänä sunnuntaina oli loma-aamu, niin pääsin minäkin tyttöjen kanssa luistelemaan. KIVVAA!
Tosin viime talven luistelut jäi niin vähiin, että sen huomasi horjuvasta tyylistä.
Viime talvena hiihtely alkoi niin varhain, ei sitten tullut luisteltua.

Niin, kävin tänään myös lenkeilyä kokeilemassa.
Pirttirannan lenkki 6,83 km ajassa 47;20 keskisyke 148
Niinhän tuo sujui kuin ennenkin. Selässä ei tuntunut hankaluuksia.
Kilometrejä kasassa tälle vuodelle 765,5.
Ajattelin, että pitäis yli kahdeksansadan kilometrin päästä... tosin nyt oon ennätyskilometreissä, ei oo koskaan vuodessa tullut näin paljon juoksukilometrejä. Kilometri-kilometriltä tässäkin asiassa kehitytään!


Katselin tuossa vuoden takaista juoksukouluohjelmaa ja mietin, etten ainakaan sitä lähde toteuttamaan, näin syksyllä on mukavaa liikkua monipuolisemmin. Kerkiää sitä sitten taas juosta läpyttää keväällä ja kesällä.


Alkuviikko menee punttis-uinti-jumppa-linjalla. Loppuviikkoon kun sais ryhtiä; toisen punttiskerran  ja lenkkejä pitäisi vähintään kolme saada viikkoon sisältymään.
Saahan näitä suunnitella, kun heti huomenna poikkea suunnitelmista menemällä verenluovutukseen, joka on minusta tärkeää, enkä ole käynyt pitkään aikaan. Seuraava poikkeus on varmaan piakoin hieronta, sinnekkään en ole päässyt pitkään aikaan... ja sen huomaa.

Mielenkiinnolla odotan mikä mahtaa olla hemoglobiini, luovutuskertoja taitaa olla kasassa kaikenkaikkiaan 17. Huomennapa nuo varmistunevat.

Kiriällä

meinaa taas olla selkä ja pakarat.
Itseään saa syyttää; maratonin jälkeen ei oo viitsinyt moneen kunnon venyttelyyn aikaansa uhrata. Viikonlopun juoksentelu pakotti ottamaan venyttelyt ohjelmaan.
Maanantaina pidin lepopäivän.
Tiistaina oli punttisalin vuoro. Tunti treenia aikalailla tasapuolisesti ylä-ala ja keskivartalolle.
Tänään sitten aamulla selkäjumppa puolituntia, toiminnalliseen venyttelyyn meni varmaan 40 min.
Illalla vielä tunti uintia. Nyt kun hiukan yritin laskeskella, niin siinähän taitaapi tulla lähes 2 kilometriä, kun reippaasti puhaltaa menemään. Lähinnä rintauintia, välillä hiukan kroolia ja selkäuintia.

Olen iloinen kun treenaaminen on monipuolistunut. Etenkin hämmästelen, että saan itsestäni irti tuon tunnin uinnin viikossa: edistystä havaittavissa. Punttikselle lähteminen on alkuviikosta ihan ok, mutta kun pitkät työpäivät painottuvat loppuviikkoon, niin punttis torstai-iltana ei väsyneenä iske, ei millään. Toinen punttiskerta pitäisi kuitenkin pikkuhiljaa saada viikko-ohjelmaan sopimaan. Noh, tälle totuttautumiselle annan itselleni aikaa. Pitäisi alkaa tutkia myös noita viimesyksyn juoksuohjelmia, löytyisikö niistä mitään millä aloittelisi.
Luin eilettäin jotain tammikuun päivitysta ja oe-voe kun tuli hiihtelyä ikävä ;)