keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Miten

tuo lie olis elämä ykstotista ilman tätä harrastavaa mukulakatrasta.
Täällä ollaan taas lauantaista oltu syän sykkyrällä, kun Vilja sai polvilumpioonsa melkoisen tällin: pesäpallon. Treeneissä harmiton heittotilanne, joka sitten nasahti suoraan polvilumpioon.
Seurailtiin viikonloppu, mutta kun ei jalka alkanut pelata, piti maanantaina käydä päivystyksessä.
Ei murtumaa ja huokaistiin helpotuksesta, kunnes eilen illalla jalkaterä turposi ja meni ihan kylmäksi.
Hätäännyin kyllä hiukan, että mitäkäs nyt.
Aamulla taas päivystykseen ja meidät passitettiin Oyssiin epäilynä valtimotukos. Ääks!

Yhteispäivystys toimi tällekertaa suhteellisen mutkattomasti ja kirurgille päästiin jo 40 min jonotuksen jälkeen. Ihmettelihän tuo kirurgi moista ilmiötä ja totesi, että jos olisi kyseessä tukos, niin kipu olisi todella kova.
Neste on päässyt jalkaan kertymään, mutta vähäisen liikkeen takia se ei pääse jalasta pois... Näin pohdiskeltiin asiaa ja meidät laitettiin kotiin... Jospa jalka alkaisi pikkuhiljaa liikkua.
Meinasi lääkäriäkin hymyilyttää, kun luki Viljan sairaskertomuksia... Tuskin edes näkee kaikkia, niinkuin syksyllistä varpaitten "murskaantumista". Hoh-hoijaa ja huh-huijaa!

Pidin maanantaina lepoa hiihdosta, kun sunnuntain kolmikymppinen veti ihan maitohapoille ja rakotkaan ei oikeen olleet ystävällisenä  :(
Tiistaina kävinkin rusikoitavana taas.
Ja jokohan kertoisin muutamista pienen pienistä hipsutteluista... Jos kerron niin kaikki menee pian mönkään. Kyseessä on oikiastaan uus laji: Stepping into the barefoot world :D 

 Jätän teidät vielä jännitykseen siltä osin!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Viikko hurahti

haavoja nuoleskellessa.
Toki on tapahtunut monenlaista tuolla koulumaailmassa, kuten tämä:

Kuva napattu Nivala-lehen facebook-sivulta, kuvaaja Hanna Vierumäki
Eli meidän Vetu potkittiin lukulomalle, kannettiin kartanolle lukiosta.

Kävinhän mää jo maanantaina uudet monot ostamassa Urkkalelusta. Nyt sitten valikoitui jalkaan kilpa-Salomonit... lupasivat liikkeessä, että näillä se 40 sekkaa tippuu 15 kilometrin matkalla. Piti mun sitten päivittää hiihtopukukin Löffnerin softshell pukuun, että olis nyt kaikki valtit siihen ajan alitukseen :D
Ollaan tässä kotosalla juteltu tästä, kuinka kamalan paljon rahaa on vuoden sisään mennyt meidän koko perheen urheiluharrastamiseen. Sillon kun ostin Madshusit, niin ajattelin, että siinä on mulle sukset loppuiäksi. Nälkä kasvaa syödessä, ei voi mittään. Joskus täällä blogissa on ollut juttua suksivalinnoista. Nyt jos kysyttäisiin, sanoisin, että aktiiviharrastajalle kilpavarusteet. Kun ei niillä ämpärimuovisuksilla (enolle terveisiä) saa hiihtotekniikkaa kohilleen, minen ainakaan saa.
Jotta niin lähti fischerit sekä monot, että sukset vaihtokaupassa Salomonin monoihin ja tein mielestäni tosi hyvät kaupat!
Niin vielä tästä hussutuksesta... huomminkin voisi rahansa sijoittaa.

Viikolla hiihtelin vanhoilla monolöpököillä ja kyllä oli sitkiää hommaa.
Tänä aamuna kierrettiin Pyssymäestä aurinkolatu, Salomonin suksilla ja uusilla monoilla. Oi voi, en viuhtonut aikaennätyksiä, mutta meno oli rentoa, luisto hyvä ja keli suosi kaikinpuolin!
Ajassa 1.27,27  20 km. Semmoinen nautiskelulenkki.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pakkaspäivinä

viimeviikolla tuli hiihdeltyä  pertsaa.
Keskiviikkona Netan fischerit vei niin hyvää kyytiä, että keikahdin pyrstölleni. Kymppi noin 50 minuuttiin. Perjantaina kovemmassa pakkasessa ei luisto pelannut yhtä hyvin, mutta hien sai irti 20 asteen pakkasessakin.
Lauantaina läksin ensimmäistä kertaa tuppuroimaan Rimpinevan suuntaan kotopihasta. Harmitti hiukan kun pääsin vasta kolmen aikaan lähtemään ja arvelin, etten ehdi Rimpinevan lenkkiä kiertää ennen pimeää. No hyvä olikin, etten ehtinyt tämän takia:


Tuskainen oli tulomatka Pyssymäestä kotiin tällä jalalla. En oikein ymmärrä, että nuo fischerin monot ovat olleet mulla nyt kaks talvea ja aina vaan tulee hankaumia... Tarttis tehrä jotain, mutta mitä?
21 km tuli kuitenkin matkaa mittariin.
Tänään hain rakkolaastaria ja ajattelin, että kyllä se siitä kipu lähtee. Eikä mitä; kympin kesti kiertää Hiitolassa, laastari oli hankautunut pois paikaltaan ja nyt se on mukavan näköinen tuo koipi. Kipuun ei auttanut laastari ja haavasta valuu visva. Rauhoittaisikohan merisuolakylpy?
Juu, oli aikomus rikkoa 500 km tänä viikonloppuna, mutta aikomukseksi jäi. Ei alkanut onnellisten tähtien alla tämä käärmeen vuosikaan. Mikä himskatti tässä nyt mättää.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Piinapenkissä

jälleen tänään - nimittäin Antti Pirttilahden käsittelyssä.
Olis kova tuska jo saada tuo kantapää kuntoon. Tiukat on nuo sivut, lihaskalvojen kulkureitit.
Antin käsittelyn jälkeen olo on kuin jyrän alle jääneellä, mutta kai pitää ollakkin, että saadaan jalat treenikuntoon... Kahden vuoden päästä voi jo kuulemma ollakkin :D

Lauantaina kävin tosi vetelän viistoistasen pyörimässä ja sunnuntaina meinas sitten vahingossa paukahtaa ennätys rikki, kun illalla piti hissukseen käydä parikymppiä hiihtelemässä.
Jos en ois kympin jälkeen hidastellut mehuhörppäysten kanssa, niiiiin... voe elläimen käsi... kotona träkkerissä 15 kilometrille aika 1:00:37 PÖH! JOS ja ISO JOS

Päivä meni jäähallilla, tälläkertaa Viivin turnauksessa.
Ihan koko sakilla kannustamassa.



Viivi vasemmalla pinkeillä luistimen nauhoilla

perjantai 1. helmikuuta 2013

Minuutti

minuutilta talven vouhotustavoite lähestyy.
Tänään 15 km ajassa 1:01, 11
Viikko mennyt vähän vatsatautia vältellessä, myrskyssä takkatulen ääressä, viltin alla pötkötellen.