En muistanutkaan

miten tukkoon voi itsensä treenillä saada. (ISO huokaus)

On ollut ajatuksena treenailla itselleen jonkin sortin kuntoisuutta, mutta viimeviikko lipsahti kyllä tehojen puolesta kovemmalle puolelle. En tiedä olisiko ollut aika vielä ihan lauantain tehoihin... olosta päätellen ehkä ei.

Eilen illalla lähdimme porukan vetolenkille. Juostiin teollisuuskylän liepeille (kolmisen kilsaa) lämmittelyksi. Ja siellä sitten vetoja Porukalla 10x30 sek. puolentoista min palautuksella ja 5x1 min parin minuutin palautuksella. Muuten ihan mukavaakin, mutta mulle ei ollut lyllerryskamuja :(

Nousujohdanteisesti sain nuo puolen minuutin vedot vedettyä ja syke näytti käyneen korkeimmillaan 181... aika hyvin näin vanhalta muorilta. Seitsämännen vedon kohdalla käyrien mukaan nitkahdin. Pidemmissä vedoissa pari sain juostua hyvin, loput oli sitten jo raahustamista. Max syke 176 noilla pidemmillä vedoilla.

Tänä aamuna kuuden aikaan heräsin ja tunsin olevani jäykkä rautakanki, joka paikkaa kivisti ja kolotti. Ihanpa tuli nuo puolikkaat ja marat mieleen. Yritin tehdä hiukan palauttavia jumppia, eikä niistäkään tahtonut tulla mitään, kun olin niin jäykkä ja kiriä. Tuli taas sellainen olo, että ei oo juoksu minun laji, mutta jotenkin sitä itsensä pitää liikkeessä vaan pitää.

Tämän viikon liikut:
Ma pyöräily 2h 1 min, melonta 1h 3 min
Ti vetotreeni tuiskulassa 40 min
Ke reippailu lukiolle, jossa 1 h tanssimix-jumppaa, hölkkä tuiskulaan Viivin jalkismatsiin yht. 2h  9min
To Suunnistus ja loppuverkka yht. 48 min
Pe Pyöräily 30 km 1h 4 min
La Alkuverkka 28 min Vetotreeni 1. 19 min Vetotreeni 2. 13 min Loppuverkka 24 min Jarkko laskeskeli kilometrejä tulleen noin kymmenen.
Su Jumpat muokkaus+jättipallo+venyttely 1h 12 min
Yht. 10 h 27 min Tehoja oli kyllä tällä viikolla reippaan oloisesti, kun en nyt menis ihan tukkoon. Jonkin sorttista palauttavaa kai nyt ensi viikko sitten?

Vilja sai arvotehtävän lauantaille, kun valittiin päätuomariksi C-poikien itä-länteen.
Tyttö suoriutui oikein mallikkaasti ja jämäkästi hommasta, joka aiheutti paljon jännitystä, kun samanikäiset pelimiehet olivat kyseessä.
Hyvin löytyi kanttia olla vihellystensä takana, vaikka toinen pelinjohtajista (mies) välillä tuli karjumaan pää punaisena, että "selvästi pesässä!" Tytär tunnusti kotona, että pelotti, mutta rauhallisesti tyttö hoiti tilanteen, eikä pelkääminen näkynyt muutaman metrin päähän katsomoon millään tavalla :) 

Ketutus

kai sopii yhdeksi suunnistuksen termistöön. Tämäniltaisista kuntorasteista ei jäänyt oikein muuta käteen kuin hirvittävä ketutus.
Lähdettiin Jarkon kanssa yhdessä matkaan eränkävijöiden majalta taas suhteellisen tuttuun maastoon; viime syksynä juoksimme täällä latupohjia. Kaksi ensimmäistä rastia meillä oli samoja, mutta toisella rastilla oli väärä tunniste. Paikka oli kuitenkin niin selkeä, että päätettiin leimata ja ajateltiin ratamestarin erheeksi. Kolmos rasti meillä olikin jo eri reiteillä. Neljättä rastia etsin ja etsin, rämmin suossa ja löysin lakkojakin... pakkohan niitä oli maistella... enkä löytänyt nelosta. Vitonen oli selkeämmän näköisessä paikassa ja suuntasin sitä kohti, kun en vitostakaan löytänyt vaan löysin rastin, jonka tunniste oli kakkosrastissa, niin meni hermot. Sillon ajattelin, että mun suunnistukset on nyt suunnistettu, mulla ei oo rastivainua PISTE
Juoksin latupohjia pitkin lenkkinä loppureitin ja kirosin mielessäni typerät rastit ja metsät ja rämeiköt. Minussako tempperamenttia... e-hei, kai!
Ehkä alan keskittyä polkujuoksuun tai mihin lie.
Ei lenkki hukkaan mennyt: yli 4 km metsässä rämpimistä ja reilun tunnin viitsin siellä olla sääskien syötävänä. Kotona suihkussa löytyi niskasta vielä yksi hirvikärpänenkin, noin niinkun kaiken hyvän päälle. Ja nyt kutittaa hiuspohjaa koko ajan, niinkuin siellä mönkisi jotain ylimääräistä.

Pyöräiltiin sinne majalle ja takas, auto kun on Seinäjoella pesisleirillä. Eilen tehtiin reissu sinne ja sain sykemittariin aktiivisuusmuistutuksia: olet istunut liikaa :D no autossa ei juuri muuta voi.
Jarkko oli mailapoikana alkuleirin, vietiin Venla tilalle ja tuotiin iskä kotiin.

Vilja lyöntivuorossa

Tämän viikon kai voisi muutenkin unohtaa, niin surkuhupaista on ollut omien liikkumisten osalta. Nimittäin tein tiistaina jumpan; voimaa ylävärtaloon ja päätin sen jälkeen käväistä uimassa. Uimahallilla huomasin, että uimalasit olivat jääneet kotiin... nooh pärjään ilman niitäkin. Kunnes pesuhuoneessa aloin pukea uimapukua päälle: kas ei hassumpaa, olin tempassut Viivin uimapuvun mukaan. Päätin yrittää mahtua siihen ja hyvin mahduinkin muuten paitsi tissien kohdalta. Eiku altaaseen vaan kokeilemaan pysyykö kaikki tarpeellinen uimapuvun sisässä, hyvin pysyi, paitsi että tarkistelin asian aina kroolialtaanmitan jälkeen. Noin 50 min uintia, pienessä jännityksessä.

Jos huomenna keskittyis mustikan poimintaan ja tarkistelis, että milloin biorytmien käyrät kaartuu nousujohteisiksi.

Voe toinen tohelo

Täällä alkaa pikkuhilijaa hiipiä lomafiilis puseroon, vaikka niin monenmoista kommellusta on pitänyt kokea. Vaikka kipu tuntui nyt eri paikassa kuin talvella, aloin kuitenkin tulla siihen tulokseen, että si-nivelestä vaivat on peräisin. Siispä viikko sitten maanantaina suuntasin Kaustiselle väännättämään nivelen oikeaan asentoon. Polvia myös käsiteltiin. Karola Känsälä lupasi piriformis-vaivan pikapuolin hellittävän käsittelyn jälkeen. Kolme päivää lepoa määrättiin käsittelyn jälkeen ja minä MELKEIN sen muistin :( Oli nimittäin perjantaina luvassa pesis-haastematsi opet vastaan oppilaat.
En edes kehtaa sanoa mikä päivä viimeviikosta oli menossa, kun lukiolaiset löivät palloa koulun kentällä ja meitsi sai päähänsä, että nyt on oiva tilaisuus käydä treenaamassa.
Vanha pesäpallisti kun pääsi mailanvarteen, niin pallohan lähti nasahtaen kauas, JUUUU-U ja kipunat sinkoilivat takalistostani. Kun on kouhale, niin on... mitään ei voi tehdä sillai hissukseen ja puolittain. Myöhemmin sitten tuumailtuani asiaa pahuksen kipiänä, huomasin että vasen jalka kiertyy lyönnissä tosi voimakkaasti, menee oikeastaan ihan korkkiruuville. TOOOSI fiksua!

Sen jälkeen olen ollut kipiä, niin kipiä, että tänään soitin Karolalle ja tunnustin olevani onneton tohelo. Helpotuksekseni Karola nauroi, että "tekevälle sattuu". Uusi aika vääntöön on tänään klo 13.

Niin, en sitten siihen haastematsiin mennyt pelaamaan... Koristelin kiltisti lukion salia ja kiipeilin tikapuilla.
Päättäjäispäivänä ennen olemme saaneet paljon kukkia; nyt tuli ihan älytön määrä suklaarasioita :(
Ilmeisesti ovat tulkinneet meidän olevan lisähiilarien tarpeessa. Päätöskaffittelun munkitkin olivat pään kokoisia, hyvä kun puolikkaan sain itseeni ahdettua... joskus sitä miettii mihin tämä maailma tällä herkkumäärällä joutuu. (Syömisistäni on kovasti udeltu ja ehkä joskus jaksan niistä kirjoitella. Pyrin syömään RUOKAA lautasmallin mukaan!)

Viimeaikoina olen miettinyt tosi paljon kirjoittamista tänne blogeihin ja ihmisten lukumotiiveja. Olen yrittänyt kirjoitella "kieli keskellä suuta", etten vain loukkaisi ketään. Silti olen havainnut kitkeryyttä ja katkeruutta ilmassa. Mietin jopa maiseman vaihtoa (= blogiosoitteen muuttamista)... ehkä tämä paikkakunta on turhan pieni tällaiselle itsensä paljastelijalle ;)

Jatkan kuitenkin, kaikesta huolimatta, omaan rempseään tyyliini: muuta en osaa.
Kuulumisiin taas perskynkän jäläkeen!