Pitkää loppusuoraa

täällä huidellaan ja välillä päässä kuuluu vain huminaa.
Tämä muori alkaa olla melko finaalissa... muutama ilta sitten leipomisurakan jälkeen tiskirättiä heilutellessa puolenyön aikaan alkoi huipata niin totaalisesti, että piti istahtaa sohvalle ihmettelemään. Niskat ovat menneet vain niin tiukille, että huippasee jatkuvasti. Olen kyllä jumppaillut ja heilutellut kahvakuulaa, mutta enemmän olen uhrannut aikaa luutulla jynssäykseen ja vatkaimen pyörittämiseen.

Numeronantojen hankaluudesta kertokoon se, että tänään oli pakko päästellä höyryjä juosten. Pirttirannan lenkki suhteellisen reipasta tahtia ajassa 43:27,7  6.72 km keskisyke 155.
Keskiviikkona on onneksi hieronta, niin voin ottaa juhlat sitten tosi rennosti.
Keskiviikkona on myös juoksukoulun päättäjäisilta.
Torstain ja perjantain ohjelma menee varmaankin näin: vauhtileikittelyä täytekakun täyttämisessä (10 kahdeksan munan kakkupohjaa pakasteessa, niin ja on pakasteessa paljon muutakin), pikapyräyksiä kerman pursotuksessa (siis montako litraa kermaa?) ja matasykkeistä sitten lihan paistossa (70 litran lihakeittoon pitäisi kuulemma paistaa 12 kg lihaa).
Lopuksi tietysti toivon tähän juhlanjärjestämismaratoniin aurinkoista ja lämmintä säätä niinkuin juoksijat ainakin ja tietysti suurta yleisömäärää, kun juhlitaan, niin juhlitaan kunnolla.

Pitäisikö löysätä?

Leposyke on iltaisin paukuttanut niin napakasti...
Olen selittänyt sitä milloin jännityksellä ja milloin stressillä. Kaikkea noita on kyllä on näinä viikkoina koettu, mutta, ehkä olisi syytä hiukan tööväillä ;)
Eilen juoksin pk-lenkin 50 min.
Pirttirannalta 6.85 km ajassa 46:58,3 keskisyke146
Juoksu kympin jäljiltä kulki jo ihan mukavasti, ei oikeastaan mitään kehomuistoja kympistä
tai ehkä reisi hiukan jumitti.
Tänään sitten juoksukoulussa Pyssymäessä tehtiin Kärpän lenkki, joka olikin meille aivan uusi tuttavuus. Tosin viimekesänä, kun pitkällä lenkillä jouduin harhapoluille juoksentelin juuri Kärpänlenkkiä toisesta suunnasta. Silloisesta lenkistä jäi vain irvokas lenkkeilyn muistikuva. Tänään oli eri mukavaista; porukalla kun on ihan mahtava juosta. Olemme tässä kaavailleet liittymistä Lakeuden Kipinään, jotta pääsisimme yhteislenkeille. Tosin ei kuulemma tarvitse olla edes jäsen päästäkseen yhteislenkeille :)
7.28 km ajassa 48:47,8 keskisyke 152
Rasitussykkeet näyttävät olevan laskusuunnassa ja vauhti paranee, mutta se leposyke on nyt vähän syynin alla.
Taidan ottaa nämä kaksi juhlien valmisteluviikkoa hiukan rauhallisemmin lenkkeillen.
Kuusi 7-9 munan kakkupohjaa on nyt pakasteessa, muutamia vielä pitää tehdä. Tänään olen leiponut gluteiinitonta ja maidotonta.
Kylläpä tämä tästä. Kai?

Voi kauhia

itse tätä kyllä melkein kerjäsin, nimittäin juoksun videoimista... Juu sitä saa mitä tilaa.
Videoitiin juoksukoulussa ja analysoitiin.
Nyt on täällä niin mieli maassa ja alakuloinen. Sellaista lyllerrystä se oli mun juoksu, ei mittään muuta.
Kehoittivat tekemään vatsalihasliikkeitä, että lantion asento paranisi ja minä kun olen luullut liikkuvani monipuolisesti.
Voi kökkö!
Viimeviikolla perjantaina en viitsinyt lähteä lenkille ja tein lenkin sijaan maratoonarin lihaskuntojumpan, joka sekin meni ihan pois tiehensä helposti. Silloin olin hyvilläni kun luulin lihaskuntoni parantuneen. Lauantaina juoksentelin pk lenkin Kiekolla 7 km ja kiihdyttelin vauhtia lopuksi.
Vappua juhlittiin hyvän kaverin synttäreillä, joten siinä meni sunnuntailenkki sitten. Saa kai olla vapaatakin välillä, mulla nyt vain näitä vapaita on ollut.

Hirmuisesti mietityttää, että mitä nyt?
Jos vain juoksentelisin omaksi ilokseni, niin ei tarvitsisi tänne kaikkea repostella. Elämä olis paljon helpompaa, eikä olis syyllinen olo kun jäi taas yks sunnuntain pitkä lenkki väliin. En usko kehittyväni juoksutekniikassa enää, eikä vauhtiakaan tule lisää, kun aika ei juuri nyt riitä millään niin paljoon treenaukseen kuin tahtoisi.
Tästähän alkaa muodostua kamala kriisi.
Haluaisin niin...muttaku, eiku... On kai päivä vielä huomennakin?

Piinaviikolla

treenejä oman ohjelmatoimiston mukaan.
Maanantaina, kun lähdin viikon tauon jälkeen lenkeilemään, tuntui taas siltä kuin ei ikinä ennen olisi juossut. Ajassa 48:04,6 6,81 km keskisyke 151. Kyllä oli hankalaista.

Tiistaina sitten juoksukoulun yhteislenkillä, jouduin vauhtilenkille... noo muille se oli varmaan hipsuttelua.
Ajassa 1:07,35 10,58 km keskisyke 164. (Keskivauhti 6:23) Mulle ihan haipakkaa ;)

Keskiviikkona pidin tööväyspäivän. Ja torstaina sitten reipas kävelylenkki pääsiäisvieraiden kanssa, pikkuisen hölkkäilin välillä. Tämä n. 6 km lenkki teki kyllä terää koivilleni. Lenkin jälkeen nostin vielä sykettä heiluttelemalla kahvakuulaa.

Tänäaamuna otin sitten ohjelmasta ohitetun vetolenkin: alkuverryttely 4 km, jolla huomasin ilokseni sykkeen pysyvän jo maltillisesti alle 140. 4x 800 m intervallit/palautus 2 min. Uuden synttäri + äitienpäivälahjaksi saadun RS300 ohjelmoinnissa on hiukan vielä oppimista... Ja erikoista on, että joka lenkillä kello ilmoittaa check gps? Nyt en siis oikein voi kertoa vauhteja, enkä sykkeitä, sori!
Vedoissa vauhti oli 5:50-6:10 min/km ja mittari piipitti koko ajan, kahdella eka vedolla liian hidasta vauhtia ja kolmannella liian nopeaa, neljännellä sitten taas liian hidasta. Hetkellisesti saattoi mittari olla huutamattakin, ihan tosi pienen hetken! Kolmas veto tuntui suhteellisen hyvältä menolta, mutta neljännellä olin jo selvästi väsynyt. Enkä oikein pystynyt puristamaan. Loppuverkka 3 km  meni kuitenkin ihan leppoisasti, tosin syke kohosi 155.
Nämä vetolenkeille lähtemiset on aina jotenkin hankalantuntuisia, mutta tämä ei tuntunut pahalta. Jäi ihan mukava jälkimaku.
Varmaankin teen sen viimeviikonlopun 90 min lenkin su tai ma aamuna. Riippuu miten vieraat antavat myöten. Aika ihanaisia lenkkikelejä luvataan ja tänään oli jo ihan kuistikaffi ilima.

Pitkänperjantain jälkeenhän sitä vasta oikeasti toivotellaan hyvää pääsiäistä, kun näin illassa jo ollaan, niin voin jo toivotella: Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

Ihan mahtava

hiihtokeli tänään.
Eilisen nitkutuksen jälkeen sain suksen pohjiin kelille paremmat voitelut ja tänään  luisti hiukan mukavammin.
Tosin kolmenkympin lenkillä kerkiää olla monensortin luistoja; metsässä nihkiää pakkaslunta, nevalla tuulentuomaa tuiskulunta ja osittain auringon pehmentämää luntakin.
Komiasta auringonpaisteesta ja luistosta innostuneena yritin hiihdellä vähän reippaampaa tahtia.
30 km ajassa 2:22,01 keskisyke 155 max 169 ja meinasi loppua paukut takaisin tullessa täysin.
Vuosi sitten aikaennätys tällälenkillä oli jotain 2:11 pintaan, liukkaampaa keliä tarvitsisi, että saisi itsestään vauhtia irti.
Vauhdin irtoamisesta tuli mieleen, että juoksukoulustakin tuli postia; pitäisi ilmoittaa mille matkalle tähtään.
Voe hitsin pimpulat, no siihen tuhanteen tässä nyt tähdätään... En oo vielä kerinny vääntäytyä juoksuasentoon ollenkaan. Mille matkalle??? No puolikkaita nyt tulee varmasti juostua. Jarkko aikoo juosta Helsingissä maratonin. Aionko minä? Ku ois joku joka vähän potkis persuksiin...

Mukavvaa

oli käydä pitkästä aikaa juoksulenkillä.
Juoksukoulun ohjelmassa oli tänään umpihankijuoksu. Koska pakkasta oli -22 astetta, läksin mielummin juoksemaan kuin hiihtämään. Meitä reippaita oli kourallinen ja porukassa juokseminen on niin mutkatonta.
Hilipastiin golf-kentälle ja katseltiin sieltä sopeva lämpäre umpihangessa tarpomiseen.
Meillä lyhkäisemmillä naisilla oli pieniä hankaluuksia juoksun kanssa hangessa, kun sitä hankea riitti haaruksiin asti. Kattelin sykemittaria ja mietin, että kunto on kehno, kun syke ei nouse ollenkaan. Mutta kotona huomasin, että olihan se maksimi noussut 184 asti. Nyt huomasi, että hiihto on pitkän aikaa ollut turhan tasaista. Pitäsi välillä viitsiä rasittaa itseään kovemmin. Taas tämä PITÄISI :(
Muutamien tarpomisrypistyksien jälkeen hipsuteltiin samaa reittiä takaisin... no hipsuteltiin ja hipsuteltiin yllytyshulluna läksin pistelemään aiemmin lähtenyttä porukkaa kiinni ja tuli sitten vauhtia loppulenkkiinkin.
Ei ainakaan palellut, tuntui että oli vähän liikaa vaatetusta.
Kuutisen kilometriä miesten kepsit näytti matkaksi. Aika 48 min. Ja keskisyke 163
Tosi hyvä mieli oli kun tuli lähdettyä!

Fluorivoiteet

siivittivät aika hyvään vauhtiin tänään Hiitolassa.
Keli pikkusen pakkasella ja pientä lumipöheröä pinnassa, mutta luisto oli hyvä. Kun luisto on hyvä, niin vauhtia tahtoo tulla väkisin lisää ja syke nousee. 15 km jälkeen olin jo aika tiltti, mutta kun olin lähtenyt kahtakymppiä hiihtämään niin ei auttanut lusmuilu. Harmitti, kun en muistanut ottaa juomistakaan mukaan. Nyt en oo ollut aikojen kanssa niin tarkka, kun se sykemittärikin lähti huoltoon, mutta varmaankin puoleentoista tuntiin lenkki meni.
Ja olipa hyvä alkulämmin juoksukoulun liikkuvuus treeneihin!
Kävin kyllä kotona syömässä ja ja suihkussa välillä ja vähän vötösti lähteminen, mutta kun pääsi paikanpäälle treeneihin niin hyppelyt ja loikat kyllä sujuivat kuin rasvattuna. Onpa erityisen reipas olo. Jepulis :)

Kevyttä

ja vapautunutta oli juoksu eilen. Ohjelmassa olisi ollut puolituntia kevyttä hölkkää, mutta en oikein malttanut olla juoksematta enemmän, kun kerran tuntui pitkästä aikaa hyvältä. 47 min meni kylän pinnassa pyöriessä noin 7 km. Noille mun peruslenkkipoluille ei oikein oo ilman lamppua asiaa, pimiä tulee niin äkkiä. Pirttirannalle kun alkuun läksin hortoilemaan, niin meinasi pelottaa ihan, että jos joku tulee vastaan ja törmätään yhteen, kun kumpikaan ei nää mittään.
Niin kevyeltä juoksu tuntui varmaan siksi, että läksin ilman tuota horiskosykemittaria. Juoksentelen nyt ilman, jos muistaisin viedä mittarin vaikka huoltoon.

Tänäiltana juoksukouluohjelmassa oli tekniikkaharjoittelua.
Juoksimma tästä ammattikoululle, vähän reilu kolme km ja sielläpä olikin tupa täynnä meitä koululaisia.
Ammattikoulun liikutasalissa on juoksurata, jossa teimme monensorttisia askellusharjoituksia. Voi hitsi kun oli hyviä harjoituksia! Miten sitä nyt saisi itsestään irti samat harjoitukset lenkille lähtiessä tai vaikka lenkin ohessa. Kyllä juoksutekniikan osaaminen toisi varmasti, uuden ulottuvuuden koko juoksenteluun. Ehkä se nyt vaan pitää ottaa työstöön.
Luulen tietäväni tekniikkani heikkoudet; vispaan käsiä tuossa rintojen edessä, niinkuin lähes kaikki "akat" ja toinen hankaluus on "istuva" juoksuasento, lantio pitäisi saada paremmin eteen.
 No tässäpä tätä projektia taas, jotta etiäpäin; sano mummo lumessa!
Samalla vanahalla tyylillä silti lyllersin sieltä amikselta kottiin :(

Sopivan tiukka

punttitreeni eilen silleesti, että joka lihasta kivisti aamulla.
Ja tää nyt on vaan sellaista kotipunttitreenailua, kun oon niin armottoman laiska lähtemään salille. No nyt on ollut vähän tylsä lähteäkään, kun Vilijonkka on kovassa kuumeessa. Hirmuista kuumetautia liikenteessä. Ja hirvittävän huonolla omallatunnolla pitää lähteä töihin, kun tyttö on yksitoista v. ja lain mukaan pystyy sairastamaan yksin :(

Tänään sitten juoksukoulussa joku entinen juoksija täräytti 25 min pover pointin juoksuharjoittelusta. Luulenpa, että minun terveystiedon tunnitkin olisivat päihittäneet asiasisällöltään tuon esitelmän. Minusta on kummallista, että ajatetaan asiantuntija jostakin toistasadan kilometrin päästä puoleksitunniksi luennoimaan ja asiasisältö on sanahelinää. Tiedän, että henkilö on perehtynyt asioihin ja tietää harjoittelusta, mutta luennon valmisteluun hän ei ollut käyttänyt aikaa.
Toivottavasti jatkossa luennot ovat laadukkaampia. Jaa -toisaalta yhteislenkki pelasti illan. 5.8 km lenkki 40 min. Kukin lähti lenkkeilemään tasonsa mukaan.
Nyt pitäisi täytellä kyselylomake harjoitusohjelmaa varten. Lomakkeessa ensimmäinen kysymys on mitkä ovat tavoitteesi/odotukset juoksukoulusta. Mitähän tuohon nyt skriivailisi? Kerron sen sitten kun siihen jonkinlaisen selvän lauseen saan runoiltua.
Ensiviikon tiistaina coopperin testi. KÄÄK! Kertokaas miten siitä voi selvitä hengissä näin vanhana?