maanantai 25. tammikuuta 2016

Hiihtua, hiihtua

neljässä päivässä 60 kilsaa. Päätettiin perjantaina aloittaa Pyssymäessä, kun ei tietty onko Hiitola kunnossa. Latu gps:n mukaan kunnostuksia on tehty viime keväänä. Koska Pyssymäen baanatkin olivat melko kiviset ja vähälumiset ajateltiin ettei Hiitolassa voi hiihtää vielä ollenkaan. Kovasti semmoista ähräystähän se tämmöiselle kuntohiihtäjälle tuo Pyssiksellä hiihtely on. Lunta siellä tehdään isoksi vuoreksi ladun viereen säilöön ens syksyä varten, ei kuulemma itsestään levity laduksi tänä talvena... Tyhymiä menin kyselemään... luultavasti se levittyy sitten syksyllä itsestään?! Korjatkaa jos olen väärässä!
Hiukan suretti tämänhetkinen latuhuoltoasia, kun tänäiltana Hiitolassa hiihtelin pimeitä latuosuuksia. Pikkulenkin alamutkassa yritin heittää komean voltin, kun sokkona siellä sukseni kiveen survaisin. Tyhymää mennä ilman otsalamppua tietenkin, mutta kun luulin, että valot ovat koko 2,5 kilsan matkalla... ennen ovat olleet.
Rahaa laitetaan paljon tuonne uikkoon ja hommat siellä toimivat hienosti, mutta onko niin, että rahat menevät sinne kaikki? Kuntohiihtäjät hiihdelkööt lamppupäässä jossain mistä löytyy tasaista uraa, tuossa joellahan menee moottorikelkkauraa nykyisin koko joen leveydeltä. Näin meitä kuntohiihtäjiä täällä Nivalassa nyt arvostetaan. Hiihtokausi on ollut viime talvina niin lyhyt, että latujen tekoon en usko hirmuisia summia tuhraantuneen. Ainakaan latua järven yli pyssymäkeen ei ole vuosikausiin voinut tehdä. Joskus on voinut kehuskella hienon hienoilla hiihtomaastoilla, nyt on tilanne muuttunut.
Tästä taisi tulla vähän tällainen kärkevä purkaus, mutta hiihto on mun suosikkilaji. Ja kun sunnuntaisin menee tuonne Hiitolaan, niin huomaan ilokseni, että se on mahdottoman monen muunkin liikuntaharrastajan suosikki. Toivoisin, että olosuhteet pidettäisiin kohtuullisina kuntohiihtäjillekkin, ettei tarvitsisi lehdessä tuumailla, että lumitykin hankkiminen näkyy ehkä kymmenen vuoden päästä kansanterveyteen satsaamisena.

torstai 21. tammikuuta 2016

Ei auta

hartaat rukoukset... ehkä ne pitää säilyttää tärkeämpiä asioita varten.
Viikonlopun pidin rokulia, lauantaina oli Ylivieskassa tyttökiekkotapahtuma eli Viivillä kartoitus. Viimeisessä illan pelissä Jarkon kanssa pohdittiin, että jos lähdetään vielä Isr kiertään yötä vasten, mutta kotiin ajellessa alkoi laiskottaa ja ryhdyttiin saunan lämmitykseen.

Maanantaina olikin ihan eri fiilikset punttiksella treenatessä. Vaikka väkeä oli salin täydeltä, sain silti tehtyä treenin hyvällä keskisykkeellä. Enpä ole aiempina talvina saanut näin pitkää lihaskuntotreeniputkea itsestäni irti... Kiittääkkö pakkasta vai syyttää...
Tiistai-iltana saatiin sitten päähämme lähteä Isr:lle hölkkäämään. Päätettiin lähteä Vinnurvasta, kun pakkanen näytti kiristyvän (-24), mutta ihmeesti tarkeni. Alussa mulla hiukan paleli naamaa ja käsiä, mutta matkan edetessä paikat lämpeni. Niin vain näkyi Vinnurvajärvelläkin joku lamppupäässä hiihtelevän, se jos mikä on kylmää touhua. Lenkin jälkeen oli hyvät fiilikset. Jarkko meinas vaan, että "on se hyvä, että perheessä on toinenki hölömö"... jotta näin :D
Eilen illalla kahvakuulailin ja verryttelin maanantain salilla kipeytyneitä pakaroita. Tänä iltana ne menevät varmaan taas hapoille. Katellaan.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Liikkeellä

on oltu, vaikka olosuhteet ulkona eivät ole kovin suosiolliset. Moneen kertaan kai olen sen todennutkin, että olen ulkonaliikkuja. Pakkanen teki minun LUV-projektistani torson. Loppua kohen siis hyydyin, mutta melkein kaks tuntia päivässä, mitä lähdin tavoittelemaan.

Hiihtokilometrejä on kovin vaatimattomat 114 tällähetkellä. Torstaina viimeisin raastokymppi Vinnurvajärven hyytävässä viimassa. Punttista ja vesijuoksua, hiihdon ohessa tälläviikolla. Jarkko lähti ISR:lle hölkkäileen. Minun kantapää on taas häijyssä vaiheessa, enkä viitsi sitä juoksulla ärsyttää. Fiilikset meinaa taas mennä matalapaineisiksi, eikä innosta tännekkään vaivoista kirjoitella.
Pieni rukous yläkertaan: antakaa mulle hiihtokelit!

tiistai 5. tammikuuta 2016

Ylistys Uikolle

meidän hienolle, uudelle koko kansan olohuoneelle.
Näin pakkaspäivinä Uikkoon kun menee, niin törmää aika moneen muuhunkin, jotka tulevat hakemaan mielenvirkeyttä liikkumisesta. Tällaisina päivinä minä mielummin kyllä olisin vaikka hiihtämässä, mutta maitohappoiset reidet halusivat vesijuoksua. Siellä altaassa porskuttaessa törmäsin ylivieskalaisiin jotka kehuivat käyvänsä meidän Uikossa jopa 4 kertaa viikossa! Oli pakko kysyä, että miksi? On kuulemma niin paljon siistimpää meidän hallissa! Toivon siis, että kiitokset menisivät meidän Uikon siivoojillekkin, mahdottoman tärkeää ja hyvää työtä tekevät.
Koko kansan olohuoneeksi nimittäisin sen tähden, että konaisuudesta on tullut erittäin viihtyisä ja toimiva: Keilahalli näkyvillä ja yhdistämässä sekä jäähallin ja uimahallin toiminnan, näkyvyys houkuttelee liikkumaan niitäkin, joiden liikuntaharrastaminen on vasta alullaan. On mukava huomata, että nivalalaisten keilaamisen aloittamisen kynnys ei ole korkea. Myös viihtyisä kahvio ja snooker-pöytä näyttää kutsuvan väkeä viihtymään.
Meidän perheen viihtymispaikka on se jäähallin puoli, jossa juuri tällähetkelläkin treenaa kaksi tytärtä, mutta myös uikon kuntosalia käytetään melkein koko perheen voimin nykyisin.
Sanoisin, että ISO peukutus hienolle liikuntapaikka satsaukselle!

LUV-projektissa menossa neljäs päivä. Ensimmäisenä LUV-päivänä kierrettiin Jarkon kanssa ISR:n perhereitti kävellen parissa tunnissa. Koska selän nitkahtaminen oli ikävänä muistikuvana takaraivossa ja pakkasviikko luvissa, päätin, että painotan lihaskuntoon. Toisena päivänä siis puolitoista tuntia lihaskuntoa ja maitohappoisilla käsivarsilla hiihtoa tunti Vinnurvajärven jäällä. Kolmanteen päivään heräsin kivistystä reisissä ja käsivarsissa. ÄH! 17 astetta pakkasta, mitä ohjelmaan? Päätettiin käydä juoksentelemassa tunti Jarkon kanssa. Juoksun jälkeen loppui Jarkon LUVi siihen, alkoi nousta kuume, kehveli vieköön. Minä kävelin sitten iltasella kauppaan hakemaan potilaalle inkivääriä ja hunajaa.
Tänään jatkoin lihaskunnolla tunnin ja sen jälkeen läksin tunniksi tosiaan uikkoon rentouttamaan maitohappoisia reisiä. Huomenna patikoisin taas mielelläni ISR:llä, mutta kaveri ei oo patikkakunnossa :(
Mitähän sitä sitten, katsotaan.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Jarkon liikut vuonna 2015

Vuosi alkoi Ounasvaaran laduilta ja päättyi Cosmoksen järjestämään kympin testijuoksuun. Vuoteen mahtui 318 tuntia 24 minuuttia hikiliikuntaa sykemittarin kanssa. Lajikirjo oli monipuolisempi kuin koskaan: hiihtoa, juoksua, kuntosalia, jumppaa, vaellusta, työmatkapyöräilyä, maantiepyöräilyä, jääkiekkoa, suunnistusta ja jalkapalloa.
Ylöskirjattujen treenien kriteerinä pidin kunnollista hikoilua: iltakävelyä tai jääkiekkotuomarointia mukaan ei ole laskettu. Kiekkotuomaroinnissa saattaa pelistä riippuen kyllä hiki tulla ja ajoittain hengästyttääkin, mutta kuitenkaan en ole niitä mukaan laskenut.
Vuoden alussa tavoitteeni oli hikiliikkua keskimäärin tunti päivässä. Ajattelin siihen pääseväni pienellä skarppauksella.
Tammikuu sujuikin hienosti tavoitteen mukaan eikä vähiten hiihtokelien ansiosta. Mukaan mahtui useampiakin vapaapäiviä ja silti tavoite toteutui. Helmikuulla flunssa vaivasi ja pakollisia lepopäiviä tuli myös kiekkovalmennuksen vuoksi, ja näin jäin tavoitteesta.
Koko kevättalvi oli työ- ja kiekkokiireiden sävyttämä ja vaikka hiihtokelejä riitti maaliskuulle asti, en aivan tavoitteessa pysynyt. Maaliskuun alussa kiersin pitkästä aikaa Kyöstin Hiihdonkin ihan virallisesti,
Huhtikuulla kiekkokiireiden hellitettyä ja juoksukauden alettua kesän juoksutavoitteeksi valikoitui uusittu Helsinki City Marathon. Selkeä päämäärä lisäsi treeni-intoa entisestään ja tuntejakin kertyi hienosti.
Toukukuun alussa Pidisjärven ympärijuoksussa puolimaraton taittui aikaan 1.53 ja juoksu sujui mukavasti: kunto oli nousussa. Kesäkuun puolivälissä Kärkimaratonin kuntokymppi sujahtikin selvästi alle 50 minuutin. Ilmojen lämmettyä keväällä treeniohjelmistoon tuli mukaan maantiepyöräily ja uusi innostuksen kohde suunnistus. Pyöräily on hyvä tukilaji juoksulle: peruskestävyys paranee pitkillä lenkeillä ilman iskutuksen tuomaa rasitusta. Suunnistuksessa taas tulee melkein huomaamatta tehokkaita hapotustreenejä varvikossa rämpiessä.
Kesäloman aikana treenitunteja kertyikin mukavasti. Paljon juoksin poluilla matalatehoista perustreeniä, treeniseurakseni sain viikottain NiceHockeyn naisia Päivikin houkuttelemana. Tutuiksi tulivat niin Nakkaperän neulaspolut kuin I-SR:n märemmät suopätkätkin. Heinäkuun lopulla olin treenitavoitteestani edellä reilun viisi tuntia ja kesän kohokohta HCM lähestyi. Sitä kohti saattoi suunnata luottavaisin mielin.
Maratonkeventelyt ja -palauttelut nipistivätkin aimo osan elokuun harjoitusmääriä. HCM kulki kuitenkin mukavasti ja palasin niin sanotusti omalle tasolleni edellisvuoden romahduksen jälkeen. Uusitulla reitillä aika oli hiukan alle 4.12. Reittiä mainostettiin alamäkivoittoiseksi, tohtisin olla eri mieltä. Kuitenkin pidin reitistä huomattavasti enemmän kuin vanhasta. Kenties taas joskus juoksemaan HCM:lle?
Syksy on minulle ollut perinteisesti vaikeaa aikaa treenauksen kanssa ja niin nytkin. Kiekkokiireet alkoivat jo elokuun lopulla, ja flunssa vaivasi sitkeästi useampaan otteeseen. Kuntoilu on ollut enemmänkin fiilispohjaista, tavoite on ollut taka-alalla. Onneksi olen saanut käytyä pari kertaa viikossa salilla ja juoksuakin on kertynyt mukavanlaisesti. Juoksulenkit ovat maratonin jälkeen olleet hitaita alle 135:n sykkeen hipsutteluja. Onpa kuitenkin juoksutuntuma säilynyt, vaikka vauhti onkin hukassa. Uudenvuodenaaton testikympillä aikaa vierähti yli 53 minuuttia.
Heinäkuun jälkeen jäin kaikkina kuukausina tavoitteestani reilusti. Pohjanoteeraus oli syyskuu, jolloin treeniä kertyi vain 11 tuntia, myös marraskuussa jäin alle 20 tuntiin.
Marraskuun lopulla pääsin ensimmäisen kerran tälle talvea suksille. Huhmarin ensilumen ladulla on tullut kierreltyä vajaa 70 kilometriä.
Vaikka vuoden 2015 tavoitteesta jäinkin, vuodessa oli paljon hyvääkin. Kahden heikomman juoksuvuoden jälkeen pääsin taas yli tuhannen juoksukilometrin, lajivalikoima monipuolistui ja kunto vaikuttaa vuoden vaihteessakin varsin hyvältä. Tältä pohjalta on hyvä lähteä vuoteen 2016 tavoitteena karkausvuoden kunniaksi 366 hikiliikuntatuntia.



Vuosi 2015 lukuina:
hikitreeniä 318 h 24 min
hiihtoa 613,9 km
juoksua 1096 km
maantiepyöräilyä 1185,4  km
suunnistusta 84,5 km,
29 kertaa kiekkoilua
14 kertaa työmatkapyöräilyä (hybridipyörällä)
40 kertaa kotijumppaa tai kuntosali
1 kerta jalkapalloilua