on oltu, vaikka olosuhteet ulkona eivät ole kovin suosiolliset. Moneen kertaan kai olen sen todennutkin, että olen ulkonaliikkuja. Pakkanen teki minun LUV-projektistani torson. Loppua kohen siis hyydyin, mutta melkein kaks tuntia päivässä, mitä lähdin tavoittelemaan.
Hiihtokilometrejä on kovin vaatimattomat 114 tällähetkellä. Torstaina viimeisin raastokymppi Vinnurvajärven hyytävässä viimassa. Punttista ja vesijuoksua, hiihdon ohessa tälläviikolla. Jarkko lähti ISR:lle hölkkäileen. Minun kantapää on taas häijyssä vaiheessa, enkä viitsi sitä juoksulla ärsyttää. Fiilikset meinaa taas mennä matalapaineisiksi, eikä innosta tännekkään vaivoista kirjoitella.
Pieni rukous yläkertaan: antakaa mulle hiihtokelit!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vesijuoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vesijuoksu. Näytä kaikki tekstit
lauantai 16. tammikuuta 2016
tiistai 5. tammikuuta 2016
Ylistys Uikolle
meidän hienolle, uudelle koko kansan olohuoneelle.
Näin pakkaspäivinä Uikkoon kun menee, niin törmää aika moneen muuhunkin, jotka tulevat hakemaan mielenvirkeyttä liikkumisesta. Tällaisina päivinä minä mielummin kyllä olisin vaikka hiihtämässä, mutta maitohappoiset reidet halusivat vesijuoksua. Siellä altaassa porskuttaessa törmäsin ylivieskalaisiin jotka kehuivat käyvänsä meidän Uikossa jopa 4 kertaa viikossa! Oli pakko kysyä, että miksi? On kuulemma niin paljon siistimpää meidän hallissa! Toivon siis, että kiitokset menisivät meidän Uikon siivoojillekkin, mahdottoman tärkeää ja hyvää työtä tekevät.
Koko kansan olohuoneeksi nimittäisin sen tähden, että konaisuudesta on tullut erittäin viihtyisä ja toimiva: Keilahalli näkyvillä ja yhdistämässä sekä jäähallin ja uimahallin toiminnan, näkyvyys houkuttelee liikkumaan niitäkin, joiden liikuntaharrastaminen on vasta alullaan. On mukava huomata, että nivalalaisten keilaamisen aloittamisen kynnys ei ole korkea. Myös viihtyisä kahvio ja snooker-pöytä näyttää kutsuvan väkeä viihtymään.
Meidän perheen viihtymispaikka on se jäähallin puoli, jossa juuri tällähetkelläkin treenaa kaksi tytärtä, mutta myös uikon kuntosalia käytetään melkein koko perheen voimin nykyisin.
Sanoisin, että ISO peukutus hienolle liikuntapaikka satsaukselle!
LUV-projektissa menossa neljäs päivä. Ensimmäisenä LUV-päivänä kierrettiin Jarkon kanssa ISR:n perhereitti kävellen parissa tunnissa. Koska selän nitkahtaminen oli ikävänä muistikuvana takaraivossa ja pakkasviikko luvissa, päätin, että painotan lihaskuntoon. Toisena päivänä siis puolitoista tuntia lihaskuntoa ja maitohappoisilla käsivarsilla hiihtoa tunti Vinnurvajärven jäällä. Kolmanteen päivään heräsin kivistystä reisissä ja käsivarsissa. ÄH! 17 astetta pakkasta, mitä ohjelmaan? Päätettiin käydä juoksentelemassa tunti Jarkon kanssa. Juoksun jälkeen loppui Jarkon LUVi siihen, alkoi nousta kuume, kehveli vieköön. Minä kävelin sitten iltasella kauppaan hakemaan potilaalle inkivääriä ja hunajaa.
Tänään jatkoin lihaskunnolla tunnin ja sen jälkeen läksin tunniksi tosiaan uikkoon rentouttamaan maitohappoisia reisiä. Huomenna patikoisin taas mielelläni ISR:llä, mutta kaveri ei oo patikkakunnossa :(
Mitähän sitä sitten, katsotaan.
Näin pakkaspäivinä Uikkoon kun menee, niin törmää aika moneen muuhunkin, jotka tulevat hakemaan mielenvirkeyttä liikkumisesta. Tällaisina päivinä minä mielummin kyllä olisin vaikka hiihtämässä, mutta maitohappoiset reidet halusivat vesijuoksua. Siellä altaassa porskuttaessa törmäsin ylivieskalaisiin jotka kehuivat käyvänsä meidän Uikossa jopa 4 kertaa viikossa! Oli pakko kysyä, että miksi? On kuulemma niin paljon siistimpää meidän hallissa! Toivon siis, että kiitokset menisivät meidän Uikon siivoojillekkin, mahdottoman tärkeää ja hyvää työtä tekevät.
Koko kansan olohuoneeksi nimittäisin sen tähden, että konaisuudesta on tullut erittäin viihtyisä ja toimiva: Keilahalli näkyvillä ja yhdistämässä sekä jäähallin ja uimahallin toiminnan, näkyvyys houkuttelee liikkumaan niitäkin, joiden liikuntaharrastaminen on vasta alullaan. On mukava huomata, että nivalalaisten keilaamisen aloittamisen kynnys ei ole korkea. Myös viihtyisä kahvio ja snooker-pöytä näyttää kutsuvan väkeä viihtymään.
Meidän perheen viihtymispaikka on se jäähallin puoli, jossa juuri tällähetkelläkin treenaa kaksi tytärtä, mutta myös uikon kuntosalia käytetään melkein koko perheen voimin nykyisin.
Sanoisin, että ISO peukutus hienolle liikuntapaikka satsaukselle!
LUV-projektissa menossa neljäs päivä. Ensimmäisenä LUV-päivänä kierrettiin Jarkon kanssa ISR:n perhereitti kävellen parissa tunnissa. Koska selän nitkahtaminen oli ikävänä muistikuvana takaraivossa ja pakkasviikko luvissa, päätin, että painotan lihaskuntoon. Toisena päivänä siis puolitoista tuntia lihaskuntoa ja maitohappoisilla käsivarsilla hiihtoa tunti Vinnurvajärven jäällä. Kolmanteen päivään heräsin kivistystä reisissä ja käsivarsissa. ÄH! 17 astetta pakkasta, mitä ohjelmaan? Päätettiin käydä juoksentelemassa tunti Jarkon kanssa. Juoksun jälkeen loppui Jarkon LUVi siihen, alkoi nousta kuume, kehveli vieköön. Minä kävelin sitten iltasella kauppaan hakemaan potilaalle inkivääriä ja hunajaa.
Tänään jatkoin lihaskunnolla tunnin ja sen jälkeen läksin tunniksi tosiaan uikkoon rentouttamaan maitohappoisia reisiä. Huomenna patikoisin taas mielelläni ISR:llä, mutta kaveri ei oo patikkakunnossa :(
Mitähän sitä sitten, katsotaan.
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Himskatti
kahvakuula se on kamala laji... varsinkin jos et muista tehdä sitä viikottain. Minä erehdyin pitkästä aikaa kuulaileen keskiviikkona, tortaina vähän tuntui joka paikassa, mutta perjantaina ei meinannut sängystä ylös päästä.. Jännä että selän lihaksissa tuntui ens alkuun, että jotain on tehty. Kahvakuulassa liike lähtee lantiosta ja se on kyllä hirmuisen hyvää heilutusta koko kropalle. Perjantaina yritin lieventää lihaskipua vesijuoksulla ja uinnilla.
Viikoloppu on sitten hiihdelty Huhumarissa. Eilen oli oikein pöperöinen ja tuskainen hiihto, eikä meinattu Jarkon kanssa päästä yksmielisyyteen kierrosmääristä, ei luistanu suksi ei :(
Tänään oli sitten hyvä luisto ja meitsikin uskalsi jo lähtiä Madshuseilla ladulle. Ainut asia, mikä meinasi masentaa, kun taisi olla tällainen huippuhiihtäjä, kun Maija Löytynoja samaan aikaan ladulla. Siinä sai meitsi lyllertää ylämäkeen, kun Maija yhden sauvan työnnöllä huitaisin nyppylän ylös kuin tyhjään vaan (ISO huokaus!). Pitäisikö tässä hiukan lihaksiin saada poweria? Painoja niskaan ja kyykkäämään! Noop onneksi voi puolustautua sillä, ettei tekniikkakaan oo kummonen... tärkeintä kai, että naatiskellaan siitä, että pääsee hiihtämään.
Viikoloppu on sitten hiihdelty Huhumarissa. Eilen oli oikein pöperöinen ja tuskainen hiihto, eikä meinattu Jarkon kanssa päästä yksmielisyyteen kierrosmääristä, ei luistanu suksi ei :(
Tänään oli sitten hyvä luisto ja meitsikin uskalsi jo lähtiä Madshuseilla ladulle. Ainut asia, mikä meinasi masentaa, kun taisi olla tällainen huippuhiihtäjä, kun Maija Löytynoja samaan aikaan ladulla. Siinä sai meitsi lyllertää ylämäkeen, kun Maija yhden sauvan työnnöllä huitaisin nyppylän ylös kuin tyhjään vaan (ISO huokaus!). Pitäisikö tässä hiukan lihaksiin saada poweria? Painoja niskaan ja kyykkäämään! Noop onneksi voi puolustautua sillä, ettei tekniikkakaan oo kummonen... tärkeintä kai, että naatiskellaan siitä, että pääsee hiihtämään.
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Nyt on käyty
hiihtämässä, jep!
Huhmarissa käytiin ensilumenlavulla. Olipa kuulan porukka saanut mukavan lenkin säilötystä lumesta. Pituutta lenkuralla oli noin 800 metriä, mutta sellainen mukava nousupätkäkin rinkulaan oli mahdutettu. Pahus, kyllä se on hankala laji tuo hiihtely, viis kilsaa meni alkuun urku auki huhkiessa ja sitten loppu kunto. Mikähän siinä on, että hiihdossa ei osaa lähteä maltilla matkaan? Vajaan 11 km kiersin mittarin mukaan ja ihan hirveillä keskisykkeillä... Sykemittarikin tuumi hiihon jälkeen, että nyt saa levätä monta päivää :D No en sitä uskonut vaan menin sen tien uikkoon kynttiläpulikointiin (antees väärä ilimasu, siis naisteniltaan).
Tämä viikko näytti jo ihan reippaalta tuolla polar flowssa. En pidä kelloa päivärytmien tarkkailuun vaan lähinnä liikuissa, joten prosentit tai askelmäärät jää multa huomiotta. Lauantain pidin lepoa, kun kantapäässä oli pientä kirrauksen tuntua, mutta venyttelin hyvin ja se olis näköjään aika oleellista tälle liikkujalle nykyisin. Tänään kävin reilun 25 kilsaa pyöräilemässä Pyssymäessä ja olipa kyllä aivan loisto pyöräilykeli! Tässä kirjoitellessa on pitänyt hermona seurata meidän naisten ekaa mestispeliä otteluseurannasta Vaasan Sporttia vastaan, mutta Nicehockey hoiteli homman kotiin 3-6, hienoota!
Huhmarissa käytiin ensilumenlavulla. Olipa kuulan porukka saanut mukavan lenkin säilötystä lumesta. Pituutta lenkuralla oli noin 800 metriä, mutta sellainen mukava nousupätkäkin rinkulaan oli mahdutettu. Pahus, kyllä se on hankala laji tuo hiihtely, viis kilsaa meni alkuun urku auki huhkiessa ja sitten loppu kunto. Mikähän siinä on, että hiihdossa ei osaa lähteä maltilla matkaan? Vajaan 11 km kiersin mittarin mukaan ja ihan hirveillä keskisykkeillä... Sykemittarikin tuumi hiihon jälkeen, että nyt saa levätä monta päivää :D No en sitä uskonut vaan menin sen tien uikkoon kynttiläpulikointiin (antees väärä ilimasu, siis naisteniltaan).
Tämä viikko näytti jo ihan reippaalta tuolla polar flowssa. En pidä kelloa päivärytmien tarkkailuun vaan lähinnä liikuissa, joten prosentit tai askelmäärät jää multa huomiotta. Lauantain pidin lepoa, kun kantapäässä oli pientä kirrauksen tuntua, mutta venyttelin hyvin ja se olis näköjään aika oleellista tälle liikkujalle nykyisin. Tänään kävin reilun 25 kilsaa pyöräilemässä Pyssymäessä ja olipa kyllä aivan loisto pyöräilykeli! Tässä kirjoitellessa on pitänyt hermona seurata meidän naisten ekaa mestispeliä otteluseurannasta Vaasan Sporttia vastaan, mutta Nicehockey hoiteli homman kotiin 3-6, hienoota!
tiistai 14. lokakuuta 2014
Uskaltaisiko
tänne näkyville kirjoittaa, että tuntuu siltä kuin juoksu alkaisi kulkea?
Sunnuntain pitkiksen jälkeen oli kyllä hiukan työlästä istua junassa, mutta silti hyvä mieli kun viikkokilometritkin alkaa kympeillä eli viimeviikon juoksukilsat 37,7.
Pikkuhilijaa on silti tarkoitus edetä ja tuo 4+1 rytmi on kyllä aika mainio sykkeiden tasoittaja.
Eilen mulla oli palautuspäivä ja kävin uima-hallilla juoksentelemassa. Vesijuoksua vajaa 50 min ja olisinko uinut kymmenisen minuuttia.
Tänään tuntui tosiaan siltä, että tämä juoksu alkaa olla rutiinia. Semmoista mukavaa ja helpontuntuista kun on, niin on vaivatonta lähtiä lenkille.
Harmittaa vaan nyt, kun puhelimen ja kellon synkronointi tökkii, enkä saa käppyröitä näkyviin :( samperi tuon tekniikan kanssa.
No ajassa 1.02.08 8.61km
Keskisyke 144 ja maksimi 161... lopun kovat nousut nostaa sykettä... seli-seli.
Running index 46
Ja olinpa oikein tyytyväinen näihin lukemiin, hjyvä fiilis!
Sunnuntain pitkiksen jälkeen oli kyllä hiukan työlästä istua junassa, mutta silti hyvä mieli kun viikkokilometritkin alkaa kympeillä eli viimeviikon juoksukilsat 37,7.
Pikkuhilijaa on silti tarkoitus edetä ja tuo 4+1 rytmi on kyllä aika mainio sykkeiden tasoittaja.
Eilen mulla oli palautuspäivä ja kävin uima-hallilla juoksentelemassa. Vesijuoksua vajaa 50 min ja olisinko uinut kymmenisen minuuttia.
Tänään tuntui tosiaan siltä, että tämä juoksu alkaa olla rutiinia. Semmoista mukavaa ja helpontuntuista kun on, niin on vaivatonta lähtiä lenkille.
Harmittaa vaan nyt, kun puhelimen ja kellon synkronointi tökkii, enkä saa käppyröitä näkyviin :( samperi tuon tekniikan kanssa.
No ajassa 1.02.08 8.61km
Keskisyke 144 ja maksimi 161... lopun kovat nousut nostaa sykettä... seli-seli.
Running index 46
Ja olinpa oikein tyytyväinen näihin lukemiin, hjyvä fiilis!
 |
| Ja silimän iloa blogin lukijoille viimeiseltä elävänmallin maalauskerralta |
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Tunnustan
että en tätäkään aiemmin uskonut, siis että kunto kasvaa kävelemällä. Tieten se tuo Onnikin jo jotakin harjoittelusta tietää ;)
Harjoitusmääräräni ovat pysyneet 10 tunnin tienoilla viikoittain ja siihen olen kovasti tyytyväinen. Ollaan Jarkon kanssa sunnuntaiaamuisin noita metsäpolkuja hipsuteltu 4+1 rytmillä. Ja opeteltu juoksemaan matalammilla sykkeillä.
Viimeviikon ohjelma meni näin:
Ma Juoksu 8 km Vanajaveen ympäri
Ti Reilu tunti kävelyä (koulumatkat) ja illalla 45 min vesijuoksua (ensimmäistä kertaa Hämptonissa uimahallissa) ja noin vartti uintia
Keskiviikkona lähdettiin 4+1 rytmillä luokkakaverin kanssa hölkkäämään, ensimmäisen kierroksen (noin 7 km) jälkeen Emma sai lenkistä tarpeekseen, mutta mulla pukuhistorian esseen hyvä palaute siivitti juoksemaan lisää: yht. 15 km, kaks tuntia meni, mutta 139 keskisyke lämmitti mieltä.
Torstaina taas käveleskelin puolitoista tuntia, koska sykemittari vaati lepopäivää.
Perjantai oli junassa kököttämispäivä, joten koululta asemalle (n. 4.5 km) 8 kilon rinkka selässä kävellen. Reissaaminen junalla 10 tuntia viikossa vie oman veronsa, yleensä oon seuraavana päivänäkin vielä vähän tollisko.
Koska sunnuntaille suunniteltiin pitkää lenkkiä niin lauantaina pakastin puolukoita ja tein syyshommia pihalla. Lehtien haravointikin on aika hikistä hommaa.
Ja viikon kohokohta TÄNÄÄN:
16.83 km Miksiköhön tuota reittiä kutsuisin? Rimpinevan laitamilla juoksenteluksi, vai?
Lähdettiin Lehmilammenlaavun parkkikselta ja kartasta näkyy reitti. 4+1 rytmillä mentiin ja keskisyke TA-DAA 132 !!!! Kun juoksu kulki ja näin sykemittarista koko ajan, että sykkeet pysyy matalalla, ihmettelin vain kun ei oo tätäkään hommaa aiemmin ymmärtänyt kokeilla. Juoksuindeksi oli kovin mitä tämän mittarin olemassaolo aikana oon saanut: 53.
Fiilikset on on nyt just niin hyvät, kuin ne kuuluukin olla... kunto on noususuuntainen, sen kertoi torstai-iltana mitattu leposyke 49.
Huomenna varmaankin joko palauttava jumppa tai vesihommeli.
Sitten olis vähän rutistusta viikolle tiedossa... on nimittäin viikko kotona, yritän keräillä AHOT-pinnoja kokoon ja kai sitä pitää käydä pyssymäessä vähän sykkeitä nostamassa.
Harjoitusmääräräni ovat pysyneet 10 tunnin tienoilla viikoittain ja siihen olen kovasti tyytyväinen. Ollaan Jarkon kanssa sunnuntaiaamuisin noita metsäpolkuja hipsuteltu 4+1 rytmillä. Ja opeteltu juoksemaan matalammilla sykkeillä.
Viimeviikon ohjelma meni näin:
Ma Juoksu 8 km Vanajaveen ympäri
Ti Reilu tunti kävelyä (koulumatkat) ja illalla 45 min vesijuoksua (ensimmäistä kertaa Hämptonissa uimahallissa) ja noin vartti uintia
Keskiviikkona lähdettiin 4+1 rytmillä luokkakaverin kanssa hölkkäämään, ensimmäisen kierroksen (noin 7 km) jälkeen Emma sai lenkistä tarpeekseen, mutta mulla pukuhistorian esseen hyvä palaute siivitti juoksemaan lisää: yht. 15 km, kaks tuntia meni, mutta 139 keskisyke lämmitti mieltä.
Torstaina taas käveleskelin puolitoista tuntia, koska sykemittari vaati lepopäivää.
Perjantai oli junassa kököttämispäivä, joten koululta asemalle (n. 4.5 km) 8 kilon rinkka selässä kävellen. Reissaaminen junalla 10 tuntia viikossa vie oman veronsa, yleensä oon seuraavana päivänäkin vielä vähän tollisko.
Koska sunnuntaille suunniteltiin pitkää lenkkiä niin lauantaina pakastin puolukoita ja tein syyshommia pihalla. Lehtien haravointikin on aika hikistä hommaa.
Ja viikon kohokohta TÄNÄÄN:
16.83 km Miksiköhön tuota reittiä kutsuisin? Rimpinevan laitamilla juoksenteluksi, vai?
Lähdettiin Lehmilammenlaavun parkkikselta ja kartasta näkyy reitti. 4+1 rytmillä mentiin ja keskisyke TA-DAA 132 !!!! Kun juoksu kulki ja näin sykemittarista koko ajan, että sykkeet pysyy matalalla, ihmettelin vain kun ei oo tätäkään hommaa aiemmin ymmärtänyt kokeilla. Juoksuindeksi oli kovin mitä tämän mittarin olemassaolo aikana oon saanut: 53.
Fiilikset on on nyt just niin hyvät, kuin ne kuuluukin olla... kunto on noususuuntainen, sen kertoi torstai-iltana mitattu leposyke 49.
Huomenna varmaankin joko palauttava jumppa tai vesihommeli.
Sitten olis vähän rutistusta viikolle tiedossa... on nimittäin viikko kotona, yritän keräillä AHOT-pinnoja kokoon ja kai sitä pitää käydä pyssymäessä vähän sykkeitä nostamassa.
torstai 21. elokuuta 2014
Arki on alkanut
ei auta pyristely, kesästä on enää lämmin mukava muisto.
Kouluhommiin tahtoo katse kääntyä väen vängällä; tietsikalla istuskellaan pukuhistorian powerpointteja tutkien ja muistiinpanoja tehden.
Aika tuntuu menevän turhan joutuusti, pitäisi jostain keksiä päiviin enemmän mittaa. Herukkapensaat on nyt tyhjennetty ja mehustettu, vadelmasato alkaa ehtyä, mutta omput kypsyvät vielä puussa, niissä on urakkaa ehkä ensviikon loppupuolelle.
Sääret vihoittelivat mulle viimeviikon vetotreeneistä, joten niitä piti yrittää lepytellä maanantaina. Ajattelin, että tykkäisivät vesijuoksusta ja uinnista. Yhteensä varmaan tunteroinen meni vedessä, pyöräilyä sitten siihen puolituntinen lisäksi. Kävin myös kylmäaltaassa sääriä viilentämässä... vanha avantouimari ei meinannut muistaa miten kylymää se vesi oikiasti on.
Tiistaille suunnittelin pyöräilyä, mutta sadepäivä muutti suunnitelman pullanleipomuspäiväksi. Sitten, kun aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta, pitikin jo olla pesiskentän kioskilla kahvin keitossa. Sinne kävelin ja hölkkäsin Katvalasta kottiin pelin jälkeen. Sääret eivät vieläkään olleet pehmenneet vaikka niitä pilatesrullalla olin aamusella möyhentänyt. Illalla sitten hieroin sääriin relaxanttia ja tein Kirsiltä oppimaani Kalevalaista lihaksen avaamista eli tavallaan puristin säärilihasta ja liikutin jalkaterää koukistaen ja ojentaen. Tämä liike on varmaan ihan parhaita lihaksen avaamisliikeitä mitä tiedän, ei tunnu yhtään mukavalle, mutta on hyvä avaava liike.
Keskiviikkona jalat sai lepoa, tönötin vain marjapensailla ja kävelin ystävän luo syömään kermaisia kääretorttu leivoksia :)
Niin vain tuntui tänäaamuna, että jalat vosivat olla lenkkikunnossa, joten Kiekon lenkin kävin hölkkäämässä. Koska olen päättänyt opetella uusia juoksurutiineja, niin sykkeet pidin alhaalla. Tarkoittaa siis, että en juossut vaan hipsuttelin. Keskisyke reilun seitsämän kilsan lenkillä 138, maksimi 147, on muutes mulle kehitystä tää!
Juoksun jälkeen nostatin sitten sykettä kahvakuulajumpan verran puoli tuntia ja pystyi jo tekemään jumpan 8 kg:n kuulalla kokonaan eli ylävartalon lihaksetkin alkaa olla taas kondiksessa. Täytyy varmaan ostaa Hämptoniin sitten myös kahvakuula, ettei lihakset pääse löystymään... vai löytyisköhän tuolta joku kahvakuulajumppa/ryhmä johon vois osallistua?
Kouluhommiin tahtoo katse kääntyä väen vängällä; tietsikalla istuskellaan pukuhistorian powerpointteja tutkien ja muistiinpanoja tehden.
Aika tuntuu menevän turhan joutuusti, pitäisi jostain keksiä päiviin enemmän mittaa. Herukkapensaat on nyt tyhjennetty ja mehustettu, vadelmasato alkaa ehtyä, mutta omput kypsyvät vielä puussa, niissä on urakkaa ehkä ensviikon loppupuolelle.
Sääret vihoittelivat mulle viimeviikon vetotreeneistä, joten niitä piti yrittää lepytellä maanantaina. Ajattelin, että tykkäisivät vesijuoksusta ja uinnista. Yhteensä varmaan tunteroinen meni vedessä, pyöräilyä sitten siihen puolituntinen lisäksi. Kävin myös kylmäaltaassa sääriä viilentämässä... vanha avantouimari ei meinannut muistaa miten kylymää se vesi oikiasti on.
Tiistaille suunnittelin pyöräilyä, mutta sadepäivä muutti suunnitelman pullanleipomuspäiväksi. Sitten, kun aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta, pitikin jo olla pesiskentän kioskilla kahvin keitossa. Sinne kävelin ja hölkkäsin Katvalasta kottiin pelin jälkeen. Sääret eivät vieläkään olleet pehmenneet vaikka niitä pilatesrullalla olin aamusella möyhentänyt. Illalla sitten hieroin sääriin relaxanttia ja tein Kirsiltä oppimaani Kalevalaista lihaksen avaamista eli tavallaan puristin säärilihasta ja liikutin jalkaterää koukistaen ja ojentaen. Tämä liike on varmaan ihan parhaita lihaksen avaamisliikeitä mitä tiedän, ei tunnu yhtään mukavalle, mutta on hyvä avaava liike.
Keskiviikkona jalat sai lepoa, tönötin vain marjapensailla ja kävelin ystävän luo syömään kermaisia kääretorttu leivoksia :)
Niin vain tuntui tänäaamuna, että jalat vosivat olla lenkkikunnossa, joten Kiekon lenkin kävin hölkkäämässä. Koska olen päättänyt opetella uusia juoksurutiineja, niin sykkeet pidin alhaalla. Tarkoittaa siis, että en juossut vaan hipsuttelin. Keskisyke reilun seitsämän kilsan lenkillä 138, maksimi 147, on muutes mulle kehitystä tää!
Juoksun jälkeen nostatin sitten sykettä kahvakuulajumpan verran puoli tuntia ja pystyi jo tekemään jumpan 8 kg:n kuulalla kokonaan eli ylävartalon lihaksetkin alkaa olla taas kondiksessa. Täytyy varmaan ostaa Hämptoniin sitten myös kahvakuula, ettei lihakset pääse löystymään... vai löytyisköhän tuolta joku kahvakuulajumppa/ryhmä johon vois osallistua?
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Lunkisti
liikkumalla uuteen vuoteen.
Oon täällä harrastellut sellaista matalasykkeistä pitkäkestoista liikkumista.
Torstaina köpöttelin Uikkoon ja olipa sinne eksynyt muutama muukin polskija, taisin viimeisen avaimen saada kassalta. Vesijuoksua puolisen tuntia ja rinulia saman, hankaluuksia oli oman tilan löytämisessä kyllä.
Perjantaina yritin taas sitä sykerajan pitämista hälärin kanssa, ja VOE ETTÄ oli vaikiaa. Sykeraja oli siis 150 ja lenkin alkukilsat meni suurinpiirtein näin: 10 metriä juoksua ja 15 metriä kävelyä. Jos olis halvmpi puhelin ollut hälyyttäjänä, niin ois lentänyt kaaressa lepikkoon. Sportstrackerin sykekäyräkin on vitsikästä katottavaa ylös-alas-ylös-alas. Jonkun kilsan jälkeen huutaminen loppui ja sain juostahipsutella kottiin rauhassa. Mietittiin sitten Jarkon kanssa, että pitäisi varmaan aloittaa nuo lenkit kävellen, niin sydän sais aikaa valmistautua lenkkiin?
Eilen otin hiukan rauhallisemmin ja tein vain reippaan tunnin kävelylenkin.
Tänäänkin meinas tuo harmaus masentaa. Sitten päätin pistää kameran reppuun, vaelluskengat jalkaan ja järvelle patikoimaan.
.JPG)
Tämmöisiä tammikuun sääkuvia sieltä tuli otettua, kyllähän ne ovat kovin harmaita, mutta eipä niitä viitsi kuvankäsittelyllä kovin kirkastaakaan. Harmaudesta huolimatta tuli oikein sellainen hyvänmielen parituntinen tallaus.
Täällä on urheiluhulluus huipussaan, kun telkkarista katson nuorten MM-jääkiekkoa, päivitän blogia, seuraan tulospalvelusta Nicehockeyn peliä Tampereella Tapparaa vastaan ja tietysti kommentoin toisille seuraajille siitä facebookissa... Enkä ees oikeesti oo mikään urheiluhullu :D
Saapas nähdä mihinkä aikaan reissulta ukko viereen könköilee, toivottavasti jo aamu neljältä ovat kotona, sillä Jarkolla on monta turnauspeliä huomenna tuomaroitavana. Minä lähdenkin huomenna Viivin kanssa tyttökiekkoturnaukseen, että kiekkoilessa menee loppiainen tällä perheellä.
Sitten tiistaina istahdankin junaan ja hyristelen kohti Hämeenlinnaa.
Oon täällä harrastellut sellaista matalasykkeistä pitkäkestoista liikkumista.
Torstaina köpöttelin Uikkoon ja olipa sinne eksynyt muutama muukin polskija, taisin viimeisen avaimen saada kassalta. Vesijuoksua puolisen tuntia ja rinulia saman, hankaluuksia oli oman tilan löytämisessä kyllä.
Perjantaina yritin taas sitä sykerajan pitämista hälärin kanssa, ja VOE ETTÄ oli vaikiaa. Sykeraja oli siis 150 ja lenkin alkukilsat meni suurinpiirtein näin: 10 metriä juoksua ja 15 metriä kävelyä. Jos olis halvmpi puhelin ollut hälyyttäjänä, niin ois lentänyt kaaressa lepikkoon. Sportstrackerin sykekäyräkin on vitsikästä katottavaa ylös-alas-ylös-alas. Jonkun kilsan jälkeen huutaminen loppui ja sain juostahipsutella kottiin rauhassa. Mietittiin sitten Jarkon kanssa, että pitäisi varmaan aloittaa nuo lenkit kävellen, niin sydän sais aikaa valmistautua lenkkiin?
Eilen otin hiukan rauhallisemmin ja tein vain reippaan tunnin kävelylenkin.
Tänäänkin meinas tuo harmaus masentaa. Sitten päätin pistää kameran reppuun, vaelluskengat jalkaan ja järvelle patikoimaan.
.JPG) | |
| Normitalvena tästä syhkittäisiin parin viikon päästä Pyssymäkeen. Saapa nähdä miten nyt käy? |
.JPG)
Tämmöisiä tammikuun sääkuvia sieltä tuli otettua, kyllähän ne ovat kovin harmaita, mutta eipä niitä viitsi kuvankäsittelyllä kovin kirkastaakaan. Harmaudesta huolimatta tuli oikein sellainen hyvänmielen parituntinen tallaus.
Täällä on urheiluhulluus huipussaan, kun telkkarista katson nuorten MM-jääkiekkoa, päivitän blogia, seuraan tulospalvelusta Nicehockeyn peliä Tampereella Tapparaa vastaan ja tietysti kommentoin toisille seuraajille siitä facebookissa... Enkä ees oikeesti oo mikään urheiluhullu :D
Saapas nähdä mihinkä aikaan reissulta ukko viereen könköilee, toivottavasti jo aamu neljältä ovat kotona, sillä Jarkolla on monta turnauspeliä huomenna tuomaroitavana. Minä lähdenkin huomenna Viivin kanssa tyttökiekkoturnaukseen, että kiekkoilessa menee loppiainen tällä perheellä.
Sitten tiistaina istahdankin junaan ja hyristelen kohti Hämeenlinnaa.
tiistai 27. marraskuuta 2012
Olo keveni
kummasti, kun kävin tänään luovuttamassa verta.
Hemoglobiini 148, joten olipahan kovasti vara luovuttaakkin.
Näin loppuvuodesta huomaa, että työ (lähinnä iso tuntimäärä) alkaa viedä mehut naisesta. Kun liikkuminen ei ole hikiräähkäsemistä, niin tuntuu, ettei paristot lataudu. Ei ole liiennyt energiaa oikein edes blogipäivityksiin. Viikonloput ovat menneet ihan töllistellessä ja välillä harmittaa kun ei saa mitään aikaiseksi. Muutaman taakse jäänyt viikko tuntuu nyt jälkikäteen synkistä synkimmiltä... Syyt ovat niin taas moninaisia, ettei voi tähän niitä ruotia.
Viikko sitten vietin taas päivän Kipinätalkoissa INBODY-punnitsijana. Tietysti hyppäsin puntarille itsekkin. Ilokseni inbody kertoi sen mitä ounastelin aiemmin, reisien lihasmassa on kasvanut reippaanpuoleisesti. Lihasta oli tullut myös ylävartaloon, joten sen puoleen ei tarvitsisi synkistellä.
Jotenkin vaan, kun alakulo valtaa mielen niin pieni valopilkkukaan ei ole päässyt ajatuksia valaisemaan.
Viime viikonvaihteessa NiceHockey kävi pelaamassa Rovaniemellä ja suunnittelin hiihtelykeikkaa sinne mielen virkistykseksi. Turhaan suunnittelin, Rovaniemelläkään ei ollut lunta laduiksi asti :(
Eilen Jarkko innostui mulle uintiseuraksi - rasti seinään - uitiin reilu kilsa ja juoksenneltiin 20 min vesijuoksua lisäksi.
Tänään hyppäreillä kattelin pakkasilimaa ja tuumailin, että nyt lähden ottaan pyöräilyhien irti. Niinpä hurautin Madisonilla reippaasti järven ympäri. Pylly ja varpaat meinasivat kohmettua kylmässä, mutta lenkin jälkeen olo oli autuaista autuain. Tuntui kunnon lenkiltä!
Sen jälkeen kun menin verenluovutukseen, niin olo on ollut ihan hurmosta. Voin kyllä myöntää, että tuo märkyyden muuttuminen pakkaskeliksikin vaikuttaa.
Vähän oon miettinyt myös, että pitäiskö sittenkin hankkia tuohon olohuoneeseen soutulaite?
Vois siinä illat veuhtoa menemään. Käyttäjäkokemuksia?
Oisko kellään ylimääräistä?
Hemoglobiini 148, joten olipahan kovasti vara luovuttaakkin.
Näin loppuvuodesta huomaa, että työ (lähinnä iso tuntimäärä) alkaa viedä mehut naisesta. Kun liikkuminen ei ole hikiräähkäsemistä, niin tuntuu, ettei paristot lataudu. Ei ole liiennyt energiaa oikein edes blogipäivityksiin. Viikonloput ovat menneet ihan töllistellessä ja välillä harmittaa kun ei saa mitään aikaiseksi. Muutaman taakse jäänyt viikko tuntuu nyt jälkikäteen synkistä synkimmiltä... Syyt ovat niin taas moninaisia, ettei voi tähän niitä ruotia.
Viikko sitten vietin taas päivän Kipinätalkoissa INBODY-punnitsijana. Tietysti hyppäsin puntarille itsekkin. Ilokseni inbody kertoi sen mitä ounastelin aiemmin, reisien lihasmassa on kasvanut reippaanpuoleisesti. Lihasta oli tullut myös ylävartaloon, joten sen puoleen ei tarvitsisi synkistellä.
Jotenkin vaan, kun alakulo valtaa mielen niin pieni valopilkkukaan ei ole päässyt ajatuksia valaisemaan.
Viime viikonvaihteessa NiceHockey kävi pelaamassa Rovaniemellä ja suunnittelin hiihtelykeikkaa sinne mielen virkistykseksi. Turhaan suunnittelin, Rovaniemelläkään ei ollut lunta laduiksi asti :(
Eilen Jarkko innostui mulle uintiseuraksi - rasti seinään - uitiin reilu kilsa ja juoksenneltiin 20 min vesijuoksua lisäksi.
Tänään hyppäreillä kattelin pakkasilimaa ja tuumailin, että nyt lähden ottaan pyöräilyhien irti. Niinpä hurautin Madisonilla reippaasti järven ympäri. Pylly ja varpaat meinasivat kohmettua kylmässä, mutta lenkin jälkeen olo oli autuaista autuain. Tuntui kunnon lenkiltä!
Sen jälkeen kun menin verenluovutukseen, niin olo on ollut ihan hurmosta. Voin kyllä myöntää, että tuo märkyyden muuttuminen pakkaskeliksikin vaikuttaa.
Vähän oon miettinyt myös, että pitäiskö sittenkin hankkia tuohon olohuoneeseen soutulaite?
Vois siinä illat veuhtoa menemään. Käyttäjäkokemuksia?
Oisko kellään ylimääräistä?
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Etsivä löytää
kenties sen rentoudenkin.
Tänään pohdiskelin, että on ollut kyllä oikein vaivojen vuosi.
Talvella piti nyyhkiä, kun luisteluhiihto julistettiin pannaan. Sitten juoksin piriformikseni juntturaan.
Nyt kai voin tunnustaa vielä senkin, että pumpin ankara hyppely on aiheuttanut mullekkin kantapäävaivan, ilmeisesti juuri plantarisfaskian alueelle. VOI VOI vaivastus ja ätsii, ätsii aivastus...
koputan puuta, sillä muut perheessämme jo hyväisesti nuuskuttavat.
Tiistain pumpin jälkeen koipi oli aivan helkkarin kipiä. Hypeltiin kyllä niin hirviästi ympäri salia, että ihmekkös tuo.
Samaisena tiistai-iltana minut kaapattiin sähköiseen käsittelyyn, nimittäin laserakupunktioon. Esa Laakkonen halusi tehdä näytösluontoisen hoidon ja minä olin heti valmis kokeilemaan.
Kun hän oli saanut kytkettyä minut "verkkovirtaan" ja painoi laser"neulan" korvalehdelleni sanoen: "tämä on sitten se stressipiste" en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Pisteen ärhäkkä reaktio tuntui siltä, että rouva on kuuraketissa ja lähtölaskenta avaruuteen on alkanut. Muitakin tukospisteitä löytyi ja kantapäälle annettiin rauhoittavaa sinistä valoa. Tätä hoitoa kokeilen uudestaan!
Eipä aikaakaan, kun seuraava kutsu hoitoon tuli kalevalalaista jäsenkorjausta opiskelevalta tuttavaltani. Kaikki mahdollinen hoito otetaan mielihyvin vastaan ;) Täytyy sanoa, että kokemus oli kaikinpuolin hyvin terapeuttinen ;) Vaikka kropassani ihmettelyä riittää, olenhan niin oudosti mutkalla ja kierossa kuin korkkiruuvi. Jäsenkorjaajaopiskelijalle terveisiä, että polvessa on tuntemuksia käsittelystä, vain tuntemuksia, ei negatiivisia.
Perjantaina reipastuin sen verran, että kävin uimassa. Uiminen tuntui mukavalle, kun sai yksin rauhassa radalla pärskiä menemään. 50 minuuttia rintauintia ja lopuksi vartti vesijuoksua.
Tänään olemme olleet puolukassa ja sienessä. Puolukat eivät ole vielä kypsiä näillää meidän leveysasteilla, joten hyytelön keittoon vielä pitäisi viitsiä. Sieniä olen ryöpännyt ja suolannut jonkun litran. Tateista ja kehnäsienistä tein risottoa, joka maultaan veti vertoja jopa italialaiselle risotolle, jams! Nyt mieli on hirmuisen rentoutunut. Metsässä sienien perässä konttaaminen saa ihmismielen niin hyvälle tuulelle. Toivoisin tällaisia kauniita sienestyspäiviä vielä tälle syksylle.
Huomaattekos, kun stressiä alkaa purkaa "ääneen", niin ystävät rientävät hätiin ja negatiivisten asioiden rinnalle löytyy paljon positiivista. Vielä minä treenistäkin kiinni saan!
Tänään pohdiskelin, että on ollut kyllä oikein vaivojen vuosi.
Talvella piti nyyhkiä, kun luisteluhiihto julistettiin pannaan. Sitten juoksin piriformikseni juntturaan.
Nyt kai voin tunnustaa vielä senkin, että pumpin ankara hyppely on aiheuttanut mullekkin kantapäävaivan, ilmeisesti juuri plantarisfaskian alueelle. VOI VOI vaivastus ja ätsii, ätsii aivastus...
koputan puuta, sillä muut perheessämme jo hyväisesti nuuskuttavat.
Tiistain pumpin jälkeen koipi oli aivan helkkarin kipiä. Hypeltiin kyllä niin hirviästi ympäri salia, että ihmekkös tuo.
Samaisena tiistai-iltana minut kaapattiin sähköiseen käsittelyyn, nimittäin laserakupunktioon. Esa Laakkonen halusi tehdä näytösluontoisen hoidon ja minä olin heti valmis kokeilemaan.
Kun hän oli saanut kytkettyä minut "verkkovirtaan" ja painoi laser"neulan" korvalehdelleni sanoen: "tämä on sitten se stressipiste" en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Pisteen ärhäkkä reaktio tuntui siltä, että rouva on kuuraketissa ja lähtölaskenta avaruuteen on alkanut. Muitakin tukospisteitä löytyi ja kantapäälle annettiin rauhoittavaa sinistä valoa. Tätä hoitoa kokeilen uudestaan!
Eipä aikaakaan, kun seuraava kutsu hoitoon tuli kalevalalaista jäsenkorjausta opiskelevalta tuttavaltani. Kaikki mahdollinen hoito otetaan mielihyvin vastaan ;) Täytyy sanoa, että kokemus oli kaikinpuolin hyvin terapeuttinen ;) Vaikka kropassani ihmettelyä riittää, olenhan niin oudosti mutkalla ja kierossa kuin korkkiruuvi. Jäsenkorjaajaopiskelijalle terveisiä, että polvessa on tuntemuksia käsittelystä, vain tuntemuksia, ei negatiivisia.
Perjantaina reipastuin sen verran, että kävin uimassa. Uiminen tuntui mukavalle, kun sai yksin rauhassa radalla pärskiä menemään. 50 minuuttia rintauintia ja lopuksi vartti vesijuoksua.
Tänään olemme olleet puolukassa ja sienessä. Puolukat eivät ole vielä kypsiä näillää meidän leveysasteilla, joten hyytelön keittoon vielä pitäisi viitsiä. Sieniä olen ryöpännyt ja suolannut jonkun litran. Tateista ja kehnäsienistä tein risottoa, joka maultaan veti vertoja jopa italialaiselle risotolle, jams! Nyt mieli on hirmuisen rentoutunut. Metsässä sienien perässä konttaaminen saa ihmismielen niin hyvälle tuulelle. Toivoisin tällaisia kauniita sienestyspäiviä vielä tälle syksylle.
Huomaattekos, kun stressiä alkaa purkaa "ääneen", niin ystävät rientävät hätiin ja negatiivisten asioiden rinnalle löytyy paljon positiivista. Vielä minä treenistäkin kiinni saan!
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Oravanpyörässä
on kipitetty.
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.
Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:
MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa
Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.
Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:
MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa
Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Helteinen työviikko
tuntui hiukan tylsältä, kun sitä lämpöä on kesä odotettu ja sitten se ryökäle tulee töiden alkaessa :(
Maanantaina lämmin ilma innosti kuitenkin pitkään ja suhteellisen reippaaseen pyörälenkiin: Autiorannankautta n. 49 km ajassa 1.47 eli keskivauhti oli reippaasti yli 26. Vaikka juttelin pitkän pätkän karvoskylällä puhelimeenkin. Lenkin jälkeen tein tanko niskassa pari 50 kyykkysarjaa ja pystypunnerruksia. Ja tämä kyllä verotti sitten tiistain pumpissa. Tuntui nimittäin melko tuskalta pumpin kyykyt ja punnerrukset.
Nyt ehkä pitäisi miettiä jonkunlaista rytmitystä tähän viikottaiseen treeniin. Pitäisi olla kovempia viikkoja ja sitten välillä hiukan löysempiä. Lepopäivä ei välttämättä tunnu levolta, kun on töissä kahdeksasta kahdeksaan :(
Torstaina vesijuoksua 40 min.
Lisäksi reilu 20 min rintauintia, joka alkoi sekin jo sujumaan ja rytmi löytymään.
Perjantaina, kun lämmintä ilmaa vielä vaan piisasi, käytiin Jarkon kanssa Maliskylänlenkki 34 km.
Lauantaina olinkin sitten aivan tollisko. Olin kyllä suunnitellut joko juoksua ja jumppaa tai pyssymäki pyöräily-juoksua, mutta töiden aloitus vei omat veronsa, en jaksanut innostua juoksusta. Niimpä pyöräilin melko löysän Raudaskylänlenkin 30 km.
Tänäaamuna kuitenkin uusi elämä, joten pyöräilin pyssymäkeen ja siellä juoksentelin kaksi kierrosta eli kahdeksan kilometriä. Ja KRRRRR! Arvatkaapas toimiko se saamarin sykevyö? Lähtiessä pelasi ihan moitteetta, mutta kun pääsin kiipiämään kohti pyssymäen huippua, niin tämä näyttää 00
Meinas päästä rumia sanoja, kun oikeen reippaasti ähräsin ensin menemään ja ajattelin kattoa, kuinka korkealle saan sykkeet nousemaan. Lenkissä meni aikaa 1:03,10. Ennen nousuja kävelin pätkänmatkaa ja tasasin sykettä, sama nousujen jälkeen, piti vähän puuskutella.
Viikkoon reilu kahdeksan tuntia liikkumista, joista lauantain pyöräily ei ollut teholtaan mitään treenausta. Muuten tehot kohillaan.
Jarkko ryökäle meni tänä aamuna pyöräringin lenkille ja tekivät sen verran pitkän lenkin, että pääsi nyt mun ohi kilometrillä kilometrikisassa PÖH! Noh, minusta on mukavaista juoksennellakkin ;)
Eilen oli hiukan haikea olo, kun netistä seurattiin HCM:n etenemistä. Vieläköhän tästä joskus maratonille pystyisi?
Urheiluruudussa oli aika erikoinen juttu HCM:stä keskiluokan elitistisenä "näytön paikkana". Taannoin kuulin myös tuttavan toteavan, että se maratonjuoksu on nyt niin muodikasta. Muodikasta tai ei, koukuttavaa se on. Ja onkos se nyt suuri vääryys olla treenauksen myötä pikkuisen paremmassa kunnossa, kuulostaa nuo jutut taasen katkerien ihmisten panettelulta, vai mitä?!
Maanantaina lämmin ilma innosti kuitenkin pitkään ja suhteellisen reippaaseen pyörälenkiin: Autiorannankautta n. 49 km ajassa 1.47 eli keskivauhti oli reippaasti yli 26. Vaikka juttelin pitkän pätkän karvoskylällä puhelimeenkin. Lenkin jälkeen tein tanko niskassa pari 50 kyykkysarjaa ja pystypunnerruksia. Ja tämä kyllä verotti sitten tiistain pumpissa. Tuntui nimittäin melko tuskalta pumpin kyykyt ja punnerrukset.
Nyt ehkä pitäisi miettiä jonkunlaista rytmitystä tähän viikottaiseen treeniin. Pitäisi olla kovempia viikkoja ja sitten välillä hiukan löysempiä. Lepopäivä ei välttämättä tunnu levolta, kun on töissä kahdeksasta kahdeksaan :(
Torstaina vesijuoksua 40 min.
Lisäksi reilu 20 min rintauintia, joka alkoi sekin jo sujumaan ja rytmi löytymään.
Perjantaina, kun lämmintä ilmaa vielä vaan piisasi, käytiin Jarkon kanssa Maliskylänlenkki 34 km.
Lauantaina olinkin sitten aivan tollisko. Olin kyllä suunnitellut joko juoksua ja jumppaa tai pyssymäki pyöräily-juoksua, mutta töiden aloitus vei omat veronsa, en jaksanut innostua juoksusta. Niimpä pyöräilin melko löysän Raudaskylänlenkin 30 km.
Tänäaamuna kuitenkin uusi elämä, joten pyöräilin pyssymäkeen ja siellä juoksentelin kaksi kierrosta eli kahdeksan kilometriä. Ja KRRRRR! Arvatkaapas toimiko se saamarin sykevyö? Lähtiessä pelasi ihan moitteetta, mutta kun pääsin kiipiämään kohti pyssymäen huippua, niin tämä näyttää 00
Meinas päästä rumia sanoja, kun oikeen reippaasti ähräsin ensin menemään ja ajattelin kattoa, kuinka korkealle saan sykkeet nousemaan. Lenkissä meni aikaa 1:03,10. Ennen nousuja kävelin pätkänmatkaa ja tasasin sykettä, sama nousujen jälkeen, piti vähän puuskutella.
Viikkoon reilu kahdeksan tuntia liikkumista, joista lauantain pyöräily ei ollut teholtaan mitään treenausta. Muuten tehot kohillaan.
Jarkko ryökäle meni tänä aamuna pyöräringin lenkille ja tekivät sen verran pitkän lenkin, että pääsi nyt mun ohi kilometrillä kilometrikisassa PÖH! Noh, minusta on mukavaista juoksennellakkin ;)
Eilen oli hiukan haikea olo, kun netistä seurattiin HCM:n etenemistä. Vieläköhän tästä joskus maratonille pystyisi?
Urheiluruudussa oli aika erikoinen juttu HCM:stä keskiluokan elitistisenä "näytön paikkana". Taannoin kuulin myös tuttavan toteavan, että se maratonjuoksu on nyt niin muodikasta. Muodikasta tai ei, koukuttavaa se on. Ja onkos se nyt suuri vääryys olla treenauksen myötä pikkuisen paremmassa kunnossa, kuulostaa nuo jutut taasen katkerien ihmisten panettelulta, vai mitä?!
perjantai 10. elokuuta 2012
Ohjelman mukaan
täällä on eletty, tosin viimeiselle lomaviikolle piti sijoittaa hiukan humputteluakin.
Maanantaina reipas 35 km pyörälenkki... keskivauhti lähellä 26, keli suosi.
Tiistaina pumppi, jossa taas kerran ajattelin, etten ikinä ennen ole ollut näin hikimärkä.
Jarkon kohdalla oli sellainen hikilammikko, jossa saattoi käydä polskuttelemassa pumpin lomassa ;)
Hikiliikuntaa, kertakaikkiaan!
Keskiviikkoon sijoittui työkavereihin orientoitumista ja humpsuttelua Kalajoella.
Torstaina vesijuoksua 40 min ja muutama veto kroolia ja rintauintia.
Tänään vuorossa pyöräily pyssymäelle ja siellä juoksentelua. Haluaisin niin liittää lenkistä sportstrackerin raportin tähän, mutta kun en ossaa! Ammiii, apuva!
Tiesin, että Ammilta saa apua. Kiitti paljon!
Kun klikkaan tuolta exportista, niin tallentuu koneelle gpx tiedostona, enkä saa sitä muutettua?!
Toinen harmi tuossa sportstracerissä, ettei sykemittari käy iphonen kanssa yksiin :(
No kuitennii juoksentelin Pyssymäessä 7,24 km ja juoksun keskivauhti oli jotakin 7:07 min/km.
Juoksu tuntui JUOKSULTA. Vaikka olikin niin kommeita mustikkapuskia, että oli ihan pakko hyökätä niiden kimppuun välillä :D
Ajattelen nyt, että maltti oli valttia! Viime viikon juoksuista sain nimittäin aika mageesti kivistävät penikat, mutta niitä hieroin ja hoidin perskindolilla ja atrogelillä, niin antoivat periksi! Nyt viikon perästä ei kivistyksiä ollenkaan! OI-JOI, viikko sitten 4 km jälkeen tuntui, että äkkiä pois täältä. Tänään keviästi toiselle kierrokselle.
Huomenna rikon sen kakstonnisen, tullee sitten vaikka isoja mummuja taivaan täydeltä!
Maanantaina reipas 35 km pyörälenkki... keskivauhti lähellä 26, keli suosi.
Tiistaina pumppi, jossa taas kerran ajattelin, etten ikinä ennen ole ollut näin hikimärkä.
Jarkon kohdalla oli sellainen hikilammikko, jossa saattoi käydä polskuttelemassa pumpin lomassa ;)
Hikiliikuntaa, kertakaikkiaan!
Keskiviikkoon sijoittui työkavereihin orientoitumista ja humpsuttelua Kalajoella.
Torstaina vesijuoksua 40 min ja muutama veto kroolia ja rintauintia.
Tänään vuorossa pyöräily pyssymäelle ja siellä juoksentelua. Haluaisin niin liittää lenkistä sportstrackerin raportin tähän, mutta kun en ossaa! Ammiii, apuva!
Tiesin, että Ammilta saa apua. Kiitti paljon!
Kun klikkaan tuolta exportista, niin tallentuu koneelle gpx tiedostona, enkä saa sitä muutettua?!
Toinen harmi tuossa sportstracerissä, ettei sykemittari käy iphonen kanssa yksiin :(
No kuitennii juoksentelin Pyssymäessä 7,24 km ja juoksun keskivauhti oli jotakin 7:07 min/km.
Juoksu tuntui JUOKSULTA. Vaikka olikin niin kommeita mustikkapuskia, että oli ihan pakko hyökätä niiden kimppuun välillä :D
Ajattelen nyt, että maltti oli valttia! Viime viikon juoksuista sain nimittäin aika mageesti kivistävät penikat, mutta niitä hieroin ja hoidin perskindolilla ja atrogelillä, niin antoivat periksi! Nyt viikon perästä ei kivistyksiä ollenkaan! OI-JOI, viikko sitten 4 km jälkeen tuntui, että äkkiä pois täältä. Tänään keviästi toiselle kierrokselle.
Huomenna rikon sen kakstonnisen, tullee sitten vaikka isoja mummuja taivaan täydeltä!
torstai 2. elokuuta 2012
Ilon päiviä
meidän koko sakilla.
Vilja onnistui pesispelissä eilen lyömällä elämänsä ensimmäisen kunnarin. Voi sitä riemun määrää! Pelista tuli harvinainen voittokin, joten ilo tuplaantui. Isolle veljelle terveisiä, että ilman karkkipussia nyt ei oo kottiin tulemista ;)
Minä kävin verryttämässä pumpista kankeita jäseniäni vesijuoksussa; kolme varttia juoksin ja sitten vähän uiskentelin. HUH uiminen oli kovvaa hommaa. Ei ollut uintikunto ennää kohallaan...
No ei ollut juoksukuntokaan :D ....
SIIS tänä aamuna oli aika kokeilla miten takamus kestää.
Pyöräilin Pyssymäkeen ja siellä kierroksen varovasti ja tunnustellen hipsuttelin.
JA NYT HUUDETAAN! IHANAA LEIJONAT, IHANAA... ei tehnyt kipeäää, eikä haittaa :D
ei edes se, että tunsin olevani rapakuntoinen raahustaja. Sykkeet paukutti korkialla ja jalat oli lyijyä.
Reilun 4 km raahustin, mutta tästä tie on toivottavasti ylöspäin.
Vesijuoksussa piriformiksessa oli "tuntemuksia", ei kipua, mutta jotain tuntemusta. Venytin puolentunnin vesijuoksun jälkeen vedessä lihaksiani ja jatkoin... siitä rohkaistuin miettimään juoksua. Illalla vielä Viljan pesismatsin jälkeen kokeilin tuttavan "varvastossuja" l. vibrameja. Niillä juoksentelin kentän ympäri. Pohkeet menivät aivan tukkoon, mutta ei kivun tuntemusta piriformiksessa. Meinasin haljeta riemusta! Päätin kuitenkin pitää mölyt mahassa ja kokeilla, että vieläkö tänään kestää. Nyt tuntuu siltä, että operaation piriformis on selätetty.
Venyttely on A JA O kaikessa, välillä tahtoo vain hanskat joutua hukkaan näissä hommissa.
Jarkollakin oli teippausten ansiosta kantapää aika hyvänä, mutta pumpin hypyistä ärtyi jälleen. Luulen kuitenkin, että siinäkin asiassa ollaan voiton puolella.
Tänään haettiin sitten Viivi-vauvakin leiriltä kotiin. Neljä päivää telttamajoituksessa ja vauhdikkaassa menossa veisi voimat isommiltakin. Nyt on peitot ja patjat kuivumassa ja
VALTAKUNNASSA KAIKKI HYVIN!
Vilja onnistui pesispelissä eilen lyömällä elämänsä ensimmäisen kunnarin. Voi sitä riemun määrää! Pelista tuli harvinainen voittokin, joten ilo tuplaantui. Isolle veljelle terveisiä, että ilman karkkipussia nyt ei oo kottiin tulemista ;)
Minä kävin verryttämässä pumpista kankeita jäseniäni vesijuoksussa; kolme varttia juoksin ja sitten vähän uiskentelin. HUH uiminen oli kovvaa hommaa. Ei ollut uintikunto ennää kohallaan...
No ei ollut juoksukuntokaan :D ....
SIIS tänä aamuna oli aika kokeilla miten takamus kestää.
Pyöräilin Pyssymäkeen ja siellä kierroksen varovasti ja tunnustellen hipsuttelin.
JA NYT HUUDETAAN! IHANAA LEIJONAT, IHANAA... ei tehnyt kipeäää, eikä haittaa :D
ei edes se, että tunsin olevani rapakuntoinen raahustaja. Sykkeet paukutti korkialla ja jalat oli lyijyä.
Reilun 4 km raahustin, mutta tästä tie on toivottavasti ylöspäin.
Vesijuoksussa piriformiksessa oli "tuntemuksia", ei kipua, mutta jotain tuntemusta. Venytin puolentunnin vesijuoksun jälkeen vedessä lihaksiani ja jatkoin... siitä rohkaistuin miettimään juoksua. Illalla vielä Viljan pesismatsin jälkeen kokeilin tuttavan "varvastossuja" l. vibrameja. Niillä juoksentelin kentän ympäri. Pohkeet menivät aivan tukkoon, mutta ei kivun tuntemusta piriformiksessa. Meinasin haljeta riemusta! Päätin kuitenkin pitää mölyt mahassa ja kokeilla, että vieläkö tänään kestää. Nyt tuntuu siltä, että operaation piriformis on selätetty.
Venyttely on A JA O kaikessa, välillä tahtoo vain hanskat joutua hukkaan näissä hommissa.
Jarkollakin oli teippausten ansiosta kantapää aika hyvänä, mutta pumpin hypyistä ärtyi jälleen. Luulen kuitenkin, että siinäkin asiassa ollaan voiton puolella.
Tänään haettiin sitten Viivi-vauvakin leiriltä kotiin. Neljä päivää telttamajoituksessa ja vauhdikkaassa menossa veisi voimat isommiltakin. Nyt on peitot ja patjat kuivumassa ja
VALTAKUNNASSA KAIKKI HYVIN!
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Aurinkolatu kutsui
tänään ja minä vastasin huutoon.
Vielä en uskaltanut niin pitkälle lenkille lähteä uusilla fishereillä, vaikka olenkin tälläviikolla niitä kovasti sisään ajanut. Superloonia vaatii monot, niin ei tuu nuppiluihin rakkoja... käyhän se niinkin.
Litra sitruuna-hunaja urheilujuomaa selkään ja letku paidan sisään, ettei juoma jäädy ja menox.
Hiukan nihkeä oli uusi lumi, mutta ajattelin hiihdellä rauhallisesti, ettei vastatuulessa tule noutaja.
Ihan mukavasti riitti voimat ja ensimmäinen kolmikymppinen tälle talvelle urakoituna :)
Viikko on mennyt liikkumisten osalta näin:
ma 30 min lihashuoltojumppa + 14 km hiihtoa golfkentällä
ti 30 min corepallojumppa + 15 km hiihtoa Hiitola
ke n.1h vesijuoksu+uinti
to 10 km hiihtoa fishereillä Hiitolassa
pe 15 km hiihtoa fishereillä Hiitolassa
la 8 km pertsaa (vesihiihtoa joella) + puolen tunnin pilates (dvd)
su 30 km Aurinkolatu kotoa
Heh... hiihto tarkoittaa luistelua ja pertsa on pertsaa ;)
Huomenna pitäs malttaa pitää lepopäivä, mutta jos aurinko paistaa joutuu varmaan pienen hiihtolenkin tekemään.
Vielä en uskaltanut niin pitkälle lenkille lähteä uusilla fishereillä, vaikka olenkin tälläviikolla niitä kovasti sisään ajanut. Superloonia vaatii monot, niin ei tuu nuppiluihin rakkoja... käyhän se niinkin.
Litra sitruuna-hunaja urheilujuomaa selkään ja letku paidan sisään, ettei juoma jäädy ja menox.
Hiukan nihkeä oli uusi lumi, mutta ajattelin hiihdellä rauhallisesti, ettei vastatuulessa tule noutaja.
Ihan mukavasti riitti voimat ja ensimmäinen kolmikymppinen tälle talvelle urakoituna :)
Viikko on mennyt liikkumisten osalta näin:
ma 30 min lihashuoltojumppa + 14 km hiihtoa golfkentällä
ti 30 min corepallojumppa + 15 km hiihtoa Hiitola
ke n.1h vesijuoksu+uinti
to 10 km hiihtoa fishereillä Hiitolassa
pe 15 km hiihtoa fishereillä Hiitolassa
la 8 km pertsaa (vesihiihtoa joella) + puolen tunnin pilates (dvd)
su 30 km Aurinkolatu kotoa
Heh... hiihto tarkoittaa luistelua ja pertsa on pertsaa ;)
Huomenna pitäs malttaa pitää lepopäivä, mutta jos aurinko paistaa joutuu varmaan pienen hiihtolenkin tekemään.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Tuli tööväiltyä ;)
ja vietettyä sellaista rentoa lomaa.
Lasketeltiin Vuokatissa ja oli kyllä murtsikatkin mukana, mutta kun on päivän rinteessä niin ei himottanut enää suksille sen kummemmin ja hyvä niin, sillä kova hiihtoviikko vihmoi vähän joka nivelessa.
Uutena ekstriimilajina tuli kokeiltua hauskaakin hauskempaa nuijapalloa, joka oli kuin mulle suunniteltu; sählyä pehmustetuilla mailoilla ja pallolla. Sain husia sieluni kyllyydestä pelkäämättä, että joku loukkaantuu.
Uinti ja vesijuoksukin varmaan tekivät hyvää kolotuksille.
Kotiin tullessa pisti tuo hirmuinen lumimyrsky vähän harmittamaan, mutta tänään taas pääsi aurinkoiselle ladulle. Latupohja tosin oli aika pehmyt ja söi naista.
20 km ajassa 1:36,47 keskisyke 162 (toosi pehmyt latu, seli-seli)
Lasketeltiin Vuokatissa ja oli kyllä murtsikatkin mukana, mutta kun on päivän rinteessä niin ei himottanut enää suksille sen kummemmin ja hyvä niin, sillä kova hiihtoviikko vihmoi vähän joka nivelessa.
Uutena ekstriimilajina tuli kokeiltua hauskaakin hauskempaa nuijapalloa, joka oli kuin mulle suunniteltu; sählyä pehmustetuilla mailoilla ja pallolla. Sain husia sieluni kyllyydestä pelkäämättä, että joku loukkaantuu.
Uinti ja vesijuoksukin varmaan tekivät hyvää kolotuksille.
Kotiin tullessa pisti tuo hirmuinen lumimyrsky vähän harmittamaan, mutta tänään taas pääsi aurinkoiselle ladulle. Latupohja tosin oli aika pehmyt ja söi naista.
20 km ajassa 1:36,47 keskisyke 162 (toosi pehmyt latu, seli-seli)
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Mikä vouhottaja
sinusta on tullut? -kysyttiin jo ihan suoraan.
Huumorilla opettelen suhtautumaan tähän uuteen lempinimeeni, vaikka jotenkin se minusta korvaan kalskahtaan hiukan negatiiviselta.
Enhän minä edes kovasti vouhota, yritän vain pitää itseni hiukan kunnossa.
Nytkin olen joutunut toistaviikkoa lepäämään hiihdosta, ihan vain varmistaakseni hiihtelyt jatkossa keväthangilla. Olkapää on vihoitellut, siispä olen jumpannut, vesijuossut ja uinut.
Viimeviikolla minua houkuteltiin umpihankihiihdon mm-kisoihin. Ihan mahdottomasti kyllä kiinnosti, mutta kisat tulivat vähän turhan äkkiä, en uskaltanut lähteä rähjäisellä olkapäälläni reuhkasemaan. Miten lie pojat reittinsä selvittäneet, vielä en tiedä tuloksia.
Ensivuoden kisoja silmälläpitäen päätin tänään lähteä hiukan treenaamaan umpihankihiihtoa ja kävin tästä kotoa Pyssymäessä. Ilma oli aika raitis (-20 astetta) ja järvellä tuuli, mutta metsässä tuli hiki, vaikka yritin hiihdellä rauhallista tahtia.
Umpihankihiihdossa tahti on hitaampi ja sääntöihin kuuluu vähintään 8 kg painava rinkka selkään. Kestävyyttäni en epäillyt, kun matkaa on päivän aikana n. 50 km , mutta tuo rinkan paino on kyllä aika kova... pitäisi siis treenailla vielä... Juu, olen kyllä saanut lupauksen, että pääsen kokeiluretkelle! Yö hangessa paljaan taivaan alla, se on varmasti huippuelämys... Vuoden päästä, pitäisikö tosissaan ottaa tavoitteeksi?!
Jaa, onkohan tämä sitä vouhottamista taas.
Jos en julkisesti kirjoittelisi näistä, niin vähemmän olisi ihmisillä ihmettelyn aiheita...
Huumorilla opettelen suhtautumaan tähän uuteen lempinimeeni, vaikka jotenkin se minusta korvaan kalskahtaan hiukan negatiiviselta.
Enhän minä edes kovasti vouhota, yritän vain pitää itseni hiukan kunnossa.
Nytkin olen joutunut toistaviikkoa lepäämään hiihdosta, ihan vain varmistaakseni hiihtelyt jatkossa keväthangilla. Olkapää on vihoitellut, siispä olen jumpannut, vesijuossut ja uinut.
Viimeviikolla minua houkuteltiin umpihankihiihdon mm-kisoihin. Ihan mahdottomasti kyllä kiinnosti, mutta kisat tulivat vähän turhan äkkiä, en uskaltanut lähteä rähjäisellä olkapäälläni reuhkasemaan. Miten lie pojat reittinsä selvittäneet, vielä en tiedä tuloksia.
Ensivuoden kisoja silmälläpitäen päätin tänään lähteä hiukan treenaamaan umpihankihiihtoa ja kävin tästä kotoa Pyssymäessä. Ilma oli aika raitis (-20 astetta) ja järvellä tuuli, mutta metsässä tuli hiki, vaikka yritin hiihdellä rauhallista tahtia.
Umpihankihiihdossa tahti on hitaampi ja sääntöihin kuuluu vähintään 8 kg painava rinkka selkään. Kestävyyttäni en epäillyt, kun matkaa on päivän aikana n. 50 km , mutta tuo rinkan paino on kyllä aika kova... pitäisi siis treenailla vielä... Juu, olen kyllä saanut lupauksen, että pääsen kokeiluretkelle! Yö hangessa paljaan taivaan alla, se on varmasti huippuelämys... Vuoden päästä, pitäisikö tosissaan ottaa tavoitteeksi?!
Jaa, onkohan tämä sitä vouhottamista taas.
Jos en julkisesti kirjoittelisi näistä, niin vähemmän olisi ihmisillä ihmettelyn aiheita...
lauantai 6. marraskuuta 2010
Nastat alle
ja lenkille!
Viikon kulku on ollut seuraavanlainen; keskiviikkona olin hiukkan tukkoinen juoksukouluharjoitusten jäljiltä, joten ajattelin, että uiminen avaisi hiukan paikkoja. Varmaan olisi avannutkin, mutta halli oli tupaten täynnä väkeä. Saimme Viivin kanssa viimeiset avaimet jonotettuamme niitä viitsen minuuttia.
No mikäs siinä, hieno homma, että väki liikkuu. Ainoa harmi vain, että kuntouintiradalla oli niin kova tunku, etten viitsinyt kiilata itseäni mihinkään väliin, joten päädyin vesijuoksuradan puolelle. Tukkoisilla, maitohappoisilla reisillä ei vesijuoksu oikein maistunut, mutta sissin n. 40 minuuttia. Sitten tuli tilaa sen verran, että mahduin muistelemaan rintauintitekniikkaa.
Tosi vähän on tullut käytyä uimassa... pitäisi kyllä...
Torstaina vielä jalkapohjat olivat tiistain treenin jäljiltä kipeät; ne päkiälle nousut olivat tosi tehokasta liikuntaa jalkapohjille. Päkiän voimistamistakin oli aikomus jo loppukesästä ottaa ohjelmaan... pitäisi sitäkin...
Perjantaina päätin kokeilla tuttavalta lainassa olevaa zumba dvd:tä ja siitä löytyikin mukava ohjelma punttien heiluttamiseen. Tunnissa kotizumbaa punteilla sai hyvin hien irti.
Tänä aamuna kävin vain tottumassa nastoihin ja uusiin lenkkareihin.
Päätin myös, että kun lyhyen lenkin juoksen, niin pitää jaksaa keskittyä lantion kohottamiseen. Ja kylläpä tuntui vaivalloiselta. Kun on yli kolme vuotta juossut perä maata viistäen, niin nostappa se nyt ylös. Koko lenkin aikana ei voinut ajatella mitään muuta kuin lantion kohottamista ja jalkojen maassa "käyttämistä"- siis ettei löntystä niinkuin norsu- vaan päkiä nopsasti ruopsaisee maata. Kova puolituntinen ja huomenna pitäisi tunti jaksaa kohottaa lantiota, huh!
Kotiin tullessa huomasin, että kun olin kieli keskellä suuta ährännyt lantionkohotusta koko lenkin, niin yllättäin pakarassa ei ollutkaan tuntunut kipua ollenkaan JEES!
tiistai 24. elokuuta 2010
Liikkuminen
ei ole loppunut kokonaan, olen täällä vain touhunnut niin paljon muuta, ettei päivitykseen ole liiennyt aikaa.
Viimeviikolla tein jo pitempiä pyörälenkkejä ja sain sillä reisien hapot liikkeelle.
Loppuviikosta alkoi jo tehdä mieli juoksentelemaan, mutta lenkkareita soviteltuani totesin, ettei näillä varpaankynsillä vielä... ÄRRR!
Tänään läksin sitten veteen juoksentelemaan, siellä ei lenkkareita tarvita.
Tunnin juoksentelin ja tuntui mukavalta päästää höyryjä.
Kunto alkaa pikkuhiljaa kohota leposykkeen perusteella, sillä se on nyt alimmillaan puoleentosta vuoteen. Silloin alimmillaan leposyke oli 47, eilen illalla muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen 53.
Hitaasti, mutta varmasti kunto on nousussa.
Juoksukilometrejä on nyt huhtikuulta tähän päivään noin viis ja puolisataa. Tässähän pitäisi päästä juoksentelemaan, että saisi muutaman sata km vielä tälle vuodelle. Tonnia en lähde tavoittelemaan, kun noista varpaista ei oikeen tiedä. Mitenkähän sais irti itestään puntti kuurin... Näiden hartioiden ei kyllä enää levetä tarvis, mutta lihaskunnolle tekisi hyvää.
Hei! Vielä ehtii osallistua arvontoihin täällä ja täällä.
Viimeviikolla tein jo pitempiä pyörälenkkejä ja sain sillä reisien hapot liikkeelle.
Loppuviikosta alkoi jo tehdä mieli juoksentelemaan, mutta lenkkareita soviteltuani totesin, ettei näillä varpaankynsillä vielä... ÄRRR!
Tänään läksin sitten veteen juoksentelemaan, siellä ei lenkkareita tarvita.
Tunnin juoksentelin ja tuntui mukavalta päästää höyryjä.
Kunto alkaa pikkuhiljaa kohota leposykkeen perusteella, sillä se on nyt alimmillaan puoleentosta vuoteen. Silloin alimmillaan leposyke oli 47, eilen illalla muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen 53.
Hitaasti, mutta varmasti kunto on nousussa.
Juoksukilometrejä on nyt huhtikuulta tähän päivään noin viis ja puolisataa. Tässähän pitäisi päästä juoksentelemaan, että saisi muutaman sata km vielä tälle vuodelle. Tonnia en lähde tavoittelemaan, kun noista varpaista ei oikeen tiedä. Mitenkähän sais irti itestään puntti kuurin... Näiden hartioiden ei kyllä enää levetä tarvis, mutta lihaskunnolle tekisi hyvää.
Hei! Vielä ehtii osallistua arvontoihin täällä ja täällä.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Kankia
oli muori tänään, eilisen lenkkeilyn jäljiltä. Kyllä reisissä lajinvaihto tuntui, ui-jui!
Ajattelin sitten,että vesijuoksu olisi hyvää verryttelyä kipeytyneille koivilleni. Ja sitä se kyllä olikin. Tunteroisen verran sitkuttelin menemään. Harmitti oikein, kun mukava vesijuoksukamu tuli hallin ovella vastaan. Vesijuoksu on minusta kamalan tylsää yksin. Kaverin kanssa saa sentään leuatkin liikkeelle ja ajan mukavammin kulumaan. Voi olla kuitenkin, että yksin saa tehoja enemmän irti, mutta ei kai niillä tehoilla aina niin merkitystä.
Näyttävät lupaavan oikein mukavaisia pääsiäiskelejä , alkavat lenkkipolut sulaa kunnolla.
Mietin, että onkohan tämä tekstini tylsää ja yksipuolista; pitäisikö esitellä sykemittarit ja Asicsen gel kajanot? Jos herää kysymyksiä, niitä toki saa esittää. Eikai tässä voi oikeen kummallisia kehittää, lähinnä lenkkifiiliksiä. Kun nythän se sitten alkaa, juosta läpyttäminen.
Ajattelin sitten,että vesijuoksu olisi hyvää verryttelyä kipeytyneille koivilleni. Ja sitä se kyllä olikin. Tunteroisen verran sitkuttelin menemään. Harmitti oikein, kun mukava vesijuoksukamu tuli hallin ovella vastaan. Vesijuoksu on minusta kamalan tylsää yksin. Kaverin kanssa saa sentään leuatkin liikkeelle ja ajan mukavammin kulumaan. Voi olla kuitenkin, että yksin saa tehoja enemmän irti, mutta ei kai niillä tehoilla aina niin merkitystä.
Näyttävät lupaavan oikein mukavaisia pääsiäiskelejä , alkavat lenkkipolut sulaa kunnolla.
Mietin, että onkohan tämä tekstini tylsää ja yksipuolista; pitäisikö esitellä sykemittarit ja Asicsen gel kajanot? Jos herää kysymyksiä, niitä toki saa esittää. Eikai tässä voi oikeen kummallisia kehittää, lähinnä lenkkifiiliksiä. Kun nythän se sitten alkaa, juosta läpyttäminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)