Kaikesta huolimatta

pyöräkilometrejä tälle viikolle 224.
Perskynkkä meni vaivattomasti ja kehoitettiin esim. kävelylenkkiin jo samana päivänä. Tiukkoja lihaksia pitäisi kovasti venyttää ja hierontaankin Karola kehoitti menemään.
Nop, pilatesta ja patikointia tulee nyt oikein sopivaan saumaan.
Ainoa huoli mikä jää, on se, etten kerinnyt saada Maradonnaan kaulaa kilometrikisassa kuin hullun 50 km ;). Niin kilometrikisan kilsat nyt 901. On siis jo tonni reippaasti rikottunna Scottilla!
Eilen kiersin Järvikylä-Aittola-Koskenperä-Autioranta-Karvoskylä reitin... n. 48 km
Tänään Jarkon kanssa Haapala-Aittola-Järvikylä-Haikara-Välikylä-Padinki... muutama sata metriä vaille 50 km. Vauhtia saa aina hiukan reippaammin kaverin kanssa vuorovedoin. Keskivauhti olikin pikkuisen vajaa 26 km/h.

Mutta pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät Italiaan.
Vaikka viikolla vähän vastusti, uskomme, että Cosmos pitää mummusta hyvää huolta.
Me lähdemme neuvottelemaan 20-vuotisen sodan rauhanjulistuksen ehdoista ;)
Jos jonkinlaiseen neuvottelutulokseen päästään voimme  juhlistaa yhteistä taivalta lukitsemalla rakkautemme ViaAmoran polulla...
Lukon ostohaihatteluihin romanttinen mieheni näytti sormustaan ja totesi: "siinä on sulle lukko"... Posittivisella mielellä täytyy kuitenkin neuvotteluihin lähteä. Eikö vain?

Tsippadai-jaa, ihan kaksistaan!

Voe toinen tohelo

Täällä alkaa pikkuhilijaa hiipiä lomafiilis puseroon, vaikka niin monenmoista kommellusta on pitänyt kokea. Vaikka kipu tuntui nyt eri paikassa kuin talvella, aloin kuitenkin tulla siihen tulokseen, että si-nivelestä vaivat on peräisin. Siispä viikko sitten maanantaina suuntasin Kaustiselle väännättämään nivelen oikeaan asentoon. Polvia myös käsiteltiin. Karola Känsälä lupasi piriformis-vaivan pikapuolin hellittävän käsittelyn jälkeen. Kolme päivää lepoa määrättiin käsittelyn jälkeen ja minä MELKEIN sen muistin :( Oli nimittäin perjantaina luvassa pesis-haastematsi opet vastaan oppilaat.
En edes kehtaa sanoa mikä päivä viimeviikosta oli menossa, kun lukiolaiset löivät palloa koulun kentällä ja meitsi sai päähänsä, että nyt on oiva tilaisuus käydä treenaamassa.
Vanha pesäpallisti kun pääsi mailanvarteen, niin pallohan lähti nasahtaen kauas, JUUUU-U ja kipunat sinkoilivat takalistostani. Kun on kouhale, niin on... mitään ei voi tehdä sillai hissukseen ja puolittain. Myöhemmin sitten tuumailtuani asiaa pahuksen kipiänä, huomasin että vasen jalka kiertyy lyönnissä tosi voimakkaasti, menee oikeastaan ihan korkkiruuville. TOOOSI fiksua!

Sen jälkeen olen ollut kipiä, niin kipiä, että tänään soitin Karolalle ja tunnustin olevani onneton tohelo. Helpotuksekseni Karola nauroi, että "tekevälle sattuu". Uusi aika vääntöön on tänään klo 13.

Niin, en sitten siihen haastematsiin mennyt pelaamaan... Koristelin kiltisti lukion salia ja kiipeilin tikapuilla.
Päättäjäispäivänä ennen olemme saaneet paljon kukkia; nyt tuli ihan älytön määrä suklaarasioita :(
Ilmeisesti ovat tulkinneet meidän olevan lisähiilarien tarpeessa. Päätöskaffittelun munkitkin olivat pään kokoisia, hyvä kun puolikkaan sain itseeni ahdettua... joskus sitä miettii mihin tämä maailma tällä herkkumäärällä joutuu. (Syömisistäni on kovasti udeltu ja ehkä joskus jaksan niistä kirjoitella. Pyrin syömään RUOKAA lautasmallin mukaan!)

Viimeaikoina olen miettinyt tosi paljon kirjoittamista tänne blogeihin ja ihmisten lukumotiiveja. Olen yrittänyt kirjoitella "kieli keskellä suuta", etten vain loukkaisi ketään. Silti olen havainnut kitkeryyttä ja katkeruutta ilmassa. Mietin jopa maiseman vaihtoa (= blogiosoitteen muuttamista)... ehkä tämä paikkakunta on turhan pieni tällaiselle itsensä paljastelijalle ;)

Jatkan kuitenkin, kaikesta huolimatta, omaan rempseään tyyliini: muuta en osaa.
Kuulumisiin taas perskynkän jäläkeen!

Maailmanloppu

tai tuomionpäivä. Voiko tätä nyt muuten kuvailla?
Sen hankaluuden takia, mikä selässä on ollut elokuusta lähtien, päätin lähteä käymään Kaustisella.
Olen lukenut Voi hyvin-lehdestä Karola Känsälästä (valitettavasti artikkelia ei enää löytynyt netistä, Voi hyvin 2/2011). Ajattelin, että jos selässä sama tuntemus jatkuu, juoksuni on juostu.
Karola istutti minut tuolille, ihan samalla tavoin kuin Kirsi. Pisti peukalot si-nivelen molemmin puolin ja totesi lantioni olevan kierossa (... tätähän minä täällä olen hokenut). Kumarrutti minua kaksi kertaa peukalot si-nivelessä ja sanoi, "nyt se on suorassa". Olin varmaan kuin puulla päähän lyöty, että näinkö tämä homma meni. Hän kertoi, että nivel on niin löysä, että vaatii tarkkuutta saada pysymään se paikoillaan; ei pehmeitä istuimia, ei sohvalla rönöttämistä, kovat tuolit! Siirryttiin oikeaan polveen josta ilmeinen vika löytyi... en ole varma oikeista termeistä... polvilumpion vasemmanpuoleinen "nivelpussikohansenytoli" kiinni. Polvenkiertoliikkeet kielletty! Kyyneleet silmissä yritin selittää, että luisteluhiihto on mun elämä, ei armahtanut Karola. Kolme päivää totaalista liikkumiskieltoa ja sitten voi hiljokseen käydä pertsailemassa tai uimassa tai kävelyllä.
Näin nyt hullusti on asiat.
Tässä kotona nyt istun puisella jakkaralla ja takapuolessa tuntuu, niinkuin olisin piiskaa saanut. Enemmän vielä henkisesti.
Täällä mietin miten pääsisin tästä yli, varmaan nyt joutaisin vaikka lahdattavaksi. ITKU!