sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Vinnurvaan

suuntautui siis tämän aamun pitkä lenkki.
Eilenillalla ennen saunaa tein jumppadvd:ltä venyttelyohjelman, joka tuntui venyttävän hyvin kireätä takamustani. Erityisesti puolittaisella lootusasennolla saan venytyksen tuntumaan juuri oikeaan paikkaan, niimpä aamulla oli hyvä lähteä juoksemaan ilman kireyksiä. Tavoitteena oli taas hipsutella alle 140 lyönnin sykkeellä ja hyvin onnistuikin, vaikka tällä lenkillä kiivetään meidän kunnan korkeimmalle mäelle; Eemelin mäelle, jossa kohtasin muuten ensimmäisen kyyn, kovin oli liikkumaton käärme, meinasin astua päälle ja säikähdin tietenkin. Kostea ja vilpoinen sää oli oikein mainio metsätiellä juoksenteluun, leirikeskuskin oli vielä kovin hiljainen... kohta siellä riittää säpinää.
Suopursukin kukki jo paikoin; miten paljon nautinkaan näistä sunnuntaiaamun pitkistä taivalluksista oman ukkokullan kanssa. (Tästä leuhotuksesta olen saanut "pyyhkeitä" aikaisemminkin, joten kadehtikaa rauhassa olkaa hyvät ;D )
19,24 km ajassa 2h 27 min, keskisyke 140, max 150
Parin viimeisen kilometrin ajan juoksu oli jäykähköä, mutta näin juoksun jälkeen kun pikku tirsatkin on otettu, olo on aivan mukavainen. Ehkä illalla istun hiukan lootusasennossa taas.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Motivaatio

 on ollut tosi hukassa näin testikympin jälkeen.
Työpäivien jälkeen jotenkin tuntuu olo kamalan vetämättömältä, eikä lenkille lähtö tai jumppa ole houkutellut ollenkaan. Eilettäinkin mietin viimeiseen asti lintsaavani lenkistä... mutta onneksi on ohjelma jota pitää noudattaa. Ja ohjelma sanoi; tunti vauhtileikittelyä. Vielä lenkille lähteissäni uumoilin juoksevani vain Pirttirannan lenkin ja muutamia vetoja. No kuitenkin jalat suostuivat jo paremmin yhteistyöhön, kuin edellisellä lenkillä, eikä vauhdinlisäyskään tuntunut pahalta. Joten pidensin lenkkiä ja sain itsestäni irti hyviä vauhtipätkiä, ihan reippaasti kympin vauhtia välillä. Aikaa meni tunti 8 min, keskisyke 149, max 173, km 9,84.
Juoksu oli mukavaa rullausta ei tarvinnut väkisin vääntää. Jospa tämä tästä taas lähtisi kulkemaan. Huomenna sitten kaks ja puolituntia hölköttelyä Vinnurvan maastossa, katsotaanpa joudutaanko kohtaamaan montakin käärmettä.

torstai 27. toukokuuta 2010

Kanootin kapean

vesille laskin

seuraan nyt majavaa vaeltavaa.
Virta joessa oli vielä kova, enkä siksi lähtenyt järvelle asti. Mukavahan sinne olisi laskea, mutta ylös jokea melominen olisi ollut turhan kova treeni tälle illalle.

Vieläkin

oli lauantaisen juoksun tuntemuksia jaloissa.
Tunnin pk-lenkillä  sellainen lönksöttelyn maku. Jalat toimi kun niitä patisti, mutta juoksu ei ollut automaattista vaan sellaista takkuista. Maanantain pyöräily kyllä teki tosi hyvää reisille.
Kiersin Kirkko-Niskakankaan lenkin 9,47 km ja tunti viis min meni aikaa. Keskisyke 149, tosin näyttää siltä, että mittari on sekoillut jossain välissä kun maximi näyttää 204, mutta niin hurjia sykkeen nostoja en saa itsestäni irti.
Tänään varmasti jumppa tai uinti tekisi hyvää. Perjantaina on sitten luvassa vauhtileikittelyä ja sunnuntaina olikohan kahden ja puolentunnin lenkki.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Reidet

jurmahtivat taas oikein kunnon maitohapoille. Noh, nyt tiedän juosseeni suhteellisen lujaa.
Eilen kävin viisi km hipsuttelemassa ja kyllä tuntui pahalta, oikiasti! Tänään olisi ollut lepopäivä, mutta mietin, että pyöräily saattaisi hiukan saada kipeytyneet reidet vertymään.
Samainen lenkki, jonka juoksimme piikillä on mukava kiertää pyörälläkin: 22km ja reilu tunti. Sain kyllä selän märäksi vaikkei ollut tarkoituskaan. En olekkaan pitkään aikaan pyöräillyt lenkkipyöräilyä ja oikeastaan pitäisi kyllä ihan vaihteluksi ottaa pyörälenkkit ohjelmaan useammin: tulisi treeniin monipuolisuutta.
Sen verran taidan nyt poiketa ohjelmasta, että huomenna menen vyöhyketerapiaan ja pidän lepopäivän, sitten keskiviikkona jatketaan ohjelman nuodattamista. 

lauantai 22. toukokuuta 2010

En uskaltanut

kirjoittaa tunnin alitus toivetta ääneen, mutta kyllä se mielessä oli ja tiesin, että hyvänä päivänä siihen kykenen.
Eli virallinen tervakympin aika 58.43. Jepu-jee-jee! Kyllä nyt hiukan tuulettelen.
Jännitti ja hermostutti niin pahuksen paljon juoksuun lähtö. Ennenkaikkea se miten vauhti jaetaan; mutta porukassa vauhtia tulee lisää ihan itsestään ja lopussa pystyin vielä hiukan petraamaan. Keskivauhti siis 5.49min/km ja keskisyke 178 :D. Näin jälkeenpäin voisi miettiä, olisinko pystynyt vielä parempaan vauhtiin, jos olisin keskittynyt juoksemaan lujaa, enkä juttelemaan muiden juoksijoiden kanssa. Minulle vain se kanssakäyminen on niin tärkiää ja mukavata juoksijaporukkaa seurana, niin juttelemalla saa ajan kulumaan mukavammin. Oululaiselle Maijulle terveisiä vaan, hänet yritin vetää myös alle tunnin aikaan. Juttelin hänelle olevani tällainen myöhäisherännyt neljänlapsen kuntoilija äippä... Ja tietysti itsetuntoa hiveli, kun nuori nainen toteaa, että eipä uskoisi!
Ilima oli täydellinen; n.14 astetta aurinkoista, pieni tuulenvire. Ja oululaisyleisö mahtavan kannustavaa.
Isälle terveisiä, että sijoitukseni oli jotain 51. reilusta kahdestasadasta juoksijasta, jotta kärkikastia. HEH!
Nop, treeni jatkuu! Tällaiset työvoitot kyllä lisäävät intoa.
Meillä oli niin mukavainen reissu, kun miehenikin juoksi oman ennätyksensä puolikkaalla 1.43 ja jotain... Olimma hyväntuulisia kotimatkalaisia.

torstai 20. toukokuuta 2010

Kovasti mietitytti

tämän päivän lenkillä tulevan lauantain koettelemus.
Ohjelmassa oli tunnin lenkki pk-vauhtia ja pari km ennen loppua 2x400m lopussa täysillä.
Lämmin ilma teki tästä juoksijasta aika vötkylän ja syke meinasi nousta vängällä. Niin taas kävi, etten saanut ensimmäiseen nelisataseen oikeen vauhtirytmiä, joten päätin vielä rypistää kolmannen nelljäsataa metriä... Lopussa täysiä; vaikka kuinka poljin menemään en saanut puristettua alle neljän min kmvauhtia, vaikka joskus olen saanut siihen rutistettua. Enkä edes tiedä mistä kiikasti? Ei vain löytynyt terävyyttä.

Ja sitten se lauantain kymppi; kuulemma pitäisi rutistaa koko matkan kaikkensa... Ei hitsi! Tätä olen pyörittänyt mielessäni. Miten lähdetään kympille juoksemaan niin lujaa kuin pystyy? No lauantai-iltana olen yhtä kokemusta rikkaampi, jos selviän hengissä.
Realistista on, että pitäisi pystyä reiluun tuntiin juoksusta suoriutumaan, mutta jos läkähdytän itseni heti alkuun, niin kyllä käy kalpaten. Tätä nyt olen viikon tässä vatkannut mielessäni, pakko varmaan hermoilla loppuun asti. Miten mää näin vanhuksena tällaisiin hommiin oon hairahtunut?
Kuinkahan sitä sitten maratonille lähtöä  jännittää, kun kympille lähtökin on näin hermostuttavaa?!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Vieläkin

koivissa karmee jumitus.
Olen nyt joka toinen päivä tehnyt jumpan ja joka toinen päivä lenkin, ja tuntuu että puolentunnin jumppa on oikein mainio välipäiväjuttu. Tosin se lauantainen maratonarin lihaskuntojumppa tuntui reisissä vielä tänäänkin, kun aamuvarhaisella lenkille säntäsin, reisissä oikein poltteli.
Ohjelmassa 5x400m kympin vauhtia palautuksessa syke alle 120. No, jalkojen jumituksen takia eka 400m oli kankian tuntoista ja vauhti 6min/km tienoilla. Jatkossa jalat alkoivat vertyä ja vauhtikin parani n. 5.20min/km... usko ei riitä ollenkaan siihen, että jaksaisin kympin tätä vauhtia, mutta piti vähän niinkuin malliksi yrittää juosta tosissaan. Kun vedot tuntuivat hyvältä, niin päätin vielä tehdä kuudennenkin ja sen vedin sitten jo vauhdikkaammin. Palautuksissa jouduin kävelemään, että sain sykkeen laskemaan tarpeeksi alas. Jäi hyvä fiilis, jospa jalatkin alkaisivat vertyä.
 Seitsämän kilometriä lisätään tänään mittariin; milloinkahan olisi aikaa laittaa tämä blogi sen suhteen ajantasalle, linkitykset ym. Kunhan tässä pari viikkoa päästään eteenpäin, niin josko sitten?

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Helteellä

on kyllä hankalaa pitää sykkeet alhaalla pk-lenkillä. Lähdin kyllä hyvissä ajoin aamulla hölkkäämään, ettei ilma olisi kovin kuuma, mutta ennen yhdeksää lämpömittari taisi olla jo parinkympin tienoilla.
Ehkä sain sen flunssapöpön säikytettyä perjantain lenkillä, koska sen jälkeen ei enää kurkkua ole karvastellut.
Lauantai-iltana tein siltä jumppadvd:ltä maratonarin lihaskuntojumpan... enkä suosittele kyllä kellekkään sellaisen tekemistä ennen pitkää lenkkiä; jalat olivat nimittäin melko tukkoiset.
Niin, ohjelman mukaan tänään siis kaksituntia juoksua eli tarkoitti minulla haapaperän  17,5 km:n lenkkiä, hipsutellen. Hyvin sain sykkeetkin pysymään alhaalla, puolessa matkassa 136 lyöntiä/min, vaikka lämpöä riitti ja jumitusta. Loppumatkasta meinaa aina hiukan vauhti kiihtyä, ehkä siksi kun kotomaisemat häämöttävät. Eli koko lenkin keskisyke 143. Niin vain tuli hellelenkki tehtyä ja olo on ihan reipas.
Juostessa mietin, että jonkinsortin päähinettä minun olisi hyvä opetella käyttämään; lippalakkia en vaan saa pieneen kallooni passaamaan, ehkä pitää joku huivisysteemi virittää.
Pitääkös sitä tänään ilmoittautua terwakympille... onko muita tulossa?
Ps. Ilokseni olen kuullut että miehetkin käyvät (salaa) lukemassa blogiani, kiva juttu. Olis vaan niin kiva kuulla miehisiä kommentteja tästä treenauksesta!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Uhmasin

kurkun karheutta ja haastoin virukset: Eilen illalla tein uudelta jumppa dvd:ltä pallojumpan. Ja aamulla päätin kokeilla miten juoksu onnistuu. Reippaasta Pirttirannan lenkistä selvisin aivan mukavasti. Mutta huomasin että keuhkoissa oli hiukan tukkoisuutta. 6.7 km aikaan 43 minuuttia.
Aamun suhteellisen lämmin juoksukeli  n. 21 astetta, sai mietteisiin tervamaratonin suhteen, kun sille viikonlopulle olisi sopivasti ohjelmassa kympin testijuoksu. Jos ilma on näin helteinen, niin kuinkahan seviydyn. En ole oikeen lämpimän ilman lenkkeilijä.
Katsotaan nyt miten kroppa suhtautuu tähän uhmaamiseen... ja sitten täytyy suunnata katse Ouluun, syke nousee jo ajatuksesta :(

torstai 13. toukokuuta 2010

Sipulimaitoa

olen hörppinyt tänään monta mukillista.
Ei mennyt oikeen putkeen tämä maraton ohjelman aloitus. Maanantaina hieronnan jälkeen alkoi tulla vilunväristyksiä ja kurkkua alkoi karvastella. Jos olisi ollut mahdollista, niin tiistain olisi viettänyt vällyjen alla. Mutta ei ollut mahdollista, ei! Töissä piti heilua kahdeksasta neljään ja arvaatte varmaan, ettei se parantanut tilannetta. Nyt on ollut pakko vain huokailla, että olisipas ollut tänäänkin loistava lenkkikeli. Jos joku tietää hokkus-pokkus konstin yrittävän flunssan terminointiin, niin neuvot otan kiitollisena vastaan!

maanantai 10. toukokuuta 2010

Viikonloppu

mennä hurahti kakkuja mässytten.
Perjantaina aerobiccasin Anne Laaksosen ja Katja Heikkilän kanssa. Kun oli takana raskas työpäivä, en vaan saanut itseäni pakotettua lenkille. Tuo Basic Aerobic dvd on ollut minulle kirjastosta lainassa ja siinä on kaksi jumppaa joilla saa kyllä lihaksiin mukavan tuntuman. Ostinkin nyt sitten itselleni uusimman jumppa dvd:n, jossa on peräti kuusi monipuolista puolentunnin jumppaa.
Tykkään tehdä jumppaa kotona ilman aikatauluja. Nyt kun maraton treeni alkaa, teen lihaskunto-osuuksia tämän uuden dvd:n kanssa ainakin osittain.

Lauantaina juoksin reippaasti vajaan kympin (Kiekko-Niskakangas), juoksu oli helppoa ja kevyttä. Annoin jalkojen määrätä tahdin. Pari viimeistä kilometriä kiihdytin vauhtia ja pistelin ihan reippaasti tulemaan kotia kohti, silti keskisyke koko lenkistä oli 150. Olin kyllä ilosesti yllättynyt! 9.4 km aikaan 1h 2min 15sek, ihan kevyesti.

Sunnuntai-iltana tein sitten rauhallisen pitkän lenkin (Kotila). Pidin sykkeen koko lenkin alle 140 ja aikaa tuhraantui tunti ja kolmevarttia. Sateella on kyllä hyvä juosta, tosin nyt kun lenkkini oli niin kovin rauhallinen, meinasi loppumatkasta tulla kylmä, ja mietinkin, pitäisikö tahtia kiristää, etten vilustu.

Tänään alkaa sitten ohjelmallinen maratontreeni vapaapäivällä ja hieronnalla ;D
Lähden soveltamaan noita eri ohjelmia Sepon neljän ja puolentunnin ohjelmaHCM:n kuuden tunnin ohjelmaa itselleni sopivaksi muunnellen. Kuitenkin tarkoitus on juosta noin 40km viikossa, mikä on ollut treenitahti viimeviikkoinakin. Toivotaan, että suunnitelma toimii.

torstai 6. toukokuuta 2010

Jotenkin

niin kovasti touhua riittää, ettei meinaa tietsikalle malttaa istahtaa.
Nukketeatteri vieraita Helsingistä, kässäopena sijaistamista  ja kyllä pihatyötkin odottavat tekijäänsä.
Kerkesin kuitenkin eilettäin pienen pintasiloittelun (joku on sanonut ruotsalaiseksi siivoukseksi) jälkeen käväistä tosi reippaan kuuspuolosen. Nostin parin kilometrin jälkeen sykettä ja pistelin sen mitä jaloista pääsi; nyt ihan selvästi tuntui kivistykset viimeviikonlopun juoksun jäljiltä. Tänään on varmaankin ihan terveellistä pitää lepopäivä.
Sinimailasen ja mung-pavun ituja... ne ovat minun herrrkkua!
Kokeilkaapas idättämistä muutkin.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Ensin ajattelin

käyväni jo sunnuntaina hipsuttelemassa, mutta reisiä kivisti niin makoisasti, etten sitten viitsinyt tehdä muuta kuin kävelylenkin.
Reidet olivat kipeät kyllä vielä eilenkin, mutta ajattelin, että sillä lähtee millä on tullutkin. Ja niinhän se on.
Juoksentelin Kiekko-Niskakankaan lenkin, josta tulee 9.5 km. Kiekolle ajettu uusi sorapäälyste oli ihanan pehmoinen juoksualusta.
Lähtiessä ajattelin, etten vilkuile sykemittaria, vaan lähden sitä vauhtia mikä hyvältä tuntuu. Mutta parin kilometrin juoksun jälkeen oli pakko vilasta, kun tuntui, että jalat tahtoo mennä turhan vauhdikkaasti. Jarruttelin menoa, mutta juoksu tuntui tosi hyvältä ja kepoiselta. Vaikuttaneeko siihen kaunis lenkkimaasto, mene ja tiedä. Tunteroisen juoksin ja sain jalat mukavasti vertymään.
Tänään sitten jumpaan ja tämä viikko juostaan luultavasti jotakin intervallia vielä. Ensiviikolla alkaa sitten Sepon maratontreeni, ellen löydä jotain noin viiteen tuntiin tähtäävän ohjelmaan näin loppumetreillä.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Saahan sitä

kirjotella, että peruskestävyys lenkkinä juoksentelen. Kun porukassa juokseminen on niin erilasta. Juostaan kovempaa ja sykkeetkin hipoo taivaita. Päätin sitte juosta tuntemusten mukaan, vaikka ajattelin, että näillä sykkeillä  noutaja tulee puolenvälin jälkeen.
Mutta oikeastaan pahalta alkoi tuntua vasta muutama kilometri ennen maalia, silloin alkoivat selkä ja koivet jäykistyä ja tuntui ettei jalat liiku enää ollenkaan.
 Yksi ainoa innokas kannustaja oli valokuvaajamme, joka kiersi järveä ja kannusti ja kuvasi. Kiitos vaan tätäkin kautta.Aika vähän oli väkeä juoksemassa, joten lenkkimme saimme tehdä lopen aika rauhassa, ehkä muilla oli vappumenoja?!

Nyt kun juoksusta on jo muutamia tunteja, on olo ihan mukava. Ainoa asia mikä meinaa näissä kuntojuoksuissa vihmoa on se, että sellaiset tuttavat, jotka itse eivät juokse alkavat tehdä aikavertailuja ja kysellä "monesko olit", kun sillä ei ole mitään merkitystä.
Tätä tehdään itsensä voittamiseksi ja omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Minulla tavoite on KAI Helsinki City Maraton. Juoksun lopussa tuntui, ettei tässä nyt millään toista kierrosta viitsisi lähteä paukuttamaan.
Toivottavasti kesän lenkkeily saa tämän tytön asenteenkin maratoni kuntoon.