Pakko lepoa

taas muutama päivä.
Olkapää heittäytyi häijyksi, joten oli parempi pitää se liikkumattomana vähän aikaa. No tosin neulomista sen oli pakko kestää, töitä on pakko tehdä.
Hyvään saumaan sattui työpaikan virkistysilta, jossa oli mahdollisuus avantouintiin.
Tiistain ja keskiviikon söin muutamia tulehduskipulääkkeitä ja torstaina päätin käydä humpsauttamassa kivun avantoon. Humpsautus oli hyvää lääkettä. Viime yön nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Tunsin jo illalla oloni mahdottoman raukeaksi ja rennoksi. Pitäisi oikeastaan taas ottaa avannossa käynti silloin tällöin ohjelmaan. Jokunen vuosi kävin avannossa paljonkin, mutta iho kuivui liiasta innokkuudesta.

Tänä iltana ladulla oli sitten lentokeli. Jokunen aika sitten pohdin vauhtejani, mutta kyllä vauhti on paljon kelistä kiinni. Tänään 15 km ajassa 1.07. Keli olis haastanut hiihtelemään pitempääkin lenkkiä, mutta Viivi olisi joutunut olemaan turhan kauan yksin kotona. Ja ehkä olkapäällekkin helpompi homma.
Huomenna saa tulla vaikka mummuja taivaan täydeltä, sen viissatasen käyn rikkomassa.