Määräaikaishuolto

pitää kropan kunnossa. Välillä on hyvä antaa lihaksisto ammattilaisen käsiteltäväksi. Kolotukset ja jännitykset kaikkoavat! Hieronta, pari lepopäivää ja menoksi. Treeni sujuu taas hiukan helpommin. Kunpa aina huollon tärkeyden muistaisi!

Tänään rankan työpäivän päätteeksi sain kellahtaa hierontapöydälle. Vakiohierojistani toinen, Kirsi tuntee kroppani kolotuskohdat jo mainiosti. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen Kirsin asiakkaana suhteellisen säännöllisesti käynyt.

Tänään hierontapöydälle kivutessani ehdin jo lausumaan, ettei tänään ole mitään jännityksiä tai kolotuksia kropassa. Kummastipa niitä kuitenkin löytyi. Kaksituntinen hoitokerta ei ollut pelkkää mummon siliää tai nautiskelua, vaan välillä piti irvistää ja purra hammasta, taisipa jokunen voimasanakin mielessä vilahtaa. Lopulta kuitenkin kiristykset hellittivät.

Nyt ilta lepäillään  ja varmaan vielä huominenkin. Torstaina kuitenkin Flowfitin spinningtunti odottaa.

Toinen vakiohierojani Yläkerran Korjaamon Antti on uudempi tuttavuus hierontarintamalla minulle. Anttikaan ei kuulu maamme helläkätisimpiin hierojiin, mutta apu on löytynyt Antinkin kynsistä joka kerta. Reilu vuosi sitten vaivanneen polvikipuni Antti hoiteli kolmella-neljällä käyntikerralla kuntoon. Kuten Antti jo hoitojaksoa aloitellessamme sanoi, vika löytyi alle metrin päästä kipukohdasta: lantio vinossa ja keskivartalolihakset huonossa kunnossa. Juoksuasento oli tästä syystä valahtanut alas ja kiristellyt reisilihaksia ja lonkan koukistajia niin, että polvi kipeytyi, Kyllä näiltä "poppamiehilta ja -naisilta" rautaisia neuvoja saa, kun malttaa kuunnella. Ja ottaa opikseen.

Onpa tässä hitusen treenailtukin. Sisäpyöräilyä, höntsäkiekkoa, spinningiä, kiekkotuomarointia ja kävelyä, niistä on mennyt treeniviikko tehty.

Perjantaina kävin kehokoostumusmittauksessa, jonka tulos alla kuvallisessa muodossa. Lihasta sais hankkia.

Olo keveni

kummasti, kun kävin tänään luovuttamassa verta.
Hemoglobiini 148, joten olipahan kovasti vara luovuttaakkin.
Näin loppuvuodesta huomaa, että työ (lähinnä iso tuntimäärä) alkaa viedä mehut naisesta. Kun liikkuminen ei ole hikiräähkäsemistä, niin tuntuu, ettei paristot lataudu. Ei ole liiennyt energiaa oikein edes blogipäivityksiin. Viikonloput ovat menneet ihan töllistellessä ja välillä harmittaa kun ei saa mitään aikaiseksi. Muutaman taakse jäänyt viikko tuntuu nyt jälkikäteen synkistä synkimmiltä... Syyt ovat niin taas moninaisia, ettei voi tähän niitä ruotia.

Viikko sitten vietin taas päivän Kipinätalkoissa INBODY-punnitsijana. Tietysti hyppäsin puntarille itsekkin. Ilokseni inbody kertoi sen mitä ounastelin aiemmin, reisien lihasmassa on kasvanut reippaanpuoleisesti. Lihasta oli tullut myös ylävartaloon, joten sen puoleen ei tarvitsisi synkistellä.
Jotenkin vaan, kun alakulo valtaa mielen niin pieni valopilkkukaan ei ole päässyt ajatuksia valaisemaan.

Viime viikonvaihteessa NiceHockey kävi pelaamassa Rovaniemellä ja suunnittelin hiihtelykeikkaa sinne mielen virkistykseksi. Turhaan suunnittelin, Rovaniemelläkään ei ollut lunta laduiksi asti :(
Eilen Jarkko innostui mulle uintiseuraksi - rasti seinään - uitiin reilu kilsa ja juoksenneltiin 20 min vesijuoksua lisäksi.
Tänään hyppäreillä kattelin pakkasilimaa ja tuumailin, että nyt lähden ottaan pyöräilyhien irti. Niinpä hurautin Madisonilla reippaasti järven ympäri. Pylly ja varpaat meinasivat kohmettua kylmässä, mutta lenkin jälkeen olo oli autuaista autuain. Tuntui kunnon lenkiltä!
Sen jälkeen kun menin verenluovutukseen, niin olo on ollut ihan hurmosta. Voin kyllä myöntää, että tuo märkyyden muuttuminen pakkaskeliksikin vaikuttaa.

Vähän oon miettinyt myös, että pitäiskö sittenkin hankkia tuohon olohuoneeseen soutulaite?
Vois siinä illat veuhtoa menemään. Käyttäjäkokemuksia?
Oisko kellään ylimääräistä?

Kehonkoostumus

antoi pientä iloitsemisen aihetta, kun muuten elo on tuntunut haastavalta.

Tällä viikolla Nivalalaisia "lellittiin" ilmaisella kehonkoostumusmittauksella maakunta liikkeelle-hankkeen puitteissa. Paljon olisi ollut halukkaita kehonkoostumuksen mittaukseen, viikon ajat menivät päivässä. Nopeat söivät hitaat. Hieno juttu, että oman kehon koostumus kiinnostaa.
Vietin perjantai-iltapäivän Kipinäläis punnitsijana, mikä oli kyllä mukavaa vaihtelua viikon arkirutiineihin. Ikäjakauma oli reilusti yli 40 (siis perjantaina) olisiko se ikä jolloin ihmiset alkavat pohtimaan eloaan ja oloaan? No, tämä mielipide painottuu nyt vankasti omakohtaiseen kokemukseen. Jonkinlaista herätystä ihminen tarvitsee eri elämänvaiheissa. Tämä oli hieno herättäjä nivalalaisille!

No, omassa kehonkoostumuksessa oli iloitsemista viskeraalisen rasvan humpsahtaminen melkein 30 yksikköä (neliösenttiä, viimeksi arvo pikkuisen yli 70). Siinä siis suunta on hiRRRveen hyvä ;)
En tiedä voiko vaikutusta olla silläkin, että olen tätä keskivartalo kuntoon- projektiani painottanut.
Ilmeisesti talven liikkumisten monipuolistaminen on tehnyt tehtävänsä. Nimittäin keskivartalon lihasmassa oli kasvanut ja on nyt tasapainossa muuhun vartaloon nähden. Jumpaa, jumppaa... jos ei innosta ryhmät, niin olohuoneessa sitten niinku mää! HuRRRjan iloinen tuosta tuloksesta.

Siinä mielessä mukava vertailla, että edellinen inbody- mittaus on tehty juoksukoulussa vuosi sitten keväällä, joten näin tämän talven liikkumisten jälkeen lihastasapaino on parempi, kuin edellisen.
Mainittakoon nyt sekin ilonaihe, että rasvaprosenttikin oli tippunut (nyt 23,4).
Kesän treenin jälkeen uskoisin näiden asioiden olevan hyvin hanskassa... (viimekesän treeni onnistui minusta varsin hyvin). Mutta, että talven jälkeen tulokset ovat tässä. Hiukan tuuletella täytyy :D!!

Täytyy nyt vielä hiukan hymistellä sille ajatukselle, että viimekertaisen mittauksen jäljiltä savu nousi korvista, kun ylävartalon suhde muuhun kehoon oli yli... Pihisin ja päätin, etten tee käsivarsilla enää minkäänsorttista treeniä ;) ... noo se päätös oli tieten mennyt "huonosti", sillä molempien käsivarsien lihasmassa oli kasvanut. Mutta koko keho on mittausten mukaan tasapainoinen.  Hulavannetta kun oppisi pyörittämään, niin saisi tuo vyötärön naiselliseksi.
Juu, eipä tässä, jostakin kun saisi ostaa juoksuvauhtia ja intoa ens kesäksi, niin alkaisi olla homma kohillaan!

Kehonkoostumusanalyysissa

tänään. Juoksukoulun ohjelmaan siis kuului myös tämän sortin analysointia ja ihan mielenkiintoista, koska minulta ei ole koskaan kehon koostumusta mitattu.
Hiukan minnuu hirvitti, koska olen tosiaan ollut syömäinnoltani juuri niinkuin aiemmin kirjoittelin; talviunille valmistautuva karhu.
Ei olisi tarvinut jännittää, sillä kaikki näytti olevan kunnossa.
Viskeraalinen rasva, jota pidetään tärkeänä terveysmittarina (vatsaontelossa oleva rasva) pysyi ihanteellisella, vaaleanharmaalla alueella. Ravitsemustila-arvio, painonhallinta, kehonrakenne ja terveysarvio olivat normaaleja.
Kehon tasapainossa oli lievä epätasapaino ja painodiaknoosissa vyötärö-lantio suhde oli yli.
Lihastasapainossa näkyy, että olen yläpään lihasmassaltani vahvempi kuin alapään... Tästä miehisestä ulkonäöstä olen aina kärsinyt "komplikaatioita"; leviät hartiat, eikä naisellista vyötäröä. Minkäs sille, ehkä vartaloni olisi ihanteellinen noihin fitnesjuttuihin.
Hauska yksityiskohta on tuo luumassan paino; minulla kuiva luumassa painaa 2.7 kg ei oikein voi vedota raskaisiin luihin!
Ihan mielenkiintoista, sittenhän keväällä tavallaan näkee treenauksen tuloksen... Tämähän oli nyt syksyn sohvaperunan tulos.

Lisätään nyt tähän vielä väsyneen lantion kohottajan lenkki 5 km 38 min.
Pohkeet olivat tukossa ja lantio ei meinannut pysyä ylhäällä, uusi juoksuasento teettää töitä. Huomenna täytyisi kehittää muuta treeniä, kuin juoksu... Ja ois juoksukoulun yhteislenkki.