Liike on lääke

kaamosmasennukseenkin!

Viime viikko meni flunssaa parannellen ja treenaaminen jäi taka-alalle. Takavuosien flunssakierteiden ja vaimon ohjauksesta viisastuneena yritin nyt malttaa levähdellä ja toipua, vain pari kevyttä kävelylenkkiä koko viikolla.

Kummasti vaan vetään mielen matalaksi, kun ei pääse liikkumaan ja jatkuva pimeys painaa päälle. Aamulla töihin lähtiessä on hämärää ja illalla töistä tullessa on hämärää.

Tällä viikolla, kun on taas pääsyt liikeelle, mielialakin on paljon virkeämpi. Vaikeinta on saada lähdettyä lenkille keskelle pimeyttä, mutta aina kotiin palatessa fiilis on parempi kuin pimeyteen lähtiessä. Aina tarvi edes ulos lähteä. Eilen vedin pyöräilyvermeet päälle ja kiipesin yläkerrassa Bianchin satulaan ja poljin treenivastuksella toista tontia. Treeniseurana oli kenraali Pinochet: kuuntelin näet Areenasta pyöräilykaverini Pekan suosituksesta 12 diktaattoria -sarjaa. Monenlaista kouhoa on maan päällä asustanut! Viimeinen reilu vartti lenkistä sujui kepeämmissä merkeissä Spotifyn parissa.

Kotona puuhaa riittää muutenkin. Ensi viikolla alkaa remontti alakerran toisessa päädyssä: sauna, kylppäri, kodinhoitotilat ja Päivikin työhuone kokevat perusteellisen uudistuksen 20 vuoden käytön jälkeen.

Rynkeby-kampanja on mielessä tietysti päivittäin. Sponsoreita ja tukijoita pitäisi hankkia. Siinä hommassa en todellakaan ole omimmillani. Kontakteja on yrityksiin otettu, mutta laihahko on tulos toistaiseksi ollut. Viitalan Mika onneksi antoi myönteisen vastauksen ja Edux-ovet lähti joukkueemme pronssisponsoriksi.

Avasin viikonloppuna keräystilin Sylva Ry:lle, jossa kuka tahansa voi käydä tekemässä lahjoituksen. Tässäpä oiva kohde vaikka joulukorttirahoille - jokainen lahjoitettu euro menee lyhentämättömänä syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja heidän perheidensä tukemiseen. Kiitos lahjoittajille!

Lomailua, niistämistä ja sisäpyöräilyä

Syysloman alku vilahti pihatöitä tehdessä ja kuntoa kohotellen. Viikonloppuna oli ohjelmassa pk-kuntoilua sauvakävellen ja tuomarihommia kaukalossa paiskien hiukan vajaa viisi tuntia.

Maanataiaamuna olikin upea päivä rapsutella pihaa talvikuntoon. Samalla tyhjentelimme varastosta taas kerran kärryllisen tavaraa hyötyjäteasemalle kyydittäväksi. Maanantaina punttisalilla velttoilua, jostain syystä treeni ei oikein maistunut. Tiistaina olikin vuorossa Flowfitin iisispinni. Tosi iisiä! Reidet tykkäsivät.

Keskiviikkoaamuna iskikin sitten päälle lomatauti. Nokka vuoti valtoimenaan. Onneksi vaimoni on melkoinen noitatohtori ja kaapista löytyy rohtoa jos minkälaista. Rohdoilla tauti saatiin yllättävän nopeasti hallintaan. Vuotava nokka ei estänyt kuitenkaan starttaamasta kohti Rovaniemeä. Molemmat teinitkin saatiin tällä kertaa mukaan. Päivä toki vietettiin Oulussa shoppailen ja Kärppä-matsi katsoen. Oulusta löytyi majapaikaksi uusi miellyttävä tuttavuus Pikisaari Guesthouse. Suosittelen!

Torstaina matka jatjui Lapin pääkaupunkiin aikuisia lapsia tervehtimään. Teinit pääsivät isoveljelle yöksi ja aikuiset Arctic Light hotelliin. Varaamamme huoneet olivatkin loppu, mutta tilalle saimme ylemmän hintaluokan huoneen. En valittanut asiasta!
Ilta meni elokuvissa. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja oli oikeasti hyvä elokuva, kosketteli monenlaisia tuntoja.

Perjantaina retkeilimme koko perheen voimin. Ajelimme napapiirin pohjoispuolelle Vikaan. Ystävyyden siltaa pitkin ylitimme Vikakönkään ja kävelimme Vaatunkivaaran hipulle. Lintutornista avautui mukavat näköalat.

Paluumatkalla kohti Vikaköngästä oli mukava pysähtyä laavulle paistelemaan makkaraa ja nautiskelemaan retkieväistä. Retken päälle vielä kaupungilla kiertelyä ja yhteinen meksikolaisateria perheen kanssa.  Nyt saatiin töistään vapautunut miniäkin mukaan.
Edessä oli vielä pitkä ajomatka kohti talvista ja lumista Nivalaa.
Lauantai vietettiin kotona matkaväsymyksestä räkätaudin rippeistä toipuen. Sunnuntaina pääsinkin taas liikeelle: tunteroinen sauvakävelyä ja kakkosdivaripelin tuomarointi.

Mukava lomaviikko, jonka aikana liikkuminen jäi vähäiseksi, mutta nuha tuli onneksi selätettyä ja pihakin saatiin talvikuntoon ennen ensilumia.


Arkeen palaaminen loman jälkeen sujui hyvin ja maanantai-iltana aloitin uuden kuntoilumuodon. Virittelin Bianchini yläkerran aulaan ja kiinnittelin pyöräilyvastukseen. Tunnin ähkin ja hikoilin pyöräillen, matkaa eikertnyt, mutta aika monta kierrosta kampi kiersi. Aikakin kului mukavasti Yke Areenasta vanhaa Lindgren & Sihvosta kuunnellen.

PS. Torstain Nivala-lehti kannattaa lukea huolellisesti. : )

1054 PORRASTA

odotti Tahkovuoren rinteillä viikonloppuna ensimmäiselle leirille kokoontunutta Team Rynkeby - God Morgon Jyväskylä-Kuopio -joukkuetta. Pitkä on matka vielä Pariisiinkin, mutta viikonloppu toi mukavasti eväitä matkareppuun.

Sumuinen ja kalseankylmä lauantai kului leppoisan tutustelun, sponsorihankinnan haasteiden ja kävelylenkin parissa. Lenkillä me keltanokat ihastelimme veteraanien keltaisia treeniasuja. Iltasella toki mekin pääsimme fiilistelemään Rynkeby-asuissa, kun asusovittelun aika tuli. Keltainen pukee hienosti koko joukkoa.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja  lähes kesäisen lämpöisenä. Viikonlopun odotettu ja pelättykin koitos oli edessä. Suomen pisimmät treeniportaat - 1054 askelmaa hiihtohissin ala-asemalta Tahkovuoren huipulle. 

Pientä poltetta reisissä ja pistoksia pohkeissa, hikikarpaloita otsalla ja happikin kortilla Tahkovuori kuitenkin huiputettiin - ja huipulla tuuli. Tuulta uhmaten kuitenkin koko joukkue ryhmittyi joukkuekuvaan, tuloksena edustava potretti upeissa savolaismaisemissa. 

  

kuva: Jyrki Mustonen

Alaspäin meno sujui kiipeämistä jouhevammin kevyesti hölkäten - ajoittain oikutteleva polvenikaan ei tällä kertaa liikunnan riemua ja vauhdin hurmaa himmentänyt. Kuvaussession väliin jättäneet kotijoukot, Päivikki ja Viivi, tulivat puolivälin tienoilla vastaan matkalla ylös, jo toista kertaa.

Lyhyt kuvaussessio vielä alhaalla ja vapaaehtoiset uudelleen ylös. Olipas hapokasta, vaan ylös pääsin. Olisipa portaat Pyssymäessäkin, lyhyemmätkin kelpaisi.

Suihkun jälkeen otettiin pelaajakorttikuvat, joita julkaistaan talven mittaan. Lounaan jälkeen reilu tunti tiukkaa ravitsemusasiaa Jaakko Mursun (moninkertainen Pyssymäen maastopyöräkisojen kävijä) johdolla.  Pitkänmatkalaisia houkutteli luennon jälkeen jo kotimatka ja suppilovahverometsät niin, että valmennusluento jäi tällä kertaa välistä. Luentomateriaalia odotellaan. Suppilovahverometsikössäkin oli joku jo käynyt, laihaksi jäi saalis sieltä.

Nyt on aika aloittaa kunnon treeni. Portaita kohti Pariisia on kivuttavana vielä melkoinen määrä. Kunnonkohotuksen lisäksi iso urakka on myös sponsori- ja lahjoitushankinta. Koko urakan tärkein päämäärähän on kuitenkin varojen kerääminen Sylva ry:lle ja Aamu säätiölle syöpäsairaiden lasten auttamiseksi. Olethan sinäkin mukana!

Viidenkympin villitys?

Tiistai-iltapäivä, sähköpostin kilahdus, lähettäjä Team Rynkeby Foundation. Englanninkielinen viesti vapaasti suomennettuna: kiitos hakemuksesta, mutta ehkäpä ei tänä vuonna. Pieni pettymys hiipi puseroon, silti toivon kipinä jäi mieleen kytemään: jospa sittenkin.  

Tiistai-ilta, sähköpostin kilahdus: lähettäjä Heikki Helle - Team Rynkeby. “Onneksi olkoon sinut on valittu Team Rynkeby - God Morgon Jyväskylä-Kuopio -joukkueeseen.“JESS! WAU! Kannatti hakea! Onneksi kirjoitin hakemukseni loppuun olevani valmis liittymään Oulun, Vaasan tai Jyväskylä-Kuopio -joukkueeseen. Etäjäsen tulen joka tapauksessa olemaan.

Mikä ihmeen Team Rynkeby-God Morgon?

Team Rynkeby God Morgon on pohjoismainen hyväntekeväisyyspyöräilykampanja. Joukkueisiin valitut pyöräilevät ensi heinäkuussa Helsingistä Pariisin. Joukkueiden jäsenet maksavat itse kaikki matka- ja varustekulunsa. Joukkuetta sponsoroivien yritysten ja yksityisten ihmisten lahjoittamat varat menevät lyhentämättöminä vakavasti sairaiden lasten auttamiseen. Suomessa rahat lahjoitetaan Sylva ry:lle  ja Suomen lasten syöpäsäätiö AAMUlle. Suomessa käynnistyy nyt seitsemäs Rynkeby-vuosi seitsemän joukkueen voimin. Vuonna 2017 tiimit keräsivät Suomessa lahjoitusvaroja yli 560 000 euroa.

Hullu idea joukkueeseen hakemisesta nousi mieleeni reilu vuosi sitten törmätessäni netissä kampanjan sivuihin. Vuoden ajan kypsyttelin ajatusta mielessäni ja tänä kesänä Oulussa pidetyn infotilaisuuden jälkeen rohkaisin mieleni ja kirjoitin hakemuksen. Onnekas päähänpisto hakemuksen lopussa koitui onnekseni ja hakemukseni hyväksyttiin Jyväskylän suunnalla.

Edessä on kova treenitalvi. Odotettavissa on pitkää peruskuntolenkkiä kävellen ja toivottavasti myös hiihtäen. Takapuolta totutetaan kovaan rasitukseen sisäpyöräilyllä ja spinning-tunneilla. Joukkue tulee kokoontumaan yhteisille viikonloppuleireille muutamia kertoja harjoituskauden aikana. Keväällä saadaan käyttöön keltainen Bianchi-kaunotar, jota pitäisi juhannukseen mennessä ulkoiluttaa 2500 kilometrin verran. Enpä ole vielä yhtenäkään kesänä pyöräillyt niin paljon. Saapa siinä kampea kiertää.

H-hetki koittaa kesäkuun viimeisenä perjantain, kun kaikki Suomen joukkueet starttaavat yhtä aikaa Helsingistä, jossa ajetaan lyhyt matka satamaan ja siirrytään Saksan-laivaan. Saksasta alkaa noin 1200 kilometrin ja seitsemän päivän urakka kohti maalia, PARIISIA. Saattaa siinä olla Kalajokilaakson lakeuksia pyöräilleellä ihmeteltävää.

Harjoittelun ohessa joukkueen jäsenet keräävät myös sponsoreita ja tämä tulee olemaan minulle se vaikeampi rasti. Harjoittelu takuulla maistuu, mutta kauppamiehen elkeet meikäläisessä ovat aina olleet kovin piilossa. Nyt on kaivettava sekin puoli itsestäni esiin. Asia on ainakin hyvä. Kukapa voisi kieltäytyä auttamasta vakavasti sairastuneita lapsia.

Olethan sinäkin mukana ja seuraat matkaani kohti Pariisia!

Team Rynkeby God Morgon -sivut

Juna vie

taas reissunaista... ja melkein väitän, että junassa istuminen heikentää kuntoa :(
Viimeviikkoisen hieronnan jälkeen ja reissuhommien takia pääsin tänään vasta ladulle. Ja sinne meinasin ryytyä täysin. Keli oli loistava ja ehkä kulki turhan hyvää vauhtia jo ekat kierrokset, kun tuntui kympin jälkeen, ettei jaksa. Kotona mittaritiedoista sain lukea maksimiharjoituksesta.
Psyyke on ollut aika kovilla viimepäivät jännittämisen ja muidenkin rasitusten vuoksi, ilmeisesti se syö naista. No, opinnäytetyön aiheseminaari on nyt käytynnä ja olen virallisesti opparin tekijä. Kuntoa kysyy suoriutua siitä ja mallistosta tälle keväälle, mutta yritys on kova. Siksi taidan jättää taas tämän blogin oman onnensa nojaa. Polar flow toimii päiväkirjanani. Liikun kyllä ja hiihdän aina kun pääsen, mutta vain kuntoillakseni ilman tavoitteita, niin se on. Opintopisteiden keruu menee edelle.
Käykääpä kurkkaamassa suunnittelijaesittelyni W16Kajon sivuilta, niin tiedätte mikä minua inspiroi ;)

Hiihtua, hiihtua

neljässä päivässä 60 kilsaa. Päätettiin perjantaina aloittaa Pyssymäessä, kun ei tietty onko Hiitola kunnossa. Latu gps:n mukaan kunnostuksia on tehty viime keväänä. Koska Pyssymäen baanatkin olivat melko kiviset ja vähälumiset ajateltiin ettei Hiitolassa voi hiihtää vielä ollenkaan. Kovasti semmoista ähräystähän se tämmöiselle kuntohiihtäjälle tuo Pyssiksellä hiihtely on. Lunta siellä tehdään isoksi vuoreksi ladun viereen säilöön ens syksyä varten, ei kuulemma itsestään levity laduksi tänä talvena... Tyhymiä menin kyselemään... luultavasti se levittyy sitten syksyllä itsestään?! Korjatkaa jos olen väärässä!
Hiukan suretti tämänhetkinen latuhuoltoasia, kun tänäiltana Hiitolassa hiihtelin pimeitä latuosuuksia. Pikkulenkin alamutkassa yritin heittää komean voltin, kun sokkona siellä sukseni kiveen survaisin. Tyhymää mennä ilman otsalamppua tietenkin, mutta kun luulin, että valot ovat koko 2,5 kilsan matkalla... ennen ovat olleet.
Rahaa laitetaan paljon tuonne uikkoon ja hommat siellä toimivat hienosti, mutta onko niin, että rahat menevät sinne kaikki? Kuntohiihtäjät hiihdelkööt lamppupäässä jossain mistä löytyy tasaista uraa, tuossa joellahan menee moottorikelkkauraa nykyisin koko joen leveydeltä. Näin meitä kuntohiihtäjiä täällä Nivalassa nyt arvostetaan. Hiihtokausi on ollut viime talvina niin lyhyt, että latujen tekoon en usko hirmuisia summia tuhraantuneen. Ainakaan latua järven yli pyssymäkeen ei ole vuosikausiin voinut tehdä. Joskus on voinut kehuskella hienon hienoilla hiihtomaastoilla, nyt on tilanne muuttunut.
Tästä taisi tulla vähän tällainen kärkevä purkaus, mutta hiihto on mun suosikkilaji. Ja kun sunnuntaisin menee tuonne Hiitolaan, niin huomaan ilokseni, että se on mahdottoman monen muunkin liikuntaharrastajan suosikki. Toivoisin, että olosuhteet pidettäisiin kohtuullisina kuntohiihtäjillekkin, ettei tarvitsisi lehdessä tuumailla, että lumitykin hankkiminen näkyy ehkä kymmenen vuoden päästä kansanterveyteen satsaamisena.

Ei auta

hartaat rukoukset... ehkä ne pitää säilyttää tärkeämpiä asioita varten.
Viikonlopun pidin rokulia, lauantaina oli Ylivieskassa tyttökiekkotapahtuma eli Viivillä kartoitus. Viimeisessä illan pelissä Jarkon kanssa pohdittiin, että jos lähdetään vielä Isr kiertään yötä vasten, mutta kotiin ajellessa alkoi laiskottaa ja ryhdyttiin saunan lämmitykseen.

Maanantaina olikin ihan eri fiilikset punttiksella treenatessä. Vaikka väkeä oli salin täydeltä, sain silti tehtyä treenin hyvällä keskisykkeellä. Enpä ole aiempina talvina saanut näin pitkää lihaskuntotreeniputkea itsestäni irti... Kiittääkkö pakkasta vai syyttää...
Tiistai-iltana saatiin sitten päähämme lähteä Isr:lle hölkkäämään. Päätettiin lähteä Vinnurvasta, kun pakkanen näytti kiristyvän (-24), mutta ihmeesti tarkeni. Alussa mulla hiukan paleli naamaa ja käsiä, mutta matkan edetessä paikat lämpeni. Niin vain näkyi Vinnurvajärvelläkin joku lamppupäässä hiihtelevän, se jos mikä on kylmää touhua. Lenkin jälkeen oli hyvät fiilikset. Jarkko meinas vaan, että "on se hyvä, että perheessä on toinenki hölömö"... jotta näin :D
Eilen illalla kahvakuulailin ja verryttelin maanantain salilla kipeytyneitä pakaroita. Tänä iltana ne menevät varmaan taas hapoille. Katellaan.

Liikkeellä

on oltu, vaikka olosuhteet ulkona eivät ole kovin suosiolliset. Moneen kertaan kai olen sen todennutkin, että olen ulkonaliikkuja. Pakkanen teki minun LUV-projektistani torson. Loppua kohen siis hyydyin, mutta melkein kaks tuntia päivässä, mitä lähdin tavoittelemaan.

Hiihtokilometrejä on kovin vaatimattomat 114 tällähetkellä. Torstaina viimeisin raastokymppi Vinnurvajärven hyytävässä viimassa. Punttista ja vesijuoksua, hiihdon ohessa tälläviikolla. Jarkko lähti ISR:lle hölkkäileen. Minun kantapää on taas häijyssä vaiheessa, enkä viitsi sitä juoksulla ärsyttää. Fiilikset meinaa taas mennä matalapaineisiksi, eikä innosta tännekkään vaivoista kirjoitella.
Pieni rukous yläkertaan: antakaa mulle hiihtokelit!

Ylistys Uikolle

meidän hienolle, uudelle koko kansan olohuoneelle.
Näin pakkaspäivinä Uikkoon kun menee, niin törmää aika moneen muuhunkin, jotka tulevat hakemaan mielenvirkeyttä liikkumisesta. Tällaisina päivinä minä mielummin kyllä olisin vaikka hiihtämässä, mutta maitohappoiset reidet halusivat vesijuoksua. Siellä altaassa porskuttaessa törmäsin ylivieskalaisiin jotka kehuivat käyvänsä meidän Uikossa jopa 4 kertaa viikossa! Oli pakko kysyä, että miksi? On kuulemma niin paljon siistimpää meidän hallissa! Toivon siis, että kiitokset menisivät meidän Uikon siivoojillekkin, mahdottoman tärkeää ja hyvää työtä tekevät.
Koko kansan olohuoneeksi nimittäisin sen tähden, että konaisuudesta on tullut erittäin viihtyisä ja toimiva: Keilahalli näkyvillä ja yhdistämässä sekä jäähallin ja uimahallin toiminnan, näkyvyys houkuttelee liikkumaan niitäkin, joiden liikuntaharrastaminen on vasta alullaan. On mukava huomata, että nivalalaisten keilaamisen aloittamisen kynnys ei ole korkea. Myös viihtyisä kahvio ja snooker-pöytä näyttää kutsuvan väkeä viihtymään.
Meidän perheen viihtymispaikka on se jäähallin puoli, jossa juuri tällähetkelläkin treenaa kaksi tytärtä, mutta myös uikon kuntosalia käytetään melkein koko perheen voimin nykyisin.
Sanoisin, että ISO peukutus hienolle liikuntapaikka satsaukselle!

LUV-projektissa menossa neljäs päivä. Ensimmäisenä LUV-päivänä kierrettiin Jarkon kanssa ISR:n perhereitti kävellen parissa tunnissa. Koska selän nitkahtaminen oli ikävänä muistikuvana takaraivossa ja pakkasviikko luvissa, päätin, että painotan lihaskuntoon. Toisena päivänä siis puolitoista tuntia lihaskuntoa ja maitohappoisilla käsivarsilla hiihtoa tunti Vinnurvajärven jäällä. Kolmanteen päivään heräsin kivistystä reisissä ja käsivarsissa. ÄH! 17 astetta pakkasta, mitä ohjelmaan? Päätettiin käydä juoksentelemassa tunti Jarkon kanssa. Juoksun jälkeen loppui Jarkon LUVi siihen, alkoi nousta kuume, kehveli vieköön. Minä kävelin sitten iltasella kauppaan hakemaan potilaalle inkivääriä ja hunajaa.
Tänään jatkoin lihaskunnolla tunnin ja sen jälkeen läksin tunniksi tosiaan uikkoon rentouttamaan maitohappoisia reisiä. Huomenna patikoisin taas mielelläni ISR:llä, mutta kaveri ei oo patikkakunnossa :(
Mitähän sitä sitten, katsotaan.

Jarkon liikut vuonna 2015

Vuosi alkoi Ounasvaaran laduilta ja päättyi Cosmoksen järjestämään kympin testijuoksuun. Vuoteen mahtui 318 tuntia 24 minuuttia hikiliikuntaa sykemittarin kanssa. Lajikirjo oli monipuolisempi kuin koskaan: hiihtoa, juoksua, kuntosalia, jumppaa, vaellusta, työmatkapyöräilyä, maantiepyöräilyä, jääkiekkoa, suunnistusta ja jalkapalloa.
Ylöskirjattujen treenien kriteerinä pidin kunnollista hikoilua: iltakävelyä tai jääkiekkotuomarointia mukaan ei ole laskettu. Kiekkotuomaroinnissa saattaa pelistä riippuen kyllä hiki tulla ja ajoittain hengästyttääkin, mutta kuitenkaan en ole niitä mukaan laskenut.
Vuoden alussa tavoitteeni oli hikiliikkua keskimäärin tunti päivässä. Ajattelin siihen pääseväni pienellä skarppauksella.
Tammikuu sujuikin hienosti tavoitteen mukaan eikä vähiten hiihtokelien ansiosta. Mukaan mahtui useampiakin vapaapäiviä ja silti tavoite toteutui. Helmikuulla flunssa vaivasi ja pakollisia lepopäiviä tuli myös kiekkovalmennuksen vuoksi, ja näin jäin tavoitteesta.
Koko kevättalvi oli työ- ja kiekkokiireiden sävyttämä ja vaikka hiihtokelejä riitti maaliskuulle asti, en aivan tavoitteessa pysynyt. Maaliskuun alussa kiersin pitkästä aikaa Kyöstin Hiihdonkin ihan virallisesti,
Huhtikuulla kiekkokiireiden hellitettyä ja juoksukauden alettua kesän juoksutavoitteeksi valikoitui uusittu Helsinki City Marathon. Selkeä päämäärä lisäsi treeni-intoa entisestään ja tuntejakin kertyi hienosti.
Toukukuun alussa Pidisjärven ympärijuoksussa puolimaraton taittui aikaan 1.53 ja juoksu sujui mukavasti: kunto oli nousussa. Kesäkuun puolivälissä Kärkimaratonin kuntokymppi sujahtikin selvästi alle 50 minuutin. Ilmojen lämmettyä keväällä treeniohjelmistoon tuli mukaan maantiepyöräily ja uusi innostuksen kohde suunnistus. Pyöräily on hyvä tukilaji juoksulle: peruskestävyys paranee pitkillä lenkeillä ilman iskutuksen tuomaa rasitusta. Suunnistuksessa taas tulee melkein huomaamatta tehokkaita hapotustreenejä varvikossa rämpiessä.
Kesäloman aikana treenitunteja kertyikin mukavasti. Paljon juoksin poluilla matalatehoista perustreeniä, treeniseurakseni sain viikottain NiceHockeyn naisia Päivikin houkuttelemana. Tutuiksi tulivat niin Nakkaperän neulaspolut kuin I-SR:n märemmät suopätkätkin. Heinäkuun lopulla olin treenitavoitteestani edellä reilun viisi tuntia ja kesän kohokohta HCM lähestyi. Sitä kohti saattoi suunnata luottavaisin mielin.
Maratonkeventelyt ja -palauttelut nipistivätkin aimo osan elokuun harjoitusmääriä. HCM kulki kuitenkin mukavasti ja palasin niin sanotusti omalle tasolleni edellisvuoden romahduksen jälkeen. Uusitulla reitillä aika oli hiukan alle 4.12. Reittiä mainostettiin alamäkivoittoiseksi, tohtisin olla eri mieltä. Kuitenkin pidin reitistä huomattavasti enemmän kuin vanhasta. Kenties taas joskus juoksemaan HCM:lle?
Syksy on minulle ollut perinteisesti vaikeaa aikaa treenauksen kanssa ja niin nytkin. Kiekkokiireet alkoivat jo elokuun lopulla, ja flunssa vaivasi sitkeästi useampaan otteeseen. Kuntoilu on ollut enemmänkin fiilispohjaista, tavoite on ollut taka-alalla. Onneksi olen saanut käytyä pari kertaa viikossa salilla ja juoksuakin on kertynyt mukavanlaisesti. Juoksulenkit ovat maratonin jälkeen olleet hitaita alle 135:n sykkeen hipsutteluja. Onpa kuitenkin juoksutuntuma säilynyt, vaikka vauhti onkin hukassa. Uudenvuodenaaton testikympillä aikaa vierähti yli 53 minuuttia.
Heinäkuun jälkeen jäin kaikkina kuukausina tavoitteestani reilusti. Pohjanoteeraus oli syyskuu, jolloin treeniä kertyi vain 11 tuntia, myös marraskuussa jäin alle 20 tuntiin.
Marraskuun lopulla pääsin ensimmäisen kerran tälle talvea suksille. Huhmarin ensilumen ladulla on tullut kierreltyä vajaa 70 kilometriä.
Vaikka vuoden 2015 tavoitteesta jäinkin, vuodessa oli paljon hyvääkin. Kahden heikomman juoksuvuoden jälkeen pääsin taas yli tuhannen juoksukilometrin, lajivalikoima monipuolistui ja kunto vaikuttaa vuoden vaihteessakin varsin hyvältä. Tältä pohjalta on hyvä lähteä vuoteen 2016 tavoitteena karkausvuoden kunniaksi 366 hikiliikuntatuntia.

Vuosi 2015 lukuina:
hikitreeniä 318 h 24 min
hiihtoa 613,9 km
juoksua 1096 km
maantiepyöräilyä 1185,4  km
suunnistusta 84,5 km,
29 kertaa kiekkoilua
14 kertaa työmatkapyöräilyä (hybridipyörällä)
40 kertaa kotijumppaa tai kuntosali
1 kerta jalkapalloilua