lauantai 1. toukokuuta 2010

Saahan sitä

kirjotella, että peruskestävyys lenkkinä juoksentelen. Kun porukassa juokseminen on niin erilasta. Juostaan kovempaa ja sykkeetkin hipoo taivaita. Päätin sitte juosta tuntemusten mukaan, vaikka ajattelin, että näillä sykkeillä  noutaja tulee puolenvälin jälkeen.
Mutta oikeastaan pahalta alkoi tuntua vasta muutama kilometri ennen maalia, silloin alkoivat selkä ja koivet jäykistyä ja tuntui ettei jalat liiku enää ollenkaan.
 Yksi ainoa innokas kannustaja oli valokuvaajamme, joka kiersi järveä ja kannusti ja kuvasi. Kiitos vaan tätäkin kautta.Aika vähän oli väkeä juoksemassa, joten lenkkimme saimme tehdä lopen aika rauhassa, ehkä muilla oli vappumenoja?!

Nyt kun juoksusta on jo muutamia tunteja, on olo ihan mukava. Ainoa asia mikä meinaa näissä kuntojuoksuissa vihmoa on se, että sellaiset tuttavat, jotka itse eivät juokse alkavat tehdä aikavertailuja ja kysellä "monesko olit", kun sillä ei ole mitään merkitystä.
Tätä tehdään itsensä voittamiseksi ja omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Minulla tavoite on KAI Helsinki City Maraton. Juoksun lopussa tuntui, ettei tässä nyt millään toista kierrosta viitsisi lähteä paukuttamaan.
Toivottavasti kesän lenkkeily saa tämän tytön asenteenkin maratoni kuntoon.

7 kommenttia:

  1. kevyestihän tuo näytti päivikillä juoksu kulkevan,kun siellä perässä koitin pyristellä,mukava reissu oli,mutta täytyy kaikella kunnioituksella sanoa että hulluja noi maratoonarit.ei muutaku tsemppiä tavoitteeseen.k

    VastaaPoista
  2. Hymyä riitti kuitenkin ja itsensä kanssa kilpailu on aina haastavaa.
    Onnittelut jaksamisesta. Sinnikästä sorttia sinä olet, jonka vuoksi uskon myös tulevien haasteellisten juoksujen onnistumiseen. Mahlamalja teidän juoksullenne. T. mummeli

    VastaaPoista
  3. Ihanan iloisena siinä juokset! Onnea suorituksesta ja varmasti intoa löytyy vielä toisellekin kierrokselle kunhan kesä etenee! Onneaonnea!!

    VastaaPoista
  4. Noh, Kirsi tiiä vielä vaikka saan vedettyä sinut perässäni maratonillekkin...

    Kiitos mummuli mahlaa täällä olemmekin hörppineet tankkausjuomaksi.

    Kiitos Satu! mukavassa seurassa oli ilo juosta. Tuossa viimeisessä kuvassa piti irvistää ja siinä vaiheessa juoksu oli jo melko kankiaa, onneksi enää muutama kilometri maaliin. Ja mukavahan se oli kun mies pysy rinnalla loppuun asti ja yritti vielä kannustaa vauhtia viimeisiin nousuihin.

    VastaaPoista
  5. Hienoa ja onnea! Onpa mukava nähdä, että yksi välitavoite on saavutettu. Toivottavasti saat lihakset rennoiksi ja liikunta taas maistuu tuonkin koetuksen jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Onnittelut loistavasta suorituksesta!

    Jätä nuo ei-juoksijoiden vähättelevät kommentit vain omaan arvoonsa. Minultakin syksyllä työkaveri kysyi puolimaratonin aikaani, ja kommentoi siihen, että "Eikös ne juokse koko maratonin siinä ajassa..." Olisi tehnyt mieli pyytää näyttämään mallia, mutta työrauhan nimissä onnistuin onneksi pitämään suuni kiinni.

    Jos olisit kympin lenkillä, ja perille tullessasi sinulle sanottaisiin, että juoksepas vielä toinen kerta, niin kyllä se 20 kilometriäkin silloin mahtaisi tuntua pitkältä. Maratonilla tiedät etukäteen olevasti puolivälissä, niin en usko, että juoksemisesi aseenteesta jää kiinni. Tsemppiä vain jatkotreenaamiseen, ja onnea vielä hyvästä juoksusta!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Pirkko! Kun juoksee paljon palautuminenkin on suhteellisen nopeaa, tänään pitää lähteä jo lenkille.

    Voi kiitos Mitzy! Juuri tätä tarvitsin. Olen mahdottoman iloinen, että olen löytänyt samantasoisen ja samoilla ajatuksilla varustetun liikkujan.
    Ne heti juoksun jälkeen soitetut "monesko olit" puhelut tahtovat vain saada mieltä maahan vähäksi aikaa, mutta etteenpäin sanoi mummo lumessa ;D Harjoituskausi on aivan alussa ja nyt olen laskeskellut, että hipsuttelemalla 140 sykkeellä pystyn jo melkein viidentunnin maratonaikaan, eiköhän tämä iloksi muutu! Sunnuntai-iltana lepo syke oli alempana, mitä se on ollut vuoteen. Ja se tietää hyvää!

    VastaaPoista