pyöräkilometrejä tälle viikolle 224.
Perskynkkä meni vaivattomasti ja kehoitettiin esim. kävelylenkkiin jo samana päivänä. Tiukkoja lihaksia pitäisi kovasti venyttää ja hierontaankin Karola kehoitti menemään.
Nop, pilatesta ja patikointia tulee nyt oikein sopivaan saumaan.
Ainoa huoli mikä jää, on se, etten kerinnyt saada Maradonnaan kaulaa kilometrikisassa kuin hullun 50 km ;). Niin kilometrikisan kilsat nyt 901. On siis jo tonni reippaasti rikottunna Scottilla!
Eilen kiersin Järvikylä-Aittola-Koskenperä-Autioranta-Karvoskylä reitin... n. 48 km
Tänään Jarkon kanssa Haapala-Aittola-Järvikylä-Haikara-Välikylä-Padinki... muutama sata metriä vaille 50 km. Vauhtia saa aina hiukan reippaammin kaverin kanssa vuorovedoin. Keskivauhti olikin pikkuisen vajaa 26 km/h.
Mutta pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät Italiaan.
Vaikka viikolla vähän vastusti, uskomme, että Cosmos pitää mummusta hyvää huolta.
Me lähdemme neuvottelemaan 20-vuotisen sodan rauhanjulistuksen ehdoista ;)
Jos jonkinlaiseen neuvottelutulokseen päästään voimme juhlistaa yhteistä taivalta lukitsemalla rakkautemme ViaAmoran polulla...
Lukon ostohaihatteluihin romanttinen mieheni näytti sormustaan ja totesi: "siinä on sulle lukko"... Posittivisella mielellä täytyy kuitenkin neuvotteluihin lähteä. Eikö vain?
Tsippadai-jaa, ihan kaksistaan!
Onnellista matkaa! Olemme tukena tyttärille. Yhteisessä elämässä on paljon haasteita. Hyvä on jos löytyy kompromisseja kun sitä eniten tarvitaan. Kaksikymmentä vuotta on jo hyvänlainen aika yhteistä matkaa ja uskon, että samaa tahtia jaksatte jatkaa.
VastaaPoistaPositiivsin mietten t. mummuli
Upea juttu, että saitte kyseisen matkan järjestettyä! Sopivasti romantiikkaa ja muuta mukavaa teille sinne Italiaan<3 Tuota rakkauslukko ajatusta on viritelty tänne Turkuunkin uuteen Martinsiltaan:)
VastaaPoistaKuuleppas ystäväni!
VastaaPoistaEn tiedä kuka sinunkin kirjoituksista on herneitä vedellyt... niitähän riittää, ei anneta niiden häiritä. Niitä hernenenäisä taitaa häiritä oma suppeus, kateilu, rohkeuden puute...
Niitähän riittää pitkin matkaa.
Mutta kun lukeminen on täysin vapaaehtoista, ei ole pakko lukea jos on kauhea kade tai herkkähipiäinen.
Tai sitten toisenlainen oivallus, olet itse niin äärimmäisen herkkä sielu, jolloin toisten tahdittomuus loukkaa ja satuttaa. Siis ilman, että se vähemmän herkkä edes tajuaa, loukanneensa.
Mulla kun meinaa tuota herkänkin vikaa olla, niin joskus ilmanaikainen juttu satuttaa paljon enemmän kuin suoranainen loukkaus tai sivallus. Se on se rivien välistä aistittu jutska, nääs. Vaikka varpaiden asento...
Aurinkorantuja kauhian iso kerällinen!
Tiina