Lämpimät muistot

jäivät Cingue Terrestä, Ligurian maakunnasta Italiasta.

Matkaa on täytynyt hiukan makustella ja reissuväsymystä levähdellä juhannuksenaika ihan kotosalla värjötellen.

Tiistaina 12.6. lensimme Milanoon josta patikkaryhmämme jatkoi matkaa pikkubussilla kohti Genovaa ja Monterossoa. Alkumatka hyristeltiin laakeissa riisinviljelymaisemissa.
Huoltsikkapysähdyksellä heti alkuun ällistytti kaikenkattava herkullinen ruoka- ja viinitarjoilu. Herkuttelimme risotolla, jossa makuina olivat rucola ja maito, tuoreella salaatilla ja oliivileipäsillä. Tässä vaiheessa on ihan pakko hämmästellä miten maukasta ja tuoretta ruokaa voi saada huoltoasemalla.
Meidän abc-eines-rasvaupotettu-keittiömme voisi käydä Italiassa tutustumisvierailulla!
Matka jatkui Ligurian Apenniineja pitkin ja kun vuoristosta on kyse, tälle lakeuden lapselle oli paljon katselemista ja ihmettelemistä. Kännykamera raksui ahkerasti ja otokset matkasta ovat lähinnä naurettavia autonikkunaheijastumia ja matkakumppaneiden hiustupsuja. Mutta kun kaikki näytti niin uudelta ja ihmeelliseltä.
Matkaa tehtiin noin 300-400 metriä merenpinnan korkeudella ja silti meri siintyi toisella puolen auton ikkunoista. Moottoritien jälkeen jatkoimme maantielle, joka meistä vaikutti kapoiselta kärrypolulta, jossa oli kaiteet. Jyrkkää ylämäkeä ja alamäkeä tiemme Monterosso al mareen.
Muistiin jäi jarrujen kitkerä käry autosta noustuamme. Lujilla ovat autot niissä maisemissa.

Kuva hotellihuoneen ikkunasta

Taksi haki matkalaukkumme ja me jatkoimme kävellen hotelliimme Villa Adriaanaan, koska kujat olivat liian kapeita bussin kulkea.
Kuitenkin huomasimme liikenteen sujuvan mutkattomasti. Aina annettiin tilaa leveämmälle kuljetukselle.
Perille saavuttuamme Monterosson sää oli pilvinen ja tuulinen, noin parikymmentä astettä lämmintä. Ehkä siinä vaiheessa salaa toivoimme sään lämpenemistä ;)
Hotellista sai heti siistin ja viihtyisän ensivaikutelman.

Koska mielestäni matka oli myös erityisen mieleenpainuva makumatka, haluan kirjata muistiin illallisten koostumukset, niiltä osin mitkä menuut ovat minulla tallessa ja muistissa. Nimittäin joka aamiaisella saimme valita, mitä ruokia kolmen ruokalajin illallinen tulisi sisältämään. Ensimmäisenä iltana runsaiden antipastien jälkeen söin luultavasti jonkin alkukeiton ja pääruokana kalafileen perunaviipaleilla kuorrutettuna. Jälkiruoka oli vaniljajäätelö kahvissa.

Hiukan mietteissämme kävimme iltapuulle ensimmäisenä iltana: "millaista patikointia on luvassa?" Emme osanneet kuvitella mitä tuleman pitäisi, vaikka meille oli tutustumiskierroksella osoiteltu vuorten huipuille, että tuonne sitten suuntaamme.
Olimme kyllä Jarkon kanssa varautuneet siihen, etteivät muut retkeläiset ole juoksijoita ;)

Monterosso

Keskiviikon (13.6.) ohjelma sisälsi tutustumista Moenterosso al mareen, vanhaan kylään, sekä Feginaan, uuteen osaan. Iltapäivällä meillä oli ensimmäinen pilatestunti, jonka ohjasi Piia Mäkinen.

Pilates tuntui parin lentokoneessa istumispäivän (meillä ensin Oulu-Helsinki) jälkeen haastavalta, keskivartalolihaksia alkoi kuitenkin löytyä etsimisoperaation jälkeen.
Heitin heti alkuun Piialle haasteen saada piriformikseni hölläämään ja hän kiltisti otti haasteen vastaan. Kerroin kyllä senkin, ettei pakaralihakseni kestä venytystä, joten apu piti löytyä lähinnä muita lihaksia vahvistamalla ja venyttämällä.
Illallisemme menuun valikoitui  Ricotta ja pinaattitäytteinen pasta saksanpähkinäkastikkeella (Pansotti al sugo di noci) alkuruoaksi. Pääruoka minulla meriahventa ja Jarkolla oliivitäytteinen porsaanliha. Jälkiruokana sitruunatorttu.

Apua! Tästä jutusta tullee muuten aika pitkä... Haluan kuitenkin itselleni reissupäiväkirjan muistoksi, joten tarina jatkuu huomenna ja silloin pääsemme jo ainakin ensimmäiselle patikallekin ;)

Jatkoa tarinaan su 24.6.
Tarkoituksemme oli patikoimalla valloittaa koko Cinque Terre (suom. viisi kylää)  Monterosso, Vernazza, Corniglia, Manarola, Riomaggiore.
Ensimmäinen patikka kuitenkin kohdistui Monterossosta seuraavaan Levantoon, kylä joka sijaitsee samalla rannikolla.
Kun meille ilmoitettiin, että aamulla että kokonnumme yhdeksältä aamulla lähteäksemme takseilla paikkaan, josta aloitamme vaelluksen... meillä molemmilla kääntyi suupielet alaspäin. Vai niin, tällaista vaellusta!
Aamu oli pilvinen ja tuulinen, joten upouusilla juoksutakeilla läksimme matkaan.
Eräs Italiassa matkaillut tuttavamme epäili, että vaelluskengät ovat tälle reissulle turhaa hifistelyä. Seuraavat kuvat osoittavat nilkkaa tukevien kenkien tarpellisuuden:

Kivikkoa, juuria, irtosoraa, sortumia, poluilla oli hyvin monenmoista pohjaa. Vaellus kengät olivat tosiaan tarpeen. Vaikka taksilla lähtö oli hiukan saanut alahuulen rullalle, matkaa tehdessä alkoi ilo kuplia sisälläni, "tätä on odotettu".

Oppaamme Kaisa Jokinen vetää joukkoa

Polut polveilivat vuoren rinteitä pitkin ja olivat haastavia kulkea, vaikka tahti oli rauhallinen. Maisemat alusta lähtien olivat henkeä salpaavia.
Matkaoppaamme Kaisan paikallistietämys ja tuntemus olivat aivan omaa luokkaansa. Kiusasimme häntä jatkuvasti kysymyksillä esimerkiksi kasveista ja Kaisa kärsivällisesti kertoi kaiken minkä tiesi. Kaisa kertoi myös, että suomalaisten kiinnostus luontoa kohtaan on omaa luokkaansa: Tiedusteltuaan kasveista Italialaistuttavaltaan, häntä oli kehoitettu "väität vaan pokkana joksikin kasviksi..." Noo Kaisa kyllä tietää, että suomalaisten kohdalla homma ei toimi "vähän sinne päin".

Ensimmäisen patikan arvioitu kesto oli noin 5 tuntia. Eväitä oli suositeltu mukaan otettaviksi ja vettä janojuomaksi. Siinä rinnettä ylöspäin kavutessa pilviverho alkoi rakoilla ja päälikerrosta vaatetuksesta saattoi heittää pois.
Evästaukopaikalle pysähdyttiin Sant Antonioon, jonka korkeus on kartalla 319. 

 Maisemissa riitti kiikaroimista

Polut olivat välillä kapeita, ihan liian kapeita tällaiselle korkeanpaikan kammoiselle. Välillä hirvitti kurkistaa jalan vierestä kohtisuoraa alaspäin hupsahtavaa vuorenrinnettä. Tiukasti pidin katseen polussa... ja niin joutuivat muutkin pitämään.
Tällä reitillä tuli muutamia suomalaisiakin vastaan, muuten suomalaisturisteja näkyi aika vähän.
Levantoon päästyämme saimme aikaa tutustua kylään ja saada hiukopalaa suuhumme. Jarkon kanssa etsimme käsiimme mukavimmalta näyttävän foccaccerian. Sieltä mozzarella-tomaatti-foccaccioleipää ja iso birra Moretti ;)  Pitkän päivän päätteeksi ei tarvinnut patikoida takaisin vaan hurautettiin takaisin junalla... junamatka takaisn Monterossoon kesti muutaman minuutin.
Patikan jälkeen Piia veti venyttelyn.
Illalla minä söin risotto ai frutti di mare, ymmärrätte varmaan, äyriäisrisottoa ( työlästä ruokaa kun kaikki merenelävät olivat risotossa kokonaisina, simpukankuoret, katkaravut ym.) Jarkko söi pastaa tulisessa kastikkeessa. Pääruuaksi valitsimme kania ligurialaisittain. Kania kasvatetaan siellä samaan tapaan kuin meillä broileria. Maistui hyvin paljon broilerille, vaaleaa, pehmeää, miedon makuista lihaa. Jälkiruokana tiramisu oli unelmaista.
Luulenpa, että seuraavasta patikkapäivästä kirjottelen myöhemmin kokonaan uudessa päivityksessä, toivottavasti edes jonkun lukijan mielenkiinto säilyy.

Alhaalla kuvassa tukikohtamme Moenterosso al mare

Tuntien patikan päässä tuolla odottaa Levanto