Välipäivitys

liikkumisista, matkakertomus jatkukoon tämän jälkeen.

Kovin toiveikkaana palasimme kotikonnuille hiukan ennen juhannusta.
Jarkolla siis äityi terwapuolikkaalla kantapää ja mullahan kevään vaivastus on ollut tuo tiukkis piriformis+ olisko lie lonkassa limapussin tulehdusta, mene ja tiedä... Näitä tiaknooseja on niin mukava tehdä nykyisin netissä ilman lääkäriapuja :D

Juup, mulla oli hieronta viime torstaina. Enkä ollut edes pahuksen kiree.
Kirsikin tuumas, että juhannuksen jälkeen saat alkaa juoksentelemaan. Ja melkein aattelin, että JES!

Sunnuntaiaamuna yhdessä lähdettiin kokeilemaan juoksua.
Molemmat samoin ajatuksin, "näin pitkän juoksutauon jälkeen on onnistuttava..."
Pirttirannanlenkki (n. 7 km) pisteltiin kuullostellen ja tunnustellen. Minä tunnustin ensin, että lonkkaan pistää. Juoksin reippaasti, enkä ruikuttanut, mutta tiesin, että kesän juoksut on nyt tässä.
Jarkko juoksi,  ei myöntänyt minkäänlaisia tuntemuksia, kunnes illalla otti jääpalikan pakasteesta ja alkoi synkistellä. Hän meni alkuviikosta lääkäriin kuulemaan sen mitä epäiltiin: plantarifaskiitti.
Ei tästä nyt mitään elämää suurempaa kriisiä kehittynyt, molemmat ollaan päänupissamme märehditty ja tultu pikkuhilijaa siihen tulokseen, että HCM jää tänä vuonna välistä. Näin on näppylät.

Synkän sunnuntain ja maanantain jälkeen läksin ma iltana pyörälenkille. Tuli mukava olo pyöräilystä.
Jotenkin ajatus, että onneksi on tämä pyörä!

Tiistaina mietin, että jos nyt vihdoinkin yrittäisin siihen pumppiin, johon oon jo vuosia tehnyt lähtöä ja johon kamut on yrittäneet houkutella. Mulla vain tuo ryhmäliikkuminen meinaa tökkiä... jos joku vielä muistaa ne tsumpaus yritykset.
Pumpin vetäjä, Heidi Kuonanoja on tiukan naisen maineessa ja ajattelin, että ilmeisesti siellä treenataan, eikä koreilla vaatteilla.
Huh-heikkaa, olipa treeni!
Tiukkaa tahtia, tunti liikkeessä, ei juomataukoja, pumpattiin lihasta... piti välillä miettiä selviäisinkö hengissä. Kun loppupuolen lankussa pidon jälkeen piti lankkuasennossa jatkaa haarahyppelyä, multa pääsi "et oo tosissas". Kukaan ei ees hymyillyt mun tokaisulle... tosissaan oltiin ;D
Hiki valui oistonaan, en muista kuuna päivänä olleeni minkään urheilusuorituksen jälkeen näin hikinen ja uupunut. Jalat täristen pyöräilin kottiin, onnessani... ei mittään akkain kotkotusta, vaan oikiata reeniä! Mahtavaa!
Tänään on sitten hiukan persposkissa kivistänyt ja rintalihaksissa ja pohkeissa.

By the way, tänään käytiin Käläviällä...hajettiin Jarkollekkin maantiepyörä: Bianchi.
Ja käytiin jo Raudaskylän lenkki vinttaamassa, meni hiukan hapokkaita lihaksia liikutellessa. Tulipa pitkästi juttua. Onkohan munsta tulossa jaarittelija?