Toiselle patikalle

pe 15.6. Kaisa kyseli mielipidettä lähdön aikaistamisesta, koska salaiset toiveemme sään lämpenemisestä alkoivat toteutua. Kokemuksesta Kaisa tiesi, että patikointi keskipäivän paahteessa on rankkaa. Mitä aiemmin ollaan matkalla, sitä huolettomanpaa matkantekoa.
Toisen patikan kohteena oli naapurikylä Vernazza, jonne suuntasimme Madonna di Sovioren kautta. Madonna di Soviore oli aiemmin ollut luostari, nykyisin toimi jonkinmoisena kirkollisena majoitus- ja kokouspaikkana.
Tämä patikka alkoi suhteellisen jyrkällä kiipeämisosuudella. Viiden kilometrin aikana nousimme noin viidensadan metrin korkeuteen sportstrackerin mukaan. Edellisen päivän patikointi oli ollut sen verran hidasvauhtista ja varovaista menoa, että Kaisa päästi  meitä muutamia etenemään omaan tahtiin. Jopa tuntui makialta, kun sai reidet ja pohkeet kunnolla töihin ja alkoi paitakin kastua.

Pariskunta hikimärkinä reippaan nousun jälkeen

Kappelilla taisin juoda reissun parhaalta maistuvan cappuccinon.
Kahveja maistelimme reissun aikana tietysti monenlaisia. Cappucino maistui minun suuhuni mukavimmalta italialaiselta kahvilta. Paitsi La Speziassa juotu, missä kahvikuppi oli täynnänsä maitovaahtoa, eikä kahvia nimeksikään.

Kappelilta lähdettiin jatkamaan ensin pätkä maantietä pitkin, jonka jälkeen laskeutuminen Vernazzaan alkoi.
Tämä laskeutuminen oli paikkapaikoin hyvinkin haastavaa, vaikka kuvat eivät kaikkea kerro, laitan silti niistä koosteen muistuttamaan polkujen monimuotoisuudesta.


Olin mahdottoman iloinen näistä haasteellisista maastoista, joissa aivan uudet lihasryhmät pääsivät työskentelemään. Kävely haasteellisissa olosuhteissa teki takalistolleni oikein hyvää, liikettä muillekkin lihaksille, kuin kiristävälle piriformikselle. Vaikkei piriformikseni patikoiden aikana ollenkaan muistuttanut olemassaolostaan, pyysin silti täyden palvelun hotellistamme iltaisin jääpussin, jolla jäähdytin pakaraa.

tämä kuva jo ehkä kertoo jotain haasteellisuudesta?

Tauolla maistui banaanit ja omput. Tankkaushommat eivät kuitenkaan menneet ihan nappiin. Emme älynneet tankata tarpeeksi suoloja: lämmin ilma herutteli hikeä iholle siihen malliin, että suolatasapaino sekosi. Patikkaa seuraavan päivän iltana Jarkon elimistö ilmoittikin olevansa lopen kyllästynyt:  ruuat ja juomat tulivat sulamattomina ja imeytymättöminä ylös. Osmosalilla terästetty juoma ja suolaiset sipsit saivat äijan kuitenkin taas tolpilleen. Minulle kävi hiukan samanlainen kommellus viimeisen patikan iltana. Ruoka ei maistunut ja päätä kivisti, pitkä noin 10 tuntinen patikka auringon paahteessa teki olon kehnoksi.

Vernazza on kuvatuin viidestä kylästä

Perjantain illallis menussa maistui Minestrone alla genovese (=Ligurialainen kasviskeitto) Jarkolle lasagne lihakastikkeella. Pääruokana hammasahventa minulla ja Jarkolla pinaattimunakas. Jälkkärinä crostata di fragole eli mansikka torttu.

Lauantaipäivä oli vapaapäivä patikasta ja menimme kaksistaan läheiseen suurempaan satamakaupunkiin La Speziaan toiveissa jokunen tuliaisostos. Aikamoinen helle (reipas 30 astetta) sai kuitenkin ostosintomme hiipumaan ja pyyhälsimme kahden aikaan junalla takaisin viilentymään merenrannalle. Ilmeisesti Jarkko kuitenkin oli tässä vaiheessa saanut aurinkoa liikaa, kun aiemmin mainittu huono olo alkoi koputella nurkan takana.
Illastin siis ilman Jarkkoa, toki muu ryhmä seuranani.
Kesäkurpitsakeitto oli ihanan pehmeää ja maistuvaa, mutta pääruoka munakoisopaistos oli minun makuuni liian rasvaista lasagnetyyppistä. Jälkkärinä päärynä jäätelöllä ja suklaalla.

Juu, nyt taas töövään tästä hommasta ja jatkan viimeiset pilatekset ja patikat toisena ajankohtana.