sunnuntai 26. elokuuta 2012

Oravanpyörässä

on kipitetty.
Nyt kuitenkin, kun asioita on alkanut tiedostaa, voi yrittää hypätä kierteestä pois.
Oikeastaan Villen yliopppilasjuhlista lähtien olen joutunut vartioimaan painoani, vaikka en ylipainoinen olekkaan. Painoindeksi on lähennellyt kahtakymmentä kolmea ja vain kaksi kiloa kevyempänä on ollut helpompaa elää normaalisti, eikä sen kummemmin kevyempää eloa ole tarvinnut tavoitella.
Kun Outi kirjoitteli taannoin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Mietin, että tuo kirja pitäisi saada käsiin. Asia kuitenkin unohtui, kunnes viimekeväänä tuli iho-ongelmia. Kirjaa en vieläkään hankkinut, mutta mietin kyllä, että vanhuus tulee ja hormoonit alkavat keppostella.

Kesä meni pyöräillessä ympäri pitäjää ja muistaakseni olen liikuskellut jumpaamallakin, mutta mahankohdalla oleva läski on möllöttänyt paikoillaan ja sekös on alkanut ottaa pattiin. Koska en halua pistellä hormooneita poskeeni, etsin luonnomukaisia menetelmiä.
Aloin hoitaa itseäni homeopaattisesti ärkympillä ja iho-ongelmat alkoivat häipyä, mutta vyötärö-ongelma painoi edelleen.
Viime keskiviikkona marssin kirjastoon kyselemään Hormoonidieetti-kirjaa. Tiskin takana todettiin, ettet sinä sellaista tarvitse ;) suostuivat kuitenkin sen mulle lainaamaan.
Luin illan kirjaa ahkerasti, kunnes pääsin kahdeksanteen osioon: Kortisoli-otsikon alle. Siinä kerrotaan kuinka stressaantuneena ihmisen kortisolin tuotto on liiallista, eikä rasva pala.
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, erityisesti navan ympärille.
Kun tätä kaikkea luin, aloin kyllä oivaltaa miten pitkään olen elänyt paineiden alla... Näitä pieniä ja SUUREMPIA paineita en voi tässä alkaa yksilöimään, mutta elämä on ollut stressaavaa. Kun silmäni aukenivat, aloin stressata vielä enemmän sitä kuinka stressantunut olen AH-HA-HA-HAA!
Tätä kaikkea seurasi uneton yö. Pohdin, että stressin aiheet ovat niin vaikeita, ettei niitä voi vaan "poispyyhkäistä" tiedostamalla. Pipo on tiukalla ja otsakurttu niin syvä, ettei siloittumiseen ole enään mitään saumaa :(
Päätin yrittää alkaa "hölläämisen" heti torstaina tai periaatteessa viikonloppuna. 1. Ei huonoa omaatuntoa syömisistä, napa täyteen herkkuja vaan. Siihen vielä oli niin hyvä syy kuin Viivin syntymäpäivät. Sipsiä, karkkia, kakkua, limpparia, kaikkia mahollista niin paljon kuin napa vetää. Kehveli vieköön ku tuntu mukavalle.
Kirjassa myös juteltiin näin: Lopeta liiallinen aerobinen liikunta; Pitkäkestoinen, tasasykkeinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä. Ongelmia syntyy, jos elimistö on jo muutenkin stressaantunut...jne. 2. En edes ajattele treenaamista, teen jos hyvältä tuntuu.
3. Yritän löytää joka ilta kolme hyvää asiaa elämässäni: Olkoon, tunnustan nyt stresseistä suurimman; haluaisin niin tulla toimeen omien kätteni töillä. Juu, tiedän, että te sen tiesittekin.
Paineita välillä myös näiden blogien kanssa... siitäpä kevväällä tuli hiukan mainittuakin. 4. Tämä on mulle purkukanava, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luonteeltani auttamaton hölöppänä. Jos kaiken pitää kannen alla, minusta tulee vaarallinen painekattila.
Nop! Tässäpä on tullut nyt paineita purkastua kirjoittelemalla ja viikon liikut menevät näin:

MA -melonta, puolentunnin toiminnallinen venyttely
TI-pumppi
KE-vesijuoksu 40 min., rintauinti 25 min.
TO- kulijailu
PE- kakunsyönti
LA-kahvakuulatreeni
SU- viiden ja puolen kilsan juoksulenkki Jarkon kanssa

Nyt olo on tyytyväinen. Herukkapensaat on tyhjennetty ja melkein mehustettu...
niin niitä pensaita ei oo mehustettu.
Olisiko kellään mukavia lääkeitä tämän muorin stressien hälventämiseksi?
Kiitokset jo etukäteen!



15 kommenttia:

  1. Niinpä, ihminen niin helposti stressaa kaikenlaisilla asioilla itseään. Mut usko vaan, niin asioilla on tapana järjestyä. Eli tulee se päivä vielä, että saat mahdollisuuden tehdä omilla käsillä ;)
    Ja toi on hyvä kans, että liikkuu just niin ku tuntuu hyvältä. Ja sitten kun heität viel kaikki mittarit kotiin kun kähdet liikkumaan. Ei tarvi miettiä aikaa eikä sykkeitä eikä matkaa, antaa vaan mielen levätä ja nauttii luonnosta. Eli suosittelen sinulle niin sanottua lepokautta. Tätä voi pitää kuukauden tai vaikka kaks. Ja kyllä se sitten alkaa tuntuun taas siltä, että pitää ottaa räväkämmin , kun sen aika tulee. Ei sitä jaksa kuitenkaan kauempaa "nautiskella". Tsemppiä huoltojaksolle.

    VastaaPoista
  2. Minulla tahtoo mennä niin, että kun yhdestä stressin aiheesta pääsee, niin toinen tulee tilalle. Elimistö reagoi sitten eri tavoin. Työssä stressasin ja oireilin ärtyvän paksusuolen kanssa. Opiskellessa alkoi tulla harmaita hiuksia. Liikunta on ainakin minulle yksi paras henkireikä ja uskon sen auttavan jaksamiseen sekä poistavan stressiä. Ihanan näköisiä "cupcakeja" muuten. Nähdään pian:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos tsempistä Maradonna! Kun tuo sykevyökin lakkas toimimasta, niin parempi varmaan jättää mittarit kotiin. Mietin jo välillä Kärkimaran kympille lähtemistä, mutta taidan nyt unohtaa sen. Tosin stressi ei kyllä perinjuurin ole liikunnasta, vaan näistä muista vuosia harmaita hiuksia tuottaneista asioita.

    VastaaPoista
  4. Jaaha, Pirkon kanssa yhtäaikaa linjoilla ;) Täällä teitä odotellaan, saakin sitten kaataa teitsien niskaan näitä murehtimisia, jos lasti iteltä vähenisi!

    VastaaPoista
  5. AAAh! Tässä hoksasin vielä, että Maradonna varmaan hykertellee, että nyt se uskoo... eikä mee ennää pyörälenkeille ;) Meen uhallaki :D
    Rinkeli pittää taas ohittaa!

    Ja Pirkolle vielä, että jospa kuppikakkuja maisteltaisiin sitten lauantaina, kun ensin saan kaadella stressit omasta päästä sun päähän ;)

    VastaaPoista
  6. Juu, toi Rinkeli onkin vaarallinen tapaus, kun se pitää pitkiä pausseja ja sitten yhtenä viionloppuna polkasee yli 600 km.
    Mut ilman muuta mekin pyöräillään ainakin syyskuun loppuun ja nauttien.
    Oon muuten käynyt vihdoinkin pikku juoksulenkin minäkin. Jospa tää mun polvi pikkuhiljaa antais alkaa liikkuun muutenkin ku pyöräillen. JEE..

    VastaaPoista
  7. Juu, toi Rinkeli onkin vaarallinen tapaus, kun se pitää pitkiä pausseja ja sitten yhtenä viionloppuna polkasee yli 600 km.
    Mut ilman muuta mekin pyöräillään ainakin syyskuun loppuun ja nauttien.
    Oon muuten käynyt vihdoinkin pikku juoksulenkin minäkin. Jospa tää mun polvi pikkuhiljaa antais alkaa liikkuun muutenkin ku pyöräillen. JEE..

    VastaaPoista
  8. HA HAA!

    minä olen tunnekarusellissa sinä oravanpyörässä. pyöritä pyöritä pellavapäätä...
    tiedän juuri tuon stressin aiheuttaman läskin olemassaolon, siihen ei kyykkyhyppelyt auta, se on ja hyppii mukana.
    ensin meinasin olla lukematta koko postaustasi, kun ajattelin että oot taas vetänyt sata lasissa ja unelmasykkeellä, mutta kannatti lukea...
    siinä oli paljon inhimillisiä oivalluksia. siis kaikki ei todellakaan ole vain ja ainoastaan itsestä kiinni. koko oma olemus on monen tekijän summa...

    mutta kuinka löysätä sitä stressiä, kun ulkopuolelta tulevat tekijät vain jaksavat sitä ruokkia...

    AAAAH, nyt nukkumaan!

    tiina jonka painoindeksi on varmaan 67,54

    VastaaPoista
  9. Maradonnalle: Ja Kaunistossa sitten vaikka hölkkäillen 7km mielenterveydellisistä syistä ;) On paluutasi odotettu. Pidän peukkuja korkealla! ... Päivikki: Ei muuta kuin mukkaan vain kärkikympperöiselle, jos vähänkään vipattaa.

    VastaaPoista
  10. Siis Maradonna, onko eturistiside lakannut paukkumasta? Jee, jos on!

    Voi Tiina kun tietäisit! Mutta tiedät jotain ja tosiaan ne ulkoiset tekijät ruokkivat näitä stressi impulsseja kokoajan. Tunnekaruselli se niin kuvaa hyvin sun elämää... oravanpyörä ei ole niin hyvä mulle. Olisinkos minä rähinämagneetti?

    Cosmos, kyllä vipattaa ja kutkuttaa, MUTTA kun on niin arvoitus tämä kunto. Toisaalta Jarkko on saanut siirrettyä kantapää vaivansa mulle :( Tunne olevani auttamattomasti vanha rahjus.

    VastaaPoista
  11. Pakko kommentoida tuota Kärkimaratonia. Koetin blogin kirjoittajaa houkutella kympille, mutta nyt joudunkin oman osuuteni perumaan:) Periaatekysymys: kympin lenkistä joutuisi pulittamaan 40€! Tietty, jos oisi ennakkoon ilmoittautunut, niin olisi päässyt 30€:lla. Ei auta, vaikka matkakassaan jäi euroja, tuo summa kirpaisee, ja on mielestäni liikaa, vaikka onhan kympissäkin järjestämistä jne.

    Seuraavia koitoksia etsien,

    Se heppatyttö

    VastaaPoista
  12. Juuri samaa katsoin, että Kärkimaratonille jos polvi kestää 10 km hölkytteleen, mutta totesin samantien sen huvin liian kalliiksi. Joten siirsin katseeni seuraavaan päivään ja Ruskahölkkään Oulaisissa. Siellä pääsee 10 eurolla (juoksijakortilla 9 €) juoksenteleen joko 7 km tai 10 km. Ja osallistuun taulutv:n arvontaan.
    Et lähdetään sinne kaikki vaan, jotka ei ole menossa Cosmoksen kanssa viis-viis tapahtumaan.

    VastaaPoista
  13. No johan nyt, sehän passais:) Kiitos. Ja oisi ihan uudet maisemat. Pannaanpa korvan taka.



    VastaaPoista
  14. Vai, että Oulaisiin nyt ootte menossa. Pahus kun mulla tuo kantapää on pumpissa alkanu kiukutteleen. Tekkiis nii mieli mukkaan :(

    VastaaPoista
  15. Mukkaan vaan. Elä juokse kantapäillä:)
    Ei munkaan lonkka ole kunnossa, enkä muutenkaan ole kunnossa, mutta...Muuten vaan:)

    VastaaPoista