Innostuttiin

Ihan todella siitä metsähyppelystä.
Maanantaina suunnattiin samaan paikkaan, tosin suunnitelmissa hiukan eri reitti; nimittäin lähitienoolta ohi kulkeva moottorikelkkareitti.
Heti lähteissä huokailtiin molemmat, että nyt ei ollutkaan niin helpon tuntuista, kuin sunnuntain lenkillä. Metsässä juoksussa kun täytyy kinttuja nostella hiukan erilailla kuin maantietallaamisessa. Mulla oli nivuset alkuun hankalan tuntuiset...johtui varmaan siitä sunnuntaisesta sammalten nuuhkimisesta ;) Mutta kun päästiin matkaan, niin lähtihän se juoksu rullaamaan. Tosin vain vähän matkaa, sillä maasto oli hiukan haasteellista Cosmoksen sanoin... tuumasi Jarkko. Kapea kivinen polku ja sitten alkoi suo, jota oli ojitettu. Vaikka kosteaa oli, ei silti ihan mahdottomasti upottanut ja lenkkaritkin säilyivät melkein kuivina. Juostiin/ käveltiin Vinnurvan lähimaastoon pikkutielle ja siitä Pyssymäkeen tulevalle ladulle, joka oli myös melkoisen märkä... Mutta ei kuulemma läheskään niin märkä, kuin oli ollut kesällä yövaelluksen aikaan. Siitä sitten hirvenhiihtoladun kautta eränkävijöiden majaa kohti, missä oli auto odottamassa. Kahdeksan jälkeen oli metsässä jo melko hämärää, melkein olisi saanut olla lamppu otsalla loppumatkasta.
Matkaa ei tullut kuin kuutisen kilsaa, mutta hyvä lenkki, pysyivät sykkeetkin kohtuullisina, kun oli sitä hidastetta reitillä.

Tänään pakotin itseni pitkästä aikaa jumppaamaan ja tein kävelijän lihaskuntojumpan. Tällä saralla täytyy ryhdistäytyä! Lihaskunto on yllättävän katoavaista :(
Jumpan jälkeen potkuttelin kickbikella katsomaan Viivin jalkisturnausta, hän kun pääsi Köpiksen tyttöjoukkueen maalivahdiksi.
Reippailin siis päivällä, kun nyt istua kökötän junassa matkalla Hämeenlinnaan. Tämänkertaisella lähdöllä ei enää kenenkään meistä tarvinnut vetistellä!