Kotona

taas! Ou-jee!

Hämeenlinnassa lenkeilin kävellen ja juosten, joten maitohapot alkoivat liueta reisistä pikkuhiljaa.
Nyt opiskelu siellä on kastajaisia ja perjantai sen myötä vapaapäivä, niimpä sain tällaisen pehmeän laskun opintoihin... No, opintoihin haluaisin kyllä kovasti päästä kiinni, joten voi sanoa, että pehmeä lasku suureen elämän muutokseen.

Tänään vihdoin päästiin kokeilemaan pyörän tai siis pyöräilykengän klossin kääntämistä. Ja avot harasoo, niin pienestä kii!
Ei juilinut takamusta missään vaiheessa Raudaskylän lenkkiä :D
En edes kauheasti keskittynyt polven seuraamiseen, kun huomasin, ettei se nyt vempuillut omia lenkuroitaan. Totuttelen nyt tähän asentoon, mutta hyvältä vaikutti.

Lauantaina taidan kerätä kickbikella kilometrejä Jarkon maratontsemppinä.
Tulkaapa muutkin, siis kaikki lähistöllä asustelevat, tsemppaamaan Kärkimaran juoksijoita.
Keväällä olin siinä uskossa, että juoksen puolikkaan Kärkimaralla... No ei kantapää salli... Siirrämmä ennätyksen tavoittelun ehkä kevätpuolelle.