Täysikuu, mittarissa -20, tähtikirkas taivas.

Lähteäkö vai ollako lähtemättä? Sohvalle takan lämpöön vai hölkälle talvikeliin? Villainen alusasu, tuulenpitävät pikkuhousut miehuuden suojaksi, villasekoitteiset vaellussukat, fleecehousut ja -paita, säärystimet, kypärälakki, tuubihuivi, hiihtohousut, -takki, -pipo ja -sormikkaat. Lähteminen on kesällä vaivattomamapaa. Sykevyö, -mittari ja gps. PK-säädöt mittariin. Oi romppeen määrää! Päällimmäiseksi heijastinliivi. Jalkoihin Brooks Glycerin 11 ja tien päälle.

Pakkaslumi narskuu kengän alla. Mittari huutaa, syke nousee nopeasti, mittari hiljenee. Pimeästä vastaa tulee koiranulkoiluttaja, puhuu puhelimeen. Juoksun rytmi löytyy, matka taittuu.

Pyörätieltä Malisjoen uusille silloille. Sillan kansi narisee ja paukkuu, puu valittaa. Epätasainen polku lämmittää ja haastaa jalkateriä ja nilkkoja. Pyörätielle takaisin, juoksu helpottuu. Kauppojen ja huoltoasemien mainosliput nuolevat tankojaan. Kauempana ja korkeammalla lämpövoimalan savu purjehtii hitaasti etelään. Tuulen vire ei maan pinnalla tunnu. Pakkanen hiipii sormiin. Sormijumppa lämmittää. Hengityksen höyry tiivistyy ripsiin.

Muutama rekka jylistelee kohti Savoa, henkilöautoja harvakseltaan, pyörätiellä vain minä. Kinevalla jännitetään bingossa, jäähallilla talviurheillaan. Huurteisten ikkunoiden takana taisi vilahtaa poikakin. Uikossa kesä talvellakin, iloisia uimareita altailla.

Kalliosaarentien pihoilla jäisiä autoja, jouluvalojakin vielä. Pyöräilijäkin liikenteessä, ohittaa minut ja kääntyy kai kotiinsa. Kiristäsinkö loppua kohden? Ei sentään. Joku juoksee vastaan, heijastinliivi vilkkuu. En tunne, vain silmät pilkistivät kypärälakin ja pipon välistä. Sykemittari piippaa, kiristin sittenkin. Rauhoitan vauhtia, vaikka loppusuora häämöttää.

Kotipiha. Mittari seis: 43 minuuttia ja 6,6 kilometriä. Ovi auki ja sisälle. 

“Tuliko iskä?” kuuluu yläkerrasta.

Hyvä, että lähdin. Ei palellut. Takkakin on vielä lämmin.