WP:n liikut vuonna 2013

On vuoden 2013 liikunnallisen tilinpäätöksen aika. Polar ProTrainer- harjotuspäiväkirja kertoo omaa kieltään liikunallisesta aktiivisuudestani. Jotain edellisvuotta parempaa, jotain heikompaa. Selityksiäkin löytyy. 

Juoksukilometrejä kertyi 881 kilometriä, viitisensataa enemmän kuin edellisvuonna pf-vaivan kynsissä. Tonni jäi haaveeksi lähinnä omaa laiskuuttani. Kuten aiemminkin niin nytkin motivaation kipinä sammui totaalisesti syksyllä iltojen pimetessä ja kelien viiletessä. Kovin hirveitä ei olisi tonni vaatinut, mutta minkäs teet, kun ei saa itseään liikkeelle. Kesän treenailin mielekkäällä ja vaihtelevalla ohjelmalla, joka löytyi Matt Robertsin Juoksemaan-kirjasta. Juoksuvuoden kohokohtina mieleeni jäi Onnin organisoima Yön kutsu -juoksuvaellus (50 km) ja kramppien sävyttämä Kärkimaraton sekä pari lyhyttä lenkkiä Onnin ja Pasin kanssa Onnin omalla 24 tunnin taipaleella lokakuussa. Tulevaisuuden maratontreeniä ajatellen ajatuksiakin heräsi: pitkiä lenkkejä pitää tehdä enemmän, nimenomaan ajallisesti pitää lenkkien pituutta kasvattaa, vaikkapa juoksu-kävelyrytmityksellä.

  

 

Keväällä hiihtokausi jatkui kiitettävän pitkään, viimeinen rutistus huhtikuun kahdeksantena päivänä Rimpinevan ympäri ja samalla tonni täyteen viime talvelle. Alkuvuosi olikin melkoista hiihtelijän unelmaa: ei pitkiä pakkasjaksoja ja lunta riittävästi. Joulukuun alussa näytti tämäkin talvi hyvältä: itsenäisyyspäivän tienoilla pääsi jo kivasti hiihdon makuun lyhykäisillä lenkeillä, mutta sitten ilmojen haltija päätti sen ilon lopettaa. Niinpä jäi vuoden 2013 hiihtokilometrit nekin harmittavasti parin lenkin päähän tonnista. Loppulukemat 980 km, kuitenkin kolmisen sataa edellisvuotta enemmän. Hiihdossa en suorita mitään ohjelmaa, vaan hiihtelen päivän tuntemuksien mukaan sopivan kovaa sopivan pitkästi. Parhaat hiihtofiilikset löytyvät kevättalven auringosta Rimpinevalta. Saapa nähdä miten tämän talven hiihtojen käy?

 

Maantiepyöräily jäi viime vuonna turhan vähälle. Kilometrejä mittariin pyörähti Herrasen Pekan sanoin hävettävän vähän 828, edellisvuonna kiersin kampea kuitenkin yli 2000 km. Botniapyöräilyssä kävin kuitekin ajamassa taas vauhdikkaan lenkin: kolmen tunnin “haamuraja” ylittyi parilla kymmenellä sekunnilla: olo oli kuin oravalla jäistä käpyä pureskellessa.... Työmatkapyöräilyäkin kertyi hämmentävän vähän, vain 18 kertaa. Olisikohan uuden vuoden lupauksen paikka?. Vuonna 2014 pyöräilen töihin ja takaisin ainakin 30 kertaa!

Noiden kilometrien lisäksi olen tehnyt muutamia kuntopiirityyppisiä jumppia kotosalla, kiekkoillut Wanhojan Pierujen kanssa 29 kertaa ja tuomaroinut kolmisen kymmentä kiekko-ottelua.

Omia liikkumisiani hitusen viime vuonna verotti uudelleen henkiin herännyt valmennusharrastus. Syksyllä 2012 minulle tehtiin ehdotus, josta en osannut kieltäytyä. Valmentaminen oli jo jonkin aikaa mieltäni kutkutellut. Laiton pilliin kaulaani, luistimet jalkaani ja ryhdyin Cowboys NiceHockeyn valmentajaksi. Valmentamisen -voittojen, tappioiden, mutta myös sen arkisen harjoitusten suunnitelun ja vetämisen – mukanaan tuoma tunneskaala on ääretön. Nuorempana mielessäni vannoin, etten koskaan ala naisia valmentamaan, mutta onneksi aloin. Kokemus on ollut hieno ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kevättalvinen Suomi-sarjan lopputurnauksen finaali ja voitto kotihallissa oli ehdottomasti yksi liikuntavuoteni kohokohtia. Vuoden aikana harjoitus- ja ottelutapahtumia on ollut noin 80.

 

Muutaman kerran on siis kotoa saanut lähteä liikunnallisen toiminnan pariin. Paljon se ottaa, enemmän se antaa!

Ajatuksia, suunnitelmia ja haaveita tälle vuodelle seuraavassa kirjoituksessani...sitten joskus.