Miten

tuo lie olis elämä ykstotista ilman tätä harrastavaa mukulakatrasta.
Täällä ollaan taas lauantaista oltu syän sykkyrällä, kun Vilja sai polvilumpioonsa melkoisen tällin: pesäpallon. Treeneissä harmiton heittotilanne, joka sitten nasahti suoraan polvilumpioon.
Seurailtiin viikonloppu, mutta kun ei jalka alkanut pelata, piti maanantaina käydä päivystyksessä.
Ei murtumaa ja huokaistiin helpotuksesta, kunnes eilen illalla jalkaterä turposi ja meni ihan kylmäksi.
Hätäännyin kyllä hiukan, että mitäkäs nyt.
Aamulla taas päivystykseen ja meidät passitettiin Oyssiin epäilynä valtimotukos. Ääks!

Yhteispäivystys toimi tällekertaa suhteellisen mutkattomasti ja kirurgille päästiin jo 40 min jonotuksen jälkeen. Ihmettelihän tuo kirurgi moista ilmiötä ja totesi, että jos olisi kyseessä tukos, niin kipu olisi todella kova.
Neste on päässyt jalkaan kertymään, mutta vähäisen liikkeen takia se ei pääse jalasta pois... Näin pohdiskeltiin asiaa ja meidät laitettiin kotiin... Jospa jalka alkaisi pikkuhiljaa liikkua.
Meinasi lääkäriäkin hymyilyttää, kun luki Viljan sairaskertomuksia... Tuskin edes näkee kaikkia, niinkuin syksyllistä varpaitten "murskaantumista". Hoh-hoijaa ja huh-huijaa!

Pidin maanantaina lepoa hiihdosta, kun sunnuntain kolmikymppinen veti ihan maitohapoille ja rakotkaan ei oikeen olleet ystävällisenä  :(
Tiistaina kävinkin rusikoitavana taas.
Ja jokohan kertoisin muutamista pienen pienistä hipsutteluista... Jos kerron niin kaikki menee pian mönkään. Kyseessä on oikiastaan uus laji: Stepping into the barefoot world :D 

 Jätän teidät vielä jännitykseen siltä osin!

Viikko hurahti

haavoja nuoleskellessa.
Toki on tapahtunut monenlaista tuolla koulumaailmassa, kuten tämä:

Kuva napattu Nivala-lehen facebook-sivulta, kuvaaja Hanna Vierumäki

Eli meidän Vetu potkittiin lukulomalle, kannettiin kartanolle lukiosta.

Kävinhän mää jo maanantaina uudet monot ostamassa Urkkalelusta. Nyt sitten valikoitui jalkaan kilpa-Salomonit... lupasivat liikkeessä, että näillä se 40 sekkaa tippuu 15 kilometrin matkalla. Piti mun sitten päivittää hiihtopukukin Löffnerin softshell pukuun, että olis nyt kaikki valtit siihen ajan alitukseen :D
Ollaan tässä kotosalla juteltu tästä, kuinka kamalan paljon rahaa on vuoden sisään mennyt meidän koko perheen urheiluharrastamiseen. Sillon kun ostin Madshusit, niin ajattelin, että siinä on mulle sukset loppuiäksi. Nälkä kasvaa syödessä, ei voi mittään. Joskus täällä blogissa on ollut juttua suksivalinnoista. Nyt jos kysyttäisiin, sanoisin, että aktiiviharrastajalle kilpavarusteet. Kun ei niillä ämpärimuovisuksilla (enolle terveisiä) saa hiihtotekniikkaa kohilleen, minen ainakaan saa.
Jotta niin lähti fischerit sekä monot, että sukset vaihtokaupassa Salomonin monoihin ja tein mielestäni tosi hyvät kaupat!
Niin vielä tästä hussutuksesta... huomminkin voisi rahansa sijoittaa.

Viikolla hiihtelin vanhoilla monolöpököillä ja kyllä oli sitkiää hommaa.
Tänä aamuna kierrettiin Pyssymäestä aurinkolatu, Salomonin suksilla ja uusilla monoilla. Oi voi, en viuhtonut aikaennätyksiä, mutta meno oli rentoa, luisto hyvä ja keli suosi kaikinpuolin!
Ajassa 1.27,27  20 km. Semmoinen nautiskelulenkki.

Pakkaspäivinä

viimeviikolla tuli hiihdeltyä  pertsaa.
Keskiviikkona Netan fischerit vei niin hyvää kyytiä, että keikahdin pyrstölleni. Kymppi noin 50 minuuttiin. Perjantaina kovemmassa pakkasessa ei luisto pelannut yhtä hyvin, mutta hien sai irti 20 asteen pakkasessakin.
Lauantaina läksin ensimmäistä kertaa tuppuroimaan Rimpinevan suuntaan kotopihasta. Harmitti hiukan kun pääsin vasta kolmen aikaan lähtemään ja arvelin, etten ehdi Rimpinevan lenkkiä kiertää ennen pimeää. No hyvä olikin, etten ehtinyt tämän takia:

Tuskainen oli tulomatka Pyssymäestä kotiin tällä jalalla. En oikein ymmärrä, että nuo fischerin monot ovat olleet mulla nyt kaks talvea ja aina vaan tulee hankaumia... Tarttis tehrä jotain, mutta mitä?
21 km tuli kuitenkin matkaa mittariin.
Tänään hain rakkolaastaria ja ajattelin, että kyllä se siitä kipu lähtee. Eikä mitä; kympin kesti kiertää Hiitolassa, laastari oli hankautunut pois paikaltaan ja nyt se on mukavan näköinen tuo koipi. Kipuun ei auttanut laastari ja haavasta valuu visva. Rauhoittaisikohan merisuolakylpy?
Juu, oli aikomus rikkoa 500 km tänä viikonloppuna, mutta aikomukseksi jäi. Ei alkanut onnellisten tähtien alla tämä käärmeen vuosikaan. Mikä himskatti tässä nyt mättää.

Piinapenkissä

jälleen tänään - nimittäin Antti Pirttilahden käsittelyssä.
Olis kova tuska jo saada tuo kantapää kuntoon. Tiukat on nuo sivut, lihaskalvojen kulkureitit.
Antin käsittelyn jälkeen olo on kuin jyrän alle jääneellä, mutta kai pitää ollakkin, että saadaan jalat treenikuntoon... Kahden vuoden päästä voi jo kuulemma ollakkin :D

Lauantaina kävin tosi vetelän viistoistasen pyörimässä ja sunnuntaina meinas sitten vahingossa paukahtaa ennätys rikki, kun illalla piti hissukseen käydä parikymppiä hiihtelemässä.
Jos en ois kympin jälkeen hidastellut mehuhörppäysten kanssa, niiiiin... voe elläimen käsi... kotona träkkerissä 15 kilometrille aika 1:00:37 PÖH! JOS ja ISO JOS

Päivä meni jäähallilla, tälläkertaa Viivin turnauksessa.
Ihan koko sakilla kannustamassa.

Viivi vasemmalla pinkeillä luistimen nauhoilla

Minuutti

minuutilta talven vouhotustavoite lähestyy.
Tänään 15 km ajassa 1:01, 11
Viikko mennyt vähän vatsatautia vältellessä, myrskyssä takkatulen ääressä, viltin alla pötkötellen.

Pääsin

kuin pääsinkin hierontaan pitkästä aikaa. Sairastumisien ja muiden sattumusten takia on hierontaväli pääsi venähtämään turhan pitkäksi. Kävinpäs tälläkertaa sellaisella hierojalla, joka kävi läpi nämä soivat ;) lihaskalvot... voi itku ja hammasten kiristys. Pari päivää meni sen jälkeen huokaillessa.
Lauantaina vasta pääsin ladulle, kun loppuviikko oli niin kiireinen.
25 km ajassa 1.48,50... harmitti, kun oli vain vesipullo mukana, enkä sitten sen veden takia viitsinyt pysähtyä. Pari tuntia on vähän liikaa ilman mitään suuhupantavaa. Loppu paukut viimeisillä kiekoilla.
Eikä kantapääkään suorastaan iloinnut tämän lenkuran jälkeen :/
Tänään päivällä pöperössä kävin kympin hivuttelemassa. Tympäsi niin ajamaton latu, että päätin illalla kokeilla uudelleen. JOO... Latukone löysin Hiitolan noin seisämän tietämissä OU JEE! Ketähän varten yöksi latu ajetaan?  ÄRRR!
Siis kaksi kymppiä tänään kahteen eri otteeseen, vaikka jäikin vähän paskan maku suuhun ajamattomista laduista, niin kantapää ei oo kiree ja se pistää hommat plussalle.

Vauhdikkaasti

alkoi tämä viikko.
En kyllä tarkoita parakkikotsaa- joka oli mulle ihan uus laji- voi kauhistuksen kanahäkki ;)
Mutta oppilaiden rustaama tiramisu siivitti hyvään vauhtiin Hiitolassa.
15 km ajassa 1.02,38 juup, taas parani pikkusen. Tunnin rajapyykki lähestyy ja jos tänä talvena siihen pystyn, niin sitten kyllä saatte pistää sellaiset aallot tulemaan, että hyrskyn myrskyn vaan!

Tuo matkamittaus noilla härpäkkeillä on kyllä epäluotettavaa. Onneksi tietää, että Hiitolassa lyhyt kierros on 2,5 km ja pitkä 5 eivätkä ne muutu vaikka trackeri näyttäisi eiliselle matkanteolle mittaa 14.84 tai kun viimeksi viiletin 15 km aikaan 1.03,11 matkaksi trackeri näytti 15.53.  Aika iso ero samalle matkalle... se taas vaikuttaa keskivauhtilaskelmiin ym.
Toisaalta en pääse edes heti matkaan puhelimesta trackerin käynnistettyäni: siinähän pittää räpeltää hanskat ja sauvat kätteen. Siinä mielessä sykemittari olis käytännöllisempi...No se näistä härpäkkeistä.

Tänään viis kilsaa pitemmästi eli 20 km ajassa 1.23,46
Pakkanen varmaan alkoi vähän kiristyä, kun viimeinen vitonen meni nihkiäksi.

Pääsenköhän huomenna jo sinne hierontaan, mihin tässä on muutama viikko yritetty!

Aina ei

luisteluhiihtokaan ole pelkkää kyydin ottoa.
Eilen uudellalumella nihkiää räpellystä kympin verran ja aikaakin meni jotain 47 min...
nii, että hirviän hiasta.
Tänään sitten uusi lumi ei luistanut kummoisemmin vaikka pakkanen oli sitä kovettanut.
18 km ajassa 1:19... että ei ole tänä viikonloppuna saanut vauhdin hurmassa tuuletella.
Auttaisikohan jonkinlainen pikavoide näihin keleihin?

Eilen

pääsin kokeilemaan hyviä pertsasuksia ja kyllähän se niin on, että hyvillä suksilla homma onnistuu. Ei kuitenkaan ihan heti tarvi suksikaupoille sännätä, kun saan nyt noilla pertsoilla hiihdellä niin kauan, että lainaaja kuntoutuu hiihtoladuille jälleen. (Tsemppiterveiset typykälle vaan, jos satut tänne eksymään!)

Hiihtotyylit herättävät niin kovasti intohimoja puolesta ja vastaan. Mun juttu on luisteluhiihto.
Perinteisen painonsiirto on vaikeampaa, kun sitä on vähemmän hiihdelly. Paljon tekniikka on suksistakin kiinni. Siksi minusta olisi tärkeää, kun suksia ostaa, että niitä saisi kokeilla ensin. Yhdet suksiostokset on mennyt pöpelikköön ja viimetalven tuskailin, kun ei passannut monot jalkaan, eikä kulkenut... Vika oli toissa kevään suksiostoksessa... kun sai niin halavalla :/ halpa ja hyvä harvoin kohtaavat!
Kannattaa bongailla noita kilpahiihtäjien jäämistöjä, sieltä saa hyviä pelejä. Nuo uudet Salomonit ovat osoittautuneet oikein toimiviksi ja monotkaan eivät tunnu kaltereilta ollenkaan, kun on hyvät sukset alla. Tekniikan myötä sitten vauhtikin paranee. Tosin luulen, että viimekesän pyöräily ja kyykkääminen pumpissa on lisännyt massaa reisissä, tieten sekin sitten parantaa vauhtia.

Eilen 10 km pertsaa ajassa n. 56 min.
Kantapäätä juilii enemmän tuo perinteinen hiihto.
Luistelumonot pakottavat jalan sellaiseen asentoon, että kantapää siitä enemmän tykkää.
Oon jo aivan luopunut toivosta, että ens kesänä mittään joustais. Täytyy vaan mietiskellä pyörälenkkejä ja tähdätä botniapyöräilyn ajan parannukseen.

Tuota, tuota

kehuskelen täällä siis vain oman vauhtini kehittymisestä, mikä ei ollenkaan tarkoita mitään kilpavauhtia. Sitä nyt vain saattaa hetkellisesti hurmaantua siitä, että pysyy 15 km oman miehen perässä ladulla.
Hiihtäminen on ihan paras liikuntamuoto mitä tiedän, eikä sitä passaa enää tässä iässä pilata millään kilpahiihdolla.
Kerronpa esimerkin miten minun ja niiiiiin monen muun hiihtointo on pilattu vuosikausiksi.
Ala-asteella meillä talvisten liikuntatuntien ohjelma meni tällä kaavalla: Joka ikinen tunti parin kilometrin latu hiihdettiin kilpaa. Suksien huolto ei ollut kummoista ja varmaan edellisvuoden voiteilla mentiin pitkälle talveen ja kun perinteisestä hiihtotyylistä on kyse, tuskin koskaan sain kokea minkäänlaista elämystä siitä, että hiihto olisi mukavaa. Tuskaista ja tympeää, sitä se oli!
Vasta tähän Malisjoen varteen muuton jälkeen kevättalvisin alkoi tuntua siltä, että joelle pitää päästä nauttimaan aurinkoisista kevätsäistä; hiihtoilimoista.
Kun tähän kuvioon yhdistetään enoni, jolta löytyi minulle sopevaiset luistelusukset (ne karhut joilla joka talvi vieläkin hiihtelyt aloitan). Hyvillä välineillä alkoi hiihtely maistua- kauankohan siitä on, kymmenisen vuotta sitten.

Kirjotan tätä nyt siksi, että mielestäni hiihto on helppo tapa aloittaa kuntoilu, varsinkin jos ei koskaan ole harrastanut aktiivisesti juuri mitään heilumista (eikä varsinkaan kilpaurheilua, niinku en siis minäkään). Terveisiä kaikille niille reippaille, jotka ovat nyt sen neljä kilometriä käyneet sivakoimassa. Kun liikenteeseen lähtee maltilla, intoa riittää keväthangille asti.

Tänään hissukseen 21 km ajassa 1:27... ja jotain. Muutamalla pyssäyksellä.
Jaa, kilometrejä kysellään jatkuvasti: niitä on kasassa noin kaks ja puolisattaa. Laitan laskurin kohtapuolin... jos laitan ;)