Nyt on käyty

hiihtämässä, jep!
Huhmarissa käytiin ensilumenlavulla. Olipa kuulan porukka saanut mukavan lenkin säilötystä lumesta. Pituutta lenkuralla oli noin 800 metriä, mutta sellainen mukava nousupätkäkin rinkulaan oli mahdutettu. Pahus, kyllä se on hankala laji tuo hiihtely, viis kilsaa meni alkuun urku auki huhkiessa ja sitten loppu kunto. Mikähän siinä on, että hiihdossa ei osaa lähteä maltilla matkaan? Vajaan 11 km kiersin mittarin mukaan ja ihan hirveillä keskisykkeillä... Sykemittarikin tuumi hiihon jälkeen, että nyt saa levätä monta päivää :D No en sitä uskonut vaan menin sen tien uikkoon kynttiläpulikointiin (antees väärä ilimasu, siis naisteniltaan).

Tämä viikko näytti jo ihan reippaalta tuolla polar flowssa. En pidä kelloa päivärytmien tarkkailuun vaan lähinnä liikuissa, joten prosentit tai askelmäärät jää multa huomiotta. Lauantain pidin lepoa, kun kantapäässä oli pientä kirrauksen tuntua, mutta venyttelin hyvin ja se olis näköjään aika oleellista tälle liikkujalle nykyisin. Tänään kävin reilun 25 kilsaa pyöräilemässä Pyssymäessä ja olipa kyllä aivan loisto pyöräilykeli! Tässä kirjoitellessa on pitänyt hermona seurata meidän naisten ekaa mestispeliä otteluseurannasta Vaasan Sporttia vastaan, mutta Nicehockey hoiteli homman kotiin 3-6, hienoota!

Päivän kysymys

on ollut, joko oot käynyt hiihtämässä? No en oo, mutta oon yrittänyt...
Sunnuntai aamuna kierrettiin Jarkon kanssa Pyssis ja Hiitola, mutta ei ollut baanoja ajettu, eikä viitsitty sitten lähteä luistelusuksilla tuppuroimaan. Ei auta kuin odottaa.
Piti mun pitää sellainen tuumailu tauko, että sain nuo yölliset yskänpuuskat loppumaan. Yllättäen olen nyt innostunut tekemään pitkiä kävelylenkkejä. Maanantai-iltana, kun oli niin mukava pakkaskeli, päätin kävellä Kullaan lenkin reilu 11 km ja vajaa pari tuntia. Kaikin keinoin oon yrittänyt vältellä punttiksella menoa ;) Eilen illalla kuitenkin päätin lähteä ja oli ihan hyvä reissu. Punttisalilla on ihan mukava, kun väkeä on sen verran vähän, että saa tehdä oman rytmin mukaan.
Juoksin matollakin sen parikymmentä minuuttia, eikä nyt kiristä kantapäätäkään. Höh, missä lie taika? Varmaan Mervin uusissa kalevalaisopeissa? Nyt ei takamus kiristä. Kiitos vaan :)
Nyt kun keli meni liukkaaksi taitaa olla parein keskittää menot Uikkoon: vesijuoksua ja punttista. Nastakengät on niin tylsät, että ne eivät enää pure jäähän, täytyis ostaa uudet. Suosituksia?

Ylivieskan Kuulan

toiminnanjohtajan houkuttelemana lähdettiin lenkkeilemään Huhmariin. Ulkoilutapahtuma kuului Piipon Reetan hyväntekeväisyystapahtumiin, joten mielessä osallistuminen kävi jo ennen Risen houkuttelujakin. Yritettiin siinä lähtiessä katella tapahtumasivuilta, että minkä mittaista lenkkiä hölkkäiltäs porukalla, mutta tuntui olevan monenlaista vaihtoehtoa ja "ammattilaisille" omat reitit... Paikanpäällä ei sitten kuitenkaan selvinnyt reiteistä juuri muuta, kuin että on kävely/hölkkäporukka ja juoksuporukka ja reitti sama kaikille. Matkana 16 km ja takaisin voi palata sitten kun on saanut juosta tarpeekseen. Meitähän oli Nivalasta sakkia kuus kappaletta juoksemassa, muut ovat ehkä päätyneet sisäaktiviteetteihin. Kävelijäporukasta en tiedä minkä verran lähti matkaan, kun perässä lähtivät.
Päätettiin siis lähteä juoksuporukan matkaan, mutta reitti olikin jonkin sortin polkujuoksutaival, eikähän me oltu osattu kumpparein varustautua. Mua alkoi hirvittää ensimmäisillä kilometreillä, kun nilkkoja myöten olin uppeluksissa jääkylmässä vedessä, että mitäkähän hiipuva lentsu nyt tästä tempauksesta tykkää. En ole herkkähipiäinen kastumiselle, mutta kokematon kylmänilman polokujuoksija oon, tunnustan. Kun Venlakin 4 km:n jälkeen alkoin pohtia, että onkohan varpaat jäässä vai irronneet kokonaan, kun ei tuntoa ollut, katsoimme parhaaksi katsella kuivimman mahdollisen paluureitin takaisin. Hyvä niin! Kaikilla lämpeni varpaat teitä pitkin juostessa, ettemme luultavasti enää pahemmin vilustuneet. Ja kotona ootti lämmin sauna :)
Pikkusen päälle 7 km hölkkäiltiin. Alun 4 km meni hitaanlaisesti polun märkien kohtien yli loikkiessa ja loppu hirmu sykkeillä Huhmaria kohti kiivetessä.
Nyt on sitten pari seuraavaa päivää kuolettavan tylsää junaelämää, toisaalta mukava nähdä Hämptonin kamuja. Ei taida vielä torstaina päästä enslumen laduille, mutta oonpa hyvillään nyt siitä että ilma jähtyy.

Ja hei! Olis tämmönen treineri myytävänä... On vielä pari viikkoa villiskirpparilla, että siellä voi käydä kurkkaamassa. olen ulkoilmaihminen, en osaa polkea paikoillani... mutta jos jollekkin tää sopii niin hakemaan vaan 70 eurolla lähtee!

 

Kehveli vieköön

kun melkein innostuin tänne kirjoittelusta, niin avot, teräsnaiseen meinaa iskeä flunssa.
Perjantaina vielä käväisin hölkkäilemässä ja olin kovin hyvilläni tunteroisen lenkistä, joka melkeinstä onnistui matalemmilla sykkeillä... net tietänevät tämän hankaluuden, jotka tänne joskus ovat kurkistelleet... Niin lauantaina heräsin kaktus kurkussa. KÄÄK! No alakoipa hirviä pyristely flunssaa vastaan. Maitohappobakteeria, Carmollistippoja, kuusenkerkkiä ja tyrniä pakasteesta, Vanatallinnaa kuumana ja sitten inkivääriä, kuumana sitäkin. Mikä noista nyt olis tehokkain, sitä en osaa sanoa, mutta senpä voin sanoa, että olen voitolla. Lenkkeilemään en vielä uskalla, tosin semmoisia seitsämän kilsan kävelylenkkejä oon tehnyt päivttäin. Tuo raikas syksyinen sade tekkee hyvvää räkäisille keuhkoille. Ja kun se tuo vesisade muuttuu lumiseksi, niin sitten pitää olla iskussa, ei saa flunssapöpöt kiusata kun hiihtobaanat ovat valmiit. Eikä sykemittarista enää kurkistella, että pysyykö sykkeet matalana, heh, ei pysy kuitenkaan. Sukset on vielä vintillä, mutta kertoivat jo Kalajaskassa, jotta kohta Huhmarissa levitellään lumet hiihdeltäviksi. Jou-jou... ootellaan, ootellaan. En lie ainoa latujen oottelija ;)

viimekeväänä kestohangilla kierreltiin Rimpinevaa, Linttinevaa ja Vinnurvajärveä

Kummallista

kyllä, kun vaivojani tänne valittelin, niin päättivät sitten häippästä vähäksi aikaa ilmeisesti.

Maanantaina kyllä kiusasin itseäni vielä illalla pilates-rullalla. Reiden sivuja en kärsinyt pyöritellä kuin pariin otteeseen, mutta oliskos siitä ollut apua Höh! Nimittäin tiistaina jo tuntui, että täytyy lähtiä lenkille ja Pirttirannan seiskan jälkeen keskiviikkoaamuna ei kireyksiä ollutkaan. Havaitsin sen vasta, kun tänään iltapäivällä mietin, millaista liikkumista tänään olisi hyvä harrastella. Oli niin hieno auringonpaiste, että tuntui hyvältä pyöräilykeliltä. Tästä kun lähtee kiipeämään Pyssymäkeen, siellä pyörähtää Kärpänlenkin ja palaa nousujohteisesti takaisin Pyssymäkeen, niin saa aika mukavaista sykkeen nostatusta pyörälläkin kahdenkympin verran. Nyt on sitten vaan tullut vouhotettua viimeisimmät liikkumiset aika kovilla sykkeillä, joten ilmeisti pitäisi pikkasen ottaa rauhallisemmin pari treeniä.
Punttisalia Jarkko ehdotteli huomiseksi. ÄH, miten oppisin tulemaan sinuksi sen punttiksen kanssa? Haluaisin oman salin, semmoisen kuin Mervillä ;)

Kouluhommissa aloittelen pisteidenkeräilyä Kärsämäen suunnilla. Siellä urheilualusasuja valmistavan Finnsvalan kanssa viritellään tuotteen testauskuvioita ja hiukan muotoiluhommiakin. Mielenkiintoista projektia taas vireillä.
Senkin takia tuntuu, että näistä omista liikkumisen iloista voisi kuitenkin kirjoitella, jos se jonkun muunkin saa sohvalta ylös, niin silloinhan ollaan jo jotakin voitettu.

Hyvä on

Onni, paras kannustajani ;)

Kyllähän liikuttu on, mutta tänä treenivuonna ei oikeastaan mikään ole mennyt suunnitellusti.
Voihan, voihan!
Vuoden -14 kesä jäi mieleen treenikesänä, mutta tämä kesä oli taas vaivojen kesä ja vaivat ikävä kyllä jatkuvat vaan. Kesä on hölkkäilty maastossa  4+1 rytmillä Nicehokilaisten kanssa monenlaista lenkkiä... Tarkoittaa siis, että olemme pitäneet hauskaa perhereitin etulenkilläkin, yritetty kasvattaa kuntoa. Kyllä Nicehockey näyttää kovakuntoiselta, mutta minä en :(

Vasen kankku kiristyy ja kireys vetää kantapäähän asti. On hierottu säännöllisesti, on venytelty, on pidetty taukoakin, on syöty magnesiumia ja välillä pyöräilty, mutta joku siellä nyt kirraa tuolla takalistossa.

Eilen ajattelin, että kai se nyt kunto 12 km kestää hölkätä. Hölkkäsinhän kesällä kuitenkin 22 km kokeillakseni onko minusta enää ollenkaan juoksuhommiin. Ilokseni jaksoin lenkin järven ympäri jolkotella. Ja kunto kesti tuon Nivalan Suunnistajien polkujuoksunkin yllättävän hyvin. Juuri näitä pyöräreittejä on tullut ravattua ristiin rastiin. Vaikka olenkin kohtuullisen tottunut polkujuoksuun, niin kyllä tiepätkillä nautin juoksemisesta ja se näkyi vauhdistakin, metsäpoluille siirtyminen näkyi heti yli minuutin vauhdin putoamisena kilometrillä. Ratajuoksija siis :D meitsi.
Pari kilometria ennen maalia persusta alkoi juilia ja väsymys painoi. Nousussa viimeiselle tieosuudelle mietin, että jos Jarkko on tuossa tiellä, niin hyppään auton kyytiin. Kai se ajatus vaan jotenkin unohtui sitten ja jatkoin maaliin vaikka tiesin, että nousu Pyssymäkeen on jäljellä. Polut veivät eteenpäin. Se tuossa metsäjuoksussa on niin mukavaa, että reitti etenee kuin itsestään, ei juuri tule kelloa kuikisteltua. Minun kelloni pysähtyi aikaan 1:22:24 ja olen siihen ihan tyytyväinen, näinkin huonolla kunnolla voi saada hyvän lenkin irti itsestään mukavassa syyssäässä ja hyvässä seurassa. Kantapää on vnyt saamarin kireä, jotta kai tässä pitää vuoriasanaa taas päivä harjoittaa, että antaisi pikkuisen periksi.

Isänpäivän

viikonloppuna päästiin mieluisaan puuhaan.

Pyssymäen baanoja testaamaan.

Perjantaina tei kahvakuulaa ja lihaskuntoa, ilokseni olkapää kestää jo 8 kilon kuulalla triangelia. Treenillä se saadaan tuo olkapää vielä kuntoon.

Nyt kun toinen hiihtopäivä on takana olkapäätä meinaa hiukan juilia uusi liike, mutta eiköhän se siitä.

Hämmästelimme taas latujen ylläpitoa, kun Pyssymäessä oli ajettu puru lumenpäälle?!
Kertokaas joku viisas mikä älli siinä on?
Juu, kyllä lumi sulaa varmaankin vielä, mutta eikös nyt olis voinut ihmisten antaa nauttia sunnuntaihiihtelystä?

Meidän vilukissa sai isänpäivälahjaksi piiitkät villasukat. Tuntuu olevan lämpimät ;)

Lomaviikko

otettiin vähän rennommin, vaikka tulihan tuota jumppailtua ja juoksenneltuakin.

Viikolla käväistiin katsastamassa Rovaniemellä, miten siellä pojan opiskeluelämä on alkanut.
Keskiviikkona retkeiltiin Ounasvaaran maisemissa ja kyllä täytyy sanoa, että kateeksi käy, oli niin huikeet lenkkimaastot siellä.
Latukin olis ollut, ei vaan tiedetty ottaa suksia mukaan. Ilmeisesti se oli vasta tämän viikon aikana tehty. Arvaa harmittiko?
Mukava reissu. Ville tosin ei päässyt meidän kanssa retkelle, kun oli tentti juuri keskiviikkona.

Perjantaina tein kahvakuulan ja eilen käveleskelin tuolla jäätiköillä puolitoista tuntia.
Tänään 4+1 rytmillä reilu kymppi kamalan kankein jaloin, kahvakuula tuntui vielä haaruksissa. Viimeksi tieten kirjoittelin, että juoksu sujuu, mutta nyt ei sujunut, ei ollenkaan... Oli liikaa vaatetta ja tiet niin vellinkiä ettei jalkoja tahtonut saada kurasta nousemaan, sykkeet poukkoili jne...

Noo, ei mee vahvasti meidän pelinaisillakaan, ovat juuri Kuhmossa pelaamassa ja turpiin on tulossa niin että tukka lähtee. Eilen peli oli hirmu tasainen ja sen jälkeen uhkuivat voitontahtoa. Nyt näyttää tilanne olevan jo 6-1.


Lopuksi voisin heittää HAASTEEN.
Nimittäin viimesyksynä söin niin kamalan paljon joulukonvehteja jo ennen joulua, että jouluna niissä ei ollut enää mitään viehätystä. Nyt kesän aikana oon jättänyt karkin syönnin aika vähiin ja pudottanut painoa muutaman kilon... (tästä painonhallinta asiasta voisin joskus kirjoittaa... oon aloittanut jo, mutta siitä hirrrrveen pitkä kirjoitus). Hämenlinnassa mulla on ihan kauhea tarve mussuttaa koko ajan jotain, kun on niin ikävä kotiin. Noo kuitenkin, nyt olis tarkoitus pitää näppinsä erossa suklaarasioita ja korkata vasta jouluna sellainen iiiso rasia, joka ostettiin tullessa Rovaniemeltä Haaparannan Candy Worldistä.

Saankos kavereita tähän messiin?

Uskaltaisiko

tänne näkyville kirjoittaa, että tuntuu siltä kuin juoksu alkaisi kulkea?

Sunnuntain pitkiksen jälkeen oli kyllä hiukan työlästä istua junassa, mutta silti hyvä mieli kun viikkokilometritkin alkaa kympeillä eli viimeviikon juoksukilsat 37,7.
Pikkuhilijaa on silti tarkoitus edetä ja tuo 4+1 rytmi on kyllä aika mainio sykkeiden tasoittaja.

Eilen mulla oli palautuspäivä ja kävin uima-hallilla juoksentelemassa. Vesijuoksua vajaa 50 min ja olisinko uinut kymmenisen minuuttia.

Tänään tuntui tosiaan siltä, että tämä juoksu alkaa olla rutiinia. Semmoista mukavaa ja helpontuntuista kun on, niin on vaivatonta lähtiä lenkille.
Harmittaa vaan nyt, kun puhelimen ja kellon synkronointi tökkii, enkä saa käppyröitä näkyviin :( samperi tuon tekniikan kanssa.
No ajassa 1.02.08 8.61km
Keskisyke 144 ja maksimi 161... lopun kovat nousut nostaa sykettä... seli-seli.
Running index 46
Ja olinpa oikein tyytyväinen näihin lukemiin, hjyvä fiilis!

Ja silimän iloa blogin lukijoille viimeiseltä elävänmallin maalauskerralta

Vaimo kotona

Ekstriimiä elämään todellakin: vaimo oli viikon kotona : ) No, sitten vakavoidutaan ja siirrytään asiaan.

Viime blogissani toivoin löytäväni ohjelmallisuutta treenauksen. En ole löytänyt. Vaan eipä haittaa. On ihan makiaa, kun saa itsestään hiukan irti ilman tiukkaa ohjelmaakin: pyöräilyä, juoksua, suunnistusta, muutama jumppakin ja kiekkokauden avaus keskiviikkona.

Maantiepyöräilykelit ovat tälle vuotta ohi, mutta kuitenkin kilometrejä kertyi yli 2000 ja pyörän mittarissa nyt kaikkiaan yli 5000. Taitaa olla aika viedä Bianchi Maunumäelle perushuoltoon. Hyvin on pyörä kestänyt: yksi ohjauslaakerin vaihto ja kaksi rengasrikkoa takana.

Elokuun alkupuolelta lähtien on taas juoksukin maistunut. Lenkkeily on ollut monipuolista. Mukana on ollut polkujuoksuja, 4+1 -juoksua, vetoja  ja mäkijuoksuakin kroppaa ja fiiliksiä kuunnellen.

Viime viikon ohjelmassa oli kahvakuulailua, kauden avaus Wanhojen Pierujen kiekkohöntsäilyssä ja kolme erilaista juoksu- ja kävelylenkkiä. Maanantain kahvakuulailu ja syyskylmät vetivät niskan niin jumiin, että päätä särki tiistaina. Päivikki onneksi houkutteli Pyssymäkeen ulkoilemaan ja ehdotti lajiksi sauvakävelyä, että hartiat saisivat liikettä. Tartuin syöttiin ja houkuttelin Viivin kirittäjäksi. Päivikki juoksi omia vauhtejaan ja me Viivin kanssa kävelimme reippaasti tasamaat ja alamäet, mutta juoksimme ylämäet. Olipa hieno kokemus. Sauvat rytmittivät ylämäkijuoksua aivan uudella tavalla. Treenistä tuli melkein loikkaharjoitus ja ojentajatkin saivat kunnon treenin. Mäkijuokstutreenit taidan vastedes tehdäkin sauvojen kanssa. Matkaa kertyi viitisen kilometriä, sykkeet vaihtelivat välillä 90-167 ja niskajumi hellitti. Keskisyke oli 115.
Torstaina teinkin sitten Pyssymäessä hiukan kovemman treenin. Juoksin noin 8 kilometriä sauvojen kanssa. Yläkroppaankin iski maitohappoja. Mäen huipulle kivutessa kädet olivat lujilla ja taisipa toisella kertaa päästä pari kirosanaakin. Sykkeet vaihtelivat tällä kertaa lukemissa 120-170, keskisyke oli 146.
Sunnuntaina oli viikon pitkiksen vuoro. Päivikin kanssa saimme houkutelluksi velipoikanikin  mukaan kokemaan 4+1-rytmityksen vaivattomutta. Kiertelimme Nakkaperän, Lahnajärventien, Pylkönperän ja Torpantien maisemissa parikymmentä kilometriä, aikaa kului vajaa kaksi ja puoli tuntia. Kävely rytmittää juoksua mukavasti ja pitää keskisykkeen maltillisena. Aivan mainiota pk-harjoittelua eikä rasita jalkoja samalla tavalla kuin pelkkä juoksu. Noissa maisemissa juostessa huomaa myös, että Nivalastakin löytyy korkeuseroja.
Treeni on maistunut sen verran kivasti, että mielessä siintelee taas tavoitteen asettelu ensi vuodelle. Jossain kai pitäisi käydä taas maraton juoksemassa. Keskikesän taidan kuitenkin ensi vuonnakin pyhittää maantiepyöräilylle, joten talven ja kevään aikana pitäsi viritellä hyvä juoksukunto esiin, että alkukesästä voisi taas itseään kiusata. Toivottavasti talven aikana pääsee pohjia tekemään hiihtoladulla. Maaliskuulta alkaen kun pääsisi ohjelman mukaan juoksemaan, pitäisi siedettävään kuntoon ehtiä touko-kesäkuuksi.