sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lisää kaulaa

hiihtokilometreissä Jarkkoon.
Eilinen päivä meni totaalisen levon merkeissä... ilmeisesti vanhuksellekkin voi käydä ohrasesti.
Tänään sitten kakkukierrosten jälkeen oli jo kova tuska ladulle.
Perjantain kymppi tuntui eniten hauiksissa, jaloissa ei ollut juuri tuntemuksia.
Tänään läksin liikkeelle valoisaan aikaan ja hiihtäminen tuntui paljon vaarallisemmalta ;D kun näki kaikki risuhidasteet ja kiviesteet. Kakkossuksilla kuitenkin oli huoletonta pistellä menemään. Vanhat Karhut ovat vakaat, mutta aika painavat verrattuna Madshuseihin. Jospa tuo jalkojen lihasmassa kehittyisi, kun raskailla suksilla ährää menemään. Sitten se onkin taas uusi onnen aihe, kun saa pistää ykköset jalkoihin.
Niin siis reilu 16 km tänään. Aikaa meni 1,17 risuja väistellessä. Syke tahtoo näin alkukaudesta nousta; keskisyke 155 (taas max näytti 212, Hiitolassa oon laittanut tämän voimalinjojen piikkiin)
No nyt on sitten 26 km etumatka Jarkkoon ja virallinen tonnintavoittelu saatu hyvään alkuun. Mukavata:
pohojanmaassa on puolensa!

2 kommenttia:

  1. Kyllä kakkujen kalorit sulaa tuolla menolla. Meillä sitä jäikin vielä muutamaksi kahvikerraksi. Pappa ja mummeli olivat illan hämärtyessä iloisia lapsistaan ja heidän jälkikasvustaan kun viitsivät nuoretkin tulla isovanhempia tapaamaan. Huopapistokkaat ovat vaarille mieluiset. Siis oikea lahjavinkki ja iloa varpaille pitkäsi aikaa!
    T. Mummuli

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, että isosta laumasta oli iloa! Vaikka sitä hommaa ja tiskiäkin varmasti aika paljon...

    VastaaPoista