sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Vinnurvaan

suuntautui siis tämän aamun pitkä lenkki.
Eilenillalla ennen saunaa tein jumppadvd:ltä venyttelyohjelman, joka tuntui venyttävän hyvin kireätä takamustani. Erityisesti puolittaisella lootusasennolla saan venytyksen tuntumaan juuri oikeaan paikkaan, niimpä aamulla oli hyvä lähteä juoksemaan ilman kireyksiä. Tavoitteena oli taas hipsutella alle 140 lyönnin sykkeellä ja hyvin onnistuikin, vaikka tällä lenkillä kiivetään meidän kunnan korkeimmalle mäelle; Eemelin mäelle, jossa kohtasin muuten ensimmäisen kyyn, kovin oli liikkumaton käärme, meinasin astua päälle ja säikähdin tietenkin. Kostea ja vilpoinen sää oli oikein mainio metsätiellä juoksenteluun, leirikeskuskin oli vielä kovin hiljainen... kohta siellä riittää säpinää.
Suopursukin kukki jo paikoin; miten paljon nautinkaan näistä sunnuntaiaamun pitkistä taivalluksista oman ukkokullan kanssa. (Tästä leuhotuksesta olen saanut "pyyhkeitä" aikaisemminkin, joten kadehtikaa rauhassa olkaa hyvät ;D )
19,24 km ajassa 2h 27 min, keskisyke 140, max 150
Parin viimeisen kilometrin ajan juoksu oli jäykähköä, mutta näin juoksun jälkeen kun pikku tirsatkin on otettu, olo on aivan mukavainen. Ehkä illalla istun hiukan lootusasennossa taas.

4 kommenttia:

  1. Mulla oli vähän samankaltainen hyvä pitkä lenkki tänään aamulla. Oman takapuoleni toispuoleinen kireys oli myös poissa venyttelyistä johtuen. =D

    Mä tykkään pitkistä lenkeistä erityisesti kun ei tarvi repiä ittestänsä vauhtia kuten joillain muilla lenkeillä. Saa vaan mennä ja kattella kaikessa rauhassa.

    Hyvää loppusunnuntaita!

    VastaaPoista
  2. Sunnuntai ehti jo iltaan, mutta ajattelin katsella miten lenkki-
    polut on sujuneet. Näin ikäihmisenä
    pyrkii hoitamaan kuntoa, että ei tarvitse jäädsä pelkästään kiikkustuoliin istumaan. Polvivaivat pysyvät kurissa kun en liikaa kyykistele, mutta selkä vaatii venyttelyä. Olenenkin opetellut tri Antti Heikkilän kirjasta: Siunattu kipu muutamia hyviä venytyksiä ja se näyttää pitävän niitä kipuja paremmin aisoissa. Venyttelyterveisin mummuli

    VastaaPoista
  3. Niimpä-niin, Jaanaba; on niin mukava hipsutella ja nautiskella luonnosta ja maisemista. Minullakin juuri toinen kankku kiristyy noista vauhdikkaammista lenkeistä... aina jokin paikka kirraa.

    Mitenkähän siellä vanhempi mummuli jakselee? Nuorempi on tieten hiukan rennompana?!

    VastaaPoista
  4. Niinpä niin... pihalla on pitänyt hipsulella ja nauttia kiireettömästä aamusta. Itsensä hoitamiseen on tarvetta. Toki huolet pulpahtelevat välillä pintaan, mutta isomummu on ollut iloinen kun on pystynyt olemaan omassa asunnossa. Ei ole kipeä mistään. Taisto on osaltaan käynyt huoltamassa ja päiväkirjaa pidetään mummon pöydällä, jotta tiedetään missä mennään... vanheneminen ei ole kovin helppoa, mutta asenne on ratkaisevaa tässäkin elämän tilanteessa.
    Hyvää vauhtiviikkoa perheeseen ja muistakaa hiljentää vauhtia kun luonto antaa voimavärejä ja mielen-
    tyyneyttä. t. mummuli

    VastaaPoista