Pisamia ja tunnustuksia

Aurinkoladulle suuntasin tänään heti töiden jälkeen. Tai oikeastaan ensin Pyssymäkeen, sillä yritin ehtiä katsomaan tyttöjen selviytymistä koulujenvälisissä hiihtokisoissa. En ehtinyt ja sen aavistinkin. Vilja oli selvinnyt sijalle 11 ja Viivi sijalle 18. Olemme kovin ylpeitä hiihtäjäneidoistamme ja juuri siitä, että ovat niin innokkaita lähtemään kisoihin.

Pyssymäkeen päästyäni huomasin, että tuli taas liikaa vaatetusta ja olin hiestä märkä jo siellä, mutta en oikein uskaltanut alkaa vaatetta vähentämäänkään kesken lenkin. Sain lisätankkausta mehutetran verran ja läksin sen voimin rimpinevan kiertoon. Tosi lämmin auringonpaiste ja plussakeli oli hiukan pehmentänyt latua ja voitelu ei nyt ollut kohillaan, mutta hissukseen hiihtelemällä  reissu eteni ihan mukavasti. Herukkamehua oli eväänä, mutta jano oli niin kova, että olisin kaivannut välillä ihan vettä.

Tosi mukavaa kevätpäivetystä näkyy jo pisamaisilla poskillani eilisen Vuokattilaskettelun ja tämänpäiväisen hiihtoreissun jäljiltä. Mukavalta tuntui vähän pitempikin lenkki, eikä loppunut paukut, vaikka vähän kunnon kestämistä pelkäsin.
31 km  noin 2 tuntia 30 min (pyssymäkipyssäys vähän sotkee). Toivottavasti viikonlopulla pystyn uusimaan tuon lenkin yhtäjaksoisena.

Ja sitten tunnustuksiin; Katjalle kiitokset!

Milloin aloitit blogisi?

Tämä Ekstriimiä elämään alkaa olla näinä päivinä vuoden vanha blogi.

Tarkalleen ottaen olen aloittanut 12.3.2010

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Näitä kuntoiluprojektejani lähinnä

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tavoitteenani ei ole kummemmin olla erityinen

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin haaveillut maratonin juoksemisesta jo muutaman vuoden, mutta viimeinen rutistus puuttui. Päätin tehdä projektista julkisen, jotta saisin potkua toteutukseen. Ja tosiaan sainkin tosi loistavat tukijoukot taakseni, niiden merkitys on ihan hämmentävä.

Kun tällainen neljänlapsen äitimuori alkaa reuhkasta ja saa kannustusta nuorilta kivikovilta naismaratonareilta, ei voi olla kuin kiitollinen kannustajille. Nöyrä kiitokseni taas kerran!

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Olen tyytyväinen tähän tällaisenaan.

Toisaalta pohdin ajankäyttöä ja kahden blogin kirjoittamisen mielekkyyttä, mutta en oikein raaski luopuakkaan näistä kamuista, joihin olen täällä virtuaalimaailmassa tutustunut. Tässä alkaa nyt kaikki jutut vähän pyöriä samaa ympyrää; muutaman viikon päästä paasto ja sitä rataa. Tietysti on mielenkiintoista nähdä voinko vielä kehittyä jollain saralla... esim. juoksijana. Tosin minusta ei oikein löydy sellaista suurta kilpailuhenkisyyttä, jota ehkä tarvittaisiin uusiin ennätyksiin???

Näin, jos joku haluaa tästä tunnustuksen napata niin ollappa hyvä vaan.

Tunnustuksen kyllä ansaitsisivat tukijoukoista esim. Jaanaba, Laura, Pia ja Outi.