mielessä tänään ladulla. Tyttö on tulossa kotiin, mutta jatkotutkimuksiin joudutaan ja hyvä niin.
Uusien suksien luisto tuntuu pelaavan, mutta jalat on kuin vankilassa uusissa monoissa... vanhoissa monoissa ei ollut tuollaisia kaltereita, jotka meinaavat ahdistaa. Jotenkin tuntuu myös, etten saa potkuun voimaa ja hiihto on turkasen hidasta tössyttelyä.
Ei edes oikein osaa iloita lähestyvästä tonnistakaan.
20 km ajassa 1:45,30 keskisyke133 max 154
Ajassa ja sykkeessä näkyy parit puhelut joita tuli lenkin aikana. Venlan juttua pohdiskeltiin.
Jospa se tästä taas iloksi muuttuu.
Lähestyy kovaa vauhtia tuo tonni! Yks hyvä lenkki ja siinä se on.
VastaaPoistaJoko huomenna? T. mummuli
Voi että, tsemppiä sinne ja peukut on pystyssä että mitään lisää ei enää ilmene. Voimia.
VastaaPoistaPeukkuja minäkin pitelen. Tekevälle sattuu, meilläkin on lapsen polvi ollut vuoden sisällä kolmeen otteeseen paketissa, ja taas urheillaan täysillä. Aika isoistakin jutuista nuoret onneksi toipuvat hyvin. Toivottavasti näin käy teilläkin!
VastaaPoistaKaikkien kauhuskenaarioiden (munuais-tai pernarepeämä) jälkeen tyttö on juuri saanut Oulussa terveen paperit. Epäilyksiä siksi, että pissassa oli punasoluja. Asiantuntija lääkärit kertoivat, että kovan urheilusuorituksen (esim. maratonjuoksun)jälkeen voi pissassa olla punasolupitoisuuksia.
VastaaPoistaKaikkien kyyneleitten jälkeen vielä onnenkyyneleitäkin riittää.
Kiitos Laura peukuista ja tosiaan Mitzy (mahtijuttu että oot taasen kuvioissa)Näköjään aika hurjistakin tilanteista voi selvitä säikähdyksellä.
Huh, hyvä, että kaikki hyvin. =)
VastaaPoistaHyvä tieto ja unikin varmaan nyt paremmin "maistuu". Hyvä asia kun pelko väistyy. Lämpimin ajatuksin
VastaaPoistapappa ja mummuli